Meillä on melkoinen ongelma mielenterveyden hoidossa.
Itse jouduin tilanteeseen jossa oman hyvinvoinnin vuoksi muutin pois kotoa. Monen mutkan kautta sainkin itselleni hyvinvointini ja mielekkään elämän, mutta kotioloista häiritten menetin koko mielekkään elämän.
Jouduin muutamaan takaisin kotikonnuille mielekkäästä elämästä uhkailujen vuoksi joita poliisi ei halunut käsitellä. Aavistuksen kerrallaan jouduin kokemaan kotiporukoiden häirintää puhelimella ja sittemmin asuntoon tunkeutumisella. Sittemmin luovuin omasta vapaasta tahdosta hyvästä työstä, luvattiinhan minulle rahaa elämiseen. Nyttemmin on käynyt selkeäksi se, että minulla ei riitä rahat edes normaaliin elämiseen ja onhan minulta toimeentulomahdollisuudetkin mennyt ammattitaidottomuutena. Kotiolot oli niin sairaanloiset ettei pystynyt edes koulua käymään.
Tyhmästä päästä kärsii koko vartalo:
Todellisuudessa tavallisen ihmisen pitää elää läskistressissä jotta voisi jatkuvasti torjua uhkia. Rauhallisuus nykymaailmassa on täysin mahdoton käsite. Paikallinen mielenterveystoimisto luuli, että minä koen stressiä jatkuvien automurtojen vuoksi. Todellisuudessa auton korjaaminen ei aiheutanut kuin vaivaa, ja stressi syntyi kotiporukoista jotka suorastaan vainosi. Milenterveystoimistollehan se oli käsittämätöntä, että heidänkö entuudestaan tutut potilaatko ( minun suku ) jotain omituista tekisi. Todellisuudessa taisi olla jokin jouni kotiporukoilta kusettaa minut pöpiksi. Minä hölmö menetin työni. Mistä uusi auto?
Käytännössä minä olen menettänyt koko elämäni avohoitopotilaiden vuoksi. Minäkö tässä olen avohoitopotilas? En tosiaankaan. Laitoshoitoon kuuluu ne jotka minua ja puolta maailmaa on häirinnyt. Miten valtio voi olla näin välinpitämätön, että antaa minun menettää saavutéttu hyvinvointi sairaiden toimesta ja
pyrkii jollain toisarvoisella paikkamaan menetyksiä?
Itse jouduin tilanteeseen jossa oman hyvinvoinnin vuoksi muutin pois kotoa. Monen mutkan kautta sainkin itselleni hyvinvointini ja mielekkään elämän, mutta kotioloista häiritten menetin koko mielekkään elämän.
Jouduin muutamaan takaisin kotikonnuille mielekkäästä elämästä uhkailujen vuoksi joita poliisi ei halunut käsitellä. Aavistuksen kerrallaan jouduin kokemaan kotiporukoiden häirintää puhelimella ja sittemmin asuntoon tunkeutumisella. Sittemmin luovuin omasta vapaasta tahdosta hyvästä työstä, luvattiinhan minulle rahaa elämiseen. Nyttemmin on käynyt selkeäksi se, että minulla ei riitä rahat edes normaaliin elämiseen ja onhan minulta toimeentulomahdollisuudetkin mennyt ammattitaidottomuutena. Kotiolot oli niin sairaanloiset ettei pystynyt edes koulua käymään.
Tyhmästä päästä kärsii koko vartalo:
Todellisuudessa tavallisen ihmisen pitää elää läskistressissä jotta voisi jatkuvasti torjua uhkia. Rauhallisuus nykymaailmassa on täysin mahdoton käsite. Paikallinen mielenterveystoimisto luuli, että minä koen stressiä jatkuvien automurtojen vuoksi. Todellisuudessa auton korjaaminen ei aiheutanut kuin vaivaa, ja stressi syntyi kotiporukoista jotka suorastaan vainosi. Milenterveystoimistollehan se oli käsittämätöntä, että heidänkö entuudestaan tutut potilaatko ( minun suku ) jotain omituista tekisi. Todellisuudessa taisi olla jokin jouni kotiporukoilta kusettaa minut pöpiksi. Minä hölmö menetin työni. Mistä uusi auto?
Käytännössä minä olen menettänyt koko elämäni avohoitopotilaiden vuoksi. Minäkö tässä olen avohoitopotilas? En tosiaankaan. Laitoshoitoon kuuluu ne jotka minua ja puolta maailmaa on häirinnyt. Miten valtio voi olla näin välinpitämätön, että antaa minun menettää saavutéttu hyvinvointi sairaiden toimesta ja
pyrkii jollain toisarvoisella paikkamaan menetyksiä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.