Allin kello

Muistan lapsuudesta erään tarinan. Kauniina kesäisenä iltapäivänä äitiämme ja vanhinta veljeäni alkoi askarruuttaa Allin pitkään jatkunut ammuminen. Äitikin aivan ihmetellen totesi "Mitä ihmettä tuo lehmä torvee?" Niinpä äiti ja vanhin veljeni menivät yhdessä laitumelle katsomaan, mikä sitä Allia vaivasi. Vettä oli runsaasti, koska puro virtasi laitumen halki. Janoissaan Alli siis ei ollut. Vihreätä ruohoakin oli yllin kyllin. Ei Ali ollut nälkäinenkään. Paarmoja ei näkynyt olevan. Eikä Alli ollut repinyt itseään mihinkään. Siinä se vain seisoi ja ammui. Kun äiti ja veli saapuivat lehmän luo, niin he totesivat, että panta oli irronnut ja kello pudonnut lehmän eteen. Kun kello ripustettiin Allin kaulaan, niin lehmä oli jälleen tyytyväinen. Näin siellä savolaisten parissa vaatimatonta elämää elettiin. Tämäkin tarina on tosi.