koira espanjasta

Aika halpa on hinta, mutta en tiedä espanjalaisista koirista, mitä ne pitää sisällään ja onko papereihin ym. uskomista... Huh, ja vielä Suomeen tuotuna, kuulostaa jotenkin kyllä aika oudolta... Ja jos sieltä tulis kunnon koiria, luulis, et moni ois sieltä jo tuonut uutta verta tänne Suomeen...

Hei,

Aika monet nykyään miettivät koiran adoptoimista Espanjasta ja ajattelin kirjoittaa meidän tarinan.

Perheemme päätti hankkia koiran Espanjasta ja otimme yhteyttä paikalliseen järjestöön. Ajattelimme että voimme pelastaa sieltä yhden raukan pois ja antaa paljon rakkautta.
Sopiva hauveli löytyikin ja eikun odottelemaan kaverin tuloa kotiin.
Koira tulikin tosi nopeasti. Oli kastroitu ja sirutettu niin kuin oli luvattukkin.

Kaikki ihastuivat 1-vuotiaaseen poitsuumme ja mekin olimme aivan ihastukisissa kaverista. Oli tosi rauhallinen mutta kuitenkin tosi leikkisä. Oppi nopeasti kaikkea ja oli tosi fiksu tapaus kaikenkaikkiaan

Tarvittavat kokeet oli myös otettu Espanjan päässä ja kaikki piti olla ok. Ripulointi alkoi viikko kotiin tulon jälkeen mutta ajattelimme sen olevan vain bakteerikannan ja ruokavalion muutoksen vuoksi.

Ripulointi se vaan jatkui ja yht'äkkiä päälaelle ilmestyi jotain ihmeellisiä pahkuroita.
Tietenkin vein poikamme lääkärin pakeille. Ensimmäinen asia jota pyysin oli Leishmania-arvojen otto.

Leishmania on hietasääsken aiheuttama parantumaton sairaus joka tarvitsee elinikäisen lääkityksen ja on aika kallis hoitaa meillä täällä Suomessa. Ilman hoitoa tauti aiheuttaa kuoleman lopulta. Lääkkeillä saadaan kivut pois ja muutenkin koiran elämä edes suht normaaliksi.

Kokeiden vastausten tultua selvisi että koirallamme oli Leishmania. Aluksi mietimme jos lääkitsisimme koiran mutta kun selvisi että pelkkä alkuhoito maksaa noin 1200 euroa, meitä rupesi mietityttämään kannataako se. Koira oli kyllä aivan ihana mutta kuinka kauan tauti pysyisi aisoissa, kuinka pian tulisi uusi sairaalahoito joka taas maksaisi 1200 euroa. Kaiken lisäksi pitäisi joka kuukausi ostaa koiralle lääkkeitä loppuelämän ajan.

Koiramme rupesi muutenkin näyttämään todella kärsivältä. Takapää alkoi pettämään, ripulointi jatkui, pahkurat kasvoivat... Vaikka nuori koira olikin kyseessä, päädyimme lopetukseen eläinsuojellullisista syistä. Plus että kukaan ei voi allekirjoittaa lausuntoa siitä että tauti ei lähtisi leviämään muihin koiriin vaikkakin tarvitsee välittäjän.

Taudista on todella vähän tietoa Suomessa. Yksi lääkäri sanoo yhtä ja toinen toista. Tauti on aika pelottava täkäläisille eläinlääkäreille vaikka Espanjassa se on arkipäivää.

Koiramme lopetettiin 2,5 kuukauden meillä oloajan jälkeen. Päätös oli vaikea ja itkua riitti. Perheemme pieni kyselee vieläkin koiramme perään.

Koiramme loppuhinnaksi tuli hankintoineen, lääkärikuiluineen, lääkkeineen ja lopetuksineen 1000 euroa.

Jälkeenpäin selvisi että Leishmania arvot olivat olleet hieman kohollaan jo Espanjassa muuta olivat sikäläiset ihmiset olleet sitä mieltä että niin vähästä kohoamisesta ei tarvitse meille ilmoittaa. Vaikka tietävät että tauti ei poistu ikinä elimistöstä. Jos koiran lääkitys olisi aloitettu siellä, olisi tauti saatu ajoissa kuriin ja koiramme olisi vieläkin elossa.

Ainoa lohduttava asia on se että voimme rauhallisin mielin ajatella että koiramme ei kuollut kituen häkkiin siellä.

Paljon koiria tulee sieltä tänne ja varmasti valtaosa on aivan terveitä mutta näin kävi meille!

Miettikää ihmiset tarkkaan koiran hankintaa sieltä ja pyytäkää testeistä kopiot itsellenne. Näin voitte varmistaa että ainakin sillä hetkellä kaikki on ok!
Vaikkakin tauti voi aktivoitua vuosienkin päästä...

Nyt perheessämme on Suomesta hankittu pikkuinen tuholainen. Ja hän on ainakin näiltä eksoottisilta taudeilta turvassa.