Olen sijaisäiti.
Laitan muutaman kysymyksen, toivottavasti joku vastaa. Tietoa ei ole, miten toimia.
Olemme suunnittelemassa lomamatkaa helmikuulle.
Miten hoituu passien hankinta,kuka kirjoittaa sijoitetun puolesta hakemuksen,jos biovanhemmat ei suostu kirjoittamaan?
Tarvitseeko jotain paperia mukaan, että on oikeus kuljettaa kyseistä lasta mukanaan?
Oletteko saaneet sijoittajakunnalta avustusta matkakassaan?
Laitan muutaman kysymyksen, toivottavasti joku vastaa. Tietoa ei ole, miten toimia.
Olemme suunnittelemassa lomamatkaa helmikuulle.
Miten hoituu passien hankinta,kuka kirjoittaa sijoitetun puolesta hakemuksen,jos biovanhemmat ei suostu kirjoittamaan?
Tarvitseeko jotain paperia mukaan, että on oikeus kuljettaa kyseistä lasta mukanaan?
Oletteko saaneet sijoittajakunnalta avustusta matkakassaan?
Vastaukset 146
Vanhimmat
Meillä on sosiaalityöntekijän kautta pyydetty luvat passiin, joka on pyytänyt ne viraston lakimieheltä. Jos lapset on huostaanotettu, vanhemmat eivät voi passia anoa.
Me olemme vanhemmille puhuneet matkoista ja heidän suostumuksensa saaneet, se ei kuitenkaan ole pakollista, mutta kuitenkin mukavampi niin.
Olemme myös sossulta pyytäneet ja saaneet lapun jossa on meille annettu lupa matkustaa. Eu:n sisällä ei ainakaan olisi sellaista edes tarvittu.
Avustusta emme ole saaneet matkoihin.
sos. toimi kirjoitti luvan passin hankintaan, kun olimme kahden sijoitetun kanssa Amerikassa. Emme saaneet sijoittajakunnalta avustusta. Vakuutuksen maksoivat.Yhden kanssa olemme lähdössä nyt ensi viikolla.Hänen äiti kirjoitti suostumuksen passiin ( mielellään ) Kunta antaa 1000 e matkasta 300e.avustusta. Piemenpien sijoittajakunta maksaa tukiperheelle lasten hoidosta lomamme aikana. Tukiäiti tulee kotiin hoitamaan lapsia.
Piti sanoa, että Amerikan matkalla oli tärkeää, että oli kunnan englanninkielinen lupa viedä lapset matkalle. Tarvittiin useaan kertaan matkan aikana.Herätti heti epäilyä, kun oli eri sukunimi, kysyttiin " kenen lapsi, kenen lapsi"
Amerikkaa niin sairaaseen maahan,jossa lapsia
katoaa huomattava määrä.
sano kettu pihlajanmarjoja :)
lapsi olisi napattu?Millään et TOISEN LASTA
pystyisi korvaamaan omasi voit viedä vaikka
Afganistaniin.
kaikkea pahaa tapahtuu myös koti Suomessa, niin kuin tässä menneen viikon asiat ovat tuoneet esiin. Pidämme lapsista aina hyvää huolta, sekä ulkomailla, että kotona Suomessa. Nuorimmalla oli koko ajan nauha, joka oli kiinni omassa ranteessani. En siksi pitänyt nauhaa, että joku veisi lapsen, vaan ihan sen takia, kun nähtävää oli paljon ja paljon ihmisiä, niin lapsi voi eksyä. Jokainen äiti, joka on ollut pienen lapsen kanssa liikkeellä tietää, että kun selkänsä kääntää, niin hukassa on! Jos olet käynyt USA:ssa, niin tiedät kyllä, että siellä pidetään lapsista hyvää huolta. Kaikki aikuiset huolehtivat lapsista, ovat ne sitten omia tai vieraita. Esim. siellä missä käytiin oli jokaisen koulun luona vapaaehtoisia, jotka seurasivat lasten kadun ylistystä. Pysäyttelivät autoja, jos tarve vaati tms. Lapset eivät myöskään päässeet kaupoista yksin ulos, joka oli heitä aina pysäyttelemässä, jos ei ollut vanhempia mukana.Enemmän olen ollut huolissani tuolla etelän mailla, kun meidän vaaleita tyttöjä ( siis omia)esim. kysytään ostaa. Ei anneta olla rauhassa. Nypitään ja lääpitään!YÖK!
lapsen yksin kulkea itseään saa syyttää jos jotain tapahtuu.
Olen varmaan tyhmä, kun nyt en ymmärtänyt! Miten niin yksin kulkea, missä niin sanoin?
Ihan kysyn noin mielenkiinnosta, kun omalla kohdalla on pian matka tiedossa, että minkä ikäinen sinulla oli nauhassa kiinni? Onko tällainen tavallistakin, neuvottiinko sinua siis tekemään näin?
ihan itse. Sain nauhan tuttavaltani sijaislasten äidiltä. Nauha on ollut minulla jo silloin, kun tämä pienin muutti meille ja oppi liikkumaan "juosten". Eli hävisi aina kaupassa yms. Yhden kerran yksi vanha rouva sanoi minulle, että kuljetan lasta kuin koiraa. Olin apteekissa ja kädet kiinni ostoksissa ym. Apteekin ohi kulki paljon autoja. Sanoin hänelle, että mieluimmin kiinni, kuin tuolla autojen alla. Nauha on ostettu vammaisten kaupasta. Se on joustava ja tarralla kiinni , sekä lapsen, että omassa kädessä.Silloin, kun olimme ulkomailla lapsi oli 6 v. ja ei oikein pitänyt asiasta, mutta kun Helsingissä jo lähti juoksemaan eri suuntaan, niin laitoin Saksassa nauhan käyttöön!
Kehotan vakavissani vastaisuudessa välttämään tilanteita, joissa joudut tuolla tavalla nauhassa kuljettaen nöyryyttämään 6-vuotiasta sijoitettua lasta. Kerroit, ettei hän oikein tykännyt ulkomailla ollessanne menetelmästäsi. Ei siis siinä määrin nauttinutkaan lomastaan, kuin te muut, joita ei vastaavalla tavalla nöyryytetty julkisella paikalla. Toivottavasti piditte suunne kiinni siellä, ettei teitä mielletty nimenomaan suomalaisiksi. Meitä pidetään tarpeeksi brutaaleina muutenkin.
Asiasta kuin asiasta on tällä superasiantuntijalla vankka mielipide - vaikka ei ole sen enempää kokemusta kuin tietoakaan siitä miten tällaisen lapsen kanssa tulisi toimia.
Ottamatta kantaa sinun mielipiteeseesi edellisen mielipiteestä, sanon vain, että en ole koskaan nähnyt lasta kuljetettavan tuolla tavalla narussa. Jonkinlaisia valjaita pienillä kyllä. On mun omakin lapsi ollut aikamoinen väkkärä pienenä, mutta sitten on kuljettu käsi kädessä tai hölkätty lapsen perässä tai kuljettu muuten vaan silmät selässä. Myönnän, että ei ole käynyt mielessäkään narun päähän kiinnittäminen. Kysyin vain, kun olin niin yllättynyt. Eskarilaisten kanssa kyllä ollaan lähdössä matkaan, ilman narua tosin. Karmeaa, kammottavaa olisi jos lapsi katoaisi...
'Tällaisen lapsen kanssa', onko kyseessä sitten erikoislapsi?
Vielä karmeempaa, jos liikuntakykyistä vammaista talutetaan kuin sirkuskarhua narussa ulkomaita myöten. Mitä lie sitten tarkoittaakaan "tällainen lapsi". Ketään, oli millainen lapsi tahansa, ei saa nöyryyttää tuolla tavalla. Tämä lapsi tajuaa nöyryyttämisen, mutta vaikkei tajuaisikaan niin ei saa nöyryyttää. Pitää aikuisen malttaa mielenä ja olla hakeutumatta vaaratilanteisiin, jos ei niistä selviä normaalilla, lasta kunnioittavalla tavalla.
Pride valmennusta. Tämmöiset rutiiniasiat selvitettäneen ensimmäisten oppituntien aikana Pride-valmennuksessa. Vai eikö taaskaan opetettu Pridessa näitäkään perusasioita.
muutamassa tunnissa ennätä kaikkea.
Aiheita siellä käsiteltäväksi on muitakin, kuin mahdollinen lomailu sijaisperheen kanssa.
Sijoittamisessa on paljon käsiteltävää, niin sijoitetun kuin sijaisperheen kannalta.
Ei tälläisiä matkoja voi tehdä heti sijoituksen alettua, vaan vasta myöhemmin, kun lapsi ja sijaisperhe on tutustunut kunnolla. Silloin matkasta nauttii kaikki. Ainakin meillä suunnitellaan matkaa kaikki yhdessä.
Pride siis lähtee, ihan oikein, siitä, että sijoitus on lyhytaikainen eikä pitempää tutustumista seuraavaa oikeuskäytäntöä ohjata valmennuksessa. Tämä oli ensimmäinen positiivinen tieto Priden asenteesta.
Nää on kuule kuntakohtaisia asioita, lomailut.
eihän PRIDE-koulutuksessa noin vähäpätöisiä asioita käsitellä kuin matkailu.
Perusasiat ovat meille sijaisvanhemmille ja siihen aikoville aivan muuta luokkaa kuin voit edes kuvitella.
Siksi kuvittelisin, että sijaritoiminnan erikoisuus, töiden ja velvoitteiden mukanaraahaaminen myös lomille, käsiteltäisiin sijareiden valmennuksessa.
lomamatka olekaan, jos "työt" on mukana, vaan työmatka, jossa avarretaan myös sijoitettujen maailmaa.
Lomista ja niiden vähyydestä, samoin kuin vaikeudesta niitä saada, koska itse pitää järjestää lomittaja, tuskin missään koulutuksissa puhutaan, ainakaan totuuden mukaisesti.
Meillä ei sossu tue mitenkään sijoitettujen mitään matkoja, jotka tehtäis meidän kanssa, joten rahojen puutteen vuoksi, muutama ulkomaanmatka tänä aikana meillä on ajoitettu loman ajaksi, jolloin lapset ovat olleet toisten hoidossa.
Tosi vaikee järjestää itselle noita lomia.
Olemme jo pitkään suunnitelleet ulkomaanmatkaa yhteen määrättyyn kohteeseen, jonka haluaisimme näille
lapsille näyttää, mutta ei vaan ole ollut varaa.
Sitä matkaa on suunniteltu nimenomaan lapsia ajatellen, itselle kohdemaa ja paikka on tuttu.
Siis se reissu olisi puhtaasti työmatka, en mitenkään voisi ajatella sitä loman kannalta, koska kaikista äidin tehtävistä pitäisi huolehtia kuitenkin samoin kuin kotonakin, ellei enemmänkin.
Sijaritoiminnassa esiintyy paljon asioita, joita ei ole sijoittajapuolella ajateltu loppuun saakka, eikä Pride-kouluttajien mieleen edes putkahtanut.
on aivan tavallisesta perhe elämästä jossa kuljetaan kaupassa kuten muillkin matkoilla yhdessä perheen kanssa. Kyllä sijaislapset kuuluvat mielestäni perheeseen jossa asuvat ei niitä vio eikä saa ruveta syrjimaan.
Miksi sijaislapsia pitäisi kohdella toisarvoisesti siihen haluan että annat selityksen.
Puhut sijaislapsesta, ketä tämmönen lapsi sijaistaa. Kyse on sijoitetusta lapsesta, ja se tosiasia pitää ottaa kaikessa huomioon. Hänellä on omat vanhemmat, joihin hänellä pitäisi olla oikeus, mutta jostain syystä sitä oikeutta hänellä ei sijoitettuna ole kaikilta osin. Hän ei silti muutu sijaisperheen lapseksi, eikä sijaislapseksi eikä sieltä puuttuvaksi koetun lapsen sijaiseksi. Tätä tosiasiaa et pysty muuttamaan, ellet onnistu häntä adoptoimaan.
taas kerran sinulta sellaista suun soittoa koska ei muuta järkevää taaskaan ollut sanottavana.
Täällä kyllä kirjoitellaan useammin sijaislapsesta ja sen kyllä sinäkin tiedät mit sillä kukin tarkoittaa.
Tämä meille sijoitettu lapsi on ja pysyy meidän perheessämme kasvattilapsena niin kauan kuin siihen on tarvetta ja se aika ei ole tärkein vaan se lyhytkin aika lapsen elämässä jolloin saa kokea kuuluvansa tasaveroisesti muiden lasten kanssa meidän perheeseen.
Miksi jättäisimme tämän lapsen pois matkalta koska asuuhan lapsi meillä vakituisesti.
Eikä bioäidille voi lasta jättää edes hetkeksi vaikka mielestäsi lapsella pitäisi olla oikeus omaan äitiinsä.
Toivon että älä sinä sekaannu olettamuksillasi joka asiaan se on vain oman itsesi tyydyttämistä kun saat naputtaa.
Mene sinä yksin matkoille ja nauti sen mitä kykenet huoliltasi.
Me siis perheeni voimme lähteä matkaan omien ja vaikka vieraiden ihmisten lasten kanssa. Se vaatii hiukan erilaista kypsyyttä kuin mitä sinä osaat täällä näyttää omasta kypsyydestäsi.
Meille yhteiset kokemukset lasten kanssa on kaiken elämän näkemyksen rikastuttamista ja pitkälti suuntautuvaa yhdessäolon hyvin vointia.
Termeistä: minäkin käytin ennen sijaislapsi-nimitystä kirjoituksissani, mutta siten yksi sijoitettu pyysi tällä palstalla, että puhuisin sijoitetuista, koska lapset kokivat sijaislapsi-nimityksen loukkaavana. Siitä pitäen olen yrittänyt muistaa tuon.
En usko lainkaan, että sijoitetun lapsen maastavienti on yksin sijaisperheen päätösvallassa, vaikka kuinka sijaisvanhemmat kokis sen rikastuttavan ja tuovan sijaisvanhemmille yhdessäolon hyvinvointia.
että sijoitetunlapsen maasta vienti on yksin sijaisperheen päätösvallassa, me kyllä tiedämme missä kuljemme emmekä kulje nokkapystyssä.
Onhan tämä meidän perheen arkea ja jos matkustaminen meille on mielekästä niin ei sitä kukaan voi kieltää.
Kasvattilapsen maastavienti on jokaisen yksilöllinen päätös ja me päätämme jos he kulkevat mukanamme. Kuka muu voisi tehdä sen päätöksen jos esim. bioäiti on senverran hatara toimissaan että ei kykene edes itsestään kantamaan huolta. Hoitosuunnitelmaan on merkitty myös meidän perheen ulkomaanmatkat jonka aikanaan myös bioäidit on hyväksyneet ja allekirjoittaneet.
Lasten matkat maksetaan yhteiskunnan varoista ja jos sitä joku vieroksuu niin näen sen kateuden merkkinä.
Kyllä 15 vuotiaan neitosen jo voi vaihtaa 500:n kameliin epäiletkö että sitä me rahanhimoiset sijaisvanhemmat suunnittelemme kun viemme lapsia lomailemaan kotimaamme rajojen ulkopuolelle. Mitä me sitten mielestäsi saisimme tehdä perheenä jossa sijoitettujalapsia.
Saan sen vaikutuksen kun olen lukenut kommenttejasi yleensä täällä sijaisvanhempien palstalla että meillä sijaisperheillä ei ole mitään oikeuksia toimia vapaasti ja antaa sijoitetuille lapsille ihmisarvoa ja tasaarvoa. Miksi heitä pitäisi käsitellä kuin toisenluokan kansalaisia. Eihän useammitenkaan se ole lapsen syy että on otettu biokotoa huostaan.
Sijaislapsi nimitys on vähäinen ollakseen loukkaava verrattuna sinun muihin hyvinkin tyrmistyttäviin kommenteihisi mitä tulee kasvattilapsiin ja sijaisvanhempiin.
Puhun nyt vain pelkästään omasta perheestämme kuinka koemme sinun ohjeesi täällä sijaisvanhempien palstalla, en yleistä.
Sijaisperheeksi ryhdyttäessä pitää tajuta, että lapsen oikeudet menevät AINA ja kaikessa edelle ja sijaisperheeksi ryhtyessään pitää tajuta, että samalla menettä jonkin verran omia oikeuksiaan. Ette enää voi olla samalla tavalla yksityisperhe, kuin tavisperheet, koska vastuullenne on luotettu vieraan perheen lapsi verovarain ja siten joudutte väistämättä valvonnan piiriin ja tekojanne seurataan toisin, kuin tavisperheen tekoja. Ei pitäis olla vaikeeta käsittää. Olet todella liian naivi ja sinisilmäinen, jos kuvittelet, että sijoitetut lapset voidaan jättää heitteille valvontamielessä sijaispaikkoihin.
ja siitä on pelkästään hyötyä sillä ei muuten tulisi toimeen, sinisilmäinen en ole.
Tiedän että jokinen lapsi joka perheeseen syntyy tai muuten lisääntyy niin siinä aina elämä muuttuu.
Mitä meinaat lapsen oikeuksill ja että sijaisperheeksi ryhtymällä menettää jonkin verran omia oikeuksiaan. Olet selityksen velkaa.
Olet nyt ymmärtänyt väärin, kyllä meille ainakin on oikeuksia tullut vain lisää tai olemmeko sitten tulleet tietoisemmaksi niistä kun kävimme sinun parjaamasi PRIDE-koulutuksen ym. muuta valistusta olemme saaneet vuosien varrella.
Mitä tekojamme seurataan toisin???
Eihän näitä meille sijoitettuja lapsia jätetä heitteille vaan nehän on otettu heitteillejätön vuoksi huostaan ja sijoitettu meille.
Meidäthän on tutkittu verorahoilla ja hyvin ammattitaitoisten ihmisten taidolla että olemme vakaa ja lapsista huolehtivat vanhemmat.
Olemme hyvinpalkattuja työssäkäyviä emmekä poikkea mielestäni mitenkään muista lapsiperheistä vaikka meillä onkin sijoitettuja lapsia ollut jo vuosikymmeniä.
Millä tavalla oikeutenne ovat lisääntyneet sijaislasten myötä?
Yksityisyydensuojanne päinvastoin on sijaisvanhemmuuden myötä pitänyt jonkin verran kaventua, kun olette tilivelkaa sosiaaliviranomaisille ja lääninhallituksen valvojille edesottamuksistanne. Jouduttehan tekemään tiliä lapsen kuluistakin toisin kuin tavisperhe ja hyppäämään huoltopalavereissa kun kutsu käy. Joudutte toteuttamaan lapsen vanhempien ja muiden läheisten tapaamiset ja aikatauluttamaan elämäänne näiden velvollisuuksien tahdissa. Kai te nyt olette sentään velvollisia ilmoittamaan myös sosiaaliviranomaisille, joiden vastuulla sijoitetut ovat, kun viette heidät ulkomaille. Näitä velvollisuuksia ei tavisperheellä ole. Valvonnan alla eläminen on rajoitetumpaa kuin tavisperheellä.
muutenkin kaikille naapureille että nyt lähdetään lappiin jne. eihän tuo nyt mikään uusi ja eriskummallinen juttu meille ole.
Meillä on yksityisyydensuoja aivan kuten ennenkin ei kaikkia asioita tarvitse levitellä maailmalle,
ja mitä kokouksiin tulee niin niitä on aina ja kaikenaikaa päiväkodeissa, kouluissa urheiluseuroissa jne. jne. tuossa se huoltopalaveri menee samassa vauhdissa.
Mitä? tilintekoa ei me ainakaan sen kummemmin tehdä tilintekoa kuin koskaan ennenkään aina on pidetty menot - tulot kirjanpitoa.
Eipä niitä tapaamisia ole juuri maisemissa ollut ja vielävähempi niitä on jatkossa.
Se mitä tulee itse lapsiin niin teemme kaikkea mitä lapsenhyvinvointiin tulee tehdä näi taaviksen järjenmukaan. Sitten se tietoinen lapsen ongelmien kanssa vängertäminen se on vaan sitä lapsiperhe elämää jossa saattaa tulla kaikennäköistä sormi poikki jalka poikki päässä reikä, virtsatientulehdus, ja vielä vakavempiakin sairauksia että kyllähän se rajoittaa. Emme ole ajatelleetkaan että eläisimme vain sympiosissa yksin ja ilman auttavaa mieltä ja kauaskantavia tekoja.
Koetko sinä siis elämän noin ankeana kuten kirjoitat jos sinulla olisi sijoitettuja lapsia.
Onneksi meitä on monensortin taapertajaa tässä yhteiskunnassa. Joku auttaa hädässä olevaa ja joku tekee hätätilanteita.
mitenkään sijoitettujen terveyttä sijoituksessa? Minusta pitäisi.
me sijaisvanhemmat ja koulunterveyshoitaja.
Sitten kun on lapset olleet terveitä niin ei yhtään poissaoloa koulusta niin ei siinä mitään sen kummempaa seurantaa ole tarvittu eikä tarvita sehän kuuluu meidän vanhempien pitää huoli lasten terveydestä. Se opetettiin PRIDE-koulutuksessa.
Luuletko että siihen olisi aikaa uhrata ja verorahoja tuhlata selvään vanhemmuuden vastuuseen jota pitäisi erikseen seurata. Eikö ne sijoitetut lapset ole samanarvoisia kuin muutkin lapset.
En nyt ymmärrä sinun saivarteluasi ollenkaan.
kun ottaa huomioon, miten vaikea on saada terveydenhoitoa maassamme ja miten kouluterveydenhoidon varaan seurantaa ei voida jättää, niin pitäisin tärkeänä, että sijoitetun lapsen oma sosiaaliviranomainen, joka muutenkin vastaa sijoittamansa lapsen asioista seuraa lapsen terveydentilaa. Olisi muuten hyvä, jos verovaroin kustannettaisiin vakuutus sijoitetuille niin, ettei heidän tarvitse turvautua terveyskeskuksiin jonottamaan vaan voisivat mennä vakuutuksen turvin yksityiselle vastaanotolle. Siihen sijaisvanhemmilla ei varmaan omin voimin ole varaa. Normaalisti tavisvanhemmat kuitenkin vievät lapsensa yksityisvastaanotolle jos vaan talous kestää, niin ei tarvitse jonotella. Ehdotan siirtymistä sellaseen käytäntöön, koska ei se veronmaksajille yhtään sen kalliimmaksi tule pitkässä juoksussa (terveyskeskushoitokin maksetaan nimittäin verovaroista).
tahdo mennä jakeluun se että sijoitetuille lapsille erikseen pitäisi verovaroista kustannettaa vakuutus.
Onhan kaikki lapset vakuutettu koulunkautta eikö se riitä.
Meillä ei ainakaan tietääkseni ole mitään ongelmia päästä hoitoon jos sitä tarvitaan.
Eikä jonotusta ole, siis turhaa rahan haaskaamista koska se terveyskeskushoito on jo maksettu verorahoista käytit sitä tai et.
Jos lapsi tarvitsee jotakin maksullista erikoishoitoa niin sijoittavakuntahan sen kustantaa ja sekin verorahoista.
Tämänkin olemme oppineet PRIDE-Koulutuksessa.
Huomaan, että mikään sijoitettujen lasten elämän parannusehdotus ei kelpaa sijaisperheille, mitä ihmettelen suuresti. Ei ole sijareilta pois, jos verovaroista kustannetaan vakuutus sijoitettujen lasten terveydenhoitoon. Olen pyrkinyt vastaamaan vaikka pellekysymyksiinkin välttääkseni arvosteluryöpyn, että en vastaa jos minulta kysytään jotain, jotenka vedätyttäjänä varmaan olet tyytyväinen nyt. Miksiköhän Pride-kouluts ei uudistu lainkaan vaan pitäydytään vuoden 1995 ohjelmassa.
Meillä lapsen sosiaalityöntekijä on joko pyytänyt lapsen vanhempien allekirjoitukset passihakemukseen tai tehnyt hakemuksen sosiaalitoimesta (jos vanhempia ei ole tavoitettu) ja kirjoittanut sosiaalitoimen puolesta suostumuksen passin myöntämiseen huostaanotetulle lapselle.
Mitään papereita meillä ei ole ollut mukana, toisaalta emme ole käyneet Viroa kauempana.
Sijoittajakunnat ovat maksaneet sijoitettujen lomamatkojen kulut (matkat, hotellit) niin kotimaassa kuin näillä Viron reissuillakin.
Meille sos.toimisto kirjoitti luvan.Lupa on vuoden voimassa kerrallaan.Emme kysyneet avustusta mistään.Mukavaa matkaa teille.
sijareiden matkat ulkomaille,lapselle ja omille vanhemmille ei mitään.
Kyllä moni bioperhekin voisi matkustaa, jos lasten maksat hoituisi sossuta. Tämä olisi jossain määrin ennaltaehkäisevää eikä maksaisi yhtään enempää. Nyt jää monen köyhän bioperheen yhteiset muistot keräämättä rahanpuutteen vuoksi, mutta sijoitettuna lapsi sitten jakaakin ulkomaanmatkojen kokemukset vieraiden aikuisten kanssa ja niitä isona muistelee. Miksei veronmaksajat tue onnellisempaa vaihtoehtoa, että bioperhe saisi matka-avustusta lapselle samoin kuin sijaisperhe.
sossu maksaa sijaisvanhempien matkat??????
Hyvä jos maksaa edes sijoitetun matkan.
sossun maksaa biovanhempien reissut ulkomaille lasten kanssa kun ei kotimaassakaan lapsesta huolta pidetä? (siis tarkoitan nyt ainoastaan niitä vanhempia jotka jättävät lapsensa heitteille.)
On muitakin tapoja tukea lapsiperheiden taloudellista tilaa, kuin nöyryyttävä sosiaaliluukku. YK on ehdottanut, että meillä tulonjako verotuksen kautta hoidettaisiin lapsiperheitä suosivammaksi kuin mitä nykyinen kireä lapsiperheiden verotus tekee. Höh!
ette vie mukananne! Tuon pitäisi olla itsestään selvä asia. Jos asiasta tulee riitaa, on parempi, että koko perheenne pysyy kotimaassa.
Miksi ei voi matkustaa ja mikä siinä on niin itsestään selvää?
Pari kertaa olemme käyneet ulkomailla, nyt on suunnitteilla reissu ensi kesäksi. Lapset hakevat netistä tietoja ja suunnittelevat mitä mennään paikan päällä katsomaan. Koko sakki lähtee, omat ja lainalapset. Keväällä käydään Lapissa laskettelemassa, tää on jo perinne.
Eikös sitä yleensä olla sitä mieltä, että sijoitettuja lapsia pitää kohdella tasa-arvoisesti perheen omien lasten kanssa. No, näin käy, kun kaikki lähtevät matkalle. Eikä riitaa ole ollut.
En minäkään kyllä ymmärrä miksi sijoitetut pitäisi jättää pois matkasta, se jos mikä toisi eriarvoisuutta varsinkin kun on saman ikäisiä lapsia perheessä.
Meillä ainakaan sijoitetut eivät halua jäädä reissuista pois vaan ovat innoissaan.
Matkustaminen on tavallista nykyään, jos ei ole lentokoneessa ollut ja matkustellut niin sitä pidetään outona.
Mekin suunnittelemme ensi kesän reissua ja lapset ovat innoissaan tutkimasssa mitä kyseisissä maissa olisi nähtävää.
Me olemme siinä hyvässä asemassa, että biologiset vanhemmat ovat tyytyväisiä kun lapset saavat matkustaa.
sano mitä ajattelevat.
pitää olla niin negatiivinen? Oli sitten pakko päästä heittämään se vakio vähättelevä viesti? Miksi ei voi olla iloinen lapsensa puolesta, joka pääsee reissuun? Onko kyse kateudesta, jos ei itse voi järjestää vastaavaa, vai mikä on syy?
Ketään ei pakoteta lähtemään, varahoitajakin järjestyy mutta kaikki haluavat lähteä.
Useimmat vanhemmat ovat niin suorasuisia, että kyllä sanovat mitä ajattelevat. Luuletko, että sijarit ovat niin hirveitä, että biovanhemmat eivät uskalla sanoa mitä ajattelevat. Enpä ole huomannut! :-)
Etteivät sano mitä ajattelevat kun huomaavat miten lapset ovat innoissaan ja eivät halua pilata lastensa iloa vaan koittavat iloita mukana tai ainakin olla hiljaa ja näyttämättä asiaa.
eikö lapsen omallekkin perheelle kuuluisi yhtälailla
maksaa lomamatka?Vai onko tarkoituskin maksaa vain
sijaisperheelle?
ole koskaan saaneet tai pyytäneetkään mitään avustuksia lomamatkoihin. Ei mun mielestä lomamatka ole mitenkään millään tavalla etu, joka automaattisesti kuuluisi kaikille ja joka pitäisi kaikille kustantaa. Jos joku haluaa lähteä, niin sitten säästetään jostain muusta.
Olen ennenkin tuonut julki jopa tässä ketjussa, että emme ole saaneet lomamatkoihin minkäänlaista avustusta vaan maksamme ne omista tuloistamme ja säästäen.
Tosin olen myös sitä mieltä, että sijoituskunta voisi maksaa lapsen matkasta edes osan niinkuin ilmeisesti jotkut tekevätkin.
juuri puhelun lapsen isoäidiltä. Toivotteli hyvää lomamatkaa ( aamulla lähdetään kohti lämmintä ) ja kertoi, että haluaa antaa seuraavasta eläkkeestä minulle rahaa, kun on niin onnelinen siitä, että vien lapsen mukanani näkemään maailmaa. Olin tosi onnellinen toivotuksesta! Tiedän, että soitto oli ihan vilpitön!
Kaikilla isillä ja äideillä on oikeus antaa lastensa matkustaa ystäväperheen mukana ulkomaille. Esim. laivayhtiöt ovat silloin edellyttäneet kirjallisen luvan holhoojalta matkustajaperheen mukaan. Jos vanhemmat eivät halua, että lapset menevät toisen perheen kanssa, heillä on tietenkin oikeus olla antamatta lupaa. Onko nyt niin, että sijoitettujen vanhemmilla ei ole enää päätösvaltaa lastensa matkustelusta ulkomaille? Mitä sanoo perhe- ja ihmisoikeuslait tästä kysymyksestä. Ei voi olla yksittäisen sosiaalivirkailijan mielivallan alainen asia.
ulkomaille jos hänelle matkalla jotain tapahtuu tapahtuu sijaisellekkin.
kuin sijaisperheen mukana aurinkolomalle? Tuntuu hullulta viedä lapsi lastenkotiin ja lähteä perheen biologisten lasten kanssa reissuun. Suunnitella yhdessä matkaa ja sitten jättää sijoitettu lapsi pois matkalta.
