Luontonm uiskonro1!

Vai niin, no kerrohan hiukan lisää siitä, mitä tarkoittaa luonnonuskonto, ja minkä ansiosta se on hyvä nimitys joillekin uskonnoille, ja mitä ovat nämä luonnonuskonnot ja miten ne erotellaan muista uskonnoista.

Minusta ns. luonnoton käyttäytyminen on ikäänkuin ihmiselle luonnollista. Vaikka nyt ydinpommien räjäyttely. Onhan se meille lajityypillistä, mutta kuitenkin...

Uskonnot nyt eivät ole mitenkään erityisasemassa tässä mielestäni, eli siis eivät ole sen luonnottomampia harrasteita kuin muutkaan, vaan lähinnä mielestäni kaikkea mitä ihminen toimittaa, maustaa tällainen erikoinen hieman ei-luonnollinen henki, mukaanlikien uskonnot, tiede, kulttuuri jne.

:Agwé:

Kerropa ensin minulle miten erotellaan toisistaan luonnonuskonnot ja ei-luonnonuskonnot. Olen ymmärtänyt, että esim. Wiccalaisuus kuuluu niihin joita yleisesti kutsutaan luonnonuskonnoiksi, mutten ymmärrä millä perusteella. "Etninen uskonto" tai "luonnonuskonto" mielletään yleisessä ajattelussa syrjäisissä paikoissa eläviin alkuperäiskansoihin liittyväksi ilmiöksi.

Agapé,

:Agwé:

Agwé kirjoitti:

Kerropa ensin minulle miten erotellaan toisistaan luonnonuskonnot ja ei-luonnonuskonnot. Olen ymmärtänyt, että esim. Wiccalaisuus kuuluu niihin joita yleisesti kutsutaan luonnonuskonnoiksi, mutten ymmärrä millä perusteella. "Etninen uskonto" tai "luonnonuskonto" mielletään yleisessä ajattelussa syrjäisissä paikoissa eläviin alkuperäiskansoihin liittyväksi ilmiöksi.

Agapé,

:Agwé:

Lue lisää

mutta olen ymmärtänyt asian niin, että ns. "ei-luonnonusonnoissa", kuten kristinuskossa, juutalaisuudessa, islamissa jne. olennaista on ihmisen ja jumalan/jumalten välinen suhde kun taas luonnonuskonnoissa olennaisempaa on ihmisen yhteys luonnon kanssa. Siitä nimitys "luonnonuskonto". Luonnonuskonnoissa ihminen on luonnon osa, ei sen yläpuolella.

JaniK kirjoitti:

mutta olen ymmärtänyt asian niin, että ns. "ei-luonnonusonnoissa", kuten kristinuskossa, juutalaisuudessa, islamissa jne. olennaista on ihmisen ja jumalan/jumalten välinen suhde kun taas luonnonuskonnoissa olennaisempaa on ihmisen yhteys luonnon kanssa. Siitä nimitys "luonnonuskonto". Luonnonuskonnoissa ihminen on luonnon osa, ei sen yläpuolella.

Lue lisää

Mutta onhan ainakin Wiccalaisuudessa jumalia, samoin shamanismissa ja vaikka missä muissa selvästi luonnonuskonnoissa on kaikenlaisia jumalia, jopa suuria ja mahtaviakin, eikä vain jotain puiden henkiä tai saunatonttuja.

Itse asiassa mieleeni ei tule ainoatakaan uskontoa, jossa ei olisi jotakin "kaikkein suurinta jumalaa" joka on kaikkia muita isompi, eikä myöskään uskontoa jossa shamaanilta / papilta / tietäjältä ei odotettaisi henkilökohtaista suhdetta jumaliin. Tiedätkö ainuttakaan luonnonuskontoa jossa luontoa palvottaisiin vain luontona tyyliin "oi puu joka kasvat" ja "oi vesi joka lotiset ja olet märkää"?

Jos ajatellaan uskontoa, jossa on yksi ainoa jumala, joka ei kuulu luontoon ollenkaan, vaan on sen ulkopuolella oleva luonnon Luoja, niin ehkä se sitten on sellainen ei-luonnonuskonto. Kuitenkin uskovathan kristitytkin, että "Kun käännät kiven, siellä on Jeesus, kun leikkaat palan oksasta, siellä on Jeesus", eli että pyhyys on läsnä tässä maailmassa, tässä luonnossa, että "jeesus elää" ja niinpoispäin, jopa että arkipäiväiset tapahtumat ovat jotenkin Jumalan säätämiä. Eikö tällainenkin jumala olisi nimenomaan luonnon jumala jokatapauksessa?

