Niin toivoisin sopivaa foorumia, jossa 60 porukkamme voisimme keskustella juuri meidän ikäluokam asioista kaikessa rauhassa ja asiallisesti kaihtamatta arkojakaan kohtia elämässämme kuten kasvatusasíoita ennen ja nyt, poliittisia ilmapiirin vaihteluita ja tietyesti suhdettamme rakkauteen ja seksiin. Olisko mahdollista tämmönen keskustelu osastollamme asialliseen sävyyn? En löydä oikeen mitään muutakaan osastoa, jolla juuri ikäluokkamme voisi vapaasti avoimesti keskustella aroistakin asioista. Lieneekö mahdollista, että meille annettaisiin mahdollisuus tähän juuri tällä meidän osastolla?
Haluaisin palstallemme avoimen keskustelun
avonainen mies
372328
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Täällä on kautta palstahistorian keskusteltu
lähes kaikesta.
Suoranaista kieltoahan ei ole mutta aiheiden käsittelyä ei kaikkien osalta hallita.
Vaarana on tirkistelynomainen uteliaisuus muiden asioihin
Ei riitä, että keskustellaan perhe-elämästä, kasvatuksesta, rakkaudesta j.n.e. Seksistä kirjoittaminenkaan ei riitä vaan halutaan mennä nauhurin kanssa naapurien peiton allekin.
Politiikasta keskustelu on sopivaa ja hyvää. Erimielisyydet ovat hyvästä ja kritiikki pitäisi sallia.
Muistameko: Väite ilman perusteluja ei ole minkään arvoinen!
!990-luvulla kaatui Neuvostoliitto kommunisteineen. Suomen vienti nojasi tähän maahan syvästi. Meillä oli "väärää vientitavaraa" ja teollisuutta, kauppa ei käynyt, talous romahti.
Nuori Esko Aho pääsi/joutui Pääministeriksi ja kaikkien haukkumaksi vaikkei hän Neuvostoliittoa kaatanut.
Kansan selkänahasta revittiin maan talous pystyyn ja nyt mennään kovaa.
Viime vaaleissa Kokoomus lupasi yhdeksän hyvää ja kaunista. Vielä ei niitä ole näköpiirissä.
Haukun kyllä kaikki puolueetkin jos haluatte. Kepuakaan en kehunut vaan näin omanlaiseni totuuden asioissa.
Saahan täällä aika vapaasti keskustella. Rakkaudesta ja seksistäkin keskustellaan, samoin niiden kaipauksesta, joskaan ymmärrettäväsi ei niin laajalti kuin nuorempien ryhmissä. Monen osaltahan ne ovat mahdollisuuksien ulkopuolella.
Siitä syystäkö ei muutkaan saa puhua kahden eri sukupuolta olevan ihmisen asioista.
Täällä eräs henkilö kirjoitti että asiat menevät helposti tirkistelyksi ja liiaksi uteliaisuudeksi.
Eihän se haittaa.
Kukaan ei nähdäkseni kirjoita itsestään enempää kuin katsoo sopivaksi.
Suurimmat paheksujat ovat useimmiten uteliaimpia, paheksuvat syvästi kaikkea ruumiilliseen rakkauteen viittaavaa.
Riippuu siitä kuinka avoimesti haluaa asioistaan puhua.
Anonyymina se on helpompaa.
Nykyisenä aikana saa tirkistelynhalunsa ja uteliaisuutensa määrätyissä asioissa tyydytettyä hyvin helposti, ilman tätä palstaakin.
En usko että telkun ja netin omistavat ihmiset säikähtävät enää mistään.
Jos jokin palsta tai kirjoittelu ei miellytä niin ne voi jättää lukematta.
Ei siihen mitään poistoja tarvita kuin poikkeustapauksissa.
Tirkistelyä varten varmaan löytyy omat sivunsa. Tämä palsta on (tai oli) tarkoitettu keskustelijoille.
