Moi,
mitä olette mieltä, voiko ummikko ostaa lasikuitu veneen itse? Jos ei nyt ajatella moottoria ollenkaan. Jos lasikuitu rungossa on jotain pahoja vikoja niin näkeekö ne silmämääräisesti?
Tarkoitus olisi ostaa 90 luvun ( /- pari v) oleva HT.
Kiitos!
mitä olette mieltä, voiko ummikko ostaa lasikuitu veneen itse? Jos ei nyt ajatella moottoria ollenkaan. Jos lasikuitu rungossa on jotain pahoja vikoja niin näkeekö ne silmämääräisesti?
Tarkoitus olisi ostaa 90 luvun ( /- pari v) oleva HT.
Kiitos!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minäkin olen ostanut 2 ja monen vuoden ajamisen jälkeen myin toisen ja uusi omistaja jatkaa ajamista.
Jos pelkäät lasikuituruttoa tai runkovaurioita, niin harvemmin niitä on. Lueskele etukäteen asioita niin tunnistat ruton ja vauriot yleensä näkyvät silmällä. Ja nyt puhuin tehdastekoisista veneistä joita ei ole tuunattu ihmeemmin.
Kunhan ei pehmeältä tunnu tai pahemmin haise, niin osta pois.
Tuo lasikuiturutto yms... tuntuu olevan enempi nuijen purjevene puolen onkelmia. Nehän tuntuvat pelkäävän kaikkea mahdollista ja mittään ei sua tehä ite. Niitä on vissiin lapsena peloteltu, että mörkö nurkasta kahtoo. Tervettä maalais järkee mukkaan veneen ostoon, niin sillä pärjää pitkälle. Myyjän sannaan elä usko yhtään.
Pari vinkkiä joiden soveltuvuus riippuu vähän veneestä
On pari asiaa mitä lasikuiturunkoista venettä ostettaessa yleensä pelätään.
1. Että vene on ajettu pahasti karille joskus
2. Lasikuiturutto.
1. Kannattaa katsella, ettei rungossa/pohjassa ole "kyömyjä" tai koloja, pintojen pitäisi siis olla tasaisia. Kannattaa myös tarkastella laipioiden, kälitykkien, peräsimen jne kiinnityskohdat. Jos niissä näkyy fiksauksen jälkiä, niin pitää ainakin ottaa selvää miksi on fiksattu.
Asiantunteva korjausliike korjaa karilleajovaurion jopa vahvemmaksi kuin alkuperäinen, mutta täyttä hintaa siitä ei kannata maksaa, koska et siitä myydessäsikään sellaista välttämättä saa.
2. Lasikuituruttoa voi yrittää etsimällä koputtelemalla vedenalaisia osia esim ruuvimeisselin kahvalla ja kuulostelemalla muuttuuko kopautusten ääni jollain alueella.
Kakkostapauksen esiintyvyyden todennäköisyyttä voi ennakoida jo veneen yleisestä kunnosta. Jos veneestä on hyvin huolehdittu, niin tuskin ruttoakaan löydät. Tuskin löydät ruttoa huonomminkaan huolehditusta veneestä, mutta todennäköisyys on suurempi.
Asiallisiin neuvoihisi lisäisin vielä sen,että tärkeää on juuri se kolhujen paikkaus. Paikkaamatta jättäminen on paikkausta huonompi juttu.
Hyvin vedetyllä myrkkyvärillä veneen vesilinjan alapuoliset osat voi saada näyttämään hyvältä. Käytännössä tilanne on kuitenkin sama,kuin jos autossa olisi sanomalehdestä ja pattirasvasta rakennettu lokasuoja.
Tein omaani näin. Pesin pohjasta pois lian ja vanhan vahan. Hioin kolhut (ei isoja) auki,puhdistin ja paikkasin ne,hioin. Alle vedin kaksi varvia primeriä vesisuluksi,vesilinjaan vielä kolmannen kerroksen.
Pohjustuksen päälle laitoin kaksi kerrosta myrkkyväriä,vesilinjaan taas vielä kolmannen.
Homma tuli aika tyyriiksi kaiken kaikkiaan. Varsinaisten pohjasuojien lisäksi ostettavaksi tuli niiden ohentimet ja liuottimet. Maalauksessa pitää huomioida yliveto-ajat ja lämpötila. Ulkona tehtynä säätilan seuraaminen on tärkeää.Koko hoito kestää pari vuorokautta jos se tehdään ohjeen mukaan.
Minulla on käsitys,että harva tekee myytävään veneeseen työt kuten tekisi itselleen. Kysehän on satojen eurojen kustannuksesta. Ostajan pitäisi osata kysyä käytettyjen tarpeiden lisäksi juuri tuosta työjärjestyksestä sekä lämpötiloista. Huonosti laitettu ei toimi.
Jos myyjä osaa selittää tekemänsä,hän todennäköisesti on niin tehnytkin. Toinen juttu on sitten se,että käytettyä venettä ostava kuvittelee monesti hinnan putoavan ostotilanteessa esiintulleiden vikojen vuoksi. Kyseessä on kuitenkin käytetty vene jota myydään käytettynä suurinpiirtein arvostaan.
Jokaisesta repsottavasta pressunkulmasta voi tietysti tehdä asian mutta minusta järkevämpää olisi keskittyä oleelliseen. Hyvin tehdyn pohjan suojauksen hinnalla saa uuden kuomun. Uuden kuomun tilaaminen ja asentaminen on joltisenkin paljon helpompi homma,kuin asiallinen pohjan laitto.
Ostotilanteessa kannattaa miettiä painotuksia lähinnä omia taitoja mittapuuna käyttäen.
Olen nyt kahtena keväänä päässyt vesilinjan alapuolisesta pohjanlaitosta pesulla,pienellä hiomisella ja paikkamaalaamalla. Venepaikkani on meren reunassa,satama-altaassa. Se pieni näkki on meidän riesamme,haponkestävät kalaraudat olivat syksyllä näkin peitossa,pohjassa niitä ei ollut.
Lopuksi pari seikkaa. En mitenkään tahdo tästä jutusta vääntötyökalua Ferrexin kannattajien kanssa. Jokainen meistä tekee tahtomallaan tavalla.
Yksityishenkilöiden keskisissä venekaupoissa ehdot tahtovat olla summittaisia, ostaja ei osaa kysyä ja myyjän mielestä juuri hänen veneensä on oikeimmin hoidettu. Hoitovirheet jäävät ostajan kontolle. Liikkeen kanssa asioidessa kannattaa vaatia esitetyt väitteet paperille,seuraavaksi pohjaa laitettaessa on todennettavissa,mitä siellä on ja mitä sieltä puuttuu.
Linkkuveitsi ei paljon taskussa paina. Neliösentin verran jokainen myyjä kaiketi sallii myytäväänsä krapsutella,siitäkin näkee jo jotakin. Ellei salli,kaupanteko kannattaa lopettaa siihen.
Veneeni on 36 vuotta vanha. Sen pohjassa on tietysti paksuutta kaksinkertainen määrä nykyveneisiin verraten mutta lieneekö tuo ainoa syy siihen,ettei pohjavikoja ole?
Ostajan perustautihan on tietysti venekuume. Pahimmillaan se ilmenee arvostelukyvyn hämärtymisenä venemessuilla ja lainaa hakiessa. Venekuumetta kannattaa välttää,se on kallis tauti.
Hyviä vastauksia.
Välillä meinaa täällä mennä jo usko...mutta
Kiitos näistä!