Yhden illan varietee 3/3

"Mun täytyi kääntyä takaisin, mut mä vaan seisoin ja tuijotin kun sä kuljit pois. Ja pian en nähnyt enää muuta kuin vain pelkän kulissin sen vieraan kaupungin..."


Jusa saatto mut meidän majotuspaikalle, yhdelle ala-asteelle. Kello oli kahdeksan aamulla ja mä tiesin jengin löntystelevän parasta aikaa aamiaiselle. Jusa veti mut vielä hetkeksi syliinsä, puristi lujaa ja suuteli yhtä lujaa mun huulia. Sitten se lähti. Taaksensa se ei katsonu ja hyvä niin, koska mitään nähtävää ei ollu. Yks pieni tyttölapsi vaan, jolla oli säpäleiks lyöty sydän.

Mä kävin vaihtaan farkut verkkareihin ja liityin meidän tiimiin syömään. Alas mä en saanu juuri mitään, tuoremehua hiukan ja senkin väkisin. Mä halusin vaan pois.

Kun värivalot sammu ja kadutkin näytti aamuharmaas valos likaisilta ja luotaantyöntäviltä, syke kuoli. Se, mikä mut oli saanu eilen lähteen. Tai kai se kuoli Jusan lähties.


"Niin loppui se kaunis varietee johon sain mä aitiopaikan sen ensinäytökseen. Niin loppui se kaunis varietee jota ei kai enää esitetä koskaan uudelleen..."


Mä istuin koko kotimatkan bussissa ääneti ja omissa maailmoissani.
Mutsi oli vastassa bussiasemalla ja kysy miten kävi. Mä heilutin kultamitalia ja yritin hymyillä. Hiukan oudoksuen mutsi katso mun vaisua olemusta, muttei huomauttanu mitään. Kai se ihmetteli miks mä näytin maani myyneeltä ja rahani juoneelta, kun taskussa oli se mitali, mihin mä olin koko kesän tähdänny ja treenannu.

Sen kullan kiilto oli vaan himmentyny mun silmissä, niitten pohjalla välkky, enää pelkkä kuva Jusasta.


"Mutta mitä mä haluun ja mitä mä saan, jos kaikki kaatuu yhteen unelmaan..."


Mä kuuntelen Yön Varieteeta ja hymyilen jo hiukan. Jusan muisto ei oo haalistunu, mutta mä jatkan eteenpäin.
Mä voisin kirjottaa Jusalle, sen nimi ja kaupunki riittäs todennäkösesti viemään kaikki mun ajatukset perille, mutta mä en tee sitä.
Se oli yhen illan varietee, jota ei enää esitetä. Silti mä en anna mun unelmien kuolla.
6225
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

ja söpö=) tarina.....
Mutta ne "kesken jätetyt" sanat vähän häiritsi....esim. uus(uusi), humalas(humalassa), kylmäs(kylmäsi).....
Siis se vaan pilas jotenkin sen jutun....
Tai ehkä mä jäin liikaa pieniin yksityiskohtiin....

Äänestä
  • Täytyy yrittää ensi kerralla kirjoittaa vähän paremmin=) Mutta kiva, kun ajatus edes kelpasi ^^

    Äänestä

toosi hyvä.. kirjota lisää ja äkkii !!! =)

Äänestä
  • Kiitti kehuista ja kirjoitan heti lisää kun ehtii=)

    Äänestä

Tätä oli kiva lukea. Se kosketti jotenki...
Se oli myös tosi hyvin kirjotettu.
Ruusuja tälle!

Äänestä

siis aivan loistava tarina mun mielestä! osaisimpa mäkin kirjottaa noin koskettavasti. siis wow, oon melkein sanaton=) toivottavasti tuut kirjottaan tänne lisää tulevaisuudessa !=)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


~surullinen girl~ kirjoitti:

"Mun täytyi kääntyä takaisin, mut mä vaan seisoin ja tuijotin kun sä kuljit pois. Ja pian en nähnyt enää muuta kuin vain pelkän kulissin sen vieraan kaupungin..."


Jusa saatto mut meidän majotuspaikalle, yhdelle ala-asteelle. Kello oli kahdeksan aamulla ja mä tiesin jengin löntystelevän parasta aikaa aamiaiselle. Jusa veti mut vielä hetkeksi syliinsä, puristi lujaa ja suuteli yhtä lujaa mun huulia. Sitten se lähti. Taaksensa se ei katsonu ja hyvä niin, koska mitään nähtävää ei ollu. Yks pieni tyttölapsi vaan, jolla oli säpäleiks lyöty sydän.

Mä kävin vaihtaan farkut verkkareihin ja liityin meidän tiimiin syömään. Alas mä en saanu juuri mitään, tuoremehua hiukan ja senkin väkisin. Mä halusin vaan pois.

Kun värivalot sammu ja kadutkin näytti aamuharmaas valos likaisilta ja luotaantyöntäviltä, syke kuoli. Se, mikä mut oli saanu eilen lähteen. Tai kai se kuoli Jusan lähties.


"Niin loppui se kaunis varietee johon sain mä aitiopaikan sen ensinäytökseen. Niin loppui se kaunis varietee jota ei kai enää esitetä koskaan uudelleen..."


Mä istuin koko kotimatkan bussissa ääneti ja omissa maailmoissani.
Mutsi oli vastassa bussiasemalla ja kysy miten kävi. Mä heilutin kultamitalia ja yritin hymyillä. Hiukan oudoksuen mutsi katso mun vaisua olemusta, muttei huomauttanu mitään. Kai se ihmetteli miks mä näytin maani myyneeltä ja rahani juoneelta, kun taskussa oli se mitali, mihin mä olin koko kesän tähdänny ja treenannu.

Sen kullan kiilto oli vaan himmentyny mun silmissä, niitten pohjalla välkky, enää pelkkä kuva Jusasta.


"Mutta mitä mä haluun ja mitä mä saan, jos kaikki kaatuu yhteen unelmaan..."


Mä kuuntelen Yön Varieteeta ja hymyilen jo hiukan. Jusan muisto ei oo haalistunu, mutta mä jatkan eteenpäin.
Mä voisin kirjottaa Jusalle, sen nimi ja kaupunki riittäs todennäkösesti viemään kaikki mun ajatukset perille, mutta mä en tee sitä.
Se oli yhen illan varietee, jota ei enää esitetä. Silti mä en anna mun unelmien kuolla.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu