Yhdysvalloissa asiaa on tieteellisesti tutkittu ja huomattu ettei ns. kriisiterapiasta ole hyötyä, pikemminkin siitä on usein haittaa. Silti sitä aivan kritiikittömästi kaikille tyrkytetään, lähes puoliväkisin. Mikään tieteellinen tutkimus ei tue sitä että kriisiterapialla, tai miksi sitä nyt nimitetäänkään, olisi selvästi positiivinen vaikutus.
Otetaan nyt tämä Jokelan tapaus. Tuusulalainen lääkäri väitti että ehkä jopa tuhat henkilöä on kriisiterapian tarpeessa! Aika hyvä bisnes näitä terapiaan antaville, varsinkin kun kunta/valtio maksaa vuosien terapian. Ja monet takuulla tulevat tätä yhteiskunnan maksamaa terapiaa tulevat vuosikausia tarvitsemaan. Tarvitsevat koska terapeutti niin sanoo.
Ajatellaan nyt ihan maalaisjärjellä, ei suremiseen mitään ammattilaisia ennenkään ole tarvittu. Aika parantaa haavat, ei siihen muu auta. Ei lapsen kuolema ikinä unohdu mutta sen kanssa voi elää.
Mikäli ihminen olisi niin herkkä kuten nämä terapeutit väittävät olisi viime sotien jälkeen pitänut puolet kansasta olla terapian tarpeessa. Silloin ei jääty asioita märehtimään, itkut itkettiin ja sillä selvä. Nämä terapeutit tahtovat että asioita vatvotaan maailman tappiin saakka. Kyllä varmasti alkaa ahdistaa!
Suurimmalle osalle riittää läheisten tuki ja heidän kanssaan puhuminen. Jokainen suree tavallaan. Jollekin pullo kossua ja sauna on parasta. Ei siinä terapiatätiä tarvita!
Otetaan nyt tämä Jokelan tapaus. Tuusulalainen lääkäri väitti että ehkä jopa tuhat henkilöä on kriisiterapian tarpeessa! Aika hyvä bisnes näitä terapiaan antaville, varsinkin kun kunta/valtio maksaa vuosien terapian. Ja monet takuulla tulevat tätä yhteiskunnan maksamaa terapiaa tulevat vuosikausia tarvitsemaan. Tarvitsevat koska terapeutti niin sanoo.
Ajatellaan nyt ihan maalaisjärjellä, ei suremiseen mitään ammattilaisia ennenkään ole tarvittu. Aika parantaa haavat, ei siihen muu auta. Ei lapsen kuolema ikinä unohdu mutta sen kanssa voi elää.
Mikäli ihminen olisi niin herkkä kuten nämä terapeutit väittävät olisi viime sotien jälkeen pitänut puolet kansasta olla terapian tarpeessa. Silloin ei jääty asioita märehtimään, itkut itkettiin ja sillä selvä. Nämä terapeutit tahtovat että asioita vatvotaan maailman tappiin saakka. Kyllä varmasti alkaa ahdistaa!
Suurimmalle osalle riittää läheisten tuki ja heidän kanssaan puhuminen. Jokainen suree tavallaan. Jollekin pullo kossua ja sauna on parasta. Ei siinä terapiatätiä tarvita!
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Mikäli ihminen olisi niin herkkä kuten nämä terapeutit väittävät olisi viime sotien jälkeen pitänut puolet kansasta olla terapian tarpeessa."
Näin todellakin on. Traumat näkyvät vielä minunkin sukupolvessani, toinen isoisäni selvisi sodasta hermorauniona, toinen kuoli jättäen jälkeensä neuvottoman äidin ja kaksi poikaa ilman isänmallia.
Ei terveen kansan terve vesa tuommoista tee. Ja tutkimuksista - niitä on yhtälailla päinvastaisia. Toisia terapia auttaa hyvinkin paljon. Joka tapauksessa se on vapaaehtoista.
Suurin osa ihmisistä selviää niin sodista kuin muistakin traagisista tapahtumista ilman mitään kriisiapua. Ihmisen elämään kuuluu erilaiset kriisit, tämä tuntuu monelta unohtuneen. Kuvitellaan että pohjoismainen hyvinvointivaltio pystyy kaikelta pahalta suojelemaan.
Ihminen on henkisesti huomattavasti vahvempi kuin mitä nämä terapeutit meille väittävät. Ihmiskunnan historiaan on aina kuulunut paljon kärsimystä. Niistä on selvitty eikä mitään terapioita ole tarvittu.
Saksa, Venäjä, Puola, Japani kärsi huomattavasti enemmän toisessa maailmansodassa kuin Suomi. Mikäi ihmiset olisivat henkisesti niin heikkoja kuin nämä terapeutit väittävät pitäisi näiden kansojen olla aivan sekaisin. Kas kummaa, sodanaikainen sukupolvi ei terapiaa tarvinnut. He alkoivat jälleenrakentamaan maitansa eivätkä märehtineet menneitä.
Menkööt ne terapiaan jotka tahtovat ja vatvokoot asioita vaikka loppuikänsä. Vapaaehtoista se on mutta kyllä sitä puoliväkisin tuputetaan.
