11-vuotias tyttäreni on alkanut ihastua tyttöihin. Asia ei meidän perheessä ole minkäänlainen tabu, sillä tuttavapiirissämme on seksuaalivähemmistöjenkin edustajia, joten kyse ei kohdallani ole tosiaan homofobiasta. Mutta asia ei silti ole helppo. Hän on tähän asti ollut ihastunut useampaankin poikaan. Tästä syystä asia yllätti minut aika tavalla. Nyt hän on hieman peloissaan, eikä oikein tiedä miten suhtautua koko asiaan. Toisaalta hän on tosin niin nuori vielä että hänen suuntautumisensa saattaa vielä muuttuakin suuntaan jos toiseen. Haluaisin kuitenkin tietää, jos joku muu vanhempi olisi kokenut saman, ja millaisia tunteita se teissä herätti, ja miten kävitte asioita läpi lapsenne kanssa?
Kun tytär alkaakin ihastua tyttöihin....
Toivon yhteydenottoja muilt...
63321
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tuon ikäisen ihastumiset tulee ja menee ja kuten varmaankin tiedät, tuohon ikään myös kuuluu oman seksuaalisen identiteetin etsintä, luultavasti suurin osa ihmisistä on murrosiässä kokenut ihastumista myös samaan sukupuoleen.
Ja jos käy niin, että tyttösi ihan oikeasti sattuisikin tykkämään enemmän tytöistä kuin pojista, ajattele asian hyvät puolet; eipähän tarvitse pelätä vahinkoraskauksia. Näin itse ajattelen, kun oma tyttäreni tuntuu aina välillä kallistuvan myös enemmän omaan, kuin vastakkaiseen sukupuoleen.
Nykyään tuo ei ole enää mikään sen kummempi juttu kuin että olisi vasenkätinen tai punatukkainen, ihan normaalia ihmisen seksuaalisuutta.
Kiitos vastuaksesta, allekirjoitan kyllä kaikki mitä vastauksessasi sanot, mutta niinkuin sanot: Tuon ikäisen seksuaalinen, mutta myös henkinen kasvu on vielä kesken, ja asian käsitteleminen hänelle itselleen ei ole niin "so what?". Tuskin oma tyttäresikään koki kallistumistaan omaan sukupuoleensa aluksi ihan taivaan lahjana itselleen, vaikka kenties ottaakin sen nyt ihan ok, ja ilmeisesti se että itse vanhempana suhtaudut asiaan noin avoimesti on hänelle tietenkin huippu juttu. Mutta ajattelitko itsekään ihan noin kevyesti heti samantien kun huomasit lapsesi suuntautumisen ihan ensimmäistä kertaa? En minä ainakaan vauvasta lähtien ole valmistautunut kohtaamaan sitä tosiseikkaa, että kenties lapseni tulevaisuudessa rakastuu naiseen, tai on kenties bi-seksuaali ym. ym. onneksi nykyään yhteiskunta on kyllä avoimempi asiaa kohtaan, mutta emme me vanhemmat pysty silti vauvasta asti valmiiksi valmentautumaan ihan kaikkeen mitä "mahdollisesti" lapsemme kehityksessä tulee kenties tapahtumaan. Se on pakko elää tässä ja nyt, ja asiat saattavat tulla eteen yllättäen, vaikka kuinka avoin ja ymmärtäväinen olisit. Ja vaikka vanhemmat ymmärtäisivät ja olisisvat avoimia, ja vaikka yhteiskuntakin on jo tullut avoimemmaksi, niin ei homous ja lesbous vieläkään ole niin yksinkertainen juttu suurimmalle osalle heistä itsestään niinkuin täysin heteroistakaan. Kun on kyse mistä tahansa vähemmistöstä -on vähemmistön asema aina täynnä kysymyksiä ja ongelmanratkaisuja suhteessa enemmistöön. Ja aina löytyy enemmistöstä niitä, joiden mielestä vain enemmistö on oikeassa -siis asia ei ole sikäli ihan niin "So what?" -voi kun olisikin!
seksuaalinen suuntautuminen ei välttämättä ole selvillä vielä pitkään aikaan ja ihan umpiheterokin ihastuu kyllä jossain vaiheessa samaa sukupuolta oleviin olematta silti homoseksuaali. Eli lopullinen tilanne on auki ja nuoret hakevat oma aidentiteettiään ja kaikki ihastuminen ei osoita seksuaalista suuntautumista suoraan.
Tilanne on sikäli kyllä kimurantti että ei tietenkään ole hyvä asettua poikkiteloin, mutta toisaalta painetta lapselleen voi tehdä silläkin että suhtutuu todella ymmärtävästi. Antaa siis lasten hoitaa asioitaan ihan itse eikä puututa noihin ihastumisiin sen enempää.
Osuit juuri naulan kantaan ja osoitit juuri sen asian "kimuranttiuden" mikä siinä piileekin! Lapsen ja nuoren täytyy toki saada mahdollisuus tutkia omaa seksuaalisuuttaan ilman että me aikuiset puutumme siihen liikaa. Tuo paineen asettaminen liiallisella "ymmärtäväisyydellä" kin on myös tärkeä pointti. Me ihmiset menemme helposti äärimmäisyydestä toiseen, ja kun toisessa laidassa seksuaalivähemmistöjen asema saattaa olla hankala niin toisessa laidassa siitä saatetaan tehdä lähes suositeltava pop-kulttuurin kiiltokuvamuoti-ilmiö, jonka kasvunsa alussa oleva nouri sitten saattaa imeä kuin sieni. Tuo ristiriitaisuus juuri tekee asian entistä kimurantiksi nuorelle ihmiselle, joka on hyvä kun murrossikänsä aloittanut, ja saattaa siksi tehdä liian suorasuokaisiakin johtopäätöksiä omastakin suuntautumisestaan. Se saattaa olla vaikea pala purtavaksi. Siis kyse alkuperäisessä kysymyksessäni ei ole oikeastaan siitä ettenkö ymmärtäisi lapseni yhtä hyvin edelleen olevan hetero kuin homoseksuaali, vaan siitä miten hän juuri tällä hetkellä asian kokee. ja niinkuin vastasin jo edelliselle vastaajalle, me vanhemmat emme aina osaa valmistautua ihan täysillä kaikkeen mitä lapsemme kasvu eteemme tuo, ja siksi onkin tässä mukava kuulla muiden, ihan pelkästään ihan tavallisten itseni kaltaisten vanhempien mietteitä setan vanhempainneuvonnan asemasta....
Ota yhteyttä alueesi Setaan!
www.seta.fi
Heillä on tarjottavana tukipalveluita sekä tietoa myös vanhemmille :))
Mielestäni tuon ikäisellä ihastukset eivät ole seksuaalisella vaan persoona tasolla, joten voidaan ihastua samaankin sukupuoleen.
Kirjoitit että tyttösi on hämillään, mielestäni voit tukea vain toteamalla että on sinustakin kiva ja nätti tyttö samalla tavalla kuin sanoisit pojastakin. Myöskin sen että tykätä voi kaveristakin.
Eiköhän vain anneta lapsen olla lapsi ja ihastua ikätasoisesti, pistämättä mihinkään kastiin.