Se tais olla joku ilta viime talvena. Mä asun kotona ja mun porukat oli jo menny nukkumaan ja mä jäin kattoon telkkaria. Sieltä tuli Vetelehtijät ja sehän tulee aika myöhään. Sen loputtua kello tais jo lähennellä kahta (siis yöllä) ja mä olin kyllä aivan älyttömän väsyny. Pistin telkkarin kaukosäätimestä kiinni, nousin ylös ja menin kyykylleni siihen telkkarin viereen. Mun oli tarkotus laittaa se vielä siitäki kiinni, koska jostaki ihmeen syystä meillä nyt vaan tehdään niin. Ku telkkari on kiinni se ruutuhan on mustana eräänlainen "peili". Sen telkkarin ruudun ja eteisen peilin kautta mä näin mun huoneeseen ja jostaki kumman syystä mä jäin siihen sitä tuijottaan. Melkeen heti mä huomasin, että sielä mun huoneesa liikku jotain. Ku tarkemmin katto, mä huomasin että sellanen ihmisen muotonen varjo käveleskeli ympäri mun huonetta. Mä en jotenki vaan voinu kattoo sitä. Kai se oli joku reaktio. Mä vaan kielsin nähneeni mitään sellasta. Mä oli oikeesti ihan kauheen väsyny ja aattelin vaan nähneeni jotain. Siellä mun huoneessa ei todellakaan ollu ketään, koska mä tiesin että kaikki oli jo menny nukkumaan ja mä olin ainoa hereillä. Mä oisin kyllä kuullu ja huomannu jos joku ois sinne menny. Mä sitte vaan kävelin mun huoneeseen, eihän siellä ketään tietenkään ollu, sammuttelin valot ja rupesin nukkuun. Vasta myöhemmin mä aloin ihmetellä että mitä ihmettä mä oikeen näin sielä sillon. Kukaan meidän perheestä se ei mitenkään voinu olla. Mä ajattelen tätä asiaa kyllä mahollisimman vähä, koska enhän mä muuten pysty asumaan kotona.
Sille varjolle ei oo mitään luonnollista selitystä (paitsi se että mä olin väsyny) mutta jos on ehotuksia, niitä kuunnellaan.
Sille varjolle ei oo mitään luonnollista selitystä (paitsi se että mä olin väsyny) mutta jos on ehotuksia, niitä kuunnellaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
..ihan kauheeta..
a) Väsyneenä aivojen sensuuri lerpahtaa, ja alkaa nähdä alitajuisia juttuja "totena" = näkee unta hereillä!
b) Ympärillämme saattaa olla jatkuvasti kaikenlaista henkimaailman touhuilua, jonka pystyy havaitsemaan vasta sitten kun normaalit aistit ovat turtuneet ja ns. yliaistit pääsevät aktiivisiksi.
Tämä voi tietysti kuulostaa pelottavalta, että jatkuvasti ja kaikkialla hilluisi henkiä tms., mutta eivät ne mitään ihmiselle voi tehdä jos ihminen vain päättää niin.
99 % kokemuksista kuitenkin johtunee vaihtoehdosta a.
vaihtoehto c)joillakin ihmisillä on yksinkertaisesti vain niin pirun vilkas mielikuvitus,joka tuottaa tämänkaltaisia juttuja päivisin sekä (varsinkin) öisin,jolloin tuonkaltaiset tarinat saavat juuri alkunsa.
Loogisesti ajateltuna jos aivojen sensuuri lopahtaa niin silloin näkisi tosia asioita totena joita aivot eivät muuten suostu näyttämään eikä suinkaan mitään alitajunnan tuottamia asioita...
sinä näit suojelusenkelisi, sillä meillä kaikilla todellakin on sellainen. Ja kyllä heistä voi silmäkulmassaan nähdä vilahduksen jopa päivänvalossa. Heillä kun ei ole lupaa näyttäytyä kenellekään. Mutta vahinkoja saattaa tapahtua kaikista varotoimenpiteistä huolimatta.
ja josku näyttäydytään tahallaan, mielenkiinnon herättämseksi.
Se oli pirulllinen kepulainen joka siellä hiiviskeli. Kepulaisilla on öisin tapana hiiviskellä ihmisten nurkissa etsimässä pahaa aavistamattomia uhreja.
KEPU PETTÄÄ AINA!
Ollessani n. 7-vuotias olin eräänä talvi-iltana tavalliseen tapaan leikkimässä ulkona ja aloin tehdä lumiukkoa pihassa olleen männyn juurelle. En muista olleeni erityisen väsynyt tai muutenkaan tavallisuudesta poikkeavassa tilassa. Yhtäkkiä kuitenkin kesken touhuamiseni minulle tuli juuri vastaava tunne kuin kenkiini olisi kaadettu jäistä vettä ja tunne kulki koko kehon läpi. Pelästyin kovasti ja ahdistava pakokauhu valtasi minut. Lähdin juoksemaan ulko-ovea kohti kun äkkiä jähmetyin paikoilleni kykenemättä siirtämään katsettani. Autotallimme ja ulko-oven välillä olevan, n.kolmen metrin pituisen matkan edestäni kulki musta, n. kaksi metriä korkea ihmisen muotoinen hahmo. Hahmo näkyi ulkolampuilla valaistun matkan ja katosi pimeään. Hahmon liikkumistapaa on vaikea kuvailla, se liukui edestäni, tavallaan välähdyksen omaisesti edeten kuin piirroselokuvassa, josta joka toinen kuva olisi poistettu. Hahmon kadottua juoksin kauhuissani sisään kertomaan itkien äidilleni tuosta kummajaisesta.
Kauan aikaa meni, että vakuutelin itselleni ja jopa uskoinkin että kyseinen tapahtuma oli unta. Kyseisen tapauksen jälkeen aloin kuitenkin pelätä pimeää enkä olisi halunnut olla yksin pihassamme pimeän aikaan. Asia vaivasi minua kuitenkin ja n. 16-vuotiaana vasta uskaltauduin varovasti kysymään äidiltäni muistaisiko hän kyseistä tapahtumaa. Vastaus oli kaikkea muuta kuin olisin halunnut kuulla, kyllä hän muisti.
Itse en usko että kyseinen hahmo olisi ollut suojelusenkeli, mutta tuskin kukaan voi varmuudella mitään sanoa. Itsekin voin vain spekuloida.
Mielenkiintoinen seikka kuitenkin on, että jälkeenpäin olen kuullut että talon paikalla on käyty viivytystaisteluja ja että ennen kun taloa alettiin rakentaa, tontilla oli juoksuhautoja jotka peitettiin. Vanhoissa kartoissa paikan, jossa tontti sijaitsee, nimi oli Verimäki. Creepy, or what? Ja totta joka sana.
juuri vastaavaa kokemusta minulla ei ole, mutta olen itsekkin kokenut outoja asioita ja olen joutunut myöntämään, että yliluonnollisia asioita on. hassu juttu, mutta itse en tosiaan uskalla katsoa peiliin pimeässä.
ystäväni, joka on myös herkkä, kertoi noin pari kuukautta sitten nähneensä oudon sumuhahmon telkkarin edessä iltamyöhällä, kun oli yksin.
omat havintoni ovat etupäässä enneunia ja äärimmäisen kummallisia sattumuksia, joita ei järjellä selitetä sekä myös tunteita, kun "joku tulee viereen".
Siis niitä tunteitahan mullaki on ollu aivan älyttömän paljo. Yhtenä kesänä mä olin yksin jossaki syrjäkylällä yhessä pienessä lammessa uimassa. Sillon oli jo ilta. Jossain vaiheessa mua alko aivan mielettömästi ahistaan joku asia, lähinnä se mun sielä olo ja se, että mä oon yksin. Jotenki tuntu, että mä en sais olla sielä. Niinku joku haluais mut heti pois sieltä. Jossain vaiheessa se ahistus nousi siihen pisteeseen, että mä melkeen juoksin pois koko paikasta. Mä vaan otin mun vaatteet ja pyörän ja kävelin nopeesti taakseni hulluna vilkuillen tietä pitkin isomman tie varteen, puin nopeesti ja ajoin "kotiin". Mä en kylläkään ollu sillon kotona vaan kylässä. En mä siitä kellekään vihtiny kertoo. Eihän siinä koko jutussa mitään järkee ollu. Musta vaan tuntu, että jossaki lymyää joku, ja se joku haluaa mut pois sieltä ja heti. Siitä on nyt muutama vuosi aika. Se oli vielä sillon ku mulla oli ns. kuudes aisti. Mä aina tiesin asioita. Mua alko hulluna ahistaan ennen ku jotain pahaa tapahtu. Nykyään mulla ei sitä enää oo... Tätä ei varmaan kukaan usko, mutta mä tiesin, että missä ässäarvassa on voitto ja missä ei. Nykyään mä en enää pysty siihenkään.
kenties olet itse vaikuttanut siihen ettei "se" enään toimi. Aloitit tupakoimisen tai alkoholin juomisen. Ne ovat tehokkaita keinoja poistua "Jumalan" sylistä maallisen piiriin. Silloin ei henkinen yhteys toimi ennenkuin paheet jäävät taas pois. Joo ja nyt tulee taas kaikenlaisia vastauksia tästä hyvästä että kerron sinulle totuuden. Mutta antaa palaa vaan...Totta tämä kuitenkin on. Jokaisen pitäsi itse tykönään miettiä missä tekee väärin kun yhteyttä ei löydy vaikka kuinka tahtoisi. Ja henkimaailma on yhtä todellinen kuin sinä taikka minä.
ja mielikuvitus laukkaa