Tuollaisesta tapahtumasta tuskin koskaan pääse kunnolla yli. Jenkeissä tapahtuu paljon, joten niistä tapahtumista on tullut monia elokuvia, kirjoja yms...
En tiedä sitten, miten Suomessa suhtauduttaisiin, jos joku kirjoittaisi saman tapaisen tapahtuman jossain vaiheessa.
Kun täällä ei oikein näytetä tai tehdä, joka kuvaisi maan "pimeämpää puolta." Noh, sota-ajan kertovia ainakin tullut.
Tai no ehkä elokuvakäsikirjoitus olisi parempi, mutta se kyl hieman mietityttää, että miten sellaiseen suhtaudutaan.
En tiedä sitten, miten Suomessa suhtauduttaisiin, jos joku kirjoittaisi saman tapaisen tapahtuman jossain vaiheessa.
Kun täällä ei oikein näytetä tai tehdä, joka kuvaisi maan "pimeämpää puolta." Noh, sota-ajan kertovia ainakin tullut.
Tai no ehkä elokuvakäsikirjoitus olisi parempi, mutta se kyl hieman mietityttää, että miten sellaiseen suhtaudutaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yleistän kysymystä ja totean, että mistään elämän "ikävistä" puolista ei monienkaan mielestä siisi kirjoittaa kaunokirjallisuudessa. Kirjallisuuden tulee viihdyttää.
Jos pimeistä puolista kirjoittaa, sen täytyy olla sellaista, että tyhminkin ihminen tajuaa sen fiktioksi.
Esimerkiksi kaikki psyykkisistä ongelmista, väkivallasta tms kertovat jutut ovat tabu. Ihmiset ahdistuvat, kun niitä lukevat.
Kaunokirjallinen opus, siis romaani, voi mielestäni olla sellainen faktan ja fiktion sekamelska, jolla ei ole oikeastaan mitään rajoja. Romaanihan on luovan kirjoittajan kirjoittama taideteos, kirja, joka antaa lukijalle mahdollisuuden peilata tekstiä omiin arvoihinsa ja elämänkokemuksiinsa.
Kyllä kaikenlaiset aiheet sopivat kirjoitettavaksi romaaniin. Olen juuri hiljan lukenut Michael Cunningham Säkenöivät päivät. Siinähän on se toinen juttu Lasten ristiretki ihan hyvänä esimerkkinä tähän ketjuun.
Kaunokirjallinen romaani on parhaimmillaan silkkaa sanataidetta, joka myös herättää lukijalle uusia ajatuksia ja kysymyksiä jne. jne.
"Jos pimeistä puolista kirjoittaa, sen täytyy olla sellaista, että tyhminkin ihminen tajuaa sen fiktioksi."
Tuo juuri on niin rasittavaa! Olisi hauskaa kirjoittaa sellaista fiktiota, ettei tarvitsisi koko ajan väntää lukijalle rautalangasta missä mennään. Minua on jopa rikossyytteellä uhattu, koska kirjoittamani on käsitetty aivan päinvastoin, kuin olin tarkoittanut (sarkastinen kirjoitus, jonka päämäärä oli päinvastainen). Oli tosi hauskaa selittää muutamaan eri otteeseen eri lukijoille, mitä olin tarkoittanut ja millä "sävyllä" kirjoittanut juttuni!
Kirjailijalla pitää olla vapaus kirjoittaa miten haluaa, ei kirjailija voi olla vastuussa niiden satojen/tuhansien (satojentuhansien) lukijoiden puutteellisesta ymmärryskyvystä. Tarinan helmi pitää löytää, siinä se juju onkin. Saattaa tietty olla, että tarina on huonosti kirjoitettu, jos kaikki käsittävät sen väärin. Jos kuitenkin valtaosa lukijoista käsittää asian, ei mielestäni tarvitse alkaa tekstejään sensuroimaan.
Olen sitäpaitsi sitä mieltä, että kirjoittajan ei koskaan tulisi selitellä eikä selittää tekstejään. Jos joku yrittää kiristää selitystä, sitä ei tarvitse antaa. Itse annoin selityksen, koska en olisi jaksanut oikeudessa selitellä lukijoiden väärin ymmärtämää asiaa. ENSI KERRALLA OLEN TIUKEMPI.
Ensimmäinen kerta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kahdeksan_surmanluotia
Kyllikki Saaren murhasta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vaiennut_kylä
Mikäli asiasta tehtäisiin nyt kirja/elokuva, niin se tuomittaisiin koska Suomi ei ole yhtä hektinen maa (vaikka yrittääkin olla) mitä USA on ja siellä otetaan kaikesta kaikki rahallinen arvo mitä irti saa.
Muistaako kukaan enää kaunoluisteludraamaa, missä kilpasisko palkkasi rikollisen pahoinpitelemään hänet, joka pääsi kisoihin hänen siastaan?
Muistini mukaan tapahtumasta kirjoitettiin useampi kirja sekä(ainakin) kaksi elokuvaa.
myös Bodomista on tehty elokuva tai tekeillä
Oliko kyseessä siis porsas?
tästä aiheesta kirja, jota on vaikea sivuuttaa. Poikani Kevin kertoo aika hyvin tästä aiheesta. Mutta aiheet on vapaita ja näkökulmat vaan vaihtelee.