Itse olen parisuteessa elänyt jo hiukan yli 26 vuotta.
On niinkuin sanotaan "toinen kerros mittarissa"kun olen aiemmin eronnut.
On niinkuin sanotaan "toinen kerros mittarissa"kun olen aiemmin eronnut.
Kuinka kauan parisuhteenne
on kestänyt..
732935
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 73
Vanhimmat
1. Avoliitto
1968- 1977
Yksi naispuolinen lapsi
Paljon ihanampi kun äitinsä
2. Avioliitto
1980-1995
Yksi naispuolinen lapsi
Paljon ihanampi kun äitinsä.
3. Ei enää suunnitteilla
2007-
Jos huonosti käy niin
Paljon ihanampi poika kun äitinsä.
Jos löytyy nätti ja hoikka, siis AVO-vaimo.
Korkokengät, enimmäkseen.
EI tuulipukua.
Miten niin tuulipuku? Se aika on ollut jo aikoja sitten. Katselepa nyt tarkemmin ympärillesi, ei täällä alhaalla n. miljoonan ihmisen keskittymässä ole montakaan tuulipukua muualla kuin lenkkipoluilla.
Miten niin korkokengät? Jos 50 nainen pitää enimmäkseen korkokenkiä, niin saat todella selkä- jalkavaivaisen itsellesi.
Hoikkia ja viehättäviä on todella paljon. Mitä on itselläsi tarjota heille. Minä kun olen vain viehättävä.
Pitäisi kai poiketa Etelä-Helsingissä.
Täällä kun on Stadi pilattu Keskuspuistolla niin aamulla ei tiedä laahaako jarrut vai meneekö vieressä taas linttaan astuva rouvashenkilö tuulipuvussaan.
Kotipuolessa, Hämeessä, kun kesäisin poikkean näen monta vanhaa koulukaveria, ne joilla oli kouluaikana korkkarit työntävät rollaattoria kauniin, sorjin säärin.
Katsovat,taas, minua kun jumalaa. Haluavat tietää kaiken sikspäkistä.
No, minä kehoitan heitä ostamaan, niin poikkean iltasella.
:)
...kesti 28 vuotta, kunnes kuolema erotti.
Oli mahtavan hyvää aikaa ja olen kiitollinen, että sain elää juuri hänen kanssaan. Parempaa miestä en ikinä koskaan olisi saanut.
puolestasi!!
Entä nyt?
Pyritkö eteenpäin ja miten?
Avioliitto 23v seuraava avoliitto 5v nyt sinkkuna pörrännyt 3v ja taas kaipaan vakisuhdetta.
vaihtaa paikkaa aika useasti:)
Olen onnellinen, kun olet onnellinen puolestani.
Pimentoon jää vaan se, että kummasta puolesta olet onnellinen? Vasen puoli on jokseenkin tasapainossa oikean puoleni kanssa. Kävelen siis kallistumattomassa asennossa, paitsi ellen ole kallistellut.
Entä nyt? Hmmm.. Elän nyt!
Kyllä pyrin. Enimmäkseen jalkaterät eteenpäin suunnattuina.
Korkkareilla yritetään saada se päkiäosa ensin maahan. Muuten menee korko pilalle ja samalla kaunis kävely.
Kauniilla korkkareilla ja hyvällä hameella tuo elämä eteen kummia seikkailuja.
Jos ei halua seikkailla niin sitten virttynyt, pitkä vekkihame ja linttaan astutut kengät.
Ne mitä tuli aikoinaan käytettyä töissä.
:)
Korkkareilla ei voi astua päkiät ensin. Silloin joutuisi kävelemään polvet koukussa. Se näyttää hirveältä.
Ei liikaa korkoastuntaa, mutta kuitenkin ryhdikkäästi selkä ja jalat suorina.
kävi niin että olen ollut väärässä?
Naiset, kaunokaiset, lemmikkini, auttakaa miestä, taas!!!! Valehdelkaa vaikka.
...sanon, että päkiät edellä ja korkokengät jalassa on hurja yhdistelmä :) Oikein naurattaa, kun sieluni silmin kuvittelen.