Politiikka on tietysti antoisa aihe, mutta ainakin minä saan päivittäisen politiikka-annokseni tyydytettyä kotona, runsain mitoin. Eikä keskusteluissa mitään määrättyjä aiheita ole. Voi olla hilpeitä, vakavia, kuivia tai rutikuivia keskusteluja. Kipeitäkin. Kaikenlaisia aiheita tänne todella kaivattaisiin.
nyyminä? Täällä ei ole " kasvoja" oikeastaan kenelläkään, paitsi heillä, joilla on kuva ( oma?)
Jokainenhan voi keksiä omia aiheita, joita oma oikee elämä ei edes sivua. Nettimaailmassa on kaikki mahdollista, niinhän vast'ikään saimme karmaisevia uutisia, netin sivuilla olevista väkivalta suunnitelmista.
Ilman nimimerkkiä esim. Suomi 24 terveys palstalle.
Jos on samansuutaisia kokemuksia niin niistä on helpompaa kirjoitella aivan nikittömänä.
Jos aina käyttää samaa nikkiä niin sekin tavallaan tulee "tutuksi".
Harvan tunnistaa pelkästä nimimerkistä.
Jos on aito uusi valokuva niin tuttavat voivat tunnistaa.
Olet oikeassa siinä että neettimaailma on pahimmillaan todella villiä touhua.
Olen kai itse niin tosikko että en viitsi keskustelupalstoille alkaa sepittelemään mitään tarinoita.
Enkä varmaan edes osaisi.
Tykkään lukea monenlaisia juttuja.
Harvoin itse tänne kirjoitan.
Täälä ollaan vain kiinostuneita omasta navasta,
ja tuodaan oma mielipide esille ainoana oikeana
siinä syy miksi ei keskustelua synny. Täällä olisi helppoa kertoa askarruttavista asioista
sillä kukaan ei voi liittää ajatuksia juuri
sinuun. Joten "kasvojenmenetys" on vain mieli-
kuvituksen kepponen. Eikähän tavallisen ihmisen
elämänkokemukset ole mitenkään mualimanrauhan
uhka, joten mietiskelkää ja kirjoitelkaa.
Joskus näitäkin lueskelee joku jolla ei olek-
kaan RYPPY otsassa "asenne" kielteinen kaikkeen.
yritä kuitenkin saada juttu esille.
Kerro ensin niistä kipeimmistä asioista kokeillaan,
tuleeko siitä vain meidän kahden keskustelu
vai miten pitkä ketju siitä kehittyy.
Ennen muinoin oli Lukemista kaikille lehdessä
palsta: "Heitä huolesi herttarouvalle"!
Nyt saat ekan huolesi heittää tälle palstalle.
Rohkea rokan syö!
Avoin keskustelu avoimessa hengessä? Jaa-a, jos yleensä saisi kunnon keskustelua aikaiseksi sekin olisi jotakin. Mnulla on sellainen käsistys, että suurimman osan mielestä keskustelu on muutama hajanainen virke, jos sitäkään, jossa mielipidettä ei vaivauduta perustelemaan lainkaan tai solvaus, jolla aiheen kanssa ei ole mitään tekemistä.
Taso on hyvin sekava, eikä mielipiteitä ole opittu perustelemaan, se koetaan jopa erittäin ärsyttävänä,kun joku onneton sitä tekee, kuten minä. Ehkä me ( suomalaiset) emme yleensäkään keskustele paljoa, muunsyntyiset taitavat olla oikeassa tässä suhteessa. Toivoa voi, mutta meitä innsotavat aiheet - hyvä mies tai nainen, en ihan usko, että aihepiiriä voi kutistaa klimmppiin eli se meitä kiinostavat aiheet voi olla kuin ameeba.
Tuntuu myös siltä, että se meitä kiinnostavat aiheet saattaa olla yksipuolisesti vain ja ainoastaan seksin puute tai ylitarjonta tai parin etsintä, ei kiitos, sitä keskustelua en halua. Kyllähän tämä ns. keskustelu nytkin on varsin avointa, ainakin haukkua saa ihan avoimesti ja usein ilman aihettakin.