Jos lapsen biosuku ei tapaa lasta on ainut hoitopaikka jokin laitos. Laitoksessa oloajan maksaa sos.toimi ja perhe saa viettää loman. Tämäkö on mielestäsi oikei?????
Jos biovanhemmat on kadonneet kuvioista, niin eihän he ole sitten matkustelua kieltämässäkään, joten koko jengi voi varmaan lähteä matkaan jos sijoitettu haluaa tulla mukaan. Joku raja välinpitämättömille vanhemmille olis varmaan paikallaan. Nyt olen kuitenkin sitä mieltä, että jos joku äiti/isä pelkää lapsensa puolesta, eikä hyväksy hänen viemistään ulkomaille, ainakaan pientä lasta, niin sitä tulee kunnioittaa. Ei joku taapero edes paljon ulkomaanmatkasta kostu.
kotona loma ajat.
Eikö teidän pitäisi miettiä nämä lomakysymykset valmiiksi ennen kuin sitoudutte ottamaan sijoitetun lapsen kotiinne, niin ettei hänelle tule paha mieli omien vanhempien estäessä matkustaminen ja teidän lähtiessä biologisten lastenne kanssa etelän aurinkoon. Sitä varten juuri on nämä hoitosuunnitelmat tehtävä sossussa, että pystytään mahdollisimman tarkoin varjelemaan sijoitettuja lapsia ja vältetään tuottamasta heille mielipahaa. Suomi on saanut moitteita siitä, ettei huostaanotettujen lasten tunteita oteta lastensuojelussa huomioon. Monikaan lapsi ei nauti matkasta, jos tietää, että vanhemmat kotona pelkäävät sydän sykkyrällä.
jos sijaisperhe tosiaan lähtisi toisten lasten kanssa lomalle aurinkorannoille ja sinun lapsesi vietäisiin hoitoon jonnekkin?
Uskon ja tiedän, että siinä kohdin nostaisit älläkän siitä, kuinka sinun lastasi sorsitaan.
totuudessa. Onko mielestäsi oikein, että vanhemmat, jotka ovat niin kaltoin kohdelleet lapsiaan, että heidät on pitänyt huost.ottaa jatkavat vielä huostan jälkeenkin lastensa mielen pahoittamista. Miksi vain sijareiden pitää ajatella lasten mieltä, eikö se kuuluisi yhtälailla omille vanhemmille.
On vain niin, valitettavasti, että jotkut biot on oikeesti v-mäisiä, että mistään eivät itse pysty vastaamaan, eivätkä edes tiedä mitä lapsilleen kuuluu, eli eivät ole mitenkään huolissaan, mutta kun heille annetaan tilaisuus päättää, niin haluavat näyttää mahtinsa ja ihan vain kiusallaan kiletävät, koska heillä on siihen oikeus. Eivät välitä pätkän vertaa miten lapsi sen kokee, kunhan pääsevät itse pätemään.
Totuus on, että nämä aiheelliset huostat juuri siitä johtuvatkin, kun vanhemmilla ei ole ollut kykyä asettua lapsen asemaan, eivätkä ole välittäneet lastensa tunteista. Sorry, mut näin on asiat.
Juuri siksi kai huoltosuunnitelma on mahdollista tehdä yksilöllisesti, jos vaan sossulla osaaminen ja ymmärrys riittää. Uskomatonta, että nämäkin on jätetty ihan ilmaan nämä tällaiset monen ihmisen mielenrauhaa järisyttävät asiat (lapsen, sijarin, biologisten vanhempien ja ties kenen, varmaan monet isovanhemmatkin ovat huolissaan). Eli peräänkuulutan asioiden kirjaamista huoltosuunnitelmaan ja sijareiden toimeksiantosopimukseen. Muutenhan teitin elämä yhtä anomista päivästä toiseen sossupuolelta, milloin lupaa, milloin rahaa ja avustuksia.
äiti51 kirjoitti:
"
Minä sain
äiti51 12.11.2007 klo 15.04
juuri puhelun lapsen isoäidiltä. Toivotteli hyvää lomamatkaa ( aamulla lähdetään kohti lämmintä ) ja kertoi, että haluaa antaa seuraavasta eläkkeestä minulle rahaa, kun on niin onnelinen siitä, että vien lapsen mukanani näkemään maailmaa. Olin tosi onnellinen toivotuksesta!
"
Ainakaan hoivakotejen työntekijät eivät saa ottaa vastaan rahaa vanhuksilta eettisistä syistä. Oletteko te sijarit laajemminkin valmiita ottamaan rahaa teille sijoitettujen lasten omaisilta. Onko Pride-koulutuksessa tätä ohjeistettu.
luulen, että ensinnäkin on erittäin harvinaista, että kukaan mitään rahaa edes tarjoaisi ja toiseksi, jos tarjottain, niin luulen, että sijarit pitävät itsestäänselvyytenä sitä, että vaikka raha "vanhemmille" annettais, niin se on kuitenkin tarkoitettu lapselle js sillä sitten sijari voi jotain extraa lapselle hommata.
En usko, että kukaan sijari itseä varten mitään rahaa edes vast.ottaisi.
Eiköhän tuossakin mummo tarkottanut sanoa, että tarjotkaa hänen puolestaan lapselle sitä extraa, että hän sitten korvaa, kun saa seuraavan eläkkeen.
Näin minä asian ymmärtäisin.
Äiti-51 ei vann sitä niin monisanaisesti selittänyt.
Onko Pride-kouluttaja ohjeistanut asias? Entä sossu?
Perhekoti sakotti nuoria esim. pöydän pyyhkimättä jättämisestä 20 euroaa jne. Onko vastaava käytäntö opetettu Pride-koulutuksessa sijaisvanhemmiksi aikoville kanssa. Näinhän tavallaan pääsee ikävistä taskurahan maksuista kokonaan, jos pitää niin tiukkaa kuria että sitä on lähes mahdoton noudattaa, kuten tv-ohjelmassa näytti tapahtuvan, eli kertaalleen pyyhittyä pöytää määrättiin uudelleen pyyhkimään ts. kyykytettiin tai simputettiin. Mielestäni on aiheellista tietää nyt, mitä Pridessä on opetettu rahan vastaanottamisesta. Tottakai omaiset voivat lapselle antaa rahaa, sehän on aivan eri asia. Nyt on kyse siitä, ottavatko sijarit rahalahjoituksia vastaan sijoitetun omaisilta.
käymään Pride-koulutuksen, kun se sinua noin paljon kiinnostaa. Sen jälkeen tietäisit mitä siellä opetetaan ja mistä puhutaan, Samalla tulisi tutustuttua itseenä syvemmin. Suosittelen.
Valtaosa Pride-kouluttajista ilmoittaa tittelikseen: perhetyöntekijä, sijaisvanhempi ja jokunen lastenkodin johtajakin joukkoon mahtuu. Aikas vaatimattomia, miksi he eivät ilmoita koulutustasoaan lainkaan. Linkistä ei selviä nyt, että millä pohjalla se opetus lepää.
http://www.pesapuu.fi/index.phtml?s=479
kun muutaman tunnin koulutus,vastaa hiekkalaatikolla
vaihettuja kokemuksia.
vastaa. Minusta koulutuksessa oli asiaa. Oletko käynyt kyseisen koulutuksen, vai onko tekstisi vain omia ajatuksiasi.
Pridessä on paljon kotitehtäviä ja niitä tehdessä joutuu miettimään omaa elämää laajemminkin.
Näköjään 24 tunnissa pusketaan läpi, joten aika tuhti ja osaavien tekijöiden paketti täytyy olla kyseessä ottaen huomioon, että siltä pohjalta lähdetään niin vaativaan ja vastuulliseen tehtävään kuin mitä paljon kärsineen vieraan lapsen hoito on. Vaatii rohkeutta tekijöiltä ja valtavaa itseluottamusta tuolla oppituntimäärällä.
lapset paljon kärsineitä. Eihä se ole totta, puhut kait niin kenen lapsista.
mutta kurssi on todella hyvä jos se on muilla samaa tasoa kuin minkä minä olen käynyt.
eEkä meiltä vaadita kuin normaalia vanhemmuutta jne.eli aivan samaa kuin biovanhemmiltakin.
eikä sossujen kanssa ole ollut puhetta "lahjuksista".
Voin omalta kohdalta sanoa, että ei ole rahaa tarjottu ja vaikka olisi, en olisi ottanut vastaan.
Selvästä rahasta on helppo kieltäytyä, mutta pari tosi noloa tilannetta on ollut, kun parikin kertaa yhdet vanhemmat toivat meille jauhoja ym. ruokatarvikkeita, mitä olivat itselleen saaneet Pelastusarmeijalta ruoka-apuna. Heillä ei kuulemma ollut itsellä käyttöä, niin toivat meille. Ihan vaikeena otin vastaan, koska en halunnut loukata heidän tunteitaan, kun olivat mielestään hyvää tekemässä. Toinen tapaus oli yhden toisen äidin kanssa, kun raahasi meille kaikenmaailman pesuaineita, kahvia ja ties mitä, oli kuulemma heillä ylitarjontaa. En ilennyt tarkemmin kysellä, mutta vahva epäily oli, että varastettua kamaa meille kantoivat. Kohteliaasti vaan kiittelin, tyyliin, tämä on jo liikaa. Onneksi jäi ainutkertaiseksi, huh.
Eirkseen vielä huomautettakoon, että en ilman syytä epäile ketään varastetun tavaran hallussapidosta. Sen verran usein oli sekin koti poliisin toimesta ratsattu ja varastettua kamaa etsitty, että aihetta epäilyyn siis myös mulla oli.
Ajattele nyt, sijarit kiertävät kirppareita ja ovat hyvin pienellä palkkiolla ja kulukorvauksilla eläviä, joten varmaan tulee mieleen auttaa ruuassa ja tarvikkeissa, kun oma lapsi siellä on puolityhjää jääkaappia jakamassa suuren lauman kanssa. Varsin inhimillistä toimintaa vanhemmilta. Hyvä antaa vähästään:)
Selvää rahaa varten sijareiden pitää antaa LAPSEN tilinumero vanhuksille, ei omaa kukkaroaan eikä omaa tilinumeroaan. Lapselle eläkeläiset saavat antaa vaikka kivitalon, jos haluavat ja jos lahjaverot maksetaan.
