Minulla on reilu 6 viikon ikäinen kissanpentu.(Tiedän että luovutusikä on vasta 12 vko, mutta tämä tapaus on nyt ihan olosuhteiden pakosta, mille ei voinut mitään, toinen vaihtoehto olisi ollut lopetus, joten luovutusiästä on nyt turha kenenkään alkaa saarnaamaan!)
Niin siis miten voin edesauttaa ettei mitään käytöshäiriöitä tms(joita liian nuorena emosta vierotetuille saattaa tulla) tulisi? Pitäisikö kissaa yrittää käsitellä mahdollisimman paljon että tottuisi? Onko kellään antaa vinkkejä???? Entä missä iässä pitäisi madottaa ensimmäisen kerran? Kiitos jo etukäteen!
Niin siis miten voin edesauttaa ettei mitään käytöshäiriöitä tms(joita liian nuorena emosta vierotetuille saattaa tulla) tulisi? Pitäisikö kissaa yrittää käsitellä mahdollisimman paljon että tottuisi? Onko kellään antaa vinkkejä???? Entä missä iässä pitäisi madottaa ensimmäisen kerran? Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itse olisin mielummin tapattanut pennun kuin ottanut kakaran hoidettavakseni. Saat varautua käytöshäiriöön ja siitä voit syyttää itseäsi.
Mitään ennalta ehkäisyä ei taida olla, se vaan tulee jos tulee.
tekstiä niin sanotulta eläinihmiseltä. Tappaisitko koiranpennun, jos jostain syystä se jouduttaisiin luovuttamaan esim. 5-6 viikkoisena?
Syitähän et sinä tiedä liian aikaiseen luovutukseen, joten turha sinun on kirjoittajaa siitä kritisoida.
Elämässä sattuu asioita, ja sitten eletään sen mukaan. Ja nyt en tässä tarkoita, että puolustaisin liian nuorena vieroitettuja pentuja emältään. Kissan pennun luovutusikä on 12 vkoa.
Jos teillä on jo entuudestaan kissa, se kyllä opettaa pennun tavoille.
Jos ei ole, niin tosiaan voi varautua niihin käytöshäiriöihin, eli pissailuihin yms.
Itsellä on 2 kissaa joista toinen luultavasti on ollut alle 12 viikkoinen haettaessa, pissailuja oli samoin oli ihan käsittämättömän arka. Vanhempi kissamme onneksi opetti talon tavoille. Tosin vessaan opetus oli hankalaa ja aikaa vievää. Nyt jo käy vessassa.
Minkä kukakin käytöshäiriöksi tulkitsee. Jos jotakuta kissassaan ärsyttää joku tietty piirre, niin on aina helppo sanoa että tuo on vaan käytöshäiriö joka johtuu siitä että se tuli liian pienenä meille. Todellisuudessa kukaan ei pysty sanomaan mikä on kissalle normaalia käytöstä ja mikä ei, ja mitkä on vaan yksilöllisiä poikkeamia ja mistä ne poikkeamat johtuvat, johtuvatko luovutusiästä, lapsuudenkodista, kissan luonteesta vai mistä.
Ihan yhtä monella 12-viikkoisena luovutetulla on "poikkeavaa käyttäytymistä" kuin liian varhain luovutetulla.
Täällä tuntuu olevan tosi jyrkkiä nuo kannan-
otot, mutta joskus olosuhteet on sellaiset,
että on otettava alle 12 viikkoinen pentu.
Olen itse pelastanut kuusi viikkoisen pennun
kuolemalta ja täytyy sanoa, että ei koskaan
ollut ongelmia.Tosin mulla oli toinen kissa,
joka oli vuoden vanha ja opetti tätä pentua.
Pentu oppi sisäsiistiksi ja oli ihan ihana
kissa, paitsi sosiaaliset taidot ei ollu
kovin kaksiset. Tuli kyllä joskus syliin,
mutta silittää ei saanut ja oli aika vihainen.
Kuoli sitten kahdeksan vuoden ikäisenä munuais-
tautiin ja sitähän ei voi sanoa mistä tuo
tauti johtui.
Paljon vain rakkautta ja huolenpitoa pikkuiselle
ja tietenkin tuo kissakaveri olis tärkeä.
Kuten arvasit, heti löytyi "viisas", joka oli lopettamisen kannalla. Samankaltaiset tyypit loukuttavat ja tappavat kissoja, ettei kissat kärsi.
En usko, että ihmeempiä vaikeuksia ilmenee. Oma kissani tuli minulle 8 viikkoisena, eikä siinä mitään ihmeitä tarvittu. Hiekkalaatikolle vein ja heti tuli pisu ja siitä se alkoi. Ei ole koskaan vuosien aikaan vahinkoja käynyt. Tapetit ja ovien karmit tosin alkuun kiinnostivat. Kissa tuli "joululahjaksi" ja tammikuussa muutin maalle. Ensilumi (Kissalle)tuli siten, että kuistin edessä oli yli puolen metrin kinos pehmeää pakkaslunta. Kissa tietenkin hyppäsi sinne, eikä häntääkään näkynyt, vain reikä lumessa. Onneksi huomasin. Siitäkin oppi kerralla. Vieläkin vanhana kissana kokeilee lumen kestävyyttä ennen sinne menoa.
