Olen vihainen isälleni, joka on tehnyt uskonnon varjolla helvetin perheeseemme. Tosin se on jo joiltakin osin mennyttä, mutta äitini/äitimme on vieläkin sen taakan alla. Tulen ehkä soittamaan sinulle isä tänään sen vuoksi, että osoitan olevani henkisesti sinun yläpuolella. Tulen onnittelemaan sinua isänä olemisesta ja niistä eväistä, mitä et pystynyt antamaan, miehen mallia tai isänä olemista tai vaimonsa rakastamista. Isä on parhaimmillaan lapsilleen isä rakastamalla lasten äitiä. Kuulostaa klisheelle, mutta niin pirun totta. Toivotankin hyvää Isien päivää kaikille isille jotka tähän velvotteeseen kunnialla pystyvät. Minä en pystynyt ja tämä on toistaiseksi viimeinen isänpäivä, että kaikki lapseni ovat saman katon alla. Nimittäin pitkä tieni lasteni äidin kanssa päättyy toistaiseksi ja lapset joutuvat kahteen eri osoitteeseen. Olette kaikki rakkaita, omat lapseni ja kiitän tämänaamuisista korteista ja halauksista...
Vihainen isälle!
itsekin isä 1971
1626
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämä on niin tätä päivää. Tuntuu, että sodanjälkeisen sukupolven lapset eli 70-luvulla syntyneet ovat saaneet jotenkin vajaan mallin, ei tietysti yleisesti, mutta olen tavannut monia. Varsinkin meidän isät ovat ehkä syntyneet evakkoaikana tai heti sodanjälkeen eivätkä itsekään ole saaneet kummoista miehen mallia. Tietysti asioista voi ottaa itse vastuuta ja varmistaa, että oma jälkipolvi saisi paremmat kasvuolosuhteet. Anna anteeksi isällesi tai ymmärrä edes häntä, koska hän on menneisyytensä vanki ehkä??? Tuosta uskonnollisuudesta en tiedä...