Olen syrjäsilmällä seurannut parin kolmen viikon ajan tätä palstaa, eikä yleisvaikutelma ole huono. Pitempää aikaperspektiiviä minulla ei ole.
Keskustelu täältä puuttuu, se on totta. Aloittajan esittämästä aiheesta kirjoitetaan omat ajatukset, mutta haaroja runkoon ei paljon synny. Kirjoittaminen sinänsä selkiyttää omia ajatuksia, mutta varsinainen keskustelu syntyy vasta, kun aiheeseen mennään yhtä puheenvuoroa syvemmälle.
Pelätäänkö omien ajatusten teilausta, väittelyssä tappiolle jäämistä vai mitä? Vai eivätkö tämänikäisiä maailman asiat enää kiinnosta, ovatko ajatukset jo tuonilmaisissa?
Sitäkin olen miettinyt, pelottavatko hyvät kirjoittajat palstalta mielestään heikkotaitoisempia kirjoittajia. Täällä kielellinen osaaminen on palstojen keskitasoa parempaa, mutta oikeinkirjoitushan ei ole keskustelussa oleellisin osa, vaan omat ajatukset.
Paljon puhuttuun ilkeilyyn tai katkeruuteen en ole täällä vielä törmännyt, henkilökohtaisuuksista puhumattakaan. Keskustelun rajoittaminen ei mielestäni ole kenenkään etu, ja minua eivät joutavat aloitukset kiusaa, varsinkaan, jos otsikko on osuva: silloin voin aina jättää aiheen väliin. Seksikin kelpaa minulle aiheeksi siinä kuin mikä tahansa muu.
Olen senkin ihmeen nähnyt, että haaroja hajanaisiin kommentteihin syntyy. Ikävä kyllä, asia pysyy harvoin asiana. Sen sijaan ryhdytäänkin analysoimaan kirjoittajan persoonaa. Se todetaan yleensä poikkeuksetta tällaisissa keskusteluissa kelvottomaksi. Teilataan kirjoittaja, ei kiistellä mielipiteiden perusteluista tai erilaisista näkökannoista puolista ja vastaan.
Väittely koetaan riidanhakuisuudeksi. Siksi kai aiheista vääntyykin helposti henklökohtaisia loanheittopaikkoja.
Katkeruus-juttu on ihmeellinen asia. Olen tulkinnut sen niin, että kun jotakin ketuttaa tai hän tuntee jäävänsä jossakin (ei välttämättä palstakestelussa vaan elämässä yleensä) alakynteen, heitetään peliin " katkeria ovat muut, en minä" -väitteet. Korvaa vanhan jutun ketuista ja pihlajanmarjoista. Itse asiassa katkeruudesta syyttävä on itse pettynyt ja lyöty.
Ylipäätään "olen täydellinen"-asenne on aika hankala elävässä elämässä, kun kuitenkin kaikki istumme lasitalossa, turhaa kuvitella muuta. Täydellisten kanssa olisi keljua ja täydellisen tylsää elellä.
Ilkeilyä on ollut aika ajoin. Joskus varsin oudonlaatuisen kovaa,kun ottaa huomioon kirjoittajien oletetun ikäryhmän ja sen, että tämänikäisillä lienee jo käsitystä elämästä. Eipäs vaan silti. Vaikeinta on olla menemättä mukaan, kun persoonasi teilataan kerta kerralta "meidän joukkoon" kuulumattomaksi.
Käsitettä "meidän joukko" olen ihmetellyt eli mikä voi olla sellainen homogeeninen "meidän joukko", kun yhteistä ehkä on vain se, että olemme sattuneet samalle palstalle kirjoittamaan. Toki tajuan, että ihmiset ylipäätään haluavat aina kuulua johonkin ryhmään, vaikka se olisi alati vaihtuva, kuten nettiyhteisöissä väkisinkin käy. Halu olla tarpeellinen, vaikka vain kuvitteellisille kirjoituskumppaneille, on näkyvä ja kertoo - jos ei aina konkreettisesta yksinäisyydestä ja eristyneisyydestä - ainakin sielunkumppaneiden vähyydestä. Niitä onkin harvassa ja niitä kaivataan. Sielunkumppaneilla tarkoitan tässä aitoa ystävyyttä.
