Tämä nyt oli vihonviimeinen palsta rauhoittamaan itseäni... Lueskelin tuolla odotusaika -palstalla juttuja ja hiukan hermostutti, mutta nyt kyllä tuntuu että äly pakenee kun näitä juttuja lukee.
Arrgh, puoliso haluaa minut mukaan synnytykseen, miten ihmeessä siitä voi kieltäytyä? Olenko sairas ja sadistinen jos en halua sinne, eikö isällä ole mitään omaa tahtoa tässä asiassa?
Mitä jos saan vaikka halvauksen siellä, onko oikein pakottaa isää mukaan synnytykseen? En voi mitään sille, että en halua mukaan. Kommentteja asiasta, onko isän velvollisuus ja pakko mennä mukaan, jos tuntuu pahalta?
Arrgh, puoliso haluaa minut mukaan synnytykseen, miten ihmeessä siitä voi kieltäytyä? Olenko sairas ja sadistinen jos en halua sinne, eikö isällä ole mitään omaa tahtoa tässä asiassa?
Mitä jos saan vaikka halvauksen siellä, onko oikein pakottaa isää mukaan synnytykseen? En voi mitään sille, että en halua mukaan. Kommentteja asiasta, onko isän velvollisuus ja pakko mennä mukaan, jos tuntuu pahalta?
Vastaukset 29
Vanhimmat
...olen ajatellut, että sitten kun itse joskus synnytän, en päästä miestäni mukaan siihen "varsinaiseen" synnytykseen. Eli alkuvaiheessa, kun odotellaan kohdunsuun aukeemista ym., haluan mieheni olevan tukena ja seurana, mutta en halua hänen näkevän minua revenneenä itse synnytyksessä.
Eli mielestäni ei ole oikein pakottaa miestä synnytykseen. Keskustele puolisosi kanssa pelostasi, aloita kuitenkin varovasti, ettei tule shokkina hänelle...
pakkohan ei ole kuin kuolla ja maksaa veroja eikä niitäkään ole pakko maksaa, mutta tossa synnytykseen osallistumisessa kannattaisi olla mies. ei se siun heikotus ole (jos niin sattuu käymään) hoitsuille uusi juttu, mutta itse synnyttäneenä voin sanoa, että minulle oli äärimmäisen tärkeää että lapsen isä oli mukana. tosin en antanut hänen seurata synnytystä kätilön selän takaa, mutta hän seisoi pääni vierellä ja piti kädestä ja rohkaisi minua kivun hetkellä. nykyään miehellä on oikeus osallistua halutessaan ja tilanteen salliessa synnytykseen joka on hurjista kertomuksista huolimatta maailman suurin ihme. jos missaat sen kadut taatusti joku päivä. Toivottavasti me vanhemmat emme ole elossa seuraamassa lastemme pois menoa, mutta kiitos että saamme saattaa heidät maailmaan. jos et halua olla loppuun asti salissa uskon äidin sen ymmärtävän, mutta synnytys on pitkä prosessi ja ole läsnä polttojen ajan ja poistu ponnistuksen ajaksi jos se helpottaa. ja mitä tätien juttuihin tulee niin unohda ne. jokainen synnytys on omanlainen ja minun synnytyksessä oli jopa vaihe jossa miehen kanssa syötiin suklaata, juteltiin, torkuttiin ja luettiin iltapäivälehtiä. ei siis mitään verta ja suolen pätkiä.
Ei sinne mikään pakko ole mennä. Ensimmäiseen synnytykseeni olisin halunnut mieheni mukaan, mutta hän ei halunnut eikä tullut. Seuraaviinkaan hän ei halunnut enkä minäkään enää, kun tiesin, että sieltä selviää hengissä ilman miestäkin. Paljon levollisempi olo oli itselläni, kun tiesin, että mies huolehtii isommista lapsista kotona. Sitä paitsi, ei se meillä ainakaan ole mitenkään vaikuttanut isä - lapsi-suhteeseen, Pääasia, että isä on silloin läsnä, kun lapsi häntä tarvitsee.
Tietenkään et mene jos et halua. Tarviiko tuosta nyt kiistellä?
Se on aika vähän vaadittu mieheltä, että olisi edes paikalla. Mietipä mitä nainen siinä joutuu kestämään. Tuollainen asia pitää sitten tehdä selväksi jo ennen kuin lasta aletaan yrittämään. JOs minä joskus lapsien hankintaan haksahdan niin aivan varmasti vaadin, että puolisoni vaivautuu edes tuekseni synnytykseen, kun kerran ei voi kipujanikaan kärsiä.