Biologisilla vanhemmilla on tilinkäyttöoikeus lapsen tiliin ja jos lapsen tilille ilmaantuu rahaa, niin eräillä vanhemmilla on tapana ottaa ne rahat "parempaan talteen" - näin kävi mm. meille sijoitetun lapsen 150 000 mk:n perintörahoille aikoinaan, katosivat sen siliän tien eikä niiden hävittäjä saanut juuri minkäänlaista tuomiota.
panna nettiin, jotta kansa pääsis valvomaaan minkätasosesta hommata on kyse. Pankaa linkki?
Sille tilille sitten, mihin jälkihoitovarat kerätään. Lapsellehan kerätään jälkihoitoa varten itsenäistymisrahat kunnan puolesta, joten sinne sit kaikki lahjoitukset, vai löytyykö tähänkin jokin pulma.
ei edes annettu kahdelle nuorelle kun sijoituksesta pääsivät.Toiselle ei edes asuntoa kun äiti oli kuollut kirtää tuttaviensa nurkissa.Rahat kyllä kelpasivat sijoitupaikkaan se siitä lapsen parhaasta.
sen tyttöparan varat. Missä VALVONTA? Kenen piti valvoa itsenäistymisrahojen tilitystä lapselle. Virkamiehet vastuuseen tästä asiasta koko organisaation tasolla, ehdottomasti. Järkyttävää. Kyllä laiminlyönnin tehneellä virkamiehellä on rahaa, joten maksakoon laiminlynnin omistaan tytölle. Se nyt on vähintä mitä hän voi vastuullisena tehdä eroamisen lisäksi.
kun ei meillä ruoasta koskaan ole ollut pulaa, eikä sitä ole kyllä vanhemmatkaan ainakaan ääneen edes epäilleet.
Kirppareilta ei ole periaatteessakaan ostettu mitään vaatetta. Itse en ole kirppari-ihminen, silti en halveksi sellaisia, jotka kirppareita käyttävät.
Tiedän monia, jotka tekevät upeita löytöjä niistä.
Tämä on kai hyvin pitkälle sukupolvikysymys.
Lapsena kun on köyhyyttä saanut kärsiä tarpeeksi, niin nyt tuntuu, että se kirppareilla käynti jotenkin palauttais sen köyhän ajan mieleen.
Tämä on aivan tunne kysymys, järjen kanssa ei mitään tekemistä.
Jospa heille oli jauhettu jaetusta vanhemmuudesta, joka hienolta kuullostavasta retoriikasta huolimatta ei käytännössä ole auennut ainakaan mulle, että mitä se konkreettisesti tarkoittaa ja miten sitä odotetaan toteutettavan arkielämässä. Nämä varmaan uskoivat, että se tarkoittaa ruokamenoihin osallistumista ja toteuttivat omalla vaatimattomalla tavallaan arjen jaettua vanhemmuutta.
Itse näen että jaettu vanhemmuus tarkoittaa nyt lapsen jakamista monen aikuisen kesken rikkoen lapsen. Tuomitsen jaetun vanhemmuuden täytenä pelleilynä.
Tonen yleisesti hehkutettu Suomeen rantautunut kasvatusideologia on afrikkalaisperäinen "yhden lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä". Kehitysmaissahan näin on, mutta siellä väestörakenne on päinvastainen kuin meillä Suomessa, eli lapsia on moninkertainen määrä aikuisiin verrattuna. Meillä sensijaan päinvastaisesta väestörakenteesta huolimatta aikuiset ovat vetäytyneet "kylästä" omiin piireihinsä ja lapsemme ovat jääneet keskenään kasvattamaan toinen toisiaan (esim. suunnattomissa koulukeskuksissa ja ylisuurissa päiväkotikomplekseissa, joissa ei juuri aikuisia näy). Puppua sekin retoriikka siis, mutta toimii mukavuudenhaluisille suurille ikäluokille, jotka ilmiselvästi viihtyvät keskenään omiensa joukossa.
Jokainen voi kuvitella mitenkä jakaisi lapsensa
tai miehensä.Miehensä nyt vielä voisikin jakaa lastaan Ei.
vanhemmuudesta, eli vanhemmat jaetaan lapselle, ei kukaan ole jakamassa lasta kenellekään.
Olen ymmärtänyt, että tuota jaetun vanhemmuuden käsitettä käytetään enemmin avioeroajen yhteydessä, jolloin molemmat lapsen vanhemmat jakavat vastuuta lapsesta yhtä paljon, huolimatta siitä kumman luona lapsi asuu. Eli siinä tulee molemmille vanhemmille sekä oikeuksia , että vastuuta tasapuolisesti lapsen suhteen, tai siihen ainakin pyritään.
Jos sijoitettujen lasten osalta puhutaan jaetusta vanhemmuudesta, niin ymmärtäisin sen niin, että, koska huoltajuus edelleen säilyy omilla vanhemmilla, mutta pääosin lapsen tarpeista ja hoidosta kuitenkin vastaa sij.perhe, niin toivottavaa kuitenkin olisi, että omat vanhemmat osallistuisivat lapsensa asioihin ja elämään olemalla kiinnostuneita lapsensa asioista ja myös kantamaan vastuuta lapsensa hyvinvoinnista ja tärkeintä kaikista välittämään lapselleen sitä rakkautta, mitä vain omat vanhemmat voivat lapselleen antaa. Sijarit rakastavat omalla tavallaan, mutta se ei koskaan ole kuitenkaan sitä, mitä lapsi parhaassa tapauksessa omilta vanhemmiltaan saa ja odottaa saavansa.
Jos ei muuta, niin jaettu vanhemmuus voisi olla sitä, että yhdessä huolehditaan ja rakastetaan lasta, kumpikin omista lähtökohdistaan ja kykyjensä mukaan. Ollaan molemmat lapsen elämässä, ei yhtä paljon, eikä yhtäaikaa, vaan jaetaan se vanhemmuus, vuorotellen.
Minä siirryn hyvin mielelläni taka-alalle, kun lasten omat vanhemmat ovat paikalla. En pyri olemaan silloin vanhempi lapsille, vaan silloin tavallaan jaan tai luovutan vanhemmuuden omille vanhemmille. Vanhemmuuden jakamiseen on monia eri tapoja.
jakaa VIERAAN ihmisen kanssa SINUN OMAN lapsesi?
Lapsenko sitten odotetaan jakavan rakkauttaan kaikille tahoille kanssa. Sitä rakkautta tarkoitan nimenomaan nyt, mitä lapsi tuntee omia vanhempiaan kohtaan. Sehän on kuitenkin ainutlaatuista verrattuna yleiseen lähimmäisenrakkauteen. Paljon siinä sijoitetulta lapselta vaaditaan siinä jaetussa rakkaudessa.
voisi, mutta pakon sanelemaahan se jaettu vanhemmuus sijoitettujen kanssa on.
Kuitenkin katson, että kun asiat on jo niin kuin on, niin olisi hyvä, että lasten vanhemmat osallistuisivat lastensa elämään edes jaetun vanhemmuuden kautta, kuin että hylkäävät lapsensa kokonaan.
lapsi luonnollisesti rakastaa omia vanhempiaan ja täysin vapaaehtoisesti mahd. sij.vanhempia.
Sij.vanhempien on lapselta ansattava rakkaus ja kunnioitus, toisin kuin omien vanhempien.
Kukaan ei kuitenkaan pakota lasta suuntaan eikä toiseen. Ei tunteita kukaan voi pakottaa mihinkään suuntaan. Lapsi joko rakastaa tai ei, mutta silti hänestä huolehditaan sij.perheessä, kuten omasta lapsesta, ei lapselta odoteta mitään vastinetta huolenpidolle.
Mikäs sitten on koppaterapian tarkoitus, jollei väkivaltainen lapsen kiintymyksen manipulointi nimenomaan siihen sijariin, joka sinne lapsen lähivanhempana menee lapsen kanssa leikkimään kiintymyssuhdeleikkejä. Katson sen pakottamiseksi rakastamaan vierasta aikuista.
kahdestaan hoitavat lapsiryhmää (neljää lasta) säännöllisin väliajoin terapiataukoja lukuunottamatta. Lasten vanhemmat tai sijaisvanhemmat tapaavat toisiaan ryhmänä eri terapeutin ohjauksessa. Lapsen kykyä ottaa hoivaa vastaan muodostetaan terapeutteihin. Tästä lapsi aikanaan laajentaa sen arkielämäänsä. Koppaterapiaan tulevilla lapsilla ei yleensä ole ollut varhaisia kiintymyssuhteita. Terapiassa hänelle tavallaan mahdollistetaan jälkikäteen väliin jäännyt vauvavaihe. Olemmepa nyt jo kaukana lapsen matkustelusta sijaisperheen kanssa.
Theraplayn sivuilta:
"
Hyvät vanhemmat
Olette päätyneet aloittamaan Theraplay-hoidon, koska teillä on jokin pulma lapsenne ja teidän välisessä arjen toiminnassa, ja tunnette, että ette selviä siitä yksin.
Ihanaa, että olette lähteneet ratkomaan solmukohtaanne! Me yritämme olla apunanne.
Theraplay on mielenkiintoinen hoito: se pureutuu suoraan ihon alle, eikä halua tulkintoja tai mietiskelyjä "miksi". Se kohtaa lapsen ja perheen juuri tässä ja nyt, koska se etsii sellaisia kohtaamispintoja, joissa aikoinaan on tullut huonolta kuulostavia virityksiä tai kohtaamisen vaikeuksia. Se haluaa antaa teille ja lapsellenne uudenlaisia kokemuksia siitä, miten voi olla yhteydessä toiseen, ja vieläpä hauskalla tavalla.
Tämä tekee hoidon vaativaksi ja haasteelliseksi myös vanhemmille. Uskomme, että olette lapsenne parhaita asiantuntijoita, ja siksi haluamme teidät mukaan prosessiin jo heti alussa.
Käytännössä se tarkoittaa, että teemme teille sekä haastattelun omista /perheenne vaiheista, että myös videoidun vuorovaikutushavannoinnin. Palautteen annamme vain vanhemmille.
"
Lähde:
http://www.theraplay.fi/index.php?k=4196
Sijareiden sijaan siellä pitäisi olla omat vanhemmat ainakin tuon mukaan, mutta mites onkaan, kukas siellä äiskää ja iskää leikkiikään.
kuin koppaterapia. Yhtä theraplaylla ja kahta koppaterapialla kuntouttanut
mitä se Koppaterapia sitten on ja kuka sitä antaa. En löytänyt mitään tietoa netistä hakusanalla Koppaterapia.
kokemuksen mukaan (sijoitettu tyttömme sai sitä kolme vuotta, antoi kaksi koulutettua psykoterapeuttia yhdessä pienelle lapsiryhmälle kerrallaan. Sen vähän perusteella, mitä tyttö terapiastaan kertoi, muodostimme miehen kanssa käsityksemme siitä. Lapsille oli terapiasessiota varten kullekin varattu vauvan koppa, jossa oli myös pullot ja tutit. Terapeutit (mies ja nainen) hoitivat lapsia kuin olisivat hoitaneet vauvojaan. Lapsilla, jotka terapian alkaessa olivat kaikki n. kahdeksan vuotiaita, oli lupa terapian aikana ja vielä terapiapäivänkin aikana, taantua pikkulapsen tasolle tunneilmaisussaan. Terapian edistyessä saimme ohjeeksi (vanhempienryhmän ohjaajalta, joka oli myös psykologi) palauttaa lapset ikäisiksiin jo puolen päivän maissa.
Perustuuko tuo koppaterapia tieteelliseen näyttöön:
"
Psykoterapiasuuntauksen tulee perustua tieteellisesti tutkittuun yhtenäiseen psykologiseen teoriaan, joka auttaa ymmärtämään sekä ihmisen normaalia kehitystä että psyykkisten häiriöiden eri muotoja.
"
Lähde:
http://www.teo.fi/Hakemistot/h14/14n.htm
..tuomitsen huonot vanhemmat, joiden takia lapsi rikkoontuu niin, että hänet täytyy pelastaa toiseen perheeseen. Omat vanhemmathan ne saavat lapsensa kaikkein parhaiten rikkoontumaan niin, ettei varmasti koskaan enää parannu ehjäksi.
Tuomitsen niin monien biovanhempien vanhemmuuden täytenä pelleilynä.
ymmärtäneet. Terveisiä muuten ihanalta lomalta. Lämpöä riitti ja sai lapsi sitä laatuaikaa meiltä, kun oli ainoana lapsena meillä mukana. Lapsen matka kaikkineen kaksoi n. 1300 e. Vähän pisti ajattelemaan, kun lupasin viedä lapsen ja saimme sossulta tylyn kohtelun,ettei avustusta lapsen matkaan tipu. 450 e. kulukorvaus menee 3 kk. ajalta kokonaan matkan maksamiseen. Lisäksi ostimme lomavaatteita. Mummokin vähän ihmetteli, että viettekö lapsen omalla kustannuksella ja siksi itsekin lupasi tätä matkaa vähän avustaa. Tosin sitten joskus, kun rahaa on niin kuin hän itse sanoi. Kadehtikaa nyt vaan paljon, kun tässä rahassa kieriskelen. ( lapsen mummo ei ole vanhus, tosin jo eläkkeellä, mutta muista kuin vanhuus syistä )
Siis nythän on kysymys, ei varsinaisesti omaisen iästä, vaan siitä kuinka oikeusasiamies suhtautuu omaisten sijareille antamiin rahalahjoituksiin. Huostaanotetun lapsen hoitaja on tavallaan viranomaisen etäispääte, ja kysymys on siitä, voiko hänen ottamansa raha hoidettavan alaikäisen lapsen omaisilta olla lahjus. Mitä kireemmälle sijareiden talous menee sitä suurempi houkutus syntyy esim. rahaa vastaan antaa ikävöivä lapsi hoitopaikasta ylimääräisille "pimeille" kotilomille ohi sossulassa sovitun. Sitten ehkä voisi ajatella, että lapselle voisi ostaa lievemmät rangaistukset, jos sijari on kurinpitoon mieltynyt henkilö. En nyt tarkoita, että juuri teidän, jotka tätä luette, kotikylällä tämmöstä kauheeta voisi tapahtua, mutta tämä Suomi ei kuitenkaan ole mikään lintukoto, etteikö asemaansa joku sijari keksisi käyttää hyväkseen heikommassa asemassa olevia kohtaan vallankäyttäjänä, joka sijarikin huostaanotetun lapsen ja lepsun viranomaisvalvonnan ulkopuolella hyvinkin on. Mielestäni tämä pitää lapsiasiainvaltuutetun ja oikeusasiamiehen linjata, ettei tarvitse kysyä erikseen YK:lta ja taas kerran paljastaa osaamattomuutemme, välinpitämättömyytemme ja ajattelemattomuutemme koko maailmalle.
Kuule Helinä tässä ko. tapauksessa on kysymys n. 50-100 e. summasta, jonka mummo antaa minulle. ( jos antaa )Siis häviävän pienenä osana tätä matkalaskua. Minun talous, joka on hyvin vakaalla pohjalla ei tästä kyllä heilahda mihinkään suuntaan. Yleensä, jos mummot meidän sijoitetuille jotain antaa, niin käteen pienille 5 e. tai lapsen tilille joskus syntymäpäivä,joulurahaa 20 e. Minä itse en ole 20 v. aikana saanut keneltäkään yhtään mitään rahaa. Joskus kukkia, tai lämmintä leipää, omenoita, tomaattia yms.Päinvastoin olen kyllä antanut vippinä yhden lapsen äidille rahaa, jota koskaan en takaisin ole saanut. Äiti kyllä muistaa olevansa minulle velkaa, kun nähdään! Uskoisin, että oikeusasiamiehillä on tekemistä muutenkin, kuin tutkia miksi minulle on annettu 50 e. :)
Sinuna en ottaisi itselleni mummolta sitä 50-100 euroa vastaan.
huomioon, että on myös heitä, jotka pahoittavat mielensä siitä, jos tuollainen verrattain pieni summa ei sijarille kelpaa? Saattaisipa mummo ajatella, että sijari yrittää estää sukulaisten "puuttumisen" sijoitetun lapsen elämään, vaikka sitten tällä tavalla. Mitä ihmeen väliä tuossa tapauksessa on sillä, menikö rahat äiti51:sen kautta vai suoraan lapsen käteen? Lapsen hyväksi kun joka tapauksessa menivät.
Jos ei rahaa saa sun mielestä tuollaiseen vastaanottaa, niin mites sitten ("ylimääräiset") vaatteet, lelut yms.? Ei pitäis ottaa vastaan niitäkään vai? Rahanarvoista tavaraa nekin ovat. Ja sitten itkisit täällä palstalla, miten sijaisvanhemmat eivät anna sukulaisten edes lapasia neuloa. Voi ristiriitaisuuksien Helinä sentään.
eivät mahdu sijarille. Mummo voi antaa rahat lapsen tilille kuten ennenkin. Mummo ei ole huostaanotettu, joten lastensuojelun ei tule ajatella hänen mielialojaan. Aikuisille on omat sosiaalityöntekijät. Jos tämä on tiellä sijareilla uusi asia, niin ottakaa huomioon, että miten suuri summa eläkeläiselle 50-100 euroa on. Rahan vastaanottaja ei ehkä tule ajatelleeksi, että mummo saattaa odottaa jotain extraa lapselle ja itselleen tuolla summalla jos kokee, että rahan antamisen tarkoituksenmukaiseksi tai jos kokee itsensä jostain syystä kiitollisuudenvelalliseksi äiti51:lle. Mummolle pitää myös kertoa, että me veronmaksajat olemme jo maksaneeet lapsen kulut ja hoidon sijarille. Lapselle mummo voi antaa suoraan tai pienelle lapselle tilille, vaikka kuinka paljon. Tämä on erittäin tarkka asia virkamiestasolla ja nyt pitää linja vetää, jos tiellä ei ole käytösohjeita. Äiti51 on kirjoittanut, että mummo haluaa hyvitellä nimenomaan äiti51:tä 50-100 eurolla.
Lue nyt Helinä vähän tarkemmin kirjoitukseni tästä lapsen matkan kustannuksista. Kerroin juuri, että matka maksoi 1300 e. Kallis matka, kun sen laittaa omasta pussista. Keskustelin matkasta mummon kanssa juuri, kun sossu oli tyrmännyt matkakuluhakemukseni.( ei ole muuten sossu tälle lapselle maksanut yhtään lomaa, kaikki on mennyt meidän kulukorvauksesta )Mummo oli onneton siitä, että pitääkö se matka nyt perua ja siksi lupasi myös auttaa, että lapsi pääsee matkalle. Mistään minun hyvimisestä ei suinkaan ole kysymys. Siis lapsen hyväksi tämä tulee, jos tulee. Myös lapsen oman tilin kautta kulkee tämä raha. En suinkaan ole edes miettinyt laitanko rahan lapsen matkakululaskun suoritukseksi, vaiko annan olla. "Eipä katkasta hevosen selkää, ennen kuin hevonen on ostettu" näin äitini sanoi aina meille pienenä!
Huom! Meille kyllä sopii samat vaatteet, että voi mitä nyt tehdään? Minä kyllä pidän lasten vanhoja vaatteita, kun ne hylkäävät ne ( pois muodista ) Teenkö nyt suuren rikoksen. Herää Helinä tähän päivään! Olisi kiva joskus keskustella jostain asiasta ihan asiallisesti, mutta sitten on teitä Helinöitä,jotka tekevät kärpäsestä juuri sen härkäsen!
Eli ei ajatella mummon tunteita. Ajatellaan lapsen tunteita. Pahoittiko lapsi mielensä, kun mummo antoi matkarahaa?
"Rahan vastaanottaja ei ehkä tule ajatelleeksi, että mummo saattaa odottaa jotain extraa lapselle ja itselleen tuolla summalla jos kokee, että rahan antamisen tarkoituksenmukaiseksi tai jos kokee itsensä jostain syystä kiitollisuudenvelalliseksi äiti51:lle."
Mitä välii! Eihän tässä nyt mummon mielialoja pitänyt ajatella..?! Eiku siis.. oliko, eikö ollut, mistä nyt puhuttiinkaan?!
kun meille lapsen pappa antaa esim. 400 euron polkupyörän ja sitten nyt juuri 500 euron stereot.
Myös kustantaa matkan Helsinki - Tukholma sekin siksi että lapsi saa tavata isonsiskon no me menemme mukana ja itse kylläkin maksamme omat menot.Ottaen vielä huomioon että matkarahan antaa minulle aivan omaan käteen.
