Hei!
Äitini on ollut masentunut jo jonkin aikaa. Hänestä yhteiskunta on epäreilu ja hänen ei anneta olla onnellinen mistään. Esim. työvoimatoimisto laittoi hänet töihin ja nyt ilmeisesti töiden jälkeen häneltä lähtee 200€ pois työttömyyspäivärahasta kolmen vaivaisen kuukauden takia ja työn, joka pilasi aiemmin leikatut polvet uuteen leikkaukseen. Lisäksi on muitakin tapauksia, joissa "oikeus" ei ole ollut hänen puolellaan. Hänestä tuntuu, että hän on hyödytön ja että pärjäisimme ilman häntä isän kanssa.
Olen yrittänyt lohduttaa häntä ja ajattelemaan kaikesta huolimatta positiivisesti, sillä maailmassa on varmasti muitakin samassa ja huonommassakin tilanteessa olevia ihmisiä. Hän kieltäytyy jyrkästi menemästä kenenkään puheille saati sitten popsimaan lääkkeitä. Itse opiskelen lukiossa ja paineet alkavat kerääntyä harteilleni sekä koulusta, että kotoa. Minulta alkaa polttoaine loppua.
Joten jos joillakin olisi tarjota minulle piristäviä, lohduttavia, kannustavia sanoja, joita voisin lausua äidilleni, olisin erittäin kiitollinen. Haluaisin saada hänet ymmärtämään, että elämässä on asioita, joista voi olla iloinen ja kaikesta selviytyy tavalla tai toisella. Ei elämä muidenkaan mielestä aina ole reilua, mutta siitä selviytyy ja on aina vahvempi. Ei saa lannistua. Kannustuspuheet voisivat auttaa äitiäni ja ehkä muitakin, jotka ovat masentuneita.
Kiitos etukäteen henkilöille, joilta löytyy myötätuntoa ja energiaa jakaa muillekkin.
Äitini on ollut masentunut jo jonkin aikaa. Hänestä yhteiskunta on epäreilu ja hänen ei anneta olla onnellinen mistään. Esim. työvoimatoimisto laittoi hänet töihin ja nyt ilmeisesti töiden jälkeen häneltä lähtee 200€ pois työttömyyspäivärahasta kolmen vaivaisen kuukauden takia ja työn, joka pilasi aiemmin leikatut polvet uuteen leikkaukseen. Lisäksi on muitakin tapauksia, joissa "oikeus" ei ole ollut hänen puolellaan. Hänestä tuntuu, että hän on hyödytön ja että pärjäisimme ilman häntä isän kanssa.
Olen yrittänyt lohduttaa häntä ja ajattelemaan kaikesta huolimatta positiivisesti, sillä maailmassa on varmasti muitakin samassa ja huonommassakin tilanteessa olevia ihmisiä. Hän kieltäytyy jyrkästi menemästä kenenkään puheille saati sitten popsimaan lääkkeitä. Itse opiskelen lukiossa ja paineet alkavat kerääntyä harteilleni sekä koulusta, että kotoa. Minulta alkaa polttoaine loppua.
Joten jos joillakin olisi tarjota minulle piristäviä, lohduttavia, kannustavia sanoja, joita voisin lausua äidilleni, olisin erittäin kiitollinen. Haluaisin saada hänet ymmärtämään, että elämässä on asioita, joista voi olla iloinen ja kaikesta selviytyy tavalla tai toisella. Ei elämä muidenkaan mielestä aina ole reilua, mutta siitä selviytyy ja on aina vahvempi. Ei saa lannistua. Kannustuspuheet voisivat auttaa äitiäni ja ehkä muitakin, jotka ovat masentuneita.
Kiitos etukäteen henkilöille, joilta löytyy myötätuntoa ja energiaa jakaa muillekkin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En osaa sen kummemmin tuota tilannetta analysoida, itseäni varmasti lämmittäisi jos joku sanoisi, että olen tärkeä ihminen ihan vain tällaisena kuin olen. On tärkeää olla rakastettu ja hyväksytty. Masentunut ei ymmärrä että joku rakastaa häntä jos toinen ei "muista" sitä sanoa tälle ääneen. Se, käykö hän töissä, onko hän yhteiskunnalle tuottava yksilö, tuskin vaikuttaa siihen miten paljon lähimmäiset häntä rakastavat. Varmaan se kannattaisi tuoda selvästi esiin. Masentunutta pitäisi yrittää ymmärtää, se tuska ei varmastikaan ole näyteltyä. Itse tosin pahimpina aikoinani ruokin omaa masennustani rypemällä itsesäälissä, siitä suosta on hankala nousta omin avuin. Jos vaan saisit äitisi lääkäriin masennuksesta puhumaan, olisi se paras apu. Ja tärkeää on että tuntee olevansa rakastettu. Muuta en ikävä kyllä osaa neuvoa. Jaksamista sinulle.
Äitini oli monta kymmentä vuotta energinen talon emäntä, hoiti 5 lapsen kanssa suurimman osan talon töistä,koska isä ei masennukseltaan jaksanut nousta töihin.
Kun hän pääsi eläkkeelle, hän oli kovan työn takia tosi sairaaloinen. Tilanne kääntyi. Isä alkoi ilkeillä hänelle. Nyt,kun äidillä oli aikaa pohtia kovaa elämäänsä, hän masentui.Hän ei nähnyt koko elämässään mitään hyvää: ei edes meidän lasten syntymää.
Sain 500 kilometrin päästä puhutuksi masennuslääkkeet äidille. Ne eivät auttaneet, joten hän lopetti ne kalliina.
Tilanne meni lopulta sairauksien ja isän kuoleman myötä niin pitkälle, että uni ei tullut edes unilääkkeillä - näin monta kuukautta. Sairaalassa hänelle määrättiin jotakin syvään masennukseen tarkoitettua lääkettä. Se alkoi auttaa ja hän pääsi jopa kotiin - mutta sitten tuli aivoverenvuotoo.
Äitisi tarvitsee hoitoa, mutta ei ehkä uskalla/ halua hakea sitä.
Sinä nuori abiturientti, sinun pitää mennä koulukuraattorin/ koulupsykologin puheille - aivan ehdottomasti! Minun nuoruudessani taakkaa ei voinut jakaa eikä apua saanut mistään. Luulen, että selvisimme, koska meitä oli suuri sisarusparvi.
Oikea terapeutti mukaan itseäsi varten ja voit puhua siellä muunkin tuskan aiheuttajan. Toimi itsesi kanssa ennenkuin olet samassa jamassa !!!!!
Tutustu myös luontaistuotteisiin lisäapuna ja kokeilua varten, kannattaa aina kokeilla kaikki mahdollisuudet koska ne ovat täysin vaarattomia !
E-EPA ja karnosiini, lue netistä niistä huolella ja päätä mitä niiden kanssa teet. Ojenna nämä aputarjonnat myös äidillesi ja E-EPA n kohdalla lue siellä olevat tarkemmat annostusohjeet niille joilla on vaivoja !! Ne ovat eri kuin normaalikäyttäjille ! Tsemppiä :)