Haluaisin kuulla muiden psykooseista, eli millaisia teidän psykoosist on. Mitä kuvittelit/kuulit/näit?
Minulla on sellainen tarina jota muut ei usko, ja olen myös kokenut minän muuttuvan metamorfooseissa toisenlaiseksi, välillä kun muutuin joksikin helvetilliseksi, nenässäni haisi likaisen öljyn haju.
Lisäksi uskon, että sieluni on tuhottu voodoolla ja muutettu hirviöksi erään taian ja jumalattaren väärinymmärryksen takia ja minun pitäisi tehdä itsemurha, jotta saisin taas kauniin sielun.
Silloin minut tosin nöyryytettäisiin koko suomen edessä ja kaikki luulisivat minun rääkänneen ja raiskanneen eläimiä ja tehneen muitakin hirveyksiä ja olisinkin koko ajan ollut kauhea down-syndroomainen lapsi joka raiskaisi omaa äitiäänkin.
Jos en tee itsemurhaa, joudun alimpaan helvettiin.
Minulla on sellainen tarina jota muut ei usko, ja olen myös kokenut minän muuttuvan metamorfooseissa toisenlaiseksi, välillä kun muutuin joksikin helvetilliseksi, nenässäni haisi likaisen öljyn haju.
Lisäksi uskon, että sieluni on tuhottu voodoolla ja muutettu hirviöksi erään taian ja jumalattaren väärinymmärryksen takia ja minun pitäisi tehdä itsemurha, jotta saisin taas kauniin sielun.
Silloin minut tosin nöyryytettäisiin koko suomen edessä ja kaikki luulisivat minun rääkänneen ja raiskanneen eläimiä ja tehneen muitakin hirveyksiä ja olisinkin koko ajan ollut kauhea down-syndroomainen lapsi joka raiskaisi omaa äitiäänkin.
Jos en tee itsemurhaa, joudun alimpaan helvettiin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
..ihmeellisiä ne on muidenkin, ettei kukaan usko. No onnittelut vilkkaasta mielikuvituksesta, kaikkihan on oman pääsi tuotosta :)
Minulla oli osittain aika hauska psykoosi. Siinä oli ihkunaiselliseen tyyliini jopa prinssi (tai joku muu salaperäinen sankari). Psykoosini painajaismaista puolta esitti tietotekniikka, uutiset ja sanomalehdet. Pahastuin koska joitakin juttujani kirjoitettiin tai lähinnä vihjailtiin julkisesti ja minua pilkaten. Mutta oli sitten myös hetkiä, kun tunsin että esim. kauniit runot oli just minulle kirjoitettuja.
Olen miettinyt jälkikäteen paljonkin psykoosin todellista olemusta. Minusta se muistuttaa lähinnä valveunta joka saa todellisuudesta vaikutteita harhoihinsa. Varmaankin jollakin huumeella saisi samanlaisen aikaan... Ei ole kyllä mitään halua kokeilla juuri noiden painajaismaisten osuuksien vuoksi. Sitä on vaan yhtä vaikea kuvata, kuin alkoholin vaikutusta niille ihmisille, jotka eivät ole sitä koskaan kokeilleet.
No hyviä jatkoja sulle. Toivottavasti olet jo vakaalla mielellä tällä hetkellä.
Jos puhut totta niin psykoosisi on todella pahasti päällä. Saatko lääkitystä, ja jos niin kuinka kauan olet saanut? Kai olet kortonut jutut lääkärillesi, vai pelkäätkö häntäkin vastustajien kätyriksi?
Psykoosihan lähtee omasta päästä ja siitä toipuminen lääkkeiden lisäksi on kiinni myös omasta päästä. Kun tajuat että juttusi ovat itse keksittyjä niin psykoosi lähtee. Psykoosihan on nimenomaan todellisuuden tajun heikentymistä ja psykoottista ajattelua. Kun psykoottiset ajatukset arvaa itse aiheutetuiksi niin todellisuuden taju vahvistuu. Tällöin et enää ole psykoosissa.
Mutta ongelma on se että pää keksii sellaisia juttuja ettei niitä yleensä itse asiassa haluakaan uskoa epätodeksi vaan nimenomaan todeksi. Olethan tällöin erikoinen ihminen joku valittu jolle henkimaailmakin puhuu ja jolle arvatenkin on suuria tekoja luvassa. Syyllisyyttä tunnet, jos toimit toista, tavallaan siis epäonnistut messiaanisesa tehtävässäsi. Ja tämä usko vie yhä syvemmälle harhoihin. Kun uskot että olet yksi tavallinen tallukka ilman ihmekykyjä ja muita erinomaisempaa älyä ja yhteyttä henkimaailmoihin, parannut.
