Sana Sinulle
Hartaus sunnuntaiksi 11.11.
Pimeässä laaksossa kulkeville
Elo-syyskuun vaihteessa kävin Puolassa Stutthofin sodanaikaisessa keskitysleirissä. Siellä natsit surmasivat n. 70.000 – 90.000 ihmistä kaasukammiossa. Polttouuneista nousi uhrien savu yötä päivää Natseille juutalaiset, homot, kehitysvammaiset olivat loisia, alempaa rotua, jotka olivat ylemmän arjalaisen rodun käytössä. Heitä käytettiin lääketieteellisiin kokeisiin ja työvoimana. Heidän näännyttyään heistä tehtiin saippuaa, hiukset käytettiin kutomalla niistä laivaston käyttöön kastumattomia kankaita ja joidenkin ihosta tehtiin lampunvarjostimia. Silloin pahuus oli kasvanut mielettömiin mittasuhteisiin.
Keskiviikkona 7.11. ennen koulun ruokatuntia valmistautui 18-vuotias Pekka-Eric Auvinen toteuttamaan suunnitelmaansa, jonka hän oli lähettänyt nettisivuille. Hänen käyttämänsä nimimerkki oli Sturmgeist89, suomeksi Myrskyhenki. 89 viittasi hänen syntymävuoteensa. Ehkä tuolloin oli hänen kastejuhlassaan laulettu Suojelusenkeli-laulu, jossa pyydetään, ettei lapsi koskaan ottaisi kättään pois enkelin kädestä. Niin oli kuitenkin tämä nuorimies tehnyt. Hän sanoi olevansa Jumala, jolla oli oikeus likvidoida tyhmät. Esikuvina hänellä oli, paitsi natsismin ajattelu, amerikkalaiset koulujen joukkomurhaajat. Tämän kaiken olemme saaneet lehdistä ja uutisista tietää.
Ja niin se sitten tapahtui: viisi poikaa, yksi tyttö (myöhemmin on tullut tietoon, että hän oli aikuisopiskelija), terveydenhoitaja ja rehtori ammuttiin. Ampuja huusi vallankumouksen alkaneeksi ja kehotti muitakin mukaan. Se ei ollut hyvyyden, vaan pahuuden vallankumous. Voi varmasti sanoa, että se mitä hän teki oli sairasta. Paha oli saanut hänet valtaansa. On välttämätöntä sanoa se yksinkertainen totuus, että hän teki väärin. Se oli syntiä.
Älä tapa on Jumalan antama ihmisten sydämissään oikeaksi tuntema laki. Vain Jumalalla on oikeus päättää ihmisen elämästä. Noin ei saa tehdä kukaan ihminen, ei hänkään, joka väittää olevansa Jumala. Jokaisella on ehdoton oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Elämä sen kaikissa muodoissa on suuri Jumalan lahja, jota ei saa toiselta riistää. Jeesuksen mukaan kaikki väkivalta on kiellettyä. Hän ei sallinut edes itseään puolustettavan, kun sotilaat tulivat häntä vangitsemaan. Hän sanoi ”Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Hän kehotti kääntämään toisenkin posken, jos toiselle lyötiin”.
Tapahtuma koskee nyt myös meitä. Nyt ei ole koston aika. Suuttumus ja viha ovat oikeutettuja tällaisen asian tapahduttua, mutta oikeudenkäynnit ja tuomiot hoitaa yhteiskunta niiden lakien mukaan, jotka on sitä varten säädetty. Laki paitsi tuomitsee väärin tehneen, myös suojelee häntä toisten vihalta ja lynkkausuhalta.
Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat rukoilleet ampujan puolesta Jumalaa, että hänkin voisi pelastua. Monet eivät varmaan näin voi tehdä, koska hänen tekonsa olivat niin väärät. Kaikissa tapauksissa viimeinen tuomio on onneksi Jumalan käsissä, ei meidän. Me emme ehkä osaa armahtaa, mutta Jumala voi.
Nyt on tärkeää, että me olemme yhdessä. Kun tapahtuu jotain näin pahaa, on hyvä saada surra, puhua ja rukoilla yhdessä. Tällaisessa tilanteessa ymmärtää läheisten ihmisten arvon. Koulu ja kotikin ovat turvayhteisö. Sielläkin on tarkoitus pitää huolta sen kaikista jäsenistä. Pahuus näyttää kuinka tärkeää hyvyys on.
