Elän autuasta aikaa etä-isänä. Miksikö aika on auvoista. Takana on ajat lähihuoltajana ja nyt on lasten vuoro olla äitinsä hellässä huomassa.
Meinasin miettiä omaa hyvyyttäni huoltajana, kun nuorempi lapsi opetteli kirjoittamaan ex:n uuden miehen nimeä. Kysyin että osaatko jo kirjoittaa "isi" ja hän vastasi ettei vielä, mutta opettelee pian. Ehdin jo ajattelemaan, että onko tämä uusi mies niin paljon parempi, kuin minä, että minun nimeni voi opetella kirjoittamaan joskus.
Onneksiehdin ajatella asiaa monelta kannalta. Olen omasta ja monen muunkin mielestä, hoitanut lapsiin kohdistuvat asiat mallikkasti ja vastuuntuntoisesti. Minulla ei ole hätäpäivää kun lapsi uskaltaa tehdä tuollaista. Lapsen ei tarvitse pelätä minun reaktiotani eikä mielistellä minulle. Vaikka olen tällä hetkellä etävanhempi, saan kuulla päivittäin olevain idootti ja tyhmä. Moni asia ei imartele minua tuon enempää. Lapset uskovat ja luottavat pyyteettömään rakkauteen. Siksi uskaltavat suhdettamme myös kritisoida, koska ei tarvitse pelätä suhteen katkeamista noihin sanoihin tai käytökseen.
Kun hoitaa asiansa mallikkaasti lasten syntymästä sakkaa ei tarvitse eron tullessa pelätä exän uusien puolisoiden alkavan kilpasille lasten suosiosta. Eikä myöskään tarvitse lahjoa lapsia miellyttääksen heitä jos on olemassa vakaa suhde. Tämän saman suhteen uskon palkitsevan meidät kaikki myös murrosiässä, jolloin vanhemmat ovat tyhmimmillään. On vakaa ja luottamuksellinen pohja, niin silloin ehkä myöhäisemmät vaiheet menevät helpommin ohi. (ainakin toivon näin).
Olen iloinen että lapset viihtyvät exän uuden miehen kanssa. Olen iloinen siitä että asumme samassa kaupungissa, joten pienellä järjestelyllä saan lapset itselleni niin usein kuin on mahdollisuuksien rajoissa. Isompi pystyy jo kulkemaan bussillakin luokseni, mikä ei suinkaan vähennä tapaamismahdollisuuksia.
Välit exään on hyvät, koska hänellä on mies josta lapset pitää ja meidän ei tarvitse riidellä lapsista, eikä pitää lapsia pelinappuloina. Raha on aina ongelmallinen asia, mutta ne on sovittu paperilla ja silloin niistä ei tarvitse aina vääntää.
Tämä on hei hienoa. Tapaamiset sujuu mainiosti. Lapset ovat luonani 1/3 kuukaudesta, joten arkikin on hyvin kuvioissa mukana.
Tämä on pikemminkin suunnattu etäisiksi joutuville/aikoville. Pelatkaa korttinne alusta saakka hyvin. Niin silloin voit saada lapsesi itsellesi, jos entinen puolisosi muuttaa työn tai opiskelun vuoksi toiselle paikkakunnalle. Ei se elämä ole vaikeampaa lasten kanssa yksin kuin parisuhteessakaan. Jos naiset siihen pystyy, niin miksei miehetkin. Kyseessä on vain oikea asenne ja elämänarvojen muokkaaminen siten, ettei vapaa-aika ja työt ole listassa ensimmäisenä.
Oikein hyvää kesää ja stressi pois.
terveisin
Etä-isä.
Meinasin miettiä omaa hyvyyttäni huoltajana, kun nuorempi lapsi opetteli kirjoittamaan ex:n uuden miehen nimeä. Kysyin että osaatko jo kirjoittaa "isi" ja hän vastasi ettei vielä, mutta opettelee pian. Ehdin jo ajattelemaan, että onko tämä uusi mies niin paljon parempi, kuin minä, että minun nimeni voi opetella kirjoittamaan joskus.
Onneksiehdin ajatella asiaa monelta kannalta. Olen omasta ja monen muunkin mielestä, hoitanut lapsiin kohdistuvat asiat mallikkasti ja vastuuntuntoisesti. Minulla ei ole hätäpäivää kun lapsi uskaltaa tehdä tuollaista. Lapsen ei tarvitse pelätä minun reaktiotani eikä mielistellä minulle. Vaikka olen tällä hetkellä etävanhempi, saan kuulla päivittäin olevain idootti ja tyhmä. Moni asia ei imartele minua tuon enempää. Lapset uskovat ja luottavat pyyteettömään rakkauteen. Siksi uskaltavat suhdettamme myös kritisoida, koska ei tarvitse pelätä suhteen katkeamista noihin sanoihin tai käytökseen.
