Eli otsikko ongelman luonteen jo kertookin. Kysymys kuuluu, mitä keinoja olet löytänyt ongelman ratkaisemiseksi?
Käyn töissä opintojen ohella ja aika hyvin olen saanut työn ja opinnot sovitettua suhteen. Kursseja olen ottanut suht sopivan määrän, ja suoriudun kaikesta kyllä mutta voi sitä stressin määrää, minkä asioista saan kehitettyä. Oikein potuttaa välillä. Olen aika hyvin oppinut organisoimaan asioita, kalenteri on selkeästi aikataulutettu sen mukaan miten deadlinet ovat ja kirjoittelen kaiken aina ylös etten unohda jonkun tärkeän tehtävän palautusta, mutta... Silti vaan tuntuu että aika menee niin äkkiä. Töitä teen 25 tuntia viikossa, liikuntaa harrastan kolmisen kertaa viikossa rentoutuakseni. Telkkaria en katso juuri lainkaan koska mielestäni on tärkeämpää käydä tapaamassa ystäviä pari kertaa viikossa.
Käyn töissä opintojen ohella ja aika hyvin olen saanut työn ja opinnot sovitettua suhteen. Kursseja olen ottanut suht sopivan määrän, ja suoriudun kaikesta kyllä mutta voi sitä stressin määrää, minkä asioista saan kehitettyä. Oikein potuttaa välillä. Olen aika hyvin oppinut organisoimaan asioita, kalenteri on selkeästi aikataulutettu sen mukaan miten deadlinet ovat ja kirjoittelen kaiken aina ylös etten unohda jonkun tärkeän tehtävän palautusta, mutta... Silti vaan tuntuu että aika menee niin äkkiä. Töitä teen 25 tuntia viikossa, liikuntaa harrastan kolmisen kertaa viikossa rentoutuakseni. Telkkaria en katso juuri lainkaan koska mielestäni on tärkeämpää käydä tapaamassa ystäviä pari kertaa viikossa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse en käy töissä, mutta opiskelen kovalla tahdilla. Lukemista ja kirjallista työtä on jatkuvasti paljon, ja teen myös opiskelulle aina ohjelmat.
Mutta mikä lienee eroni sinuun, niin en juuri koskaan noudata näitä ohjelmia. En ota stressiä opiskelusta. Jos en jaksa lopulta tehdä jotakin, niin jätