En tiedä onko maailmassa samanlaisia kuin minä... Haluan anoreksian!
Olen sairastanut bulimiaa jo jonkin aikaa, ja haluan vain laihtua! Näin se ei onnistu! syön,syön,ahmin, ahmin... sitten oksennan. hamasharja kurkkuun vain ja pöntölle oksentamaan.. en jaksa.! Mutta toisaalta, se on ihanaa että tietää oksentaneensa ruuan pois, kunpa vain en olisi syönyt ollenkaan!
Tavoitteeni on laihtua -8kg/6vko, jouluna sitten puntarille. Tein blogin johon kirjoittelen tästä, käykää kommentoimassa.! http://sonya-nyt.blogspot.com/
(en kaipaa sitä kuinka anoreksia on vakava sairaus yms, tiedän sen, olen lukenut paljon siitä, mutta kaipaan sitä.)
-sonya-
Olen sairastanut bulimiaa jo jonkin aikaa, ja haluan vain laihtua! Näin se ei onnistu! syön,syön,ahmin, ahmin... sitten oksennan. hamasharja kurkkuun vain ja pöntölle oksentamaan.. en jaksa.! Mutta toisaalta, se on ihanaa että tietää oksentaneensa ruuan pois, kunpa vain en olisi syönyt ollenkaan!
Tavoitteeni on laihtua -8kg/6vko, jouluna sitten puntarille. Tein blogin johon kirjoittelen tästä, käykää kommentoimassa.! http://sonya-nyt.blogspot.com/
(en kaipaa sitä kuinka anoreksia on vakava sairaus yms, tiedän sen, olen lukenut paljon siitä, mutta kaipaan sitä.)
-sonya-
Vastaukset 3
Vanhimmat
itelläniki tää alko bulimialla mutta muuttui sitten enemmänkin anoreksiaksi, mutta silloin tällöin oksentelu jatkui. pääsin parhaimmillaan mittoihin 169/48 joka nyt syksyn aikana on pikkuhiljaa noussut "vähän" taas on laihis päällä, jouluksi takasin tohon entiseen painoon. mutta noissakin mitoissa saatoin vetää jäätelöpaketin puolessa tunnissa (harvemmin kylläkin) ja sitten kaikki ulos. saattoi tulla huono omatunto jo jostain jugurtista joka ei ollu rasvatonta ja sama efekti ku jäätelössä. nyt tää paino onki noussu lähinnä siksi kun päätin olla oksentamatta mutta joskus tuli se ahminta kuitenki. en kuitenkaan aio enää ikinä ruveta siihen oksenteluun, vihasin sitä. hillitsen nyt itseni syömisissä ajattelemalla etten tahdo oksentaa.
Voi, kun mä katson noita sun mittoja... aaah. olisipa mullakin! Mutta ei mun auta vain huokailla vaan nyt aion tehdä tällä asialle jotakin.. ootko sä ikinä hakenut mitään apua tai edes halunnut sitä? mä en nimittäin edes halua, siis ammattiapua..nehän lihoittais mua vaan enemmän...
en oo hakenu koskaan minkäänlaista apua ja tästä en oo kertonu ku yhelle ihmiselle, mutta jotku perheenjäsenet on kieltämättä huomannu jollainlailla. joskus illalla ku oksensi nii ne oli saattanu kuulla mutta siihen autto selitykset että oli paha olo tai jtn. ja sit ku laihtu niin äiti rupes puhumaa jotai sellasta että sähän saat kohta anoreksian jne. ja kyyläs sit syömisiä.
mutta en kyllä aio hakea mitää ammattiapua, ikinä. sillonhan niitä syömisiä ja liikkumisia vasta ruvettaiski vahtimaan. ja vanhemmat sais tietää väkisinki ku oon vielä alaikänen. nou tänks.