Kuitenkin seuraan uteliaisuudesta palstaa. Kerta kerralta hämmästelen ihmisluonnon omalaatuisuutta ja ajattelutapojen erilaisuutta jotakuinkin samaan aikaan ruuhkavuotensa eläneiden kanssa. Olen ollut huomaavinani, että nyt eläkeikään tulevat suuret ikäluokat ajattelevat monista asioista eri tavoin kuin vanhemmat. Voin olla väärässäkin.
Avoin keskustelu vaikkapa siitä, minkälainen yhteiskunta on demokraattinen, olisi mielenkiintoinen aihe. Kuten monet muutkin. Nämä ns. vakavat aiheet eivät yleensä menesty.
Keskustelemattomuus on ehkä perua siitä, että suomalaisessa kulttuurissa ei aikaisemmin pidetty hyväksyttävänä äänensä korottamista eli mielipiteittensä kertomista. Vahva auktoriteettiusko seuraa varmaan 60 ikäluokkia hautaan saakka. Se on sääli, mutta aika tarkasti täälläkin näytään pitävän huolta siitä, että "et kai vain korosta itseäsi".
Alemmuudentunteelle ei mahda mitään, jos sitä haluaa vartavasten vaalia. Jos toisen sujuva kirjoitustaito on syy kateuteen, suun sulkemiseen ja peräti ajattelun lopettamiseen, minkäpä sille mahtaa. Olen ollut kokevinani,että tarpeeksi tiukassa paikassa suunsa saa kyllä auki ihmeen hyvin vähälahjaisinkin. Se on tahdon asia. Kirjoitustaito, kuten muukin ilmaisu, kehittyy vain käytettäessä.
Olen ehkä kummallinen tapaus, en ole kateellinen, minulta puuttuu aivoista kateuslohko.
Eikä syynä ole se että elämäni olisi ollut helppo.
Kai todelliset vaikeudet koettuaan osaa panna pikkuasiat omalle paikalleen.
Tykkään että asioista pitääkin olla eri mieltä.
Jos kaikki ovat joo joo, olensamaamieltä, ei keskustelua voi syntyä mistään.
Kun ikää tulee niin aina vain useammin huomaan itsestänikin "minä olen aina oikeassa" piirteitä.
Mutta onneksi yhtä usein huomaan olevani väärässä.
Kai täällä jotain meidän porukoita on, en tiedä.
Mitä se haittaa, käyn lukemassa ja satunnaisesti kirjoittelen.
Välillä kuluu kuukausiakin että en edes käy palstalla.
Ensimmäisiä kertoja palstalla vieraillessani ja kirjoitellessani sain aika ilkeitä kommentteja eräältä vakikirjoittajalta.
Alkuun pahoitin mieleni, sitten alkoi naurattaa, eihän kirjoittaja minua edes tuntenut.
on meidän oma peilikuvamme. Jokainen saa näyttää itseltään, toisiahan ei voi muuttaa kukaan.
Jollakin on tapana kirjoittaa viestejä, jotka ovat hyvinkin pitkiä, ja perusteltuja.
Joku voi heittää sanan, pari, sen enempää laajentamatta sanontaansa. Minulle sopivat kummatkin tavat.
Taas toisaalta, meillä kaikilla on omat erikoisalamme, jolla voimme olla melkoisiakin eksperttejä. Kaikilla ei kuitenkaan ole halua kertoa kaikkea tietämäänsä. En siis ainakaan minä usko, että lyhyt kannanotto on mikään tietämättömyyden osoitus.
Riitoja, jos niitä lienee, ihmettelen. Ei ainakaan minulla ole tarvetta muussakaan elämässäni mennä tuntemattomien ihmisten luo, solvatakseni heitä. Kantoja voi, ja pitääkin olla erilaisia, mutta riita ei ole sivistystä.