Eikö tämä ole sitä aivan normaalia sukulais suhteiden hoitoa. Kuka tuota nyt taas kadehtiikaan. Eihän vaan katkera... mieli jollakin.
että sijari vastaanottaa huostaanotetun lapsen omaisilta rahaa. Kysymys kuuluukin, hyväksyykö eduskunnan oikeusasiamies tämän. Ainakaan sossutanttanne ei saa ottaa omaisilta rahaa vastaan millään verukkeella.
Tuntuu sitten sijoitetusta lapsesta riittävän moneen lähtöön tarkan markan sijarille.
Eihän nyt vaan sinulla ole asiat sekaisin tuosta päätellen kun lukee tuon sinun viimeisen lauseen.
Kieltäisikö äitisi sinua ottamasta vastaan rahalahjoitusta ja muita arvoesineitä jos niitä sinun pappasi sinulle antaisi vaikka sitten naapurintädin kautta.
Ottaen huomioon että äitisi ei ole missään hyvissä väleissä isänsä kanssa.
Mitä tällä on eduskunnan kanssa tekemisissä??? kohta kait vedät EU:n ja YK:n tähän selventämään asiaa.
Tiedät että PRIDE-koulutus ei tuohon asiaan puutu.
Sehän on mummujen ja pappojen oma asia miten he välittävät lapsenlapsestaan rahallisesti ja muuten pitävät yhteyttä. Juuri kuulin että pappa ostaa lapsenlapselleen mopon ensi keväänä.
Minusta kauheaa vain pelkkä ajatus että mopo...
Ei aina tarvitse isovanhemmissa olla jokin vika että lapsenlapsi on huostaanotettu. kyllä heillä yllättävän monella on järjenkulu aivan huipussaan ovathan he monet vielä nuoria ja työssä käyviä.
Mitä sanoisi 38 vuotias mummu, onko vanha mielestäsi.
Kiitos sinulle. Luulin jo olevani ihan yksin asiani kanssa! Mielestäni on jokaisen oma asia, jos antaa omalle läheiselleen rahaa tai jotain muuta. Jos antaa ne sijarille annettavaksi lapselle on se vaan suuri luottamuksen osoitus meille. Minun lapseni avovaimo synnyttää ihan pian. Hänen äitinsä on 38 v. Tuleva mummo!
Pappa voi toki ostaa lapsenlapselleen mopon, mutta ei sijarille. Kaikki ikääntyneet ja nuoremmatkaa papparaiset eivät tätä ehkä itse sitten ymmärrä. Koska maassa on kaikentasoisia kuten sinä ja äiti51, jotka haluavat vängätä tästä asiasta, niin teikäläisiä varten juuri asiasta pitää antaa kirjalliset ohjeet oikeuasiamiehen taholta.
Voisitko kertoa mitä minä olen saanut sijailapsiemme omaisilta? Jos nyt en itse sitä muista. On ilmeiseti aurinko pääni pehmentänyt, vai miksi en nyt käsitä tätä veuhtoomista Helinän puolelta. Niin kuin sanoin olen saanut: lämpimiä piirakoita, tomaatteja,kukkia jouluna ja merkkipäivänä joskus. En RAHAA koskaan.Nyt nummo siis lupasi L A P S E N matkaan avustusta. Ei minun, eikä puolisoni matkaan... .......
Usko nyt, et voi ottaa mummolta vastaan rahaa lapsen matkasta.
Mummo voi antaa rahaa vain lapsen tilille, johon sinulla ei pitäisi olla pääsyä tai sitten lapselle suoraan handuun.
Siitä jää jälki, jos mummo pistää sinun tilille.
vänkäämiseksi. Tämä mitä kirjoitin on aivan totta eikä minun taholtani vänkäämistä. Kyllä se olet sinä joka vänkäät ja kateuksissasi yrität saada asiasta hyvinkin hankalan tuntuisen.
Naurettavaa että vielä kirjalliset ohjeet oikeusasiamiehen taholta ja vain meitä sekä "äiti51 varten.
Mikä on seuraava aihe joka sinua kiinnostaa ja olet altis antamaan neuvoja.
Olisiko sinulla neuvoa tähän: Mitä tehdä kun bioäiti juottaa lapselleen ykköskaljaa.
Onko vastuu meidän vai bioäidin, onhan bioäiti lapsen virallinen huoltaja.
Ei ole kysymys nyt matkustamisesta sijaisperheen kanssa vaan bioäidin kanssa.
Arvaat kait mistä matkarahat tulivat.
Vastaus: Sossusta
Sijoitus vapaaehtoinen. Mitä se sinulle sanoo?
selvää puhetta Kirjoitin tuolla aijemmin, että mummo laittaa rahat lapsen tilille. Ei mummolla ole minun tilin numeroa, enkä sitä edes anna hänelle vaikka pyytäisi. Kaikki rahaliikenne menee lapsen tilin kautta. Tosin sinne pääsen kyllä, kun tili on tällä koneella. Lapsen kanssa kyllä yhdessä sitten mennään hänen tilille, kun tarve hänellä on.Joten se siitä!
En ole huomannut sitä kirjoitusta, jossa kerrot mummon laittavan rahat lapsen tilille. Ilmeisesti sinäkään äiti51 et ole huomannut minun kirjoittaneen, että mummo voi tottakai laittaa rahaa lapsen tilille niin paljon kuin haluaa.
Olisi tosiaan väärin sijoitettuja kohtaan, jos matkalle tai huvituksiin pääsisivät vain ne lapset, joiden omaiset osallistuvat kustannuksiin. Ja onhan väärin sekin, että kaikki lapset otetaan mukaan ja osa lapsista (ne joiden tilille on omaiset laittaneet rahaa) joutuu osallistumaan omaan kustannuksiin omasta pussistaan. Kyllä yhteiskunnan, joka on ottanut lapset huostaan, pitää maksaa lasten hoito ja huvit ettei lapsen omia varoja kulu siihen.
Silti, eduskunnan oikeusasiamiehen kanta pitää saada, jotta mummotkin ymmärtää, esim. tuo mainittu 38-vuotias mummo, joka on niin raihnainen kuitenkin, että lapsenlapsi on sijoitettu vieraalle.
Heippa, äiti51!
Sanoin tuossa jo jollekin toiselle sijaisäidille, että ihan turha nostaa verenpainetta Helinän kanssa, koska hän vääntää kaiken sinua vastaan, oli aihe ihan mikä hyvänsä. Helinä kun on näköjään aina mielestään oikeassa, sijaislasten asialla sijareita ja sossuja vastaan. Seuraavaksi tod.näk. tulee kommenttia siitä miksi pääset lapsen tilille tms., aina löytyy kyllä jotain.
Ja muuten, meidän sos.tston vanhoissa ohjeistuksessa lukee, että "pieniä" rahasummia voi ottaa vastaan "käytettäväksi lapsen hankintoihin". En ole joutunut kysymään mikä on "pieni" rahasumma, koska kukaan ei ole tarjonnut rahaa vaan on itse ostanut lapsille tavaraa ehdotusteni mukaan, vaikka olenkin sanonut, että minä hankin kyllä tarpeelliset. Tuollainen lomamatkan tukeminen on tietty vähän kysymysmerkki.
Lopetin Helinän viestien lukemisen aikaa sitten, mutta alkaa olla jo vaikea väistellä niitä, kun joka toinen viesti tässäkin ketjussa on hänen kirjoittamansa...
pienten rahasummien vastaanottamisesta sijoitetun omaisilta on korruptiivinen ja päin persettä. Vaadin selvitystä, kuka viranomainen on ohjeen takana.
Vastaus sinulle Helinä: 22.11.07 klo 13.18 Otsikko oli Voi jummi!. Osaltani tämä keskustelu päättyy tähän! Kiitos ja hyvää viikonloppua!
terapeutit ja sossu leikkivät lapsettomuus terapioitaan ja yhteiskunta maksaa.
Jos joku taantuu vauvaksi sitten omia aikojaan ja luulee asetta helistimeksi; rätärätäpum. pum. pum.
toi koppaterapia on oikeesti tosi vakava asia.
Mulla oli yksi lapsista sellanen, joka olisi sitä tarvinnut todella, mutta ei saanut.
Silloin kuulin yhdeltä sos.työntekijältä, että sitä annetaan joskus myös jo aikuisikään ehtineille henkilöille, joiden elämää ja aikuistumista vaikeuttaa ne varhaislapsuudessa kokematta jääneet asiat. Minusta on hyvä, että on hokattu tollanen asia, jos sillä pystytään asialle vielä jälkikäteen jotain parannusta saamaan aikaseksi, niin sitä pitää ihmisten paremman tulevaisuuden takaamiseksi myös käyttää.
En usko, että kukaan aikuinen sellaiseen suostuisi, ellei todella kokisi sitä tarvitsevansa, eli tuntee itsensä niin vajavaiseksi, koska ne tärkeät varhaislapsuuden tarpeet on jääneet tyydyttämättä.
Se tuntuu aika hassulta, mutta ei ole leikin asia.
Perustuuko koppaterapia tieteelliseen näyttöön. Aikuiset toki voivat sitä halutessaan harrastaa koppateriapiaa keskenään, kuten kaikenlaisia uskomushoitoja, mutta lapset ovat eri asia, varsinkin sijoitetut, ulkopuolisten aikuisten varaan siirretyt lapset. Jotenka, amalia, palataan asiaan kun vastaus tieteellisestä näytöstä on tullut.
yksikseen 8v.sijoitetulle lapselle kotonaan.Laittoi pojan pyykkikoriin,antoi oman laspensa tuttipullon
ym.vaikkei mitään koulutusta pistää raivoksi
tuollaiset touhut.Mitäköhän traumoja pojalle tuostakin tuli.Sijari leikkii psykiatria kotonaan.
Kuulemani mukaan tälle on ihan tieteellistä perustelua. Tunnustan etten ole itse ammattilainen mutta lastenpsykiatriystävältäni olen tästä kuullut. Theraplay kuuluu saman menttaliteetin alle. Koppahoidossa/Koppaterapiassa lienee tarkoitus antaa lapsen tai isomman ihmisen kokea vauvavaiheen turvallisuutta, josta on jäänyt paitsi. Totta varmaan on että on hyvä olla tietoa ja ammattitaitoa tällaisen tekemiseen, mutta joskus myös oma intuitio voi olla ihan hyvä. Toisinaan tulee sellainen tunne että hei lapsi hakee kiukuttelullaan nyt sitä rajaa ja syliä, että sa taas olla pieni ja turvassa. Enkä usko että tekee lapselle hallaa antamalla lapselle luvan tietoisesti taantua hetkittäin etenkin jos hän siihen itse osoittaa valmiutta ja kiinnostusta.