Kyllä nyt vaan miehelle kävi semmonen jutska, että väärässä olet ollut. Älä ole enää väärässä, siinä selkäkin tulee pipiksi. Vääryys ei koskaan kannata.
Ja kun niin mielelläni olisin sun takias vaikka valehdellutkin, mutku ...päkiät edellä.... tyrsk...HIHIHA HAHAHHHHHHAAAaaaaaaaaaaaaaaaa
täyttää pian 30 vuotta.
Rakkain ja ihanin mies hän maailmassa, minulle.
Minä myös samaa hänelle, niin uskon.
Miten miehesi kestää tommosta siirappia?
:)
hih!!
Hyvin onnellinen ihminen kestää, usko pois!
missä tahansa on tavoitteeni.
Jos astun ansaan tms. ei haittaa tässäkään asiassa.
Olkaa sitten vaikka, L-koodia, P-koodia tai R-koodia.
:)
Yksi avioliitto ja muutama avoliitto kestivät aivan liian kauan. Ja nykyinen on kestänyt viisi vuotta ja toivoisin tämän kestävän ikuisuuden.
Onneksi olkoon kuitenkin, sinulle
Jep onneksi pääsin eroon niistä mikä kesti liian kauan.
vaikkapa laastareihin.
:)
Pidän mielessä, hih hih
Joka päivä rakastun sinuun uudestaan,joka päivä
sinussa jotain uutta,ihailtavaa.Joka yö
yhdessä yoisiamme tarvitaan,joka aamu mulla
vieressä lämpöistä uinuvaa.
Vuodet kulkee suhde uutta maustetta saa,pois kiire
haipuu on aikaa rakastaa.Sua aina yhtä hyvä on koskettaa,olet mulle kaikkeni;sanat korvaas
kuiskuttaa.
Jälkensä jätää aika ohi kulkiessaan,kehot meidän
ei enää nuorta lempeää.Mut silti kun sut rakas
syliin saan,kaikki helyys sinuun hetkessä
multa viriää.
Tää kaikki elää meidän ikämme. suhde meidän rakas yhteinen.Kun kerran yhdes yäälyä
poistumme,lapssemme hellivät,muistavat,
rakkaustarinamme.
Vaikka meri peittäisi koko maan.
Tai jää joka sopen.
Rakkaus eläisi.
Eläkää siis ja rakastakaa.
aina kauniita ajatuksia. Kirjoittele iloksemme enemmän.:)
Saat syytteen yllyttämisestä!
tonttukouluun. Käypä pukilta kysymässä.:)))
Silloin kun aloitin runouden "opiskelut", kirjoittelin tuonlaisia, olisinko ollut 14v.
Minusta aikuisen ei enää pitäisi...
niin teen siitä paremman, aikuisemman.?
vain yksi muotti?
voin siitä, tai muistakin, tehdä paremman mihin suuntaan tahansa.
Anna aate, ajatus ja mikä tahansa mieleesi tulee.
Niin runo tulee.
Hyvä runo
Onko onnea ollenkaan olemassa?
Kesti kauan kun laulussa onnen sain, sateenkaaresta tyttö lauloi.
Sitä kauan ja hartaasti kuuntelin, mukaan lauloin ja onnea toivoin.
Tuli elämä eteen, vaan kuitenkaan, en muuta kun tuskaa mä kauhoin.
Vaikka kaikkeni tein, niin vaivoissakin, mä ilolla taivaille lauloin.
Siellä, uskon mä, onneni ikuinen on, vaik' sen päällekin maisen tahdoin.
Enkä valmis oo vielä mä taivaisiin, tahdon kultani päällä maan.
Tahdon että sen löydän ja taivaisiin kuljen sylissä omani armaan.
Taivas auttaa, ja auttaa sen värinen vyö, Uskon, tulee mun armaani varmaan.
Sateenkaaressa tuskin mä koskaan voin, laittaa jalkani ihan harhaan.
Sinne lauluni rakkaani sylissä soi, sieltä löysin mä rakkaani armaan.
sitä omaa rakkautta on riittänyt?
sanaseppo, jos ihan ex temporeesti tuon naputtelit. Vai oliko se sieltä pöytälaatikosta?
Kymmenen kättä sinulla lienee, kun olet tosi nopea.
