joskus ensi silmäyksellä? Tiedän, että joku ei usko siihen mahdollisuuteen, mutta itse tiedän mitä se on. Ihan kuin olisi tuntenut toisen koko ikänsä ja jokin mystinen vetovoima vain vetää puoleensa.
Oletteko
rakastuneet
171784
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
joskus ilman silmäystäkään.
tosin se ei ollut ihan ensimmäinen silmäys, se oli ensimmäinen pitempi silmäys...toinen tuntuu läheisemmältä kuin kukaan muu, vaikka on täysin vieras. Luottaa toiseen ilman syytä. Ja jokin käsittämätön vetää hänessä vetää, magneetti. Kaikki voi kuitenkin olla omassa päässäni, ei voi tietää tapahtuiko toiselle mitään, voi vain toivoa..
luoman magneetin ja kyllä silloin molemmat tietää, vaikkeivat sano.
varma toisen tunteista, katsellaan lisää..
lukemaan hänen viestejään katseiden kautta. Kun ei kerran sano, on uskottava katseisiin.
:=)
ensi kerralla, että näkyykö mitään..
muuallakin? Leikitään nyt tällaista peliä, sinäkö? ymmärrätkö? vedetäänkö mangneetin lailla tänään?
Ihan vakavissani puhuin katseiden vaikutuksesta.
tämä on mensan laatima alykkyystesti yhdelle kirjoittelijalle :) odottelen häntä paikalle, jos et ole sä
Se on varmaan yksi ihmiselämän hienoimmista tunteista. Just noin kuin sanoit. Toisaalta se on jotenkin pelottavaakin kun tuntuu, että sielu hukkuu toisen katseeseen.
Meni aika paatoksellisesti, mut mun mielestä toi kuvaa aika hyvin sitä fiilistä.
Jep, ja jos se onkin vain omassa päässäni...
samalla tavalla. Tunne oli elämän hienoimpia, siksi sitä ei voikaan unohtaa. Ja onhan se pelottavaa, jos toista ei tunne hyvin tai ollenkaan. Ja toinen ei ehkä tajua mitään. Eikä sellaista voi kysyäkään "huomasitko, että upposin just silmiisi ja ne pysäytti mut täysin". Olis mukava, jos voisi lukea toisen ajatuksia... onko mahdollistakaan että toinen huomasi mitään.
luulisin! Enkä todellakaan odottanut sitä, siis sen ihmisen suhteen. Sitä mäkin pohdin, että mahtoiko hän huomatakaan mitään. Siinä tilanteessa ("katseeseen uppoamisen" jälkeen) oli pakkoa katsoa äkkiä pois päin, sen jälkeen on ollutkin vaikea katsoa silmiin. Vaikka kuinka haluaisi koko ajan tuijotella, niin ei vaan kehtaa!
Niin, se pelko varmaan tulikin siitä kun ei tunne toista oikeastaan lainkaan. Vaikka mun mielestä meillä meni kemiat aika yksiin, ainakin näin äkkiseltään arvioituna.
odottanut minäkään niin käyvän. En sen kanssa, enkä kenenkään muunkaan, ei ollut tarkoitus keneenkään... Mutta jotain tapahtui. Jotain niissä silmissä oli, ja niiden takana myös;) En ole varma tuosta pois katsomisesta, ehkä kävi samalla tavalla, en muista. Muistan vain sen katseen, en muuta. Sen jälkeen sitä katsetta on hakenut ja vältellyt. En tiedä miten siihen nyt reagoisi. Näkisikö niistä silmistä jotain lisää, en tiedä.
ensi silmäyksellä, mutta jotain ihmeellistä siinä tapahtui. Muistan nähneeni miehen monia vuosia sitten kaksi kertaa. En ollut ajatellut häntä, mutta kun pitkästä aikaa näin hänet sattumalta niin ensimmäinen ajatus oli, ai Hän on täällä. Siitä lähtien se on ollut melkoista tunnemylläkkää. Saas nähä saako prinsessa prinssinsä...
tiedän tunteen ja oli niin vahva tunne että ei meinannu mennä ohi.Yksi silmäys ja olisi tehnyt mieli kömpiä heti vaan syliin,nuuskuttamaan niskaa ,hellimään..Ikinä en ollut häntä nähnyt ja tuntui kuin olisin tuntenut aina.Oikeestaan aika älyttömältä näyttää näin kirjoitettuna mutta niin se vaan meni.
juuri noin. Ensi silmäys ja muutama ihana pusuttelu ja siinä se, mystinen vetovoima ja tunne "tässä sitä jotain". Tuntui itsestäkin ensin oudolta, miten minulle näin voi käydä... minulle joka ei koskaan ollut rakastunut. Paljastui ettei aikaisempi ollutkaan rakkautta vaan vallan jotain ihan muuta, ehkä vaan välittämistä mutta ei rakkautta.
Tämä tunne on erittäin voimakas ja se kasvaa joka kerta kun nähdään. Kuin toinen olisi se puuttuva osapuoli joka täydentää toistaan, kaikki muu unohtuu kun yhdessä ollaan.. siinä hetkessä ollaan vain me kaksi.
kaikki oli heti niin selvää. Kauan se kestikin eikä varmaan koskaan ole kokonaan ohi.