On hyvä, että edessä on pian viikonloppu ja isänpäivä. Lukemattomissa kodeissa tajutaan nyt aikaisempaa syvemmällä tasolla läheisten ihmissuhteiden merkitys. Käy hyvin samalla tavalla kuin terveyden suhteen: kun on hyvässä kunnossa, ei tajua miten suuri lahja se on. Kun sairaus uhkaa tai on todellisuutta, muistamme kaipauksella hyviä päiviä.
Kaikissa turvayhteisöissämme on tärkeää, että jos joku kokee itsessään, että on paha olla ja että pahalla on sija itsessä, uskaltakoon pyytää apua keneltä vain voi, kaverilta, terveydenhoitajalta, työtoverilta, opettajalta, perheenjäseneltä, Jumalaltakin. Jos joku tietää toisen sisällä asuvasta pahasta olosta ja kipeydestä, yrittäkää auttaa häntä tai pyytäkään muualta hänelle apua. Kukaan ei saisi joutua siihen kierteeseen, mihin eristäytyessä joutuu. Suojelusenkeli yrittää pitää jokaista kädestä. Ja sinäkin voit olla tällainen enkeli.
Minä tahdon uskoa ja toivoa, että tämän surun harmauden takana on Jumalan rakkauden syli, johon hän kerran käsittämättömän lempeästi ottaa meidät.
Olkoon nyt näillä turman uhreilla paikka tässä sylissä, taivaan kodissa. Lohduttakoon se surevia. Olkoon hyvä Jumala tukemassa ja antamassa voimia kaikille Jokelan murhenäytelmän koskettamille ihmisille. Siunatkoon Jumala teitä kaikkia.
Kari-Pekka Kinnunen
Kyseessä on Vantaan Korson seurakunnan kirkkoherra Kari-Pekka Kinnusen puhe Lumon lukion väelle Jokelan koulun murhenäytelmän johdosta Korson kirkossa 8.11. pidetyssä tilaisuudessa.
Hartaus sunnuntaiksi 11.11.
Pimeässä laaksossa kulkeville
Elo-syyskuun vaihteessa kävin Puolassa Stutthofin sodanaikaisessa keskitysleirissä. Siellä natsit surmasivat n. 70.000 – 90.000 ihmistä kaasukammiossa. Polttouuneista nousi uhrien savu yötä päivää Natseille juutalaiset, homot, kehitysvammaiset olivat loisia, alempaa rotua, jotka olivat ylemmän arjalaisen rodun käytössä. Heitä käytettiin lääketieteellisiin kokeisiin ja työvoimana. Heidän näännyttyään heistä tehtiin saippuaa, hiukset käytettiin kutomalla niistä laivaston käyttöön kastumattomia kankaita ja joidenkin ihosta tehtiin lampunvarjostimia. Silloin pahuus oli kasvanut mielettömiin mittasuhteisiin.
Keskiviikkona 7.11. ennen koulun ruokatuntia valmistautui 18-vuotias Pekka-Eric Auvinen toteuttamaan suunnitelmaansa, jonka hän oli lähettänyt nettisivuille. Hänen käyttämänsä nimimerkki oli Sturmgeist89, suomeksi Myrskyhenki. 89 viittasi hänen syntymävuoteensa. Ehkä tuolloin oli hänen kastejuhlassaan laulettu Suojelusenkeli-laulu, jossa pyydetään, ettei lapsi koskaan ottaisi kättään pois enkelin kädestä. Niin oli kuitenkin tämä nuorimies tehnyt. Hän sanoi olevansa Jumala, jolla oli oikeus likvidoida tyhmät. Esikuvina hänellä oli, paitsi natsismin ajattelu, amerikkalaiset koulujen joukkomurhaajat. Tämän kaiken olemme saaneet lehdistä ja uutisista tietää.
Ja niin se sitten tapahtui: viisi poikaa, yksi tyttö (myöhemmin on tullut tietoon, että hän oli aikuisopiskelija), terveydenhoitaja ja rehtori ammuttiin. Ampuja huusi vallankumouksen alkaneeksi ja kehotti muitakin mukaan. Se ei ollut hyvyyden, vaan pahuuden vallankumous. Voi varmasti sanoa, että se mitä hän teki oli sairasta. Paha oli saanut hänet valtaansa. On välttämätöntä sanoa se yksinkertainen totuus, että hän teki väärin. Se oli syntiä.