Kun hoitaa asiansa mallikkaasti lasten syntymästä sakkaa ei tarvitse eron tullessa pelätä exän uusien puolisoiden alkavan kilpasille lasten suosiosta. Eikä myöskään tarvitse lahjoa lapsia miellyttääksen heitä jos on olemassa vakaa suhde. Tämän saman suhteen uskon palkitsevan meidät kaikki myös murrosiässä, jolloin vanhemmat ovat tyhmimmillään. On vakaa ja luottamuksellinen pohja, niin silloin ehkä myöhäisemmät vaiheet menevät helpommin ohi. (ainakin toivon näin).
Olen iloinen että lapset viihtyvät exän uuden miehen kanssa. Olen iloinen siitä että asumme samassa kaupungissa, joten pienellä järjestelyllä saan lapset itselleni niin usein kuin on mahdollisuuksien rajoissa. Isompi pystyy jo kulkemaan bussillakin luokseni, mikä ei suinkaan vähennä tapaamismahdollisuuksia.
Välit exään on hyvät, koska hänellä on mies josta lapset pitää ja meidän ei tarvitse riidellä lapsista, eikä pitää lapsia pelinappuloina. Raha on aina ongelmallinen asia, mutta ne on sovittu paperilla ja silloin niistä ei tarvitse aina vääntää.
Tämä on hei hienoa. Tapaamiset sujuu mainiosti. Lapset ovat luonani 1/3 kuukaudesta, joten arkikin on hyvin kuvioissa mukana.
Tämä on pikemminkin suunnattu etäisiksi joutuville/aikoville. Pelatkaa korttinne alusta saakka hyvin. Niin silloin voit saada lapsesi itsellesi, jos entinen puolisosi muuttaa työn tai opiskelun vuoksi toiselle paikkakunnalle. Ei se elämä ole vaikeampaa lasten kanssa yksin kuin parisuhteessakaan. Jos naiset siihen pystyy, niin miksei miehetkin. Kyseessä on vain oikea asenne ja elämänarvojen muokkaaminen siten, ettei vapaa-aika ja työt ole listassa ensimmäisenä.
Oikein hyvää kesää ja stressi pois.
terveisin
Etä-isä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hyvä,että sinulla on noin hienosti asiat,mutta kaikille se ei ole niin yksinkertaista,koska ihmisiä on niin moneen junaan!Vaikka yrittäisi kuinka pelata korttinsa oikein,siis sillä tavalla,että asiat sujuisi hienosti niin ei vain ota onnistuakseen!
Aika harvalla näyttää onnistuvan noin hyvin nuo eron jälkeiset jutut lapsineen vaikka tekisi kaikkensa tapaamisten onnistumiseksi.
Tuo kertomasi taitaa olla harvinaista herkkua,josta ikävä kyllä,suuri osa isistä jää paitsi-joko omaa tyhmyyttään tai vaan siitä yksinkertaisesta syystä,että äiti vastustaa tapaamisia kynsinhampain.
Miksi vaihdoit lähihuoltajuuden etähuoltajuuteen?Pyysikö äiti vai halusitko antaa uudellekin miehelle vastuuta,vai mikä siinä sitten oli?
Onhan se ihan hyvä,että olette tasapuolisesti pystyneet hoitamaan tämänkin asian !
Minun kaveri ja tuttavapiirissäni on valitettavan kyse valitettavan usein, jos ei tyhmyydestä, niin välinpitämättömyydestä. Eron aikana ajatellaan vain sitä sen hetkistä tilannetta, eikä ajatella tulevaisuutta ollenkaan. Siis sitä aikaa kun molemmilla on uudet kumppanit ja elämä tasaista. On mahdollisesti saavutettu sama elintasokin kuin ennen eroa ja olisi mahdollisuus kunnollisiin tapaamisiin. Asiat on päästetty huonolle jamalle, eikä sitten tuossakaan vaiheessa viitsitä irrottautua omasta hyvinvoinnista ja vapauksista. Kun erotessa on iso riita päällä, niin lapsilla on helppo tehdä kiusaa, mukamas. Kuvitellaan että äidin elämä vaikeutuu, jos isä ei ota lapsia. Uskoisin että näin ei asia ole, ellei lapsia ole todella paljoa, mutta suurperheiden erot ovatkin harvinaisempia. Neljän, ehkä kolmenkin lapsen äiti vaatisi omaa aikaa, jolloin kiusanteko saattaisi onnistua.