Kun ajattelen ei-luonnollista jumalaaa, ei mieleeni tule muuta kuin joku Lovecraftiaaninen ihmisjärjelle käsittmätön mielipuolinen pikimusta ja 18-ulotteinen hässäkkä 15 ulottuvuuden välisestä epäeuklidisesta avaruudesta, jolle ihmiskunnan tekemiset ovat aivan yhtä tyhjän kanssa, ja onneksi, sillä jos se sattuisi tästä kulkemaan, kaikki tuhoutuisimme sekunnin murto-osassa... Onhan Lovecraft tuttua?

:Agwé:

Agwé kirjoitti:

Mutta onhan ainakin Wiccalaisuudessa jumalia, samoin shamanismissa ja vaikka missä muissa selvästi luonnonuskonnoissa on kaikenlaisia jumalia, jopa suuria ja mahtaviakin, eikä vain jotain puiden henkiä tai saunatonttuja.

Itse asiassa mieleeni ei tule ainoatakaan uskontoa, jossa ei olisi jotakin "kaikkein suurinta jumalaa" joka on kaikkia muita isompi, eikä myöskään uskontoa jossa shamaanilta / papilta / tietäjältä ei odotettaisi henkilökohtaista suhdetta jumaliin. Tiedätkö ainuttakaan luonnonuskontoa jossa luontoa palvottaisiin vain luontona tyyliin "oi puu joka kasvat" ja "oi vesi joka lotiset ja olet märkää"?

Jos ajatellaan uskontoa, jossa on yksi ainoa jumala, joka ei kuulu luontoon ollenkaan, vaan on sen ulkopuolella oleva luonnon Luoja, niin ehkä se sitten on sellainen ei-luonnonuskonto. Kuitenkin uskovathan kristitytkin, että "Kun käännät kiven, siellä on Jeesus, kun leikkaat palan oksasta, siellä on Jeesus", eli että pyhyys on läsnä tässä maailmassa, tässä luonnossa, että "jeesus elää" ja niinpoispäin, jopa että arkipäiväiset tapahtumat ovat jotenkin Jumalan säätämiä. Eikö tällainenkin jumala olisi nimenomaan luonnon jumala jokatapauksessa?

Kun ajattelen ei-luonnollista jumalaaa, ei mieleeni tule muuta kuin joku Lovecraftiaaninen ihmisjärjelle käsittmätön mielipuolinen pikimusta ja 18-ulotteinen hässäkkä 15 ulottuvuuden välisestä epäeuklidisesta avaruudesta, jolle ihmiskunnan tekemiset ovat aivan yhtä tyhjän kanssa, ja onneksi, sillä jos se sattuisi tästä kulkemaan, kaikki tuhoutuisimme sekunnin murto-osassa... Onhan Lovecraft tuttua?

:Agwé:

Lue lisää

Aivan, oikeassa olet, myöskin luonnonuskonnoissa on jumalia, pahoittelen jos tekstistäni sai eri käsityksen. Tarkoitin että luonnonuskonnot eivät ole niin "jumalakeskeisiä", eli jos ajatellaan esim. muinaissuomalaista uskoa, eivät esim. Ukko tai Tapio olleet samalla tavoin ihmisiä hallitsevia olentoja, vaikka heitä kunnioitettiin ja palvottiinkin. Kristinuskossahan Jumala antaa ihmisille tarkat ohjeet eri asioista, mikä on sallittua, mitä saa syödä jne. Luonnonuskonnoissa jumalat eivät ole antaneet ihmisillepyhiä käskyjä, vaan kaikki lähtee tasapainosta ja harmoniasta luonnon kanssa. Käsittääkseni ainakin wiccoilla on elämänohjeena "tee mitä tahdot, kunhat et toimillasi vahingoita ketään".

Agwé kirjoitti:

Mutta onhan ainakin Wiccalaisuudessa jumalia, samoin shamanismissa ja vaikka missä muissa selvästi luonnonuskonnoissa on kaikenlaisia jumalia, jopa suuria ja mahtaviakin, eikä vain jotain puiden henkiä tai saunatonttuja.