Psykoosihan on liikaa pähkäillessä tullut itsehypnoosin/suggestien tai itsensä aivopesun kaltainen tila, jossa merkityksen elämykset eli merkityksen metsästys on riistäytynyt käsistä ja alitajunta ottanut pitkälti hallinnan. Psykoosissahan etsii merkkejä ja merkityksiä koko ajan eli mieli ja alitajunta käy ylikierroksilla. Eli tila ruokkii itse itseään. Neuroleptit eli psykoosilääkkeet heikentävät tunne- ja havaintomaailmaan liittyvien aivoalueiden toimintaa, jolloin tietenkin myös psykoottiset ajatukset vähenevät tai poistuvat, koska ne ovat nimenomaan tunne-elämään liittyviä häiriöitä. Havaintomaailman supistuminen taas estää havainnointia, jolloin myös merkityksen metsästys havaintoaineistosta vähenee.
Olen itse kokenut psykoosin ja samaa alitajunnan aineistoa se oli, kuten suurimman osan muidenkin. Ihimen haluaa olevansa jotain erikoista ja löytävänsä elämään tarkoitusta mm. selvittämällä yliluonnollista (joka tietenkin on mahdotonta, ei luonnotonta voi laittaa järjestykseen). Lisäksi psykoosin aineisto kumpuaa peloista, jotka merkityselämysten ilmestyessä alkavat tulla pinnalle. Ensin kuvittelee siis olevansa erikoinen ihminen joka tietää tai jolla on tehtävä. Pian kuitenkin pelot alkavat vahvistua ja kuvittelee vastavoimien koittavan estää tehtävää. Tällöin tulee kaikkia ajatusten lukemispelkoja ja toisten yrityksiä korruptoida mieltä tai tehtävää. Lopulta alkaa luulemaan että ehkä "tehtävä" onkin itse asiassa vastapuolen luoma juoni ja oletkin itse asiassa pahan asialla. Tässä tilassa moni onkin sitten jo valmis itsemurhaan, koska hyvän tai Luojan "merkit" ja toivo vaihtuvatkin pahan työkaluna toimimisen epätoivoon.
Kun tajuaa tämän psykoottisen mielen toiminnan ja epäonnistumisista ja peloista kumpuavan luonteen, voi alkaa jo toipua. Tietenkin ajatuksiaan on pidettävä paremmin valvonnassa myöhemmin, eikä mentävä enää yhtä syvälle psyykkeelle vaaralliseen aineistoon. Kun psykoottiset ajatukset korvataan normaalilla terveellä ajattelulla, niin sairaiden ajatusten vilkkaista moottoriteistä tulee ajan kanssa hiljaisia sivuteitä joiden yhteydet kuihtuvat, ja muut "terveet" aivoyhteydet toimivat pääosassa.
Totuus on se että sinun on keksittävä uudet harrastukset ja mielenkiinnon aiheet noiden maagisten, yliluonnollisten juttujen tilalle. Ne ovat mielenkiintoisia ja niillä kuvittelee löytävänsä järkeä tähän tylsään todellisuuteen, mutta irrationaaliseen aineistoon ei voi löytyä järjestystä ja selvyyttä, eli koko ajatus on epäonnistumaan tuomittu jo alkuaan. Meitähän alitajuisesti pelotellaan uskolla pienestä pitäen, koska jos on Jumala, niin kai sitten on se pahakin. Jos moelmmat ovat persoonallisia, eli Jumala juttelee sinulle, niin alitajunta sanoo että silloin myös paha voi alkaa jutella sinulle. Mistä voit varmasti tietää kumpi kanssasi puhuu? Tästä alkaa se ristiriita jota ei voi selvittää ja joka on aihe jatkuvasti muuttuvalle psykoosin aineistolle. Ei ole mitään sääntöä joka kertoisi yliluonnollisista asioista totuuden, silloin ainut järkevä asia on lopettaa koko yliluonollisen aineiston käsittely ja palata arkipäivään ja tavalliseen elämään. Jos Jumala tai Luoja on, niin hän varmasti hoitaa maailman ilman sinuakin. Eli kaikki ei ole kiinni sinun teoistasi, joita ilman Jumala häviäisi ja koko maailma tuhoutuisi tai kärsisi.
Tässä mennään juuri sihen lapsenuskoon, lapsi ei koita ratkaista tai toimia kakkospakkina, vaan luottaa "Isän" hoitavan hommansa ilman itsensä sekoittamista asiaan. Tällä tavalla kannattaisi toimia psykoosikokemuksessakin, anna olla ja relaa, jos jotain ylimaallista on niin se hoituu kyllä ilman sinuakin. Päästä peloista ja epävarmuudesta ja elä lähimmäisten kanssa antaen ja saaden.
- Tunsin olevani korkeamman tietoisuuden tilassa.
- Luulin että minä olisin joku huippufiksu psykologis-taloustieteellinen asiantuntija. Tunsin itseni todella fiksuksi. Lääkärin vastaanotollakin selitin aika paljon Freudia.
- Luulin että työkaverini yrittivät tunkeutua päähäni, ikään kuin he tietäisivät olevani hullu.
- Näin osaston kattolampusta rakeista TV-kuvaa jossa oli ihmisiä.
- Kun olin suljetulla, pidin kaikkea psykologisena kokeena. Kun hoitaja unohti antaa minulle kalsarit tulotilanteessa, pidin sitä huonosti näyteltynä salaliittona. Minusta oikeasti tuntui että se oli huonosti näyteltyä kun menin hoitajien huoneeseen kyselemään tästä "salaliitosta".