Olen noista äitien vastusteluista lukenut ainoastaan täällä, omassa elämässäni en ole sellaiseen törmännyt.
En varsinaisesti vaihtanut, vaan luovuin sopimuksen mukaisesti. Minulla ja lasten äidillä on tietyn tyyppinen sopimus näistä asioista ja pidin oman osuuteni sopimuksesta. Minunkin vuoroni tulee taas aikanaan. Siinä että minunkin vuoroni taas joskus tulee, vaikuttaa suuresti siihen miten käyttäydyn etä-isänä. Tässä pätee vanha sanonta: Mikä taakseen jättää, sen edestään löytää, paremmin kuin hyvin.
Ainahan asiat ei rullaa niinkuin minä haluaisin, mutta silloin pitää joustaa ja toivoa että toinenkin joustaa joskus omasta puolestaan.
Ehkä minä olen onnekas, mutta jokainenhan on oman onnensa seppä.
on kerran "pikemmin suunnattu etäisiksi joutuville/aikoville" miks tää on yh-palstalla?
Isillä on täällä ihan omat jutut toisaalla.
Vai otitko jälleen uuden nimimerkin...
...Ylempi vastaukseni oli kirjoitettu ystävälliseen sävyyn, asialliseen kysymykseen. Tämä ei sitä ole.
Parisuhteessa monesti toinen tekee päätöksen eroamisestaan, vaikka sovussa erotaankin. Toinen on kuitenkin alulle paneva henkilö, aivan kuten parisuhteeseen ryhdyttäessäkin. Silloin toinen on aina jäävä osapuoli. Mikäli on lapsia, niin toinen jää etä-vanhemmaksi tai sitten päättää ryhtyä sellaiseksi.
Parisuhteessa, ei ole etävanhempia, ellei sinun mahdollisessa parisuhteessasi sitten ole. Ei ainakaan normaalissa parisuhteessa. Etä-vanhempi kuuluu tänne, mielestäni siinä kuin YH-äitienkin jutut. Vai pitäisikö palsta lopettaa ja siirtää teidän jutut tuonne äitien palstalle, jollainen yh-äitikin on, siis äiti. Tuolla on tuo äitien jutut-palsta toisaalla, miksi et kirjoita sinne?
Se on erittäin hyvä että täällä on kaltaisiasi poliiseja, jotka vahtivat mitä kukakin kirjoittaa, sen sijaan että lukisivat mitä _asiaa_ muilla on. Tuollaiset apukoulun polttopallo-painoitteiselta linjalta valmistuneet hörhöt varmistavat sen ettei palstalle tule paljoakaan uusia kirjoittajia.
Into hiipui minullakin ensimmäiseen kertaan. Ei koskaan tiedä vaikka miehinen näkökanta olisi joskus tulevaisuudessa auttanut jotakin äitiä ongelmissaan. Nyt sitä emme pääse näkemään.
Voisiko tämä olla henkilökohtaista, jos vaikka Teidän yhteisten lasten isä ei huolehdikaan omista velvollisuuksistaan kuten kuuluu. Sen vuoksi tutkit minun kirjoitukseni noin tarkkaan ja kommentoit niitä tasoisellasi kommenetilla.
Yksin huoltaja voi olla monesta syystä, siksi jätän tähän varauksen:Mikäli olet kuolemantapauksen vuoksi yksinhuoltaja, jätä tuo viimeistä edellinen kappale huomioimatta.
terveisin:
Etä
siis mikä meni pieleen? Oletko joku vainoharhainen vai mikä olet? Mitä pahaa mä sulle tein? Miten arvostelin niin, että noin pitää riehua?
Ettei vaan se viimeinen lause pistänyt vihaksi.
Muuta en keksi.
"Vai otitko jälleen uuden nimimerkin... "
Nimenomaan tuo viimeinen lause oli se syyllinen ja toisaalta ohjeistaminen, kuinka täällä kirjoitetaan. Olen kuitenkin paljon lukenut tätä palstaa, enkä pysty tuolle lauseelle kuvittelemaan kovinkaan montaa erilaista tarkoitusta.
Pahaa et pysty onneksi tekemään. Uskon pystyväni erottelemaan virtuaalielämän oikeasta elämästä niin hyvin että saan yöni nukutuksi, kirjoitettiin täällä mitä hyvänsä.
on tapana kirjoittaa näin: se koira älähtää johon kalikka kalahtaa...