Itse asiassa mieleeni ei tule ainoatakaan uskontoa, jossa ei olisi jotakin "kaikkein suurinta jumalaa" joka on kaikkia muita isompi, eikä myöskään uskontoa jossa shamaanilta / papilta / tietäjältä ei odotettaisi henkilökohtaista suhdetta jumaliin. Tiedätkö ainuttakaan luonnonuskontoa jossa luontoa palvottaisiin vain luontona tyyliin "oi puu joka kasvat" ja "oi vesi joka lotiset ja olet märkää"?

Jos ajatellaan uskontoa, jossa on yksi ainoa jumala, joka ei kuulu luontoon ollenkaan, vaan on sen ulkopuolella oleva luonnon Luoja, niin ehkä se sitten on sellainen ei-luonnonuskonto. Kuitenkin uskovathan kristitytkin, että "Kun käännät kiven, siellä on Jeesus, kun leikkaat palan oksasta, siellä on Jeesus", eli että pyhyys on läsnä tässä maailmassa, tässä luonnossa, että "jeesus elää" ja niinpoispäin, jopa että arkipäiväiset tapahtumat ovat jotenkin Jumalan säätämiä. Eikö tällainenkin jumala olisi nimenomaan luonnon jumala jokatapauksessa?

Kun ajattelen ei-luonnollista jumalaaa, ei mieleeni tule muuta kuin joku Lovecraftiaaninen ihmisjärjelle käsittmätön mielipuolinen pikimusta ja 18-ulotteinen hässäkkä 15 ulottuvuuden välisestä epäeuklidisesta avaruudesta, jolle ihmiskunnan tekemiset ovat aivan yhtä tyhjän kanssa, ja onneksi, sillä jos se sattuisi tästä kulkemaan, kaikki tuhoutuisimme sekunnin murto-osassa... Onhan Lovecraft tuttua?

:Agwé:

Lue lisää

Uskoa vai harrastaa uskontoa? Kuinka moni ns. luontouskoisista sitten tosissaan ”palvoo” eri jumaluuksia vai pitäisikö sittenkin puhua ”kunnioittamisesta”?

Olen hieman eri mieltä siitä onko ainakaan shamanismi uskontoa. Sitä on tietenkin yhtä montaa lajia kuin on harjoittajaakin, mutta kyllä shamanismissa on minusta sellainen lähtökohta että shamanismin harjoittaja pikemminkin keskustelee henkien kanssa ja manipuloi voimia omista tarkoitusperistään käsin kuin varsinaisesti palvoo mitään. Ja henki taas... Minulle se on lähinnä nimike tietyntyyppiselle voimalle, kun parempaakaan korviketta ei ole ilmaantunut tilalle.

Jos ”noita” tarkoittaa muinaissuomalaista shamaania, niin silloinhan noituus olisi uskonto. Ja näinhän ei ole. Pikemminkin noituudessa kielletään jumaluus, vaikkakin loitsuihin onkin pesiytynyt kristillistä sanastoa. Lähinnä naamioksi. Suomalaisella noidalla on ”vielä kivessä kinnas”, Leinoa mukaillen. Samoin Mannerin runoissa kuvastuu mielestäni tosi hyvin shamanistinen jumalkäsitys, kun ”liikutaan välinpitämättömän jumalan kylmällä silmällä”. Tai jotain sinne päin - en muista tarkkaan.

Mikä sitten ylipäänsä on uskontoa? Jos määritelmiin kuuluu palvottavat jumaluudet ja uskonnon harjoittamisen rituaalinen luonne niin wicca kattaa kriteerit. Siinä palvotaan ennen kaikkea luonnossa ilmenevää jumaluutta, siksi se on luontouskonto. Samoin on laita suomalaisessa muinaisuskossa. Shamanismi ja noituus eivät ole uskontoja, vaan tapoja toimia ja nykyään myös lähinnä maailmankatsomuksia.

Luontouskonnon lähtökohta on ajatukseltaan aika ”vihreä”. Perusajatus lähtee luonnon kunnioittamisesta ja yhteydestä muuhun ELOLLISEEN. Kristinusko taas Jeesuksineen on pikemmin patamusta ja ”oikeistopopulistinen”. Se lähtee kunnioituksesta ihmisen kirjoittamaan kirjaan ja sen antamaan kuvaan jumaluudesta. Tämän mukaan ihminen on Jumalan kuva ja hyvä pikkupomo koko elollisella maapallolla. Eli luontoa ei kunnioiteta pätkän vertaa. Ja Jeesuksenhan kristityt näkevät joka tapauksessa joka kolossa, mutta ei se silti mitään panteismia ole.