ON todella raukkamaista jättää lapsensa äiti pulaan, jos tämä kokee tukea tarvitsevansa.
Vaan kun ei halua eikä pysty, huih. Siis tuntuu siltä, että kaikki seksihalut menee sinä päivänä varmasti ainakin 90 vuodeksi eteenpäin.
Onko se nyt naistakaan kohtaan oikein, että miehelle tulee ikuinen trauma ja pää vinksahtaa ihan väärille urille. Elikkä näkee vaan sen lapsenteon silmissään kun pitäisi sänkyyn mennä. Aahhhh kauheata.
Eikä tämä mikään yritys ollut, neuvolassa sanottiin että 1% marginaaliin menevä juttu, kas kun emäntä söi pillereitä ja jyrähti silti raskaaksi.. Elikkä ei mikään varsinainen toivottu raskaus vaan pikemminkin totaalinen vahingonlaukaus.
Onhan sitä nyt tietysti mukava ajatella, että lapsi tulee, mutta se synnytys hermostuttaa ja oikeastaan sen jälkeinen ajatusmaailma. Olen melko varma, että kyllä seksihalut menee nollaan sellaisen jälkeen, voih.
Jos seksihalujen nollaantumisen pelkääminen on ainoa syy, miksi et halua synnytykseen mukaan, on parempi, että MENET sinne. Vaimollasikaan ei alkuun ole seksihaluja, kun vauvanhoito vie niin totaalisesti ajan ja voimat. Sitten kun aikaa kuluu sopivasti, alatte taas yhdessä opetella seksielämää uudestaan. Siihen mennessä sinäkin osaat jo suhtautua järkevästi asiaan.
Ei synnytyksessä pulaan joudu sen takia, ettei mies ole mukana. Isän velvollisuus ei ole mennä synnytyksen vaan huolehtia lapsesta yhdessä äidin kanssa,
Ainakin minun poikaystäväni sanoi, että täytyy miehen aika heikko olla, jos ei synnytystä kestä katsella. Kai sinä nyt tuossa iässä jo tiedät mistä ne lapset tulee ja miten, kun olet ne ite alullekin pistänyt...
Oletko tosissasi? Mietipä, mikä seksin pohjimmainen tarkoitus ylipäätään on. Jos vaimosi on sinulle vain kaunis nukke ja seksiobjekti, niin suosittelen että jäät todellakin kotiin kasvamaan siksi ajaksi kun hän saattaa lapsenne maailmaan.
Sinä pelkäät synnytystä - oletko ajatellut miten se pelottaa vaimoasi? Hän kokee kivun. Hänen arkoja, kipeitä, intiimejä paikkoja sorkitaan. Ehkä hänkin miettii, miten seksielämä sitten synnytyksen jälkeen, missä kunnossa paikat ovat jne. Olette ilmeisesti aika nuoria.
Olen kuullut miesten /isejen kertovan että mukana olo synnytyksessä oli upea kokemus ja EI vienyt seksialua. Asiaa ei nähnyt sillä tavalla. Pikemminkin rakkaus ja kiintymys lapseen ja puolisoon syveni.
Eihän sinun ihan oikeasti tarvitse mennä itse synnytykseen mukaan, siihen vaiheeseen siis kun lapsi ponnistetaan maailmaan. Ja jos menet, älä missään nimessä mene tuijottamaan jalkaväliä tai seiso kätilön selän takana tuijottamassa näytelmää.
Käännä selkäsi kätilölle ja vaimon alapäälle ja katso vaimoasi kasvoihin, ole siellä yläpäässä tukemassa.
Ennen varsinasta synnytyshetkeä on avautumisvaihe, se vaihe jolloin supistelee ja kohdun suu avautuu. Se saattaa kestää useita tunteja, jopa vuorokauden tai kaksi. SIinä vaiheessa EI ähistä pää punaisena jalat levällään ponnistamassa kuten elokuvissa! Vaan vaikkapa ollaan kiikkustuolissa tai useammin tosin vielä nykyaikanakin maataan selällään vuoteessa ja monitirista seurataan sydänääniä ja supistelutiheyttä.
Silloin kun käitlö tulee koettamaan ´mtien paljon on paikat auennut ja missä vaiheessa synnytys on siis menossa, silloin voit poistua paikalta.
Et siis näe verta ja rumaa synnytystapahtumaa, sitä mitä alapäässä tahtuu, vaan vaimosi kivun, sen miltä hän näyttää. Onko hankala rakastaa ja harrastaa seksiä, jos on nähnyt naisen suurimissa tuskissaan ja rumanakin? Kovin hatara on rakkaus silloin.
Sillä ei ole merkitystä onko lapsi vahinkolaaki vai ei.
Oletko jutellut tunteistasi vaimosi kanssa? Suosittelen. Ja suoraan, avoimesti, omista peloista ja tunteista.
Itse synnytin yksin molemmat. Ensimmäiseen mies ei ennättänyt mukaan, toiseen en enää huolinutkaan, hän olisi tullut vain jalkopäähän näytelmää tuijottamaan ja eipä hänestä ollut tukea tai lohtua synnytyksen jälkeenkään, kun uupuneena ja onnellisena makasin terve lapsi vierelläni... käväsi ja lähti pois, kun kaverit odotti. eikä hänelle se vastuu ja vanhemmuus ja isyys auennut toisenkaan lapsen myötä... toivottavasti et kuulu samaan katekoriaan.
Eli ei tässä nyt nuoruudesta ole kyse, vaan siitä että en halua nähdä koko tapahtumaa. Jos ihmisellä kerta kaikkiaan on inho kyseistä tapahtumaa kohtaan, niin onko silti vaan pakotettava itsensä sinne ja kenties alettava vihaamaan tuon pakottamisen aikaansaavaa kohdetta?
Viha on ehkä voimakas sana, mutta ymmärrätte varmaan pointin. Ehdotin jo suoraan aborttiakin, ettei tarvitse mennä synnytykseen mukaan, mutta ei siitäkään tullut mitään. Mieluummin taidan kuitenkin taivutella vaimon aborttiin kuin synnytykseen, alkaa vaikuttaa siltä.
USKOMATTOMAN typerä, itsekäs ja lapsellinen idiootti olet.
Viestiesi perusteella saan sellaisen mielikuvan, että taidat pelätä lapsen syntymän myötä tulevaa vastuuta itse fyysistä syntymää enemmän.
Lapsen syntymä aiheuttaa niin ison elämänmuutoksen, että sitä ei pysty etukäteen kuvittelemaan. Ja vaikka kuinka yrittäisi, kuvitelmat menevät silti aina pieleen.
Lapsi kuitenkin syntyy ja sinä olet sen isä. Isällä on velvollisuuksia ja vastuita ja niistä isän tulee suoriutua parhaan kykynsä mukaan.
Ajattele syntymää siirtymisriittinä "nuoruuden" ajasta vastuullisen vanhemmuuden aikaan. Syntymä nimittäin voi olla brutaali, mutta sellaisena se auttaa myös isää ymmärtämään sekä synnytystä että todellisuutta ylipäätään.
Elämä ei ole helppoa, ja aikuisella miehellä on velvollisuuksia. Oman lapsen syntymän näkeminen on kaikessa raadollisuudessaan silti niitä mukavimpia velvollisuuksia. Voi, jospa ne elämän vaikeudet jäisivätkin synnytyksessä läsnäolon tasolle...
Osallistu synnytykseen. Se on yksi tärkeimpiä taitekohtia miehen elämässä, älä menetä tätä ainutkertaista tilaisuuttasi. Et pääse peloistasi muuta kuin kohtaamalla ne.
Et siis koe olevasi enää niin nuori, 30 ja 32 on ikää plakkarissa tulevilla vanhemmilla. Eipä ole kuitenkaan tainnut se henkinen ikä kasvaa vuosien myötä, kakara-asteella tunnut olevan, jos vaihtoehto on abortti!!! että painostat vaimosi aborttiin!! Että apua, mä pelkään synnytystä, en haluu en haluu - tee abortti, tapa lapsi, tapa itsestästi palanen, koska MINÄ pelkään????
Olet järkyttävän itsekeskeinen, typerä, idiootti. Joo, keskustele vain vaimosi kanssa - toivottavasti hän jättää sinut ja löytää rinnalleen kypsän ihmisen.
Jos seksihalut menevät, niin menkööt.
Mitä järkeä siinä limalutraamisessa enää on, kun lapsi on jo tehty.
Aivan, tulevan isän on ryhdistäydyttävä. Muista että olet tulossa ISÄKSI. Harteillesi on laskeutamassa raskas vastuu vauvasi ja hänen äitinsä hyvinvoinnista. Muutos voi kyllä pelottaa, mutta sinun on opittava siirtämään omia lyhyen tähtäimen nautintojasi jossain määrin ja ajateltava myös muita.
ootko oikeesti tota mieltä? miten voit olla noin ilkeä?
pitäiskö miehen tuntea jotenkin huonoa omaatuntoa asiasta? jos olet tota mieltä ÄLÄ IKINÄ hanki lapsia!!!!!!!
mun mielestä sun tarttis ainakin mennä siksi aikaa mukaan ennen kun ponnistusvaihe alkaa. voithan mennä käytävään siksi aika kun oikea "TOIMINTA" tapahtuu. lapsesi äidin täytyy synnyttää, sinun täytyy tukea äitiä. mun mies ei olis halunnu tulla, mutta jälkeenpäin sanoi että oli todella hienoa ja liikuttavaa, ja että onneksi tuli mukaan. sain valtavasti voimaa ja tukea mieheltäni, vaikka ei muuta tehnyt kuin toi mehua ja piti seuraa. kamala olisi ollut yksin odottaa tuskineen. reippaasti vaan mukaan, kyllä sieltä aina pääsee pois. ei sinne ketään oo koskaan jääny pakotettuna.
Siis omalta osaltasi olet ollut laittamassa vaimoasi siihen tilanteeseen joka hänen nyt tulee kestää ja jota pidät niin "kamalana" ettet itse voi edes katsoa sitä!
Ehkä on parempi ettet sinne menekään.
Ei, kukaan ei voi (eikä saakaan!) pakottaa sinua mukaan synnytykseen, jos kerta olet sitä mieltä että sinne et missään tapauksessa halua mukaan.
Mieheni mielestä se oli mahtava kokemus, jota hän ei missään nimessä vaihtaisi pois!
Mikä sinua niin kamalasti pelottaa siinä synnytyksessä? Veri? Puolison kipu? Mikä? Siellähän sinä istuisit puolisosi pään kohdalla ja pitäisit häntä kädestä..
Synnytys on mahtava ja ainutlaatuinen kokemus, jossa ehdottomasti kannattaa olla mukana, jos se vain suinkin on mahdollista.
Oma mieheni oli aivan mahtava tuki ja turva synnytyksessä. Hän piti kädestä ja auttoi miten pystyi. Lapsemme syntymä sai miehenkin kyyneliin..
Mieti vielä, mutta älä suostuttele puolisoasi aborttiin. Jos ehdottomasti olet sitä mieltä, että sinä et synnytykseen mukaan mene, niin sinun puolestasi voi mennä vaikka puolisosi paras ystävä tai vaikka hänen äitinsä!
Puhukaa muistakin mahdollisuuksista!
Meillä tilanne on toisin päin. Mieheni haluaisi mukaan synnytykseen mutta mielestäni ajatus kuullostaa kierolta, suorastaan perverssiltä! Kuka (jos nyt ei satu olemaan kätilö-tai perverssi) haluaa nähdä naisensa kiemurtelevan omissa ulosteissaan ja repeytyvän navasta niskaan liman ja veren tehostaessa kauhu-efektejä. Ei onnistu. Neuvolassa ne pitivät mua outona ja tiedustelivat et haluaisinko äitini mukaan synnytykseen? No huh. Kukahan täs on outo? ;)
Toivon tietysti että rakas puolisoni on mukana sairaalassa kun beibimme alkaa tekemään tuloaan (synnytyshän voi kestää useita tunteja) mutta ponnistus vaiheesta haluan olla yksin.
Mielestäni isää ei missään nimessä tule pakottaa mukaan synnytykseen varsinkaan jos tällä on niin kauheat pelot kuin sulla. Hoitohenkilökunnalla on varmasti ihan tarpeeksi tekemistä synnyttävän äidin kanssa ei siihen tarvita pyörtyilevää miestä paapottavaksi!
Vaikea antaa neuvoja kun en tunne lapsesi äitiä. Tenavana kun kävimme Särkänniemen kummitusjunassa istuin koko ajelun ajan kädet korvilla ja silmät kiinni. Mukavaa oli eikä jääny traumoja. Pääsinpä vielä kehuskelemaan isovanhemmille ettei pelottanu yhtään!
Minäkään en halunnut miestäni mukaan synnytykseen, vaikka hän olisi ollut kovasti mukaan tulossa. En halunnut häntä mihinkään vaiheeseen - halusin olla avautumisvaiheen, ponnistusvaiheen ja jälkeisvaiheen yksin. En sietänyt edes kätilön turhaa läsnäoloa. Niin meitä on joka lähtöön :)
Mieheni tuli sitten katsomaan minua ja vauvaa osastolle päästyämme.