Ja nää säännöt on kuule ihan näiden omia. Ei mun, jonka vallan hyvin tiedät. Sua jurppii nimittäin tämäkin viesti. Mutta siitä vain.
Sitä saa, mitä tilaa...
"se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..."
Nimenomaan, alkuperäinen vihjaus vaati ehdottoman puolustuksen ja mahdollisimman nopeasti. Ettei kukaan epäile vihjauksen todenperäisyyttä.
Säännöt on tänne luotu ja niitä valvomaan on asetettu tietyt henkilöt ns. sheriffin oikeuksin. Onko sinulla nämä oikeudet?
Uskotko etten tilannut tällaista sillä mielipiteellä jonka kirjoitin?
Nyt lopetan omalta osaltani, koska tämä ei ole lähelläkään alkuperäistä aihetta josta halusin mielipiteeni kirjoittaa. Toivon etteivät ihmiset jäisi tätä keskustelua(sanan avarassa merkityksessä) seuraamaan vaan jakaisivat kommenttejaan tuohon alkuperäiseen asiaan. Siinä oli vielä hiukan järjen hiventä, jota taas tällaisessa vääntämisessä ei ole.
Hyvää kesän jatkoa sinullekin yhÄ toivoo:
Etä
Eiköhän näille palstoille saa kirjoittaa mitä tykkää, sheriffi poistaa asiattomat viestit. Sitä paitsi lukuisista toiveista huolimatta yhteishuoltajien tai uusioperheiden palstaa ei täällä näy, joten pakko kai se on jonnekin ajatuksensa laittaa.
Yritit aloittaa hyvän keskustelun rakentavalla tavalla. Näillä palstoilla enemmistö keskustelee varsin mustavalkoisella tyylillä, jossa asioita ei ole mietitty järin syvällisesti. Tyylinä on osalla myös hyökkääminen tai syyttely.
YHä aloitti juuri tuolla "kevyen sarjan"tyylillä. Useampi kuukausi sitten yritin myös näillä palstoilla keskustelua, joka olisi edennyt ja kehittynyt. Enemmistö osallistujista näytti vain heittelevän kommenttejaan sen kummemmin miettimättä sanomaansa pidemmälle. Kyllästyin. Nyt tulin pitkästä aikaa katsomaan ja Sinun viestisi oli tavallista tasokkaampi.
Tilanteesi on todella hyvä ja lähestymistapasi vastuuntuntoinen. Huomioit todellakin asiat myös muiden kuin oman tarpeen kannalta. En voi kuin onnitella Sinua! Kaikesta päätellen myös entinen puolisosi osaa suhtautua asioihin järkevästi. Lasten tilanne on teillä huomattavan hyvä, verrattuna monien muiden eroperheiden tilanteeseen.
Omaani ei juuri voi vertailussa käyttää. Vastapuoli tapaa lapsiaan terveydentilastaan johtuen valvotusti. Onneksi tilanne on kuitenkin saavuttanut tasapainon, eikä mitään dramatiikkaa tapaamisten osalta ole. Oma vapaa-aika on kyllä olematon asia, mutta onneksi lapset kasvavat jatkuvasti itsenäisemmäksi.
Järjestelynne tuntuu järkevältä. Nyt myös Sinulla on mahdollisuus luoda sosiaalista elämää ja jopa löytää se mahdollinen uusi kumppani. Olen iloinen puolestasi! Näin sidoksissa kuin itse olen, en juuri uutta suhdetta pääse järin helposti rakentelemaan. Eipä tällaisessa tilanteessa katkeruus auta. Elämä on otettava siten, miten se eteen tulee ja vastoinkäymiset on tarkoitettu voitettaviksi. Aina on tietysti niitä heikkojakin hetkiä, mutta ne kuuluvat asiaan.
Onneksi suhtaudut noin terveellä järjellä entisen puolisosi uuteen kumppaniin. Olet siis mies, joka on ihan oikeasti Sinut menneisyytensä ja nykyisyytensä kanssa. Samaa ei voi sanoa läheskään kaikkien miesten, joskaan ei naistenkaan kohdalla. Suuri osa ihmisistä ei uskalla kohdata oikeasti niitä kipeitä tuntemuksiaan, voidakseen surra ne pois ja tehdäkseen tilinpäätöksen tunteittensa kanssa. Luurankojaan eli historiaansa ei voi sulkea elämästään pois. Ne on uskallettava kohdata itsessään ja niiden kanssa on tanssittava sovussa, jotta niitä ymmärtäisi paremmin. Muussa tapauksessa ne tunkevat omavaltaisesti nykyisyyteen, aiheuttaen jatkuvasti uusia ongelmia.