Miksi maksaa kalliille koulutetuille ammattilaisille terapiahoidoista, kun noin näpsäkästi homma hoituu ihan mututuntumalla diagnoosia myöten ja vielä ilmatteeksi.
sijoitetulle tytölleni. Minkähän virheen siinä tein Hellu? Tyttö ryömi aina sylissäni ollessaan paitani alle ja laittoi käteni paitani päälle. Hän oli tullessaan kuusi vuotias. Hän teki tuota noin puoli vuotta. Aluksi oltiin niin aivan puhumatta. Ehkäpä kolmen kuukauden kuluttua minun piti taputella vatsaani (eli tyttöä) ja sanoa; "kylläpä vauva nyt potkii." Tyttö kikatteli onnellisena. Noin puolen vuoden kuluttua minun oli alettava ähisemään; "saisi se vauva jo syntyä." Yhtenä kauniina päivänä niin sanoessani tyttö tupsahti puseroni alta ja sanoi; "onpas rouvalla kaunis tyttövauva." Sen jälkeen puseroni alkoivat kestää kuosissaan. Tyttö kyllä kipaisi syliin, mutta ei enää koskaan paidan alle.
Uskomatonta. Oliko lääketieteellinen diagnoosi, että tämä kuvaamasi lapsi oli terapian tarpeessa?
Olen hämmästynyt, jos terapiaa annetaan ilman lähetettä. Tuo lapsi tais olla alunalkaenkin terve.
Itse en päästäisi vierasta lasta paitani alle, joten et tunne omiakaan rajojasi vaan 6-vuotias sijoitettu vei ja sinä vikisit.
Mitäs jos Helinä haistaisit pitkän p....n. Tarviiko olla sairas ollakseen terapian tarpeessa. Ja tuollainen kotihoito/oma "terapia" kuulosti minusta todella hyvältä. Onneksi olkoon pääsitte hienosti tytön kanssa eteenpäin. "Itse en päästäisi vierasta lasta paitani alle"...MItäköhän traumoja sulla on jos lapsi jota kasvatat ja hoidat 24/7 ei saa koskettaa ihoasi ja olla niin lähellä kuin tarvii ja älä sitten ala tehdä tästä mitään lapsiinsekaantumisjuttua, kun jokainen tietää ettei siitä ole kyse. Itse pidin kaksivuotiaana tullutta adoptiolastamme illalla ihan paljasta rintaani vasten. Olimme kyljellään vastakkain ja hän ilmaisi kokevansa olonsa siinä turvalliseksi ja sai palata vauvavaiheen lämpimään, turvalliseen hetkeen. Enkä varmasti tehnyt mitään väärin.
näyttää menneen Helinältä aivan maaniseksi. Miltei puolet kommenteista on hänen kirjoittamiaan. Lopetin lukemisen aikaa sitten.
Sinulle, Erilainen äiti. Liikuttavaa tuo lapsen rauhallisen läheisyyden ja turvallisuuden tunne, tuttua myös meillä. Jatka tavalla, joka sinusta ja lapsesta tuntuu hyvältä. Älä Helinästä välitä, saat vain pahan mielen. Hyvää jatkoa!
Sijoitettu lapsi on eri asia kuin adoptiolapsi, ja kuten hyvin tiedämme, adoptioviranomaisetkin ovat erehtyväisiä, sillä onhan adoptiolapsia jouduttu huostaanottamaan Suomessa ja aiheellisesti.
lasta. Etkä anna näille mitään kunnioitusta.
Mielestäni Pride ei kunnioita lasta rinnastamalla sijoitetut ja adoptiolapset keskenään.
"
PRIDEn keskeiset periaatteet ovat
1. Lapselle ja hänen kehitykselleen perheellä ja perhe-elämällä on erityinen merkitys ja siksi jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus perhe-elämään.
2. Sijais- ja adoptiovanhemmat tarvitsevat erilaisia tietoja ja taitoja eli valmiuksia selvitäkseen tehtävästään.
3. Sijais- ja adoptiovanhempien valmennuksen yhdistäminen on hyödyllistä.
4. Yhteisen arvioinnin ja ryhmävalmennuksen yhdistäminen antavat lisää välineitä sijais- tai adoptiovanhemmaksi haluavien perheiden arviointiin.
5. PRIDE-kouluttajat ja valmennukseen osallistuva arvioivat yhdessä osallistujan valmiuksia sijais- tai adoptiovanhemmaksi, mikä luo pohjan tietoon perustuvalle päätöksenteolle sijais- tai adoptiovanhemmuudesta.
6. Lapsen kehityksen tukeminen perhehoidossa ja adoptiossa toteutuu luomalla turvalliset olosuhteet, auttamalla lasta kiintymään, tukemalla hänen itsetuntoaan ja identiteettiään ja varmistamalla elinikäisten ihmissuhteiden säilyminen.
7. Lapsen erilaisuuden ja kulttuuritaustan arvostaminen ja hyväksyminen on oleellista.
8. Menetysten ymmärtäminen ja niistä selviytyminen ovat tärkeä osa perhehoitoa ja adoptiota.
9. Yhteistyö ja tiimityö ovat välttämättömiä sijais- ja adoptioperhetyössä.
10. Lapsia ja perheitä voidaan auttaa parhaiten silloin, kun yhteistyöhön osallistuvien roolit ovat selkeät.
Lähde:
http://www.pesapuu.fi/index.phtml?s=435
Se, että sijaislasta ruvetaan kohtelemaan adoptiolapsen tavoin saattaakin tulla varsinkin vapaaehtoisesti lapsensa avohuollon sijoitukseen luovuttaneiden lasten biovanhemmille yllätyksenä.
Kaikesta huomaa tässäkin ketjussa että sijais- ja adoptiovanhemmilla on mennyt puurot ja vellit sekaisin moneen kertaan Pride-valmennuksen takia. Lisäksi erottaisin äidin roolin täysin terapeutin roolista, toisin kuin nämä naiset, jotka täällä huseeraa milloin missäkin ominaisuudessa.
Juu juu adoptiolapsi on eriasia kuin sijaislapsi. Molemmilla kuitenkin suurella todennäköisyydellä on ongelmia kiintymyssuhteissa tai muilla alueilla. Onko Helinä sinusta tarkoitus siis vain sysätä lapsi sijaisperheeseen ja sen jälkeen pitää hänet hyvin tietoisena siitä että hän ei ole perhee OMA lapsi eikä häntä ole adoptoitu! Ei ei ja ei! Lapsen paras on että hän saa tuntea olevan sa mahdollisimman samassa asemassa kuin perheen mahdolliset muut lapset: usko tai älä.
ovat vain poikkeustapauksissa huostaanotettuja. Paikkaileppa ammottavia aukkoja tiedoissasi
aina kun lapsi omasta tahdosta hakee läheisyyttä
niin se on mahtavaa että sitä saa. kyllä normaali aikuinen tajuaa sen läheisyydenkaipuun.
moniinkaan juttuihin ei sitä terapeuttia tarvittaisi jos uskallattaisiin käyttää sitä ns. "maalaisjärkeä" ja tunteita.
kukaan nyt ei varmaan kotonaan pakota ketään "koppaterapiaan" mutta ei se lasta vahingoita mitenkään jos hän itse omasta tahdosta siihen suostuu. juuri niinä hetkinä saa tuntea olla vaan vauva.
täälainen terapiamuoto on myös aikuisille. siinä terapeutti on vaan lähellä ja silittelee ja halailee.
jotkut vaan dramatisoi ihan kaikkea. jokainen lapsi kaipaa halailuja ja hyväksymistä. jos sitä omilta vanhemmilta ei saa niin hyvä että saa sijaisvanhemmilta.
Suomessa on adoptiolapsia jouduttu ottamaan huostaan adoptiovanhemmiltaan ja sijoittamaan pois adoptiokodistaan. Mitä et tässä asiassa ole ymmärtänyt. Eikö kaaliisi todellakaan mahdu, että adoptioviranomaiset ovat saattaneet arvioida adoptiovanhempien kyvyt vanhemmuuteen niin pieleen, että lapsi on sieltä jouduttu huostaanottamaan. Tällaisella lapsella ei sitten olekkaan ketään omaista tässä maailmassa, vaan lähin omainen todella on viranomainen.
Ilmeisesti puhutte kokemuksesta ja itse koppahoidon kohteena olleina jättivauvoina vaikutatte sangen tyytyväisiä sen tehoon omakohtaisesti.
hoitamaan toisiaan koppahoito julkisuuteen.
kansainvälisesti Theraplay tutkimuksissa 30 taaperon voimin
http://www.theraplay.org/downloads/research/07_Theraplay_MIM.pdf
Ajatella. Tossako tulee se tieteellinen näyttö, aikanaan?
Ei ole ainakaan toistaiseksi matkustettu, kuin kotimaassa. Kotimaan matkailukuluihin, en ole hakenut sijoituskunnalta avustusta.
Tällä sivulla on aivan sama,millä aloittaa viestiketjun. Aina samanlaista tekstiä, alkuperäisen viestin sisällössä ei pysytä.
Meillä oli aikoinaan lapsia neljästä kunnasta, nyt tyttären perheellä kahdesta. Meille kaksi kuntaa korvasi sijoitetun lapsen koti- tai ulkomaan matkasta tuhat markkaa kuitteja vastaan, jos lapsen osuus matkasta oli yli tuhat markkaa. Jos matka maksoi esim. vain 800 markkaa, se jäi sijaisvanhempien kontalle. Nyt tytär saa molemmista kunnista lomarahan. Hän voi harkintansa mukaan käyttää sen oman lomansa järjestelyyn tai lasten kanssa matkusteluun.
Lomaraha, jonka suuruus on täysin kunnasta riippuvainen, on korvaus siitä, että sijaisvanhempi ei käytä lomaoikeuttaan (l. kunnan ei tarvitse järjestää sijoitetulle siksi ajaksi hoitoa muualta).
Minä käytän kunnilta saamani lomakorvaukset järjestääkseni ja puolisolleni vapaan viikonlopun, jopa kokonaisen viikon, silloin tällöin l. rahoilla maksan perhelomittajan palkan.