Oletko kaksonen, horoskoopiltasi?
Kiitos sulosoinnuista!
Jos se nyt jotain merkitsee.
Pöytälaatikossa on jotain, muinoin tehtyä, mutta niin kuin lupasin, aihe ja ajatus vaan niin heti tulee. Siis runo.
Laitan tähän, jos onnistuu, sinulle sopivan runon.
Nuha
Paistaa aurinko hienosti pikitien laitaan, missä lämmin on etelän rinne.
Joka kevät on tienlaitaan kasvanut sinne, kukat kauniit, ja pörröinen kimalainen,
kukan, toisenkin, terällä polkaissut on.
Paikan muistaa myös aikuinen matonen kasteen, se huulensa valohon nostanut on,
Sille tuttu myös, tuo lämpöinen rinne, siel' on hauskaa ollut, siis sinne!
Tyttömatoset mielessä lierolla on, kun on lämmin rinne, kevät samanlainen.
Vähän kankeesti jaokkeet oikovat nuo, lumi räntäinen kylmää iholle tuo,
No, ei huolta, kun liikuntaa lihakseen suo, tulee sisälle ainakin lämmin,
Vaihtolämpöiset nahkaansa, muistaakseen luo, jopa onkijapoika tuo kamalainen.
Alkaa matosen ololla outoa olla, ei oo nenää, ei silmää, ei rasita polla,
mutta jotakin muuttuu sen huulien luona, ne kuivaa, ei voi se nuolla!?
Nuha tunkee sen huuliin, ei kutita silmää, ei nenä tukkoinen voi sen olla.
Tää on hullua, miks' olen maasta mä noussut? Jos olis mull' polla niin varmaankin,
tulois mieleen mä olen nolla! Mun ois pitänyt olla kun kimalainen, panna kunnolla turkki päälle. Vaihtaa nahka kuin ihminen, pikkuisen olla, vähän samanlainen.
Yllä maan ja pikitien samanlainen, on hassuja kulkijaa monta, ei matosen helppoo oo,
ei ihmisenkään, vaikka ihmistä siunaa polla. Silti aikaisin molemmat kiirehtää, pukee nahkansa pelkkään seksiin, vaikka lämmössä kolon tai vaatteiden olis kummankin parempi olla.
Kevät tulee se aina ja kuitenkin, elo pallomme päällä on outoo, olis matosen, ihmisen viisaampaa, panna päälle se henkinen palttoo,
Olis' kummankin lämpöinen olla.
Eipä ole suurta eroa madossa ja ihmisessä.
Ilman pollaakin olisi monesti paljon helpompi olla.
Huulillaan vain sai matoliinimme kokea nuhan, suurempi paha on se ihmiselle.
Tuntui muuten, että katselin keväistä, värikästä taulua.
Analyysini voi ontua pahoinkin, mutta kukin saakin itse olla oikeassa, miten tuntee.
Sinulla taitaa olla monta pöytälaatikkoa täynnä tuotantoasi, ettei olisi jo ihan muuallakin??
Ei niitä julkaistu ole, vaikka ne kyllä sen ansaitsisivat.
Sinua varten vain olen kirjoitellut.
Ja kevättä kun kaipaat niin...
Urbaani sorsa
Eka kerran, viime kesän, pitkin rantoja simmailin
pitkin pitkää, Saksan rantaa, koko talven palloilin.
Taas on täällä, tsiikaan mestaa, mistä naaraan skodaisin.
Kato! Nääksä? Tuol’ on mestaa, pari ruukkuu meillekin.
Tsiikas frendi, hiljaa bamlas, joo mun ööga skarppaa sen.
Katos mestaa, aika liffaa, sinne nartun raahaisin.
Pari kaaraa, kyllä siellä, tsöraa rundii aamuisin
Mitäs tosta, aina klaaraa, meikäpoika meiningin.
Dallaa hissuun, kera leidin, kyl’ ne venaa kuitenkin.
Vaan ei sussuu, ole vielä, mutta tarjoo mykky on
mä vain kelaan, millä noista, isoin tykky tyrkyl’ on.
Iso tykky, isot egut, mummu mulle ok on.
Kato leidii, pyrstö heiluu, sekös mulle nannaa on
tosta otan vähän heilii, onni naaraan osa on.
Paljon kundii, muuta heiluu, neito mulle valmis on.
Tsiikaas pimu, tuolla limu, kelaa gartsaa hissukseen
mulla siellä, olis mesta, läheks kelaan meille päin?.
Skarppaa neito, snygin ruukun, alkaa dallaa sine päin.
No, eihän meikun, enää tarvis, himaa paljoo rakentaa
mutta siistii, tulee fiilis, pari kortta kantaa vaan.
onhan kesä, valmis pesä, omatuntoo vaimentaa.
Sinne ruukkuun, talonpihan, pulu eguu ärveltää
meikäpoika, rantaan kulkee, uutta tykkyy kärventää.
Rantsun pulut, kyllä antaa, kunnon kundii ymmärtää.
Kasi skidii, liki rantsuu, simmaa hiljaa piipittäin
mitäs noista, vaikka nokka, menis mun kans limittäin
taitaa olla, meikä geenii, staili on ny sinnepäin.
No, ny on kuivaa, lehti skoogen, alkaa galsa ahdistaa
taidan nostaa vähän nokkaa, painuu germaaniaan päin,
siellä skruudaan, kerään fläsää, stydii pyrstöö kasvatan.
puoliväliin, ennen kuin hokasin, että siinä puhutaankin Gunhildin lajitovereita, eikä meistä siivettömistä, tasamaan tallaajista.
Ei kuulu kielivarastooni tsadin *hih* kieli, se ehkä selittää hitauteni.
Sinullahan runoa tulee kuin Eikalta aikoinaan.
Jos olisit lintu, haluaisitko olla kukko vai joutsen?? ;)
Minä olen Jousimies, joidenkin mielestä se on jotenkin merkittävää, niin kuin vaaka, oinas, leijona jne.
Haluaisin olla aika nopea, ehkä muuttohaukka.
Mutta jos noista joutuu valitsemaan niin sitten kukko, vaikka sohvalla näytänkin aika hyväkuntoiselta joutsenelta.
Pieree
Koskenut sahti ei mahaa oo mulla
vehnääkin pehmeesti purrut oon ain.
miks kulkee pieru kuin pehmoinen pulla?
Silakan pinnalla ruista on ollut, aitoa voita
ja suolainen se.
Ehkä pippurii hyppynen, kaikki on aitoo
Miks meinaa tuo pieru, ulos tulla?
Mäkkärin aina on kiertänyt kaukaa,
oon snagarin herkkuihin sortunut ain,
mä oon, mut ei mielehen koskaan ois tullu:
Mun suolisto vähän on hullu.
No, hassumpi fiilis vois monesti olla,
kun kankkuseen melkeesti sulaa sun polla,
vaan pieru kun kiertää ei satu se lainkaan.
Se kiertää kuin kissa sun jalkojas hiljaa
se kehrää kuin kauneinkin tyttönen sun.
Vaan aina kun tahtoisit ulos sen tulla,
se takaisin kiertyy suoliisi sun.
Sä hyppiä koitat, ja naapurit sun,
ne alhaalla vaikeesti hymyilee ne,
vaik hypit sä kuinka niin huulille jää
tuo pieru, tuo vaikea se!
JOs runon lainasit joltain muulta tekijältä ,niin tekijän nimi alle.Se on laki.
Kaikesta mitä kirjoitan, roskaa tai runoja niistä vastaan minä.
Kaikki mitä lainaan jostain, laitan lainausmerkkeihin. "
Se mitä olen kirjoittanut on kaikki minun surkeasta päästäni.
Ole ihan huoleti.
H.
siitä toivut, siihen luotan.
Sinimarjasen kanssa tänne tulimme yhtäjalkaa, ja nettifrendit olemme, toivon.
Pieru on lopulta ihmisen tärkeimpiä asioita, pula tulee, jos se puuttuu.
Vanhan tohtorikin sanoi: joka pierun pidättää, se hankkii taudin tahallaan. Siis, siihen luottaen, hieno aihe.
Runoilija on juuri hän, joka pystyy sanojen vuon synnyttämään aiheesta, kuin aiheesta.
Siitä sinulle onnentoivotukset!