En ole tarkkaan lukenut muiden jättämiä viestejä, mutta ilmeisesti naiset tahtovat olla sitä mieltä, että sinun kuuluu olla synnytyksessä.
Itse olen sitä mieltä, että miehestä on paljon apua synnyttäjälle ja kätilöllekin mikäli hän osaa olla "läsnä". Rauhoittaa ja tukea, elää kipeän ihmisen vierellä uppoamatta siihen kipuun itse. Jos mies ei pysty muuhun kuin istuskelemaan kädet ristissä ja hokemaan, että voi voi kun kamalaa, niin ainakin minusta tuntuu, ettei miehestä silloin paljon apua ole. Vastentahtoisesti synnytyssaliin raahattu mies ei ole avuksi kenellekään.
Jokuhan tekee sen ratkaisun, että mies on muuten mukana, mutta ponnistusvaiheen ajaksi poistuu salista. Tai juuri ennen kuin vauvan pää on syntymässä. Tällöin mies tulee olleeksi "kärsimyksessä" mukana, mutta ei joudu todistamaan ikävän sotkuista näytelmää.. Tätäkin kannattaa harkita, ponnistusvaiheessa mies pystyy harvoin olemaan kovin suureksi avuksi, silloin salissa on kuitenkin kätilö, joskus kaksikin.
Mikäli nämä pelkosi liittyvät seksiin ja sen harjoittamiseen synnytyksen jälkeen niin.. en osaa edes sanoa mitään. Ehkä minun pitäisi olla mies että ymmärtäisin sen kannan asiasta.
hei,
ei ole mitenkään epänormaalia ettet halua synnytykseen mukaan....nykypäivän malli siitä että miehen tulis olla synnytyksessä mukana on enemmänkin epänormaalia...vastahan sitä on miehet tehneet viimeset 20 vuotta ja se on aika lyhyt aika meidän evoluutiossa.minulla on ystävättäriä joiden miehet ovat kieltäytyneet sinne menemästä, kun vaimo on ollu ensimmäistä lastaan synnyttämässä, mutta ovet menneet vasta kolmannen lapsen kanssa...eikä se ole tuottanut minkäänlaisia ongelmia. kyllä puolisosi tulisi ymmärtää jos haluat olla sieltä poissa...kannattaa rohkeasti ottaa asia puheeksi..jos ett muuta keksi niin alota keskustelu sillä, että pyydät häntä lukemaan tätä palstaa ja sinun kirjoitustasi...
mies, aikuinen mies joka on lapsen tehnyt, vai joku säälittävä marjanpoimija?????
Kyllä pitäis olla selkärankaa käydä kumppanin kanssa läpi koko prosessi. En voi kun todella kovasti sääliä tuollaisia "miehiä" , onneksi oma kultani on sentään oikea Mies, ja siksi niin rakas.
jos synnytys kauhistuttaa sinua,älä mene sinne. sinusta ei ole mitään tukea vaimollesi,jos pelottaa. ja tukea siellä todella kaipaa. itselläni oli oma äiti mukana,ja se oli hyvä ratkaisu. oli helppoa,kun toinen tietää miltä tuntuu,ja näkee että hänkin selvisi siitä hengissä,heh-heh :) tsemppiä vaimollesi,joka joutuu kärsimään.itse pääsetkin vähällä...
Jäät paljosta paitsi, jos et saa nähdä ja kokea oman vauvan syntymää! Ei kannata kuunnella toisten juttuja, niissä saattaa olla ilmastakin otettua!!! Vaimollesi olet suuri tuki!! Onhan vauva yhdessä hankittu, koen, että se on isän velvollisuus tulla mukaan!
meillä on tilanne edessä n.kk päästä.mies oli aluksi jyrkästi vastaan että tulisi mukaan,meinasi ettei uskalla edes laitokselle tulla.turha sitä pakottamaan,ei siitä hyötyä ole.kuukausien kuluessa on alkanu mieli muuttumaan osittain kun kuullut kavereiltaan "synnytys juttuja".tällä hetkellä ollaan siinä tilanteessa että tulee mukaan ja on niin kauan kun pystyy.mutta saas nähdä,mies on 300 kilsan päässä töissä et mahtaako ehtiä.olen kerran jo synnyttänyt joten ei pelota niin pal ku tietää vähän mitä tuleman pitää...