Kun argumentit loppuvat, otetaan lyömäaseeksi keskustelijan persoona ja sen puutteet. Varmimmin näin käy, kun aihe liittyy ihmisen tärkeinä tai arkoina pitämiin arvoihin. Itsestäänselvyyksinä omaksuttujen totuuksien kyseenalaistaminen herättää aggressiivisuutta.
Klikkiytymistä on joka palstalla, ja sitä lienee mahdotonta välttää. Sielunveljet ja sisaret erottuvat yleensä nopeasti, ja heidän kommenttinsa tulee muita useammin lukeneeksi.
Jos vakinikkejä ei käytettäisi, tekstien tunnistaminen olisi vaikeaa, ja kuppikuntia ei syntyisi. Nikittömyys tekee toisaalta vähänkin syvemmälle pyrkivän keskustelun vaikeaksi, kun vastauksessaan voi ottaa huomioon vain edellisen kommentin, eivätkä kenenkään ajatukset mahdu yhteen repliikkiin. Ainakin kussakin avauksessa olisi hyödyksi käyttää yhtä nikkiä.
Kannatan vakinikkien käyttämistä myös siksi, että niiden avulla voisi valita mielenkiintoisina pitämiään tekstejä. Kaikkien kirjoittajien aiheet eivät kaikkia kiinnosta, eikä monenkaan aika riitä jokaisen aloituksen lukemiseen. Kirjoittajasta voisin päätellä - sitten kun opin kirjoittajia tuntemaan -, onko teksti juuri minua kiinnostavaa.
Kokeilin noviisina vakinikkiä. En osaa itseäni muuksi muuttaa: kirjoitan kiinnostavasta aiheesta joskus pitkästikin. Ne lukevat, jotka lukevat ja muut olkoot lukematta tai kukaan ei lue - mitäpä siitä.
Sain jatkuvasti kimppuuni useampia sekä vakinikkien käyttäjiä että näitä ns. nimettömiä, joita tapani erityisesti ärsytti. Tein myös keskustelunavauksia, mutta ne olivat muutaman käyttäjän mielestä ihan turhia, koska halutaan keskustella "meidän" ryhmäläisten kanssa ja tavalla. Minulle myös selitettiin juurta jaksain, että palsta on tarkoitettu keveään keskusteluun ja huumoria kaivataan, olen niin raskassoutuinen ihminen.
Viisaus ei tule iän mukana. Saattaa olla, että se vähäkin voi mennä menojaan. Keskustelen tynkänä ja tutkin ihmisluontoa, siinä riittää
sarkaa ja huvia. Sielunsisaria tai -veljiä en ole löytänyt, mutta en niitä ole hakenutkaan: he ovat olemassa elävässä elämässä.
Erilaisuus, vaikka vain mielipide-eroavuuksien osalta, näyttää olevan hurja riski. Siksi on mielenkiintoista nähdä, mitä avoin keskustelu voisi parhaimmillaan olla. Riittääkö rohkeus?
Osa tämänikäisistä on mukana työelämässä, osa eläkkeellä syystä tai toisesta. Ehkä työssä olevilta kepeyden vaaade on ymmärrettävämpää, työ vie mehut jne. Mutta eläkeläisten ei vielä näillä lukemilla luulisi olevan henkisessä poterossa niin,ettei ympäröivä maailma ja sen liikkeet kiinnostaisi. Ken elää, se näkee.
En osaa minäkään itseäni muuttaa, ja vakinikilläni kirjoitan. Katsotaan, kuinka pitkään. Ainakin sen hyöty siitä on lukijoille, että he voivat minut tahtoessaan skipata.
Vaikein on keskustella sen kanssa, joka vaihtaa nimimerkkiään saman avauksen joka viestissä. Edellisiä tekstejä ei voi yhdistellä, ja joka viestissä kirjoittajat joutuvat tavallaan aloittamaan keskustelun alusta. Eli keskustelua ei synny.
Keskustelujen luonne riippuu tietysti siitä, mitä ihmiset palstalta hakevat, mutta uskon, että myös asiakeskustelulle on tilaa. Jos avauksen ja viestien otsikot ovat osuvia, kenenkään ei tarvitse niitä tahtomattaan avata. Minäkin voin jättää moikkailuavaukset ja lauluketjut väliin.
