Isätöntä päivää..

Ärrieri

Onko joukossa muita isänsä jo varhaislapsuudessa menettäneitä?
Koulussa isänpäivän lähestyminen oli ikävää,koska 90-alussa pienessä maalaiskoulussa olin ainoa isätön.Kenenkään vanhemmat eivät edes olleet eronneet.Tein sitten ukille kortteja,ja sen jälkeen kun hän pääsi lepoon oli vaan väsättävä joulukortteja.Ainoan ihmisen jota tämän jälkeen pidin isähahmona hyvästelin reilu vuosi sitten.

11

468

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ja menetin hänet 18-vuotiaana. Minulla ei sitten vastaavasti ollut ukkia. Kyllä meillä silti vietettiin isänpäivää. Veimme haudalle kynttilät ja sitten äidin kanssa kotiin syömään hyvää ruokaa ja jälkkäriksi kakkukahvit. Keskustelimme yhdessä isästäni. Olin kyllä silloin jo nykyajan mukaan aikuinen.

      • Ärrieri

        kans poltettiin kynttilää isän kuvan vierellä.
        Haudoilla ei tuu käytyä kun ovat muutaman sadan kilometrin päässä.Eikä siellä sen puoleen kukaan ole katsomassa ja kuulemassa.Pois menneet rakkaat ihmiset on miun lähellä sillon kun voimia tarvitsen.


      • Ärrieri kirjoitti:

        kans poltettiin kynttilää isän kuvan vierellä.
        Haudoilla ei tuu käytyä kun ovat muutaman sadan kilometrin päässä.Eikä siellä sen puoleen kukaan ole katsomassa ja kuulemassa.Pois menneet rakkaat ihmiset on miun lähellä sillon kun voimia tarvitsen.

        Se mikä minua surettaa asiassa eniten on se, että isäni ei koskaan saanut nähdä poikiani ja että poikani eivät saaneet tutustua upeaan vaariinsa. Vaikka heille kertoo vaarista, ei se saa heitä tuntemaan häntä juuri ollenkaan. Ne ovat vain juttuja ja kertomuksia aivan vieraasta ihmisestä.


    • issu56

      avioerolapsi, joskin se isä oli kuitenkin olemassa varsin lähellä. Joka isänpäivä vein hälle jonkun lahjan kortin kera ja samalla lailla muistin myöskin pappaa (isoisä). Se varsinainen isähahmo ja miehen malli mulle kuitenkin oli enoni, joka opetti kädentaitojen lisäksi myös hyvin paljon muutakin normaalista elämästä. Isä taasen opetti puutarhahommista ja kaikesta siihen liittyvästä.
      Papan menetin ollessani 21 ja isän ollessani 28... iäkäs enoni elää edelleen.
      Hautausmailla kävimmekin mieheni kanssa tänään viemässä kynttilät ja seppeleet isiemme ja pappojemme haudoille.

    • Mevaa

      Arvatkaapa vaan, miten rankkoja isän- ja äitienpäivät ovat sellaisille ihmisille, jotka eivät saa omia lapsia. Vuosien rankat hedelmöityshoidot takana, ja lopullinen tuomio: lapseton. Lähinnä näinä päivinä ajattelen, että tasan ei käy onnen lahjat. Toiset tulevat raskaaksi ensi yrittämällä ja sitten sitä vielä pitää juhlia! Milloinkahan kehitetään juhlat niille ihmisille, jotka ovat menettäneet lukuisia pieniä ihmisenalkuja...

      • puuttui

        muistuttamaan. Ikävä ilta taas. Kaikesta huolimatta koetan sanoa itselleni, ettei kaikkea voi saada.
        Tätä synkkää ketjua en enää katso.


      • issu56

        lasta voikaan saada, niin onhan kuitenkin aina mahdollisuus antaa se rakastava koti sellaiselle lapselle, jolla ei ole tässä maailmassa ketään, joka siitä välittäisi. Eli adoptio...ei se ole paha asia ensinkään!
        Olen pahoillani puolestanne että noin on käynyt, mutta muistakaa kuitenkin että niitä mahdollisuuksia on muitakin ja niistä lapset ovat kaikki aivan yhtä rakkaita loppuviimein!


    • ja kun ei ollut pappaakaan, niin väkersin sitten kortit enolle :)
      Ei mulle siitä "mitään" traumaa jäänyt ja kaikki kaveritkin kun tiesi asian, niin ei sitä koskaan enempiä mietitty.
      Isommille sisaruksille asia oli paljon kovempi paikka ja ikävä oli kova. Itse olin vasta viisi ja tapaus ei sillälailla pitkään koskettanut, tuskin paljonkaan edes muistan itse tapahtuneesta.

    • iiiisäääkööö

      en laittanut isälle onnitteluja...elossa on,mutta ei todellakaan läheinen..lähti kun olin 1-2vuotias...satunnaisia tapaamisia(sattumalta)ja joitain vuosia sitten ujuttautui elämääni taas..jos haluat jutella enemmän niin laita s.postia...

    • sitä vaaria!

      Äitini on niin "mukava" että valehteli mulle vuosikymmeniä biologisesta isästäni eikä suostu kertomaan oikean isäni nimeä! Isäpuoleni taas on narsistinen sosiopaatti joten...

      • sun isäs

        nimi, tai sitten sen on rehellisesti myönnettävä, ettei se tiedä kuka se niistä oli.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä sanoisit

      juuri nyt kaivatullesi jos uskaltaisit/kehtaisit?
      Ikävä
      189
      1905
    2. Mitä hyvää

      Mitä hyvää hän on tuonut elämääsi?
      Ikävä
      113
      1033
    3. Mikä teidän jutussa on ongelmana?

      Missä meni pieleen?
      Ikävä
      99
      947
    4. Koillis motor

      Kyllä on mennyt palvelu alas ku lehmänhäntä, sovitut asiat ja luvatut soitot pitää hoitaa eikä tehä oharia, täysin tumpa
      Suomussalmi
      20
      727
    5. 52
      694
    6. ABC: n kahvilan uusi nimi matkimalla

      Kahvia ja virvokkeita myytiin aikoinaan ÄKKI-VANNIN KAHVILASSA Haapavedellä ja paikalliset sanoivat sitä haussia "Tuhann
      Haapavesi
      42
      588
    7. Kauhavan häiriköijistä

      Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä
      Kauhava
      28
      554
    8. Kylillä ei ole näkynyt? Missä luuraat nainen?

      Olisit soittanut mulle nainen. Oltais voitu nähdä vaikka laavulla. Miksi pelkäät minua? Eihän siinä ole mitään järkeä. m
      Suhteet
      174
      546
    9. Tehdäänkö tänään toiveista totta?

      Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..
      Ikävä
      45
      518
    10. Rydman sivuutti mutupohjalta asiantuntija-arviot tutkimusrahoitusta myönnettäessä

      Onko Rydman sopiva tai kykenevä toimimaan ministerinä? Ei ole. Ministerit ovat joutuneet puhuteltaviksi vähemmästäkin;
      Maailman menoa
      202
      479
    Aihe