Jäi epäselväksi
Jos joskus minun elämääni kohtaa pettymys, toivon että se on taas tällainen.
Kiitos
Kirjovehka
Helein valkoisin juontein lehdet, auringon sädettä kurottaa,
verhon raosta valon miekka, kun tummaan huoneeseen iskun lyö.
Monta viikkoa ruukkukukka, ruukun mullasta voimaa saaden,
vartta lehtien hitaasti lisää, toivoo iskua valon työn.
Näin on kauan se voimasta mullan, saanut lehtensä aurinkoon,
uutta versoa alta mullan, elon kiertoon on kietonut.
Nähnyt versoinsa muuttavan majaa, toiseen ruukkuun jos toiseenkin,
Varren pinnassa pienet arvet, antaa vaivoista aavistaa.
Vaan on varsien, lehtien kasvu, hiljaa, hitaasti hiipunut,
vaikka voima valoisen miekan, oottaa juonteista lehteä tuo,
vaikka lempeän kasteen multaan, onni elämän raikkaan suo,
Ei sisältä mustan mullan, nouse vartehen enää voimaa.
Versot pienet ja heleet lehdet, kukan valmiina vieläkin ois,
vaan ei kestä ne enää kauan, nekin tuoreena kuihtuu pois.
kun ei voimaa oo aurinkoon enää, vahvaa varttansa kurottaa,
ruukun reunoja vasten painaa, vehka vartensa, hiljaa, pään.
Ja luulen osaavani kaiken.
Aikuisena on helppo olla oikeassa, vain pari tyhmää, toista aikuista luulee olevansa parempi.
:) :)
Jos olet eri mieltä niin kerro, olen valmis keskustelemaan tästäkin aiheesta.
Oli näky tää kovin metka
meni kadulla lintuletka.
Ekana kulki naakka
sen siivet maahan saakka
hiekkaa viisti
- muuten siisti.
Sitten varis mustahaarmaa
Tää on totta,faktavarmaa:
silmät kiilsi
sielun viilsi
Seuraavaksi palokärki
älyniekka,selväjärki
niska kenollansa
antaa parhainpansa
Viimeisenä seuraa kukko
Onkohan se teiden tukko?
Eipä vainen
- se on nainen
Lintulekta
siis tämä, nykyaikaan vainen
Tieto metka :
-kukko voipi olla nainen
Kaunis sekä viisaskin
- toiset tämän tiesikin?
Kirjovehka, kukkarukka, samoin kävi omalleni. Tosi surullista, mutta kaikelle on aikansa, "aika syntyä, aika kuolla", niin ihmiselle, kuin kaikelle muullekin elävälle.
Mutta nyt on minun aikani lähteä kyntämään oman nelivetoni kanssa hyhmää.
Kiitos hienosta runoillasta!
Jos saa, toivotan lisää inspiksiä!
että jään toiseksi!
Mutta pakko se on myöntää.
Onneksi olkoon.
Eipä olla kilpasilla,
Eihän :)
Iloista matkaa sinulle
"pakko" oli rivit vetäistä,
senhän arvaat
Terveisin aito kana
Mutta "pakko" mennä
Öitä )
HAHHHAHAH.... Jopas oli sanoja poikineen. :)
Vai olet JOUSIMIES. Kaivelin kirjahyllyni kätköistä Juha Vuorisen kirjan ja siinä hän kirjoittaa Jousimiehestä seuraavaa:
Olet onnettoman optimistinen ja innostunut. Sinulla on uhkarohkea taipumus luottaa onneesi, jota sinulle ei ole suotu lainkaan. Suurin osa Jousimiehistä on alkoholisteja tai päihteiden väärinkäyttäjiä. Kännissä Jousimiehet kuvittelevat olevansa henkisiä opettajia.Kaikki pitävät Jousimiehiä naurettavina. Jousimiesten kasvonpiirteet muistuttavat usein hämmästyttävästi hevosen piirteitä. Yleensä Jousimiehet ovatkin hevosten reinkarnaatioita. Mikäli Jousimies ei sairasta keliakiaa, niin hänen lempiruokansa on ämpärillinen kauroja. Jousimiehellä on lähes poikkeuksetta voimakas tarve matkustaa. Jousimiehiä arvostetaan aina, kun ne ovat matkoilla.