Viestien pituus ei mielestäni ole itseisarvo, vaan sisältö.
Lyhytkin osuva kommentti voi olla hyvä ja keskustelua kannattava, siitä olen samaa mieltä, ja nasevuus on ihailtava taito sekin.
Oleellista on, että kaikille olisi tilaa, että suvaitsevuus olisi yleinen asennoituminen.Myös pidemmät ja perustelevammat puheenvuorot tulisi hyväksyä.
Riitely tulisi pitää erillään eri mieltä olemisesta. Solvaajat kertovat teksteillään pelkästään itsestään, eivät kohteestaan.
Aivan, sisältö ratkaisee eli jos osaa tekstinsä rakentaa siten, etä sanoma selviää ja juttu on hyvässä, yleisluettavassaa muodossa. Ratkaisee myös ehkä, onko lukija vai pikalukija.
Tällä mobiiliaikakaudella kärsimättömyys lisääntyy. Pitkät tekstit ovat pikalukijalle kauhistus. En kammoa vuodatuksia, jos ne ovat luettavia (eli otsikko, kappaleet, punainen lanka, pääsanoma jne.). Johtunee siitä, että luen ja kirjoitan paljon.
Otsikoinnista on keskusteltu moneen otteeseen. Nykyinen tapa ei ole otsikointia lainkaan vaan markkinointia ts. omien juttujen myymistä lukijalle herättämällä huomiota - vähän iltapäivälehtien tapaan. Tämä on aika omalaatuinen ilmiö. Ei kilpailla oikeista lukijoista ja keskustelijoista vaan huomioarvosta. Niinpä juttujen sisältö - edelleen iltapäivälehtien tapaan - jää köykäiseksi. Tämäntyyppinen otsikointi ja tekstinteko on helppoa, ainakin paljon helpompaa kuin kunnon otsikon ja sisältöjutun tekeminen. Mutta, emme ammattilaiskisoissa olekaan. Silti tuo huomioarvon hakeminen kertoo jostakin, ainakin halusta olla julkisuudessa sen muutaman minsan.
Olen samassa keskustelussa käyttänyt samaa nikkiä siksi, että haukkuvat ainakin omia tekstejäni. On todella ikävää,että varsinkin uusiin tulijoihin kohdistetaan alun tervetulotoivotusten jälkeen karsea kritiikki. Monta mukavaa ja laadukasta kirjoittajaa on alun jälkeen hävinnyt kuin tuhka tuuleen.
Mitähän nämä kritisoijat oikein pelkäävät? Onnellista, että Koskaan et muuttua saa... on vain laulu. Elämä pitää huolen siitä, että jokainen muuttuu tavalla tai toisella niin myös palstat ja kirjoittajat.
No, katsotaanpas sitten valoisasti palstatulevaisuuteen. Ehkä sopu sijaa antaa. Ja olemmehan tässä käyneet varsin asiallista keskustelua tarpeista ja raameista. Netti on mainio asia, mutta se ei saisi olla ainoa kontaktipinta kenellekään.
Osuit asian ytimeen. Muutamat tavoittelevat palstakuninkuutta tai -kuningattaruutta. En tajua, mitä iloa kirjoittajalle on vastentahtoisista lukijoista, jotka eivät useinkaan edes jaksa lukea koko sanomaa. Ainakaan kaksista keskustelua ei synny.
Viestit voivat lyhentyä tekstarien antaman mallin vuoksi. On totuttu 160 merkin kaavaan, ja pitemmän viestin kirjoittaminen tai lukeminen on liian työlästä.