Marketin ruokia on syönyt, ellei metsästys ole riittänyt. Koskaan ei ole sairastellut.
Madotukseen en puutu, koska täällä on jo riittävästi "asiantuntijoita" väittelemässä siitä.
osta mirrixiä apteekista ja lue sen käyttöohjeet, madotus useamman kerran. heti siis kannattaa madottaa varmasti on suolinkaisia ainakin paljon.
kuuden viikon ikäinenhän on jo sisäsiisti, jos on entisessä kodissa opetettu. Jos ei, niin opeta, noin pieni oppii helposti.
Madotukset voit heti aloittaa Mirrixillä, kahden viikon välein.
Pikkukisu luultavasti itse hakeutuu seuraasi kun on siihen valmis. Anna olla rauhassa ja sopeutua.
Minun kissallani on saman ikäiset pennut juuri nyt, kyselin myös neuvoa miten voisin rohkaista toisia arempaa pentua, mutta eipä juuri vastauksia tullut... Tuntuu siltä, että täällä kyllä mielellään haukutaan, mutta hyviä neuvoja on vaikea saada. Kaikki ovat niin kovin "tietäväisiä" varsinkin juuri luovutusiän ja ruokinnan suhteen.
Onnea uuden perheenjäsenen johdosta! Lämmin "pesä", ruokaa, puhdas hiekkalaatikko, paljon hellyyttä ja hyvää huolenpitoa, eiköhän niillä eväillä kasva ihan kelpo kisu...
Terveisin Pirkko
Kissakaveri auttaisi kovasti sitä "kissaksi kasvamista". 6-12 viikot ovat tärkeää aikaa juuri siihen "henkiseen" kasvuun. Pentu oppii tärkeitä asioita leikin varjolla mm. voimankäyttö.
Yleensä sisäsiisteys opitaan melkeinpä itsestään, myöhemmin voi tulla takapakkia, mutta yleisesti ottaen on hirveän vaikea sanoa tuleeko niitä käytöshäiriöitä tulevaisuudessa vai ei.
Itsellä on kissalaumassa 4viikon ikäisenä tullut kisu joka on nyt tosin jo aikuinen. Meillä varmasti asiaan auttoi muut aikuiset kissat. Mutta tämä tapaus on jotenkin paljon enemmän kiinni ihmisessä,johtuen varmaan tuosta pulloruokinnasta.
Ruokinnasta sen verran että kannattaa panostaa asiaan, sillä tuon ikäinen on osaksi vielä emon maidolla vaikka opettelee jo kiinteisiin.
Meillä on pennut opetellet kiinteisiin jauheliha- hyla kermaviili mössöllä, kermaviilin voi korvata myös emonmaidon korvikkeella (apteekista, el,kaupoista) tai sitten hylamaito/kananmuna seoksella. (N.1.5dl maitoa:1kananmuna)
Samalla on tarjolla ollut jo penturaksuja. Esim. Hill's:sin kanapohjaiset penturaksut ovat olleet menestys :)
Mutta nuo ruokinta asiat ovat sellaisia mitkä saa yleensä ihmisten niskavillat pystyyn, joten siitä ei sen enempää ettei minuakin leimata hyötyä tavoittelevaksi eläinkaupan myyjäksi.. ;)
Madotuksessa tosiaan mirrixiä tai flubenolia 2 viikon välein kunnes täyttää 12 viikkoa. Ensimmäiset madotukset tehdään yleensä 4 viikon iässä. 12 viikkoisena tulee sitten ensimmäiset rokotukset ja olisi hyvä madottaa viikkoa ennen rokotusta. Mietoja matolääkkeitä kannattaa käyttä, sillä jos pennulle on matoja niin joukkokuolema voi tukkia suoliston. Madot on siis turvallisempaa tuhota pienissä erissä. Myöhemmässä vaiheessa ( 16vko) kannattaa käyttää sitten hieman tuhdimpia aineita. esim. axiluria.
Vaikka kissa jäisikin sisäkissaksi niin tälläinen tapaus olisi hyvä joka tapauksessa rokottaa sillä vasta-aineita ei välttämättä ole niin paljoa kuin normaalisti vieroitetulla kissalla.
Kovasti onnea pikkukissan kanssa, paljon rakkautta ja rapsutuksia. :)
Lainaus:
'Ruokinnasta sen verran että kannattaa panostaa asiaan, sillä tuon ikäinen on osaksi vielä emon maidolla vaikka opettelee jo kiinteisiin.
Meillä on pennut opetellet kiinteisiin jauheliha- hyla kermaviili mössöllä, kermaviilin voi korvata myös emonmaidon korvikkeella (apteekista, el,kaupoista) tai sitten hylamaito/kananmuna seoksella. (N.1.5dl maitoa:1kananmuna)
Samalla on tarjolla ollut jo penturaksuja. Esim. Hill's:sin kanapohjaiset penturaksut ovat olleet menestys :)
Mutta nuo ruokinta asiat ovat sellaisia mitkä saa yleensä ihmisten niskavillat pystyyn, joten siitä ei sen enempää ettei minuakin leimata hyötyä tavoittelevaksi eläinkaupan myyjäksi.. ;) '
Pieni tarkennus olisi ehkä paikallaan. Noin pienen pennun kohdalla kannattaa olla varovainen kermaviilin ja muiden maitotuotteiden kanssa. Jopa kissamaidosta voi tulla pitkään kestävä ripuli ja pentu voi jopa siihen menehtyä. Tuon ikäinen pentu ei tarvitse mitään teollisia kissanmaitoja, pelkka raikas vesi riittää.
Kananmunaa voi antaa pari kertaa viikossa, pentu hyödyntää sen 100% sti, MUTTA VAIN KELTUAISTA. Ei missään nimessä valkuaista raakana.
Itselläni oli juuri samanikäinen pentu, syykin oli aivan sama. Kattiin vain rakastuin kun sen näin ja kun kuulin että se lopetetaan, samoin kuin 4 muuta sisarusta, päätin pelastaa sen.
Kisu on nyt jo aikuinen mutta minäkäänlaista käytöshäiriötä ei koskaan ole ollut.
Melkeimpä tärkein asia oikean ruokavalion ohella on ettet KOSKAAN herätä pentua sen nukkuessa. Vaikka sitten vetelisi hirsiä kokopäivän ja sinua huolettaisi ravinnon saaminen, niin anna nukkua!
Pentu syö kyllä kun herää. Käyttäydy rauhallisesti, älä ota syliin jos se ei halua, tulee sitten kyllä kun on sinuun tottunut. Leiki paljon ja anna aikaasi. Meteli ja äkilliset kovat äänet saattavat pelästyttää pennun pahanpäiväisesti. Pentu etsii myös todennäköisesti piilopaikkoja ensinalkuun, anna sen olla piilossaan tarkkailemassa uutta ympäristöä ja ota se pois vasta sitten kun näyttää siltä ettei se itse uskalla tulla.
Opit melko pian mistä pentu tykkää ja hiekkalaatikollehan tuonikäinen oppi tosi nopeasti kunhan muistat huolehtia laatikon puhtaudesta.
Ei ole mihinkään kiveen kirjoitettu että 'alaikäinen' pentu saisi käytöshäiriöitä. Seura toisesta kissasta on tietysti hyvä asia, mutta meillä siihen ei ollut mahdollisuutta ja silti kisustamme kasvoi komea kolli, seurallinen ja todella kiltti.
Rauhalliset liikkeet, rauhallinen ääni ja ympäristö. Turvallinen nukkumapaikka ja terveellinen ruokavalio niin hyvä tulee!
Onnea teille molemmille.
Lainaus:
>>Pieni tarkennus olisi ehkä paikallaan. Noin pienen pennun kohdalla kannattaa olla varovainen kermaviilin ja muiden maitotuotteiden kanssa. Jopa kissamaidosta voi tulla pitkään kestävä ripuli ja pentu voi jopa siihen menehtyä.>>
Voiko olla mahdollista, että tuo maitotuotteiden syöminen tekisi ripulista hieman vihertävää?
En nyt enää tarkkaan muista miten meillä oli, mutta paljon mahdollista.
Omasta kokemuksesta voin kertoa ettei pikkupennun ripulin hoito ole todellakaan helppoa. Meillä meni siihen viikkoja ennenkuin pentu oli kunnossa.
Ja tietysti rahaa paloi kun piti käydä useasti lääkärissä.
Jos vähänkin epäilet maidon tai muiden maitotuotteiden (vaikka hyla tai täysin laktoositon) aiheuttavan ripulia, lopeta niiden antaminen.
Kissa ei tarvitse maitoa, kalsiumin lähteenä se on olematon. Maitohan on käsitelty niin moneen kertaan ja sitten vielä siihen on lisätty kalsiumia, huom ihmisille tarkoitettua.
Kaikki tämä on tietysti yksilöllistä mutta varovainen pikkuisen kanssa kannattaa olla. Aikuisen kissan kohdalla on sitten eri juttu, meillä tosin mikään ei ole muuttunut. Jos lurauksen antaa kermaa, paukahtaa ripuli välittömästi. Eipä tuota sitten olekkaan tarjottu. Vesi on parasta!