Onnenkapinen: Puhallettava alttari
Onnennumero: Route 66
Onnenväri: Kirkkaus
Motto: "Kauanko lento kestää?"
Auto: Challenger-sukkula
Tunnistatko itsesi?
Minä olen Kalat ja jätän mielelläni kirjoittamatta, mitä mieltä Juha Vuorinen on Kaloista. :)
olla kuin suomalainen toiselleen.
Tossun alla, hyvä on olla.
nyt marraskuussa 21pvä tulee täyteen 36v.
Ja olimme nuoria kun solmimme avioliiton, itse olin 17v.
ensimmäinen 3v,kun puoliso kuoli tapaturmaisesti ja tää uusi jo 30v.
On ollut sotaa ja välirauhaa ,mutta etiä päin mennään sano mummo lumessa.
33 vuotta ........
jos herra suo, tulee 40 vuotta täyteen, - se on pitkä pätkä yhteistä matkaa - sitä ylä- ja ala mäkeä..
siis ylä ja alamäkee. Se toinen pirre
veteraaneja? :)
saada veteraani-pari lisää.
Mistähän sitä haetaan. :)
että veteraaneiks vois luokitella..
t.se toinen pirre ;)
asunut avoliitossa eikä me naimisiin mennäkkään, näin olemme päättäneet.
Aloittaja
No ensinnäkin olen sen verran vanhempaa ikä-luokkaa,jotta 2.11.-07 vietimme ukkelini kanssa safiirihäitä (45 vuotta)
Juhlittiinkin hyvän ruoan ja juoman muodossa .Lastenlapset esittivät ohjelmaa.
Joulupuu on rakennettu sävelillä voin laulaa:
"Paljon mahtuu vuosiin näihin ,monta onnen hetkeä.Yhdessä,kun tehneet oomme monen monta retkeä."
"Vielä kun sais ukonrähjän, lähteen Lappiin metsälle, voisi antaa muijan runkoon pari rentoo hetkeä!"
"Vaan kun ollaan lähekkäin niin parhaat hetket siitä saa , Muijakulta taivaisiin näin Ukonrähjän johdattaa"
"Siellä oottaa kultahippu, Ukon silmät kirkastuu Unohtuu hält sihteerikkö sekä pubi,kaikki muu"
"Olen minä onnenpekka, tuumii Ukonköriläs, Monet vuodet tallustettu, työtä tehty yhdessä"
Yhdessä me tallustamme yhdessä me kuljemme
Yhdessä myös vaikeudet kohtaame näin tiellämme
Yhdessä ne selvitämme yhdessä ne ratkomme
Yhdessä myös iloitsemme jaamme tämän riemumme
..ei ole mitään lisättävää. Se on siinä. Päätesana hyväksytty :)
loistavaa loppuhuipennusta.
:)
Olisitko niin ystävällinen ja tekisit oman loppuhuipentuman :)
Olisi mielenkiintoista lukea.
32-vuotta; jatkuu edelleen.
Tästä ajasta viis ensimmäistä treenattiin kihlattuina.
Jos tiukaksi menee, lasken makkarin lämpöä ja 'hukkaan' ylimääräiset peitot. Sellainen on varasuunnitelmani.:))
ps. Sormuksetkin meillä on tallessa, emme vain kumpikaan ole pitäneet niitä kahteenkymmeneen vuoteen sormissamme. (Ehkä kaks viis vee on lähempänä)
Niiden kanssa oli enemmän käytännön ongelmia, kuin ilman!
Jk. Mikä lie taudin nimi, kun parisuhteesta tulee puhe, pulssini selvästi kohoaa.
Ja ärtymyksestä ei ole kyse!
1) 1971 - 1985 3 ihanaa lasta 7 lastenlasta
2) 1988 - 1991 1 ihana lapsi
3) 1998 - 2000
4) 2001 - 2005
Parin viikon päästä tulee 29 vuotta täyteen liittoa, mutta seurustelusta jos lasketaan, päädytään 33 vuoteen. Päivääkään en antaisi pois.
Olemme 52 ja 54 vuotiaat.