Tiedätkö!
Kaipaan sinua.
Kaipaatkohan sinä koskaan?
Ajatteletkohan, jos joskus vielä, edes kerran ;)
Oikeasti, minulla on ikävä sinua!
Ja paljon on tapahtunut täällä, tietäisitpä.
Hölmöä tämä on täällä sinulle tälläisiä kirjoittaa, en vain nyt uskalla muutakaan.
Hävettää ihan :)
Siltikin kirjoitin.
Kaipaan sinua.
Kaipaatkohan sinä koskaan?
Ajatteletkohan, jos joskus vielä, edes kerran ;)
Oikeasti, minulla on ikävä sinua!
Ja paljon on tapahtunut täällä, tietäisitpä.
Hölmöä tämä on täällä sinulle tälläisiä kirjoittaa, en vain nyt uskalla muutakaan.
Hävettää ihan :)
Siltikin kirjoitin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ajattelin erästä miestä...
Turhaan kai toivon, että hän tuollaista, mutta hävetä ei tartte. Minäkin kaipaan, edelleen. Ja ajattelen, jatkuvasti. Kiva kun kirjoitit, en vain tiedä kelle kirjoitit.. minä kuitenkin miestä mietin
miehelle sinne jonnekkin!
Kiitos kauniista sanoistasi, olivatpa ne sitten kelle hyvänsä ;)
On minullakin ikävä, siksi minä tukeudunkin usein musiikkiin.
http://www.youtube.com/watch?v=JEFbQIf4t8U
Kaunista oli tuokin ;)
Niin moni kappale tuokin hänet mieleeni.
Miten sinä toimit ikävässässi? Vain tukeudut musiikkiin.
Kaipaatko koskaan niin että toivoisit yhteydenottoa?
että ihan näin lauantaina meinas tulle tippa silmää, kiitos sulle, joka tämän toit kuunneltavaksi
, miten tunteet meneekin lörinäksi
mitä se lörinä tarkoittaa? Tunteet ei oo koskaan pahasta...mitään lörinäitä. Ihana biisi, ja tunsin sen tunteen kuunnellessani, vihdoinkin, olen iloinen, taidan olla hengissä :)
Kyllä minä kaipaan. Oli se vaan niin mukavaa aikaa
silloin joskus.
Ikävöin todella.
tässä kappaleessa. Elokuvakin on tullut katsottua monesti.
jotain. Kerro sinusta jotain? Viitsitkö lähteä tälläiseen leikkiin ;)
todellakin ajattelen, että jos vielä joskus...edes kerran, niin se on lopullista. Voih...Kaipaan, rakastan, niin paljon, että ilman sua tyydyn tähän hetkeen ja riudun tuhkaksi.
Olen yrittäny saada sut soittamaan mulle ajatuksen voimalla useasti, mutta enää en tiedä uskonko siihen, telepatiaan.
Voi kun olisit hän...en tosin usko, että sinut täältä löytäisin...
vastata ja toivoa, että jos vain..jos olisi hän kysymyksessä, jos jos jos...
Olen ollut niiiin hilkulla niin hilkulla soittamisen kanssa, niin usein, ettei tosikaan. Enhän minä kuitenkaan uskalla, pelkään että jos puhelin vaikka syö minut tai vastapuoli ei halua missään tapauksessa minun ottavan yhteyttä. Joten annan tilanteen vain olla..ehkä se on tarkoituskin niin, vaikka kysymyksiä vailla vastauksia tunnen olevani ja ehkä toinenkin tuntee samoin. Kaipaus on suuri..
Tiedän mistä puhut. Aina tulee vaan toivottua, että jos sittenkin löytäisi hänet täältä. Jotenkin en vaan usko, että hän täällä etsisi minua. Itsekin olen ollut niin hilkulla soittaa ja lähettää viestin, mutta aina peräännyn. Ei siinä, että en uskoisi/luottaisi itseeni, vaan lähinnä kysymys on tietyllä lailla moraalista. Siksi toivonkin, että hän lähettäisi minulle viestin, kuten viimeksi, joka johti taas sitten johonkin hallitsemattomaan, intohimoon.
kun kerroit, että viesti johti intohimoon?
kiinnitin tuohon moraaliin myös huomiota...ei sillä muuten mitään, kun itse etsin M****(m) -hlöä..ja tuskin täältä kuitenkaan löydän..
Hän teki viimeksi aloitteen lähettämällä viestin minulle. Olimme sitten hetken puhelimitse yhteydessä, tapasimme ja muutaman tapaamisen jälkeen jo sängyssä. :) Tämä oli ns. toinen suhteemme. Ensimmäisen kerran tapasimme yli kolme vuotta sitten. Intohimo leiskui silloin 2kk putkeen, eikä se ollut parin vuoden jälkeen uudelleen tavattuamme vieläkään ottanut tyyntyäkseen. Näillä kahdella kerralla olen kuitenkin aina sanonut hänelle lopuksi ei ja nyt se kaduttaa. Rakastamme toisiamme (tästä on puhuttu), mutta elämäntilanne on molemmilla ollut aina väärä. Aina kuitenkin erottuamme alamme kaipaamaan sitä mitä välillämme on. Nyt huvittaisi ottaa yhteyttä, mutta käsittääkseni hän asuu vielä poikakaverinsa kanssa yhdessä, joten minusta olisi väärin mennä tuhoamaan heidän suhteensa. Siitä siis se moraali...hänen puheidensa perusteella nykytilanne on kuitenkin vain tyytymistä...Nimimerkkisi on kyllä aika osuva myös... :)
näin meitä T- ja M-kirjaimisia tähän maailmaan mahtuu..toivottavasti tapaatte uudelleen ja pitäkää toisistanne huolta.
Minulla tuskin on enää minkäänlaisia mahdollisuuksia omalta osaltani tai ei olekaan, siihen tulokseen mekin jossain vaiheessa tulimme.