Vielä en ole täällä törmännyt pahantahtoisuuteen, mutta siihen olen toki tottunut, samoin kuin tahalliseen väärinymmärtämiseen. Luulen, että vieraiden ajatusten esittäjä koetaan pelottavana, yhteisöä ja konsensusta uhkaavana. Tuntematon pelottaa, ja varmuuden vuoksi vieras on varminta vaientaa.
on tosiaan jokunen. Itse kirjoittelen, jos sattuu olemaan asiaan liittyvää sanottavaa. Enkä välitä kieli- ym, muotoseikoista. Ei haittaa, jos jokin viesti häippäsee taivaan tuuliin. Kaikkea ei edes muista. Juuri nyt on nollakeli ja lunta sataa hiljalleen. Ykköstiellä liikenne sujuu, lienee suolattu. Lähden kohta esikoista vastaan bussille, sitten saunomme ja nukumme.Joko muuten olette käyneet antamassa nimiehdotuksen vasikalle arlaingmannin sivuilla, olis vähän vaihtelua?
Tämä nimimerkille 1943. Yritin vain selventää minkälainen on mukava kirjoitus, minkälaista tekstiä on helppoa lukea - vain ja ainoastaan minun pikkaraisesta mielestäni.Jokainen kirjoittaa kuten kirjoittaa ja saa siitä olla omaa mieltään ja toteuttaa sitä ym., ym. Minulla on silti nämä omat mielipiteeni...
Olen oikein mainiosti saanut esimerkiksi sinun jutuistasi selvän ja vastaillutkin.
Keskustelu lähti siitä,että palstalla olisi mahdollisesti tilaa (= voitaisiin suvaita)myös asia-aiheisia keskusteluja. Eivät minua häiritse kuorolaulut tai pystybaarit, en vain ole kiinnostunut niistä, ei tässä olla poistamassa tai rajoittamassa vaan lisäämässä. Ehkä sen voisimme yhdessä sentään hyväksyä, että ihmiset ovat erilaisia.
Katsos, mikä mielestäsi on tylsää jorinaa, on ehkä minusta oikein hauskaa ja se, mikä mielestäsi on nasevaa huumoria, on ehkä mielestäni tosi tylsää. Turhaa pakottaa pyöreää nappulaa neliskanttiseen reikään. Millä vertauksella näin vakava ihminen ei tietenkään tarkoita mitään hävytöntä. Aamen.
pystybaarista välitä, mutta en moitikaan. Emme kaikki voi mitenkään olla kiinnostuneita samoista asioista, mutta antakaamme kaikkien kukkien kukkia. Piirin joululehti ilmestyi tänään ja siellä on minunkin kirjoitukseni. Mukava on lueskella toisten ajatuksia.
asia-avausten tekeminen? Käsittääkseni kaikki asialliset aiheet ovat sallittuja.
Kuka kieltää vaikka kuinka syvällisten aloituksien tekemisen? Minun tietääkseni, ei mikään.
Eikö ennemminkin kannattaisi niitä tehdä, kuin ajasta aikaan puhua niistä?
Osanottajat sitten kai määrännevät, kuinka suosittuja niistä tulee. Itse toivon niille suurta kävijämäärää!
Asia-avauksia todellakin toivon, ja tämä on juuri yksi niistä. Myös keskustelu on ollut pääosin asiallista.
Sallittavuudesta en osaa lyhyen kokemukseni pohjalta sanoa mitään. Olen kuitenkin lukenut paljon valituksia juuri siitä, että tältä palstalta asiallisiakin aiheita poistetaan.
Koen keskustelukulttuurista keskustelemisen aiheelliseksi. Sillähän me kirjoittajat voimme vaikuttaa siihen, millaiseksi palsta muodostuu.
Olkoon tavoitteemme, että palstasta tulee monipuolinen ja mahdollisimman monia kiinnostava.
Huumori on vaikea laji, kuten täälläkin on vastikään todettu. Jos viestisi loppuosan oli tarkoitus olla asiaviestin parodia, se ei ihan onnistunut.
Olisiko syynä ollut se, ettei viestistäsi löytynyt kylliksi yhtymäkohtia mukailtavaan tekstiin, kuten parodiassa pitäisi? Pikemminkin ivamukailemasi on mahdollisimman vähän asiapitoista, yleisellä tasolla tyhjänpäiväisten seikkojen luettelemista.
Jos taasen viestilläsi halusit kertoa, että asia-aiheet käsittelevät joutavanpäiväisyyksiä, tai pelkästään arkisen triviaaleja aiheita, olen eri mieltä.
En ymmärrä ajatuksiasi. En tietoisesti ole halunnut luoda mitään parodiaa ja myönnän etten osaakaan. Kirjoittelen ihan mitä mieleen tulee, mutta yleensä en halua olla ilkeä enkä varsinkaan olla mikään palstan kuningatar. Pistäpä nyt malliksi asiallinen aloitus.
Sinulle minä vastasin, niin kuin ketjusta näkyy. En minäkään ymmärtänyt ajatuksiasi, ja siksi kirjoitinkin, että jos... En minä sinun palstakuningattareksi luullut pyrkivän, sen viestistäsi ymmärsin. Lopun sitten näytän ymmärtäneen väärin. Älä pahastu.
Aloituksia teen harvoin. Vastailen niihin asiallisiin - ja välillä asiattomiinkin - viesteihin, joita muut kirjoittelevat.
Avaajan olisi hyvä (vai olisiko?) johdatella keskustelua myöhemminkin. Toimia eräänlaisena puheenjohtajana ja koossapitäjänä. Siihen minulla ei välttämättä ole tilaisuutta, kun en aina ole koneen äärellä.
Luetko tosiaan tekstini eli maininnat kuorolauluista ja pystybaarista moitteena? En oikeasti ymmärrä, miten siitä saisi väännetyksi moitteen? Onko nyt niin, että jos mainitseekin jonkun jutun, josta ei henkilökohtaisesti pidä, se tulkitaan heti moitteeksi eli sellaista ei muka saisi olla? Minusta harva tykkää, en silti ole lakannut olemasta.
ole moittinut ketään, en ainakaan tarkoituksellisesti. Itse en pidä pystybaari-tyylistä, mutta en totta vie ole ainoa ihminen maailmassa. Hyvä, että meitä on monenlaisia. Itse en moiti ketään, mutta älähdän, jos ollaan täältä pois häätämässä. Myöskään mielipiteiden arvostelua en sulata, mutta jokainen tuokoon esille oman kantansa. Nykyinen miesystäväni sanoi minua kiltiksi ihmiseksi ja sitä olenkin. En siedä ilkeilyä.
miesystävä? Sinähän kerroit jokin aikaa sitten, että erositte silloisen kanssa.
Olenhan ihan kade, kun aina löydät uuden. Mistä?
arvostelusta, miksi sitten itse arvostelet niitä?
sattuu ja tapahtuu. Tulin juuri iltakahvilta.
Luin ketjun ja tulin siihen tulokseen, että melkein kirjailija pitäisi olla voidakseen tänne kirjoittaa.
Ja asiallista ja henkevää pitäisi olla.
Näin olen asian ymmärtänyt.
jo hamassa menneisyydessä ne ajat, joilloin piti pyrkiä milloin mihinkin. Silloin piti olla aina parhaimmillaan.
Nyt, kun ainakin minulle, täällä kommentoiminen on vapaaehtoista ajankulua, en jaksa enää niin nipottaa. Toisten kirjoitusten laatuun, kirjalliseen tai sisällölliseen, en voi, enkä edes halua puuttua.
Kun kukin tekee oman parhaansa, sen kyllä pitäisi riittää, ihan jokaiselle meistä.
Minä ainakin kaipaan keskustelua, enkä vain puhetta siitä, mihin muottiin keskustelun tulisi sopia.
Ollaan niin asiallisia että.....
Eikö todellakaan saisi keskustella asioista välillä asiallisestikin? Mielestäni tänne palstoille mahtuu huulenheiton ohessa myös asiaa. En usko, että palsta liian asialliseksi voisi mennä. Ja osuva otsikointi helpottaisi asia-avausten kiertämisen sille, jota ne ahdistavat.
Hauskasti kirjoitettu on helppolukuisempaa kuin kuivan asiallinen teksti, eikä huumori ole pahitteeksi asiakeskusteluissakaan, kunhan ei ole itsetarkoituksellista. Harvalla vain on se hyvän huumorin tuottamisen lahja.