On ihmisiä jotka eivät kykene ilmaisemaan kaikkea pelkoa yms. läheisilleen, heille on hyväksi että on joku mihin puhua. Tännekin ihmiset kirjoittelee kun mieli painaa ja ahdistaa. Asioista pitää puhua sillä yhteiskunta voi pahoin . Näin sen näen! Ei kasvua tapahdu jos ei paneuduta kunnolla asioihin, kuten syrjiytymiseen tai kiusaamiseen, väkivaltaan, köyhyyden tuomaan ahdinkoon, sairauden tuskaan jne... Älä soimaa kärsiviä äläkä aliarvioi heidän tarvettaan saada apua !
Mutta se ihmetyttää kuinka kritiikittömästi tuohon terapiaan suhtaudutaan. Kuinka joku lääkäri voi väittää että jopa tuhat tuusulalaista tarvitsee terapiaa! Joku tolkku tässäkin pitää olla. Menkööt ne jotka sitä mielestään tarvitsevat.
Mitenköhän sitä ennen osattiin surra kun ei ollut näitä ammattilaisia. Suomenkin historia on 1900-luvulla ollut perin verinen, ei ollut terapeutteja kädestä pitämässä. Silti hyvin pärjättiin.
olisi olla vatvomatta tapahtunutta ja yrittää unohtaa koko juttu,johan se aivoihin iskostuu jos siitä jatkuvasti jauhetaan,omaiset tietenkin tarvitsevat tukea ja ne rahat joita valtio on luvannut tuusulan kunnalle ne pitäisi antaa uhrien omaisille.
että pärjättiin loppujenlopuksi niin hyvin? Henkilökohtaisella tasolla.
Kaikki muuttuu eskoseni aikanaan, enää ei ole sellaista kollektiivista ympäristöä, isoja perheitä ja sukulaisia toistensa lähellä, jotka tavallaan ihan luonnollisesti hoitavat tuon terapiapuolen, ovat olemassa ja kuuntelevat ja jakavat asioita.
Kaikilla ei enää ole sellaista lähipiiriä, yksilöihin kohdistuneet väkivällan teot raaistuvat koko ajan, sota koskettaa kerralla kaikkia, siitä selvitään yhdessä, mutta yksittäiseen ihmiseen kohdistuvan väkivallanteon uhrit saattavat jäädä yksin ja onneksi silloin on edes olemassa terapeutteja, jotta on edes joku jolle puhua.
Oletko muuten kuullut koskaan sellaisesta kuin sotatrauma? Sen seuraukset saattavat näkyä vielä sukupolvestakin toiseen.
joku hoitaa asian vatvomalla sitä aikansa, väkisin kun ei voi asioita unohtaa, tai ne voivat alkaa kummitella mielessä joskus myöhemmin.
Ja jotkut sitten päinvastoin. Yksilöitä kun kaikki olemme.
Sain lapsen kuoleman jälkeen kriisiapua niin että he tulivat kotiin jo samana yönä ja koin sen erittäin merkittäväksi.
Sodassa traumatisoituneet isät ovat kasvattaneet tänne masentuneen sukupolven jonka seuraamuksia hoidetaan pitkään.
Kolmenteen ja neöjänteen sukupolveen.
samoin kuin kaikista muistakin psykoterapioista on usesti tutkittu olevan vain haittaa. Omakin kokemukseni on negatiivinen. Ja näihin uppoaa verorahoja....
En ole koskaan ollut missään kriisiterapiassa mutta epäilen että siellä on sosiaalisena normina "tunnustaa avoimesti oma stressinsä/masennuksensa/ahdistuksensa" vaikka sellaista ei olisikaan mutta kun tilaisuuden vetäjien johdattelevat kysymykset siihen puolipakottavat. Koko ajan saa olla varuillaan ettei terapiatäti vaan puolipakota taas johonkin uuteen vatvomistilaisuuteen. Kaikki on pelkkää tunkeilevaa ja loputtomalta tuntuvaa inhoittavaa farssia.
En kuitenkaan kiellä ketään osallistumasta kriisiterapiaan jos itse haluaa.
Yksi näkemys aiheesta, joskin kyse on sodankäynnistä mutta sen voi hyvin soveltaa Jokelan tapaukseen:
http://www.lipas.net/verkkolehti/2_2003/artikkeli.shtml
Yksi niistä on tälläiset palstat. Sopii heille jotka osaavat ilmaista itseään kirjallisesti ja pyrkivät jäsentämään maailmaa järkiperäisesti. Puhe taas sopii tunnevaltaisille ihmisille. Ilmaiseepa asioita miten tahansa, samalla tulee jäsentäneeksi asiaa itselleen.
Kun kriisiä pui näillä palstoilla erilaiset riskit ovat hyvin pienet. Todennäköisyys että palstakirjoittelu johtaa hankaluuksiin on hyvin pieni, ellei nyt aivan kamalaksi nettihäiriköksi rupea. Suomi24:n sivuille tulee päivittäin melkoinen määrä häirikköviestejä, mutta hyvä jos yksikään niistä johtaa oikeustoimiin ja silloinkin seurauksena on enintään pieni sakko.
Kannattaa aina harkita, onko oman sisäisen maailman julkinen esittely perusteltua, tapahtuipa se sitten terapiassa tai netissä.