Onko lesbous ikuinen suuntaus/olotila vai onko lesbon mahdollista muuttua heteroksi?
Lesbouden pysyvyys?
Kir32
253352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
BI pystyy tykkäämäään sekä naisesta että miehestä ja tämäkin on varmaan pysyvää, vaikka kaikki eivät koskaan tulekaan kaapistansa ulos, jolloin se jää piiloon tai harvojen tietoon.
Toisinaan lesbouden saattaa laukaista satunnaiset tilanteet. Lesbo/homo saattaa muuttua tilanteen tasaannuttua heteroksi.
on "hetero"- ja "lesbo"vaiheita on todennäköisimmin bi.
Yleensä on niin, että jos on elämässä oppinut nauttimaan jostain asiasta, sitä ei voi enää koskaan poisoppia. Tupakoitsija yhdistää aina tupakoinnin hyvään oloon, ja vaikka olisi ollut vuosikymmenen polttamatta, niin yksi tupakka palauttaa riippuvuuden. Samoin alkoholismi säilyy läpi elämän, vaikka juomattomuuden jakso olisi kuinka pitkä.
Tietenkin alkoholisti voi korvata juomisen heroiinin käytöllä, sillä se vaikuttaa samaan opioidijärjestelmään aivoissa, kuin alkoholin hyvää oloa tuottava vaikutus.
Mä luulen että lesbo on lesbo ja hetero on hetero, mutta voi olla että nainen huomaakin esim. kariutuneen lesbosuhteen jälkeen kiinnostuksensa myös miespuolisiin, jolloin kyseessä onkin biseksuaalisuus. En minäkään osaa sanoa että olenko pohjimmiltani bi vai lepakko, mutta tällä hetkellä elän suhteessa naisen kanssa ja tässä olen ajatellut pysyäkin:-)
minäkin
Samaa mieltä myös! Oon aaaina ollut "naisiin päin" enkä voisi edes kuvitella että minkään tilannte tai asian vaikuttaisi niin että alkaisin kiinnostua miehistä. Hyi en! Mä oon se pesun kestävä lepakko, ja tuun aina pysymään tämmösenä!
En kumminkaan yleistä tota asiaa
...vaikka ei kyllä ole vielä tullut vastaan lesboa joka olisi "kääntynyt/käännytetty"
Täällä yks. Yli 15 vuotta pidin itseäni lesbona. Pari vuotta sitten tajusin etten olekkaan, mutta en osaa elää heteronakaan. Kirjaimellisesti siis en osaa. Siksi roikun tälläkin palstalla, kaikki kaverit on homoja/lesboja. Käyn edelleen samoissa ravintoloissa jne.
Olen menneisyyteni vanki, enkä tiedä miten saisin heterokavereita. Vaikea on tutustua uusiin ihmisiin ja selitellä et "Juu, olin mä ennen lesbo, mut en nyt enään.."
Enpä usko, että ketään hyljeksitään yhtä paljon, kuin tällaista "käännynnäistä". Vanhat kaverit pilkkaavat ja vitsailevat aiheesta, eivätkä edes tajua että se loukkaa ihan oikeasti. Uudet (hetero)tuttavuudet pitävät outona ja vähintään epäilyttävänä.
Pitäisikö siis vaan luovuttaa ja jatkaa elämää lesbona, vaikka en sitä halua?
biseksuaalisuuden.
että et enää roiku tällä palstalla. Mene aslanin toimintaan mukaan, sieltä löytyy ymmärrystä ja uusia "hetero"kavereita.
sulla alkaa niin halutessasi uusi elämä.
olitko ennen lesbo.. niin vastaa vaikka "En ilmeisesti. Olen ollut koko ajan biseksuaali, joka ei vain ole tajunnut biyttään ja ympärilläkin on pääasiassa pyörinyt lesbonaisia niin miten siinä heteromiehiin pystyykään tutustumaan." Jos sanot miehelle että olet biseksuaali niin todennäköisesti paremmin kiinnostuvat kuin jos sanot että OLIT lesbo. Ne automaattisesti ajattelevat että et kiinnostu edelleenkään miehistä, haluat vain siittiöitä tms. jotta voit tyttöystäväsi kanssa saada lapsen. Miehet on joskus vaikeita.
Yksinkö opettelit heteroksi? Etkä osaa!
En minäkään oppisi ratsastamaan ilman hevosta.
En tosin käy talleillakaan!
entisestä lesboudestasi yhtään mitään. Menet vain hetskuporukoihin. Olet mukava, kaunis ja kova juttelemaan. Ei muuta kun alat bilettämään. Ennenkun huomaatkaan, sinulla on paljon kavereita.
laastari!
Käsitteinä homoseksuaalisuus, heteroseksuaalisuus ja biseksuaalisuus ovat selkeitä ja muuttumattomia. Siis lesbosta ei tule heteroa jpv.
Sen sijaan yksilöiden kohdalla itsensä tiedostamisessa esiintyy sanomattoman paljon kirjavuutta ja epämääräisyyttä. On tiedossa, että todennäköisesti suurin osa ihmisistä on bihenkilöitä, mutta suurin osa näistä ei kuitenkaan tunnista itsessään bi-ominaisuutta.
Heterosuhteet ovat joko a) olleet riittäviä, b) ei ole kohdattu kolahtavaa tunnetta omaa sukupuolta olevaan, c) ja jos on, se on torjuttu hämmentyneenä tai tiukasti, d) jokin muu syy. Kyseessä ei tällöin ole "suuntauksen vaihto", vaan bi-suuntauksen ilmentyminen/toteutuminen/havaitsemattomuus.
