HEI,
TÄSSÄ PIENI OSA TÄTÄ KAIKKEA.
TYTTÖÄNI(12V) KOULUKIUSATAAN, SYRJITÄÄN SEKÄ UHATAAN. OPETTAJA JA REHTORI EIVÄT TUNNU SAAVAN MITÄÄN AIKAISEKSI SEN LOPPUMISEKSI.
VANHEMPIIN OLEN NYT OTTANUT YHTEYTTÄ OSA ON PYYTÄNYT ANTEEKSIKIN. KIUSAAMINEN TUNTUU KUITENKIN JATKUVAN ESIM: TAAS VIETIIN TYTTÖNI HATTU. (PIENI MUTTA NYT ISO ASIA)
MINNE TAHOIHIN VOISIN OTTAA YHTEYTTÄ JOS TÄMÄ KIUSAAMINEN EI LOPU? JA KOULU EI OTA KUNNOLLA KANTAA.
TUNNEN OLEVANI AIKA YKSIN TÄMÄN ASIAN KANSSA.
TÄSSÄ PIENI OSA TÄTÄ KAIKKEA.
TYTTÖÄNI(12V) KOULUKIUSATAAN, SYRJITÄÄN SEKÄ UHATAAN. OPETTAJA JA REHTORI EIVÄT TUNNU SAAVAN MITÄÄN AIKAISEKSI SEN LOPPUMISEKSI.
VANHEMPIIN OLEN NYT OTTANUT YHTEYTTÄ OSA ON PYYTÄNYT ANTEEKSIKIN. KIUSAAMINEN TUNTUU KUITENKIN JATKUVAN ESIM: TAAS VIETIIN TYTTÖNI HATTU. (PIENI MUTTA NYT ISO ASIA)
MINNE TAHOIHIN VOISIN OTTAA YHTEYTTÄ JOS TÄMÄ KIUSAAMINEN EI LOPU? JA KOULU EI OTA KUNNOLLA KANTAA.
TUNNEN OLEVANI AIKA YKSIN TÄMÄN ASIAN KANSSA.
Vastaukset 18
Vanhimmat
sinulle jotain lohduksi, mutta kun minulla ei ole ainuttakaan hyvää neuvoa antaa. Toivon, että saatte jostain apua pian.
Ehkä sijassasi ottaisin lapseni pois koulusta (jos olisi mummola tai muu, jonne sijoittaa) ja ilmoittaisin kirjallisesti opettajille, että ennen kuin kiusaamiseen tulee täysstoppi, tyttöni ei tule kouluun. Ja sitten laittaisin tuon saman viestin nyt kuumapäisinä koulumaailmaa miettiville päättäjille.
Ja valaisin tyttööni uskoa ja voimaa; osoittaisin, etten koskaan tule sallimaan häntä kiusattavan.
VEIN KIRJEEN KOULUUN MISSÄ KERROIN ETTÄ TYTTÖNI ON POIS KOULUSTA MUTTA REHTORI OLI SITÄ MIELTÄ ETTÄ KOULUUN KANNATAA NYT KUITENKIN TULLA.MIETIN ASIAA JA JUTTELIN TYTTÖNI KANSSA JA HÄN SITTEN PÄÄTTI MENNÄ KOULUUN VAAN ROHKEASTI VAIKKA YKSINÄISIÄ PÄIVIÄ TULISIKIN. YHDEN PÄIVÄN HÄN OLI POIS. SEURAAN KUITENKIN JOKAISTA KOULUPÄIVÄÄ MINKÄ HÄN JOUTUU SIELLÄ VIETTÄMÄÄN.
LUIN JOSTAKIN ETTÄ ERÄS ÄITI OLI TEHNYT MYÖS NÄIN JA OLI SAANUT KUULLA ETTÄ JOS LAPSI EI TULE KOULUUN NIIN TULEE HUOSTAANOTTO. JOTENKIN NÄIN.
TUO PÄÄTTÄJÄLLE TIEDON VIEMINEN OLISI VARMAAN HYVÄ. TIEDÄTKÖ ONKO SE KOULUHALLITUS JOHON VOISI OTTAA YHTEYTTÄ?
"LUIN JOSTAKIN ETTÄ ERÄS ÄITI OLI TEHNYT MYÖS NÄIN JA OLI SAANUT KUULLA ETTÄ JOS LAPSI EI TULE KOULUUN NIIN TULEE HUOSTAANOTTO."
Opettajat ja sossuntädit "unohtavat" sen, että Suomessa ei ole koulupakko vaan oppivelvollisuus. Eli, peruskoulun voi suorittaa vaikka tenttimällä.
Voisinpa itse kääntää elämästäni n. 30 vuotta taaksepäin, en olisi suinkaan jäänyt kiusaamisen vuoksi lintsaamaan, vaan opiskellut kotona. Kenenkään mieleen ei silloin tullut, miksi entinen lähes kympin keskiarvon oppilas ylä-asteelle siirryttyään jää mieluummin kadulle kuin kouluun. KUKAAN EI kysynyt sitä koskaan!
Onko tytölläsi kavereita tässä koulussa? Oletteko miettineet koulun vaihtamista? Kaikkialla opettajat ja rehtori eivät ole aivan saamattomia.
Kiusaamisen on vain loputtava - keinolla millä hyvänsä. Se kolhii itsetuntoa, jota ei ole helppo rakentaa uudestaan ja voi vaikka laukaista masennuksen.
joo tuttu homma. itse ollu molemmilla puolilla. jops se on kiusattu nii kaikki sanoo että -joo no se o vaa harmitonta pilaa et kyl se tajuu. HAHAHA näin se menee, kaikki kelaa etr sr o va tollast pikkupilaa ja pikkuvitsii. joo ei oo. itse mä myönnän olleeni joskus kiusaaja mut myöhemmin kiusattu. ja kumpikaan ei oo hauksaa. jos oot kiusattu , sun PITÄÄ tehdä niinkuin rhtmän jäsenet haluutai sä joudut itte hyljetyks. tai jos teet taas vasten toisten pellejen(suosittujen)tahtoja nii sust TULEE ittestäs ignoorattu luuseri. VOI SAAAAAAATANA LOPETTAKAA KOULUKIUSAAMINEN JA HETI!!!!!!!
KIITOS KANNANOTOSTA KAIKILLE...
TYTÖLLÄNI EI TÄSSÄ KOULUSSA/LUOKASSA OLE KAVEREITA. ONNEKSI ON KOULUAJAN ULKOPUOLELLA PARIKIN HYVÄÄ KAVERIA.
KOULUNVAIHTOA OLEN MIETTINYTKIN, MUTTA HALUAISIMMEKO ANTAA PERIKSI KIUSAAJILLE...EHKÄ KUITENKIN TÄYTYY JOS EI MUUTA ETTÄ TYTÖLLÄNI OLISI KIVA KÄYDÄ KOULUA. ONNEKSI HÄN SAA VIELÄ HYVIÄ ARVOSANOJAKIN. OLEN YLPEÄ HÄNESTÄ ETTÄ JAKSAA TÄMÄN KAIKEN KESKELLÄ OPISKELLAKIN.
Tosi inhottavaa kuulla, ettei koulu reagoi koulukiusaamiseen. Itse opiskelen luokanopettajaksi ja meidän koulutuksessa kiusaaminen on aika isossa roolissa ja opettajalla ON VELVOLLISUUS puuttua koulukiusaamiseen. Itse suosittelisin koulun vaihtoa jos asiaan suhtaudutaan todella noin välinpitämättömästi. Ja kouluyhteisö todella näyttää kaipaavan palautetta toiminnasta!
Lapsen itsetunto on kriittisessä vaiheessa ja kiusaaminen voi jättää todella syvät haavat, asialle on tehtävä jotain. Hienoa jos pystyt puhumaan lapsesi kanssa!
Eipä ole antaa hyviä neuvoja. Kuitenkin hyvä, että seisot tyttäresi tukena.