Älä tapa on Jumalan antama ihmisten sydämissään oikeaksi tuntema laki. Vain Jumalalla on oikeus päättää ihmisen elämästä. Noin ei saa tehdä kukaan ihminen, ei hänkään, joka väittää olevansa Jumala. Jokaisella on ehdoton oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Elämä sen kaikissa muodoissa on suuri Jumalan lahja, jota ei saa toiselta riistää. Jeesuksen mukaan kaikki väkivalta on kiellettyä. Hän ei sallinut edes itseään puolustettavan, kun sotilaat tulivat häntä vangitsemaan. Hän sanoi ”Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Hän kehotti kääntämään toisenkin posken, jos toiselle lyötiin”.
Tapahtuma koskee nyt myös meitä. Nyt ei ole koston aika. Suuttumus ja viha ovat oikeutettuja tällaisen asian tapahduttua, mutta oikeudenkäynnit ja tuomiot hoitaa yhteiskunta niiden lakien mukaan, jotka on sitä varten säädetty. Laki paitsi tuomitsee väärin tehneen, myös suojelee häntä toisten vihalta ja lynkkausuhalta.
Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat rukoilleet ampujan puolesta Jumalaa, että hänkin voisi pelastua. Monet eivät varmaan näin voi tehdä, koska hänen tekonsa olivat niin väärät. Kaikissa tapauksissa viimeinen tuomio on onneksi Jumalan käsissä, ei meidän. Me emme ehkä osaa armahtaa, mutta Jumala voi.
Nyt on tärkeää, että me olemme yhdessä. Kun tapahtuu jotain näin pahaa, on hyvä saada surra, puhua ja rukoilla yhdessä. Tällaisessa tilanteessa ymmärtää läheisten ihmisten arvon. Koulu ja kotikin ovat turvayhteisö. Sielläkin on tarkoitus pitää huolta sen kaikista jäsenistä. Pahuus näyttää kuinka tärkeää hyvyys on.
On hyvä, että edessä on pian viikonloppu ja isänpäivä. Lukemattomissa kodeissa tajutaan nyt aikaisempaa syvemmällä tasolla läheisten ihmissuhteiden merkitys. Käy hyvin samalla tavalla kuin terveyden suhteen: kun on hyvässä kunnossa, ei tajua miten suuri lahja se on. Kun sairaus uhkaa tai on todellisuutta, muistamme kaipauksella hyviä päiviä.
Kaikissa turvayhteisöissämme on tärkeää, että jos joku kokee itsessään, että on paha olla ja että pahalla on sija itsessä, uskaltakoon pyytää apua keneltä vain voi, kaverilta, terveydenhoitajalta, työtoverilta, opettajalta, perheenjäseneltä, Jumalaltakin. Jos joku tietää toisen sisällä asuvasta pahasta olosta ja kipeydestä, yrittäkää auttaa häntä tai pyytäkään muualta hänelle apua. Kukaan ei saisi joutua siihen kierteeseen, mihin eristäytyessä joutuu. Suojelusenkeli yrittää pitää jokaista kädestä. Ja sinäkin voit olla tällainen enkeli.
Minä tahdon uskoa ja toivoa, että tämän surun harmauden takana on Jumalan rakkauden syli, johon hän kerran käsittämättömän lempeästi ottaa meidät.
Olkoon nyt näillä turman uhreilla paikka tässä sylissä, taivaan kodissa. Lohduttakoon se surevia. Olkoon hyvä Jumala tukemassa ja antamassa voimia kaikille Jokelan murhenäytelmän koskettamille ihmisille. Siunatkoon Jumala teitä kaikkia.
Kari-Pekka Kinnunen
Kyseessä on Vantaan Korson seurakunnan kirkkoherra Kari-Pekka Kinnusen puhe Lumon lukion väelle Jokelan koulun murhenäytelmän johdosta Korson kirkossa 8.11. pidetyssä tilaisuudessa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
siinä kuulsi vilpitön halu ohjata ihmiset ajattelemaan syvälle asioita ja tätä elämää.