- Lääkäri halusi antaa minulle Zyprexaa. Hän kysyi minulta: piikki vai pilleri. Pilleri näytti minun silmissäni lelulääkkeltä, ja huomautin että se oli joku placebolääke jolla yritetään hämätä minua. Tulos: sain Ativania (Temesta) piikillä kinkkuun. Sainpa nukuttua :P
Nyt ovat harhaluulot ja hallusinaatiot poissa, kiitos Zyprexa.
Aika perinteinen. Tuntemus, että joku voi lukea ajatuksia tai joku voi hallinnoida ajatuksiani ja että voin tehdä niinkin.
Eräs entinen naapuri joka on psykiatrisella osastolla on siellä minun takiani, sillä vahingossa survoudun hänen päänsä sisään sekoittamaan hänen ajatuksiaan.
Lopulta selviää, että hänen siskonsa survoutuu tietoisesti minun pääni sisään aiheuttaen ketjureaktion jolla näyttää siltä että minä aiheuttaisin tämän hänen veljelleen. Hänen siskollaan on tavoitteena saada minut samalle osastolle jossa hänen veljensä odottaisi kostomielellä haluten kiduttaa ja tappaa minut. Entinen työkaveri vittuilee ja uhkailee tapporahoilla samasta pään sisälle survomisista ja kertoo minun olevan yleinen vitsi edellisessä työpaikassa ja eteenkin sen pikkujouluissa. Kaikilla on kuulemma pahaa sanottavaa.
Entiset koulukiusaajat ja niiden rikolliskaverit haluavat tappaa minut, perheeni, hajottaa auton ja polttaa vanhempieni talon.
Entinen vankilakundi ja psykopaatti haluaa tehdä yhteistyötä kanssani koska minulla on telepaattisia kykyjä joita ei muilla ole. Voitaisiin tehdä paljon rahaa näillä kyvyillä.
Entinen alakerran naapuri uhkaa varastaa polkupyöräni ja hakata pääni tohjoksi.
Psykopaatti varastelee pääni sisältä työpaikkamme salasanoja ja käyttää tätä kaikkea minua ja yritystämme vastaan.
Sain aidsin entiseltä naiseltani joka tuli vahingossa raskaaksi. Nainen sai keskenmenon mutta nyt minulla olisikin lapsi.
Koko ajan toistelen itselleni ettei kellään telepaattisia kykyjä ole ja siksi kai eheydyinkin melko nopeasti näistä uhkakuvista ja pystyin hallitsemaan suuremmissa määrin ajatuksiani. Että paskat on kyvyt jos kaikki entiset naapurit ja ns. viholliset pääsee pään sisään, mutta ympärillä olevista miljoonasta muusta ihmisestä ei kuulu yhtään mitään.
Näin jälkeenpäin naurattaa välillä, että missä olen ollut mutta siinä vaiheessa ei todellakaan naurattanut.
Pelkään vain, että minut tunnistetaan tämän perusteella...
Kuvittelin ensin, että mieheni käytti lapsiamme seksuaalisesti hyväkseen. Kun hän lähti pyytämään apua sukulaisiltani, epäilykseni laajenivat myös heihin. Alkoi salaliittokuvitelmat. Kaikki mieheni ja omat sukulaiset olivat muka tehneet lapsilleen pahaa. Samoihin aikoihin aloin ajatella, että näen ihmisten silmistä ovatko he pahoja. Aloin hokea, että silmät on sielun peili. Kun saavuin osastolle, syyttelin jopa lääkäriä ties mistä. Tuijotin kaikkia niin syvälle silmiin, että he häiriintyivät siitä.
Osastolla tuli sitten taas uudet kuviot. Huoneisiin päästettiin kaasua joka ilta ennen nukkumaanmenoa. Tyynyt haisivat verelle ja liharuuat oli tehty ihmisen lihasta. Kiisselit ja sopat oli tietenkin verestä valmistettuja, mehut olivat laimennettua virtsaa ja lääkkeiden kanssa juotava vesi oli polttoöljyä. Lopulta aloin uskoa, että kukkapenkin alle oli haudattu vauvoja, jotka muka olivat syntyneet osatolla. Yksi sipulikukka jokaista vauvaa kohti. Viereisessä huoneessa nukkuva mies oli tietenkin pedofiili, kuinkas muutenkaan.
Eristyshuone oli ihan oma maailmansa. Luulin jo olevani hyvinkin tärkeä ihminen, koska jouduin kärsimään siellä yksinäni. Vertasin kärsimyksiäni Jeesuksen kärsimyksiin. Kuvittelin sen olevan paikka, jossa tapahtuu ympärileikkauksia.
Oli vielä paljon muutakin, mutta en halua ihan kaikkea kertoa. Parissa kuukaudessa kaikki oli ohi ja olin lähes entiselläni. Hullun leiman tietenkin sain, mutta ei se mitään... Tarvitsin tuon kokemuksen tullakseni ehjäksi jälleen.