Kaikille alakynteenjääville oppilaille.Heidän
vanhemmilleen.Laittakaa lapsenne itsepuolustus
kursseille.JUDO,KARATE,,
JOS OISIN POLIISI antaisin luvan Puolustaa itseään vain tosipaikan tullen.SPREY-Sumuttimilla
silmiin.kouluun tullitarkastus ettei sinne tule
ARVAAMATTOMASSA MIELENTILASSA,OLEVIA.POMMINPURKAJIA!!!-VARTIOITA
LUOKKIIN KÄYTÄVILLE.VÄLKKÄRILLE.NYT LAIT UUSIKSI
JOKAISELLE ELÄMÄ LAPSELLE.JA KOULURAUHA!!!!!!
Tervehdys!
On hienoa, että tytölläsi on kaltaisesi äiti, joka jaksaa tukea häntä ja etsiä ratkaisua. Voimia teille kummallekin!
Tietoa kiusaamisesta löytyy muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliiton nettisivuilta:
Nuorten näkökulmasta
http://www.mll.fi/nuortennetti/asiaa/kiusaaminen/
Vanhempien näkökulmasta
http://jkk.mll.fi/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen/koulukiusaaminen.php?dir=/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen
Kiusaaminen on sillä tavoin inhottava asia, että sitä on kenenkään vaikea saada hetkessä loppumaan, vaikka kuka tekisi mitä, vaan se vaatii pitkäjänteistä työtä asian eteen. Olennaista on, yrittävätkö opettaja(t) ja rehtori todella tehdä jotakin vai eikö asia heitä oikeasti kiinnosta. Mikäli he tosissaan yrittävät, on toivoa olemassa, ja kannattaa varmaan ensisijaisesti yrittää toimia yhteistyössä heidän kanssaan. Jos taas he eivät edes yritä (mihin heillä kuitenkin on velvollisuus), joudut miettimään, ryhdytkö taistelemaan vai valitsetteko esim. koulun vaihtamisen.
Koulujen toiminnasta vastaa kunnan opetustoimi (jossakin kulkee nimellä koulutoimi, jossakin sivistystoimi). Yhteystiedot löytynevät netistä kotikuntanne sivuilta. Jos kunta on pieni, voi ottaa yhteyttä suoraan opetustoimen päällikköön tai johtajaan. Isossa kunnassa tai kaupungissa, jossa opetustoimi on iso hallinnon ala, voi olla hieman vaikea löytää suoraan päällikköä, jonka alaisuuteen kyseinen koulu kuuluu, mutta opetustoimiston on osattava neuvoa ja ohjata oikean henkilön puheille. Tämä on kuitenkin varsin raskas tie, koska monet hallintoviranhaltijat mielellään pysyttelevät erossa tällaisista asioista, nähdäkseni heillä on kuitenkin velvollisuus puuttua ja ryhtyä selvittämään asiaa.
Kuntien opetustointa valvoo lääninhallituksen sivistysosasto, johon myös voi ottaa yhteyttä. Heilläkin on viranpuolesta velvollisuus neuvoa, kuinka tilanteessa tulee toimia.
Onko koulussa koulukuraattori? Jos, niin ota pikimmiten yhteyttä häneen, ellet ole sitä jo tehnyt. Kuraattorin täytyy tietää erilaisista mahdollisuuksista puuttua asiaan. Myös kouluterveydenhoitajan kanssa saattaa olla hyödyllistä keskustella.
En suosittele kuraattoria tai terveydenhoitajaa siksi, että epäilisin tyttäresi olevan ns. "hoidon tarpeessa" - kuten tällainen suositus joskus tulkitaan, vaan siksi, että he todennäköisesti kuuluvat koulun ns. oppilashuoltoryhmään, joka on olemassa muun muassa tällaisten asioiden selvittämistä varten. On myös tärkeää, että tyttärelläsi on koulussa joku aikuinen henkilö, jolta hän saa tukea, ja kuraattori tai terveydenhoitaja voisi olla tällainen henkilö (jos omasta opettajasta ei siihen ole).
Mikäli koulussa on toimiva vanhempainyhdistys tai koti- ja koulu yhdistys, kannattaa ottaa yhteyttä johonkin sen toimihenkilöistä ja kysellä voisiko ja haluaisiko yhdistys tehdä jotakin omalta osaltaan. (Yhdistysten mahdollisuudet ovat yleensä rajalliset ja vapaaehtoiset toimijat vähissä, joten kovin radikaaleja toimia ei tältä taholta voi odottaa, mutta yhdistys voinee halutessaan ainakin nostaa asiaa esille).
Tsemppiä!
t. AH
Varo joutumasta itse kiusatuksi. Luvassa voi olla sossuväen kiusaamista ja jopa huostaanotoilla uhkailua (Suomessahan sossu usein keskittyy viattomien kiusaamiseen ja kieltäytyy puuttumasta oikeisiin ongelmiin) tai muuta "kivaa" kuten sakkoja. Koulusta ei noin vain oteta lasta pois vaan on huolehdittava että lakisääteinen oppivelvollisuus toteutuu. Koulupakkoa ei ole, mutta oppivelvollisuus on ja kaikesta tästä vastuussa ovat vanhemmat.
En oikein usko että koulun vaihtaminen yksin auttaa. Jostain syystä toisia kiusataan ja usein kiusaaminen jatkuu koulunvaihdosta huolimatta. Ja jos koulua vaihdetaan, mutta paikkakuntaa ei, niin kiusaajat kyllä kiusaavat yli koulurajojen.
Tahoa joka puuttuisi koulukiusaamiseen ei ole olemassakaan, kaikki huolehtivat vain että kiusatusta ei tule itselle ongelmia. Kiusattu koetaan yhä koko järjestelmässä ongelmaksi, ei kiusaamista tai kiusaajaa.
Yksi ongelma on myös se että iusaamista vähätelään. Pipon vieminen on hyvä esimerkki, ajatellaan että eihän kukaan terve ihminen nyt pipon viemisestä kiusaannu. Ei oteta huomioon että kiusaaminen on lukuisten erilaisten pienten ja isojen tekojen summa, ei yleensä yksi erillinen teko. Jos taustalla on vuosien tai kuukausien kiusaustekosarja niin lapsesta (ja myös aikuisesta) joku näennäisen vähäinen teko tuntuu todella pahalta ja siksi vähäisiltä vaikuttaviinkin yksittäisiin tekoihin on suhtauduttava vakavasti. Vaan ei suhtauduta.
En oikein tiedä kuinka tilanteen voisi selvittää tytön parhaaksi. Itse juttelisin asiasta poliisiviranomaisten kanssa, mutta eiväthän he paljon voi kun kiusaajat ovat ilmeisesti myös lapsia. Ehkä kouluun voisi järjestää valistusta kiusaamisesta (nimenomaan sen vakavuudesta ja lainvastaisuudesta), valistajina poliisi ja jokin lastensuojeluhenkilö. Koulukiusausvalistuksesta puuttuu nykyään kokonaan vakavuus ja kiusaajiin kohdentuminen.
LISÄÄN VIELÄ:
KUN OTIN KIUSAAMISEN ITSE PUHEEKSI VANHEMMILLE OLI SEURAUS SIITÄ TÄMÄ:
PARI TYTTÖÄ TULI PARIN ULKOPUOLISEN POJAN KANSSA MEIDÄN KOTI-IKKUNOIDEMME ALLE TARKOITUKSENA HEITTÄÄ VESI-ILMAPALLOJA IKKUNOIHIMME.(SYLIT TÄYNNÄ PALLOJA) TÄSTÄ TULOSTA KUULIMME ONNEKSI TYTTÖNI KAVERILTA JOKA OLI KUULLUT SUUNITELMASTA. POIKIEN OSALTA TULI UHKAILUA "ETTÄ KOULUSSA NÄHDÄÄN". (NYTHÄN KIUSAAMINEN ON VIETY JO LUOKAN ULKOPUOLELLE).
TÄMÄN VUOKSI EN HALUA MISSÄÄN NIMESSÄ ANTAA NYT PERIKSI, SIKSI MIETIN ULKOPUOLISEN TAHON PUUTTUMISTA ASIAAN.
OSANOTTONNE VUOKSI SAAN VOIMIA JUURI TÄLLE. KIITOS SIITÄ
Kotirauhan ja koulussa koskemattonuus ovat poliisi asioita. Eli ota yhteys poliisiin ja tee kiusaajia ja koulua vastaan rikos ilmoitus. Laki kieltää niin kotirauhan kun fyysisen koskemattomuuden loukkaamisen. Jos taas koulu ei asiaan puutu kyse on heitteille jätöstä ym.Pommita kiusaajien vanhempia edelleen jokaisen niin pitkään,että vistisi menee perille.
Ehdota, että tapaatte opettajan johdolla koulussa sellaisella kokonnpanolla, jossa sinun ja open lisäksi kiusaajien vanhemmat. Keskustelkaa asiasta yhdessä. uskon, että toimii.
Lisäksi koulun pitäisi ehdottomasti koota oppilaat yhteen pohtimaan tilannetta niin, ettei ketään syytetä/puousteta vaan käydään asiaa läpi yhdessä.
Kannattaa varmaan myös ja ennen kaikkea olla lasten ja vanhempien yhdessä asiaa pohtimassa.
Uskon vakaasti, että yksin ja erikseen asian pohdinta ei ole niin tehokasta kuin yhdessä siitä kesklustelu.
Ennen kaikkea: älä luovuta. Hienoa, että hoidat asiaa. Voimia sulle!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=123&conference=551&posting=22000000030506647&view_mode=flat_threaded
Moikka!
Muistan itse kun olin tuossa samassa iässä muutama vuosi sitten ja koulukiusattu. Ainoa keino millä huomasin pääseväni irti asioista oli, että kohensin itsetuntoni niin ylös, että osasin olla välittämästä muiden teoista ja sanoista, se oli todella rankka. Omat vanhempani puuttuivat asiaan monesti, kunnes vihdoin sain heidät ymmärtämään, että asiaan puuttumalla he vain pahensivat asemaani. Kun kerrot asiasta kiusaajan vanhemille jtai muílle kuten rehtorille, niin kiusaajat vain härnääntyvät lisää siitä, miten avuton nuori on kun menee valittamaan vanhemmille ja kiusaavat ja pilkkaavat ja halveksuvat tätä tästä asiasta. Sinun pitäisi saada tyttösi itsetunto erittäin ylös ja puhua hänen kanssaan tästä vakacasti kahdestaa. Itse muistan kun olin kohentanut itsetuntoani, niin pyysin vanhemmiltani lupaa pitää pienet "bileet" ja kutsuin sinne koko luokan ja ystäviäni muualta joita minulla oli. moni jätti tulematta, mutta osa vaivautui paikalle. Soitimme kovaa musiikkia, katsoimme pelottavia kauhuelokuvia ja nuorten komedioita, sekä herkuttelimme ja puhuimme pojista ja sen semmoista. Koulussa kuitenkin kiusaamista jatkettiin, mutta aloin olla itse jo niin kova, että osasin sanoa tylysti takaisin, joka muiden kiusaajien joukossa nosti arvoani, kun pysyin niin tyynenä, enkä yhtään välittänyt kiusaajista. ja myös muutin tyylini muiden laiseksi, kunnes pääsin ns. piireihin ja nyt olen taas omalla tyylilläni koulussa kolitsi housuissa jne. ja minulla on erittäin paljon ystäviä koulussa, harrastuksissa ja poika ystävä jonka kanssa olen ollut jo yli vuoden, että lohduta tyttöäsi ja sano, että kyllä asiat saadaan järjestykseen! (Harrastukset on myös hyvä asia, meinaan joukkueurheilussa saa aina melkeinpä kavereita, itse pelaan fudista, tosi hyvä juttu minulle.., että jos tyttösi ei harrasta mitään niin pistä harrastamaan jtn joukkueurheilua, sillä sekin nostattaa itsetuntoa huomattavasti!)
Koittakaa nyt jotan keksiä! =)
Tee tiivistä yhteistyötä.
Hae tukea lapsellesi, usein auttaa kun lapsia tukea ja neuvoja joltain vieraalta aikuiselta esim. kuraattorilta tai joltain terapeutilta. Voi olla ettei hän osaa olla riittvän aggressiivinen, siis liian kiltti.
Mutta älä anna periksi, mutta älä ylireagoi siitäkin on lapselle vahinkoa.
nyrkkeilemään,oo sen sparrari