Sama juttu itsensä homoseksuaaliksi mieltäneellä (lesbo, mieshomo), hän voi todellisuudessa olla bi, muttei ole joutunut sen puolen kanssa tekemisiin itsessään - tai ei salli/muut eivät salli sen nousevan esiin.
Ääripäitä, perushomoseksuaaleja ja perusheteroita on todennäköisesti suhteellisen vähän, ehkä muutamia prosentteja väestöstä. Esim. perusheteroiksi itseään luulleet pystyvät useimmiten poikkeusoloissa antautumaan homosuhteisiin alkunikottelun jälkeen yllättävän helposti. Torjunta perustuu kulttuuriin, ympäristön normatiivisiin odotuksiin käyttäytymisen suhteen.
Empiirinen kokeminen, identiteetin hahmottuminen, on eri asia, kuin määritelmällinen luokittelu. Ihmiset tekevät sitä omaan tahtiinsa kokemustensa pohjalta, vasta elämän lopputaipaleella voi olla melko varma suuntauksestaan eikä aina silloinkaan, ehkä ei vain ole koskaan polullaan tullut kohdanneeksi sitä omat käsitykset murskaavaa kohtalokasta yksilöä.
Kulttuuris-uskonnollinen sidos valitettavasti pyrkii arvottamaan suuntauksia, tiettävästi muslimiasenteet ovat globaalisti jyrkimmät niin tässä suhteessa kuin lähes kaikessa. Järjellä ajatellen ei rakastamisessa ja rakkauden hyvissä tunteissa ja teoissa pitäisi olla mitään tuomittavaa, vanhakantainen uskonnollinen konservatismi näkee homoseksuaaliden kuitenkin aina ahtaasti, lähes kaikkialla.
Kysyisin, että miksi tällaisia täytyy edes miettiä? Mihinkään suuntaan. Kunpa ihmiset vain oppisivat elämään juuri sen mukaan, mikä hyvältä ja oikealta tuntuu missäkin elämänvaiheessa, kunhan eivät tahallisesti tee pahaa muille tai itselleen.
Joku on aina lesbo, joku aina hetero, joku taas bisse, joku löytää oman identiteettinsä hyvin nuorena, toinen joutuu takkuamaan ja kelailemaan, kolmas menee ja elää ja sitten vaan tulee ahaa-elämys valaistumisineen.
Vaan mitä sitä sen suuremmin ihmettelemään - senkin energian voi käyttää hyvään ja hyvänmieliseen elämiseen muiden ihmisten kanssa.
Kirjoitit niin asiaa.
mikähän minä sitten olen?? olen ollut suhteessa miehen kanssa, vaikka halusin koko ajan naisia. nyt olen 21 v. ja satavarma siitä että olen lepakko. miehiin en enää koske (eikä johdu siitä että olisin "pettynyt" tai kokenut jotain kammottavaa mikä minut sit olisi käännyttänyt lepakoksi). niin olenko minä nyt sitten niinku bi? onko "oikeita" lesboja vain ne jotka ovat tienneet asian tyyliin uhma-iästä saakka?? outoa, että lesbotkin jaotellaan "tosi" lesboihin" ja "ei-niin-tosi-lesboihin". armoo!
Ei kannata murehtia. Moni löytää oikean identiteettinsä paljon myöhemminkin. Monesti se ehkä liittyy aikuiseksi kasvamiseen, koska silloin muutenkin alkaa hahmottaa eri tavalla oman itsensä suhteessa muuhun maailmaan.
Minuakin lähinnä tympii sellainen "oikea lepakko"-jahkaaminen. Yleensäkin liiallinen pyörittäminen mitä kukakin on ja onko se oikein ja kuinka monta prosenttia nyt on sitten mihinkin suuntaan. Plaah todellakin! Kuka semmoista edes jaksaa jahkailla?! Eletään mieluummin ja nautitaan olemassaolostamme.
Omassa tuttavapiirissäni on muutama sellainen ikilepakko, siis ei yhtään kokemuksia miesten kanssa ja loput ennemmin tai myöhemmin lesboutensa löytäneitä. Muutama bissekin löytyy. Selkeä ero tässä porukassa bi-naisten ja lesbojen kesken on se, että molemmat tuntevat oman identiteettinsä itselleen oikeaksi, eikä sitä tarvitse sen enempää enää miettiä (ihmiset ovat jo hiukan vanhempia siis).
Joten rohkeasti eteenpäin elämässä vaan. Et ole ainoa, joka on sen ahaa-elämyksen kokenut. Sehän on aika magea tunne, kun sen oivaltaa!
hetero ja toisinaan lesbo? Ei elämä voi olla tällaista. Sitä ei jaksa kukaan. Kuka haluaa olla tuuliviiri??
"Tuuliviiri rauhaton mun sydämeni on", lauloi iso-D eli Danny aikoinaan (tai miksei vieläkin keikoillaan). Ulkomuistin mukaan en kyllä osaa sanoa, halusiko D olla tuuliviiri vai oliko mielentila vain pakonomainen.
"Just go with the flow" -Shane
Kyllä pysyväisyys nyk nyk nykyisin on kuten ihmisen pää pää päättää milloinkin, eli tik tak.
Samassa paikassa pysyväisempi ihminen voi seistä täydessä rauhassa tuntikausia katsellen yhtä tähteä, toinen taas loikkii jo seitsemännessä huoneessa kyselemässä omia tuntojaan.
Asiain vaikuttavuus on vastaanoton kykyä. Jos jokin tarttuu, oikein takertuu, sehän on vau, ei hau.
jos vaikka silleen lähtis tää lesbomainen olo?
mut, mut..mites se heteromuuttuminen alkaa sitten?
alaks mä panna miehiä?tai rupeeks mun tekeen mieli miestä?
nyt mä lähen terapiaan..see you there!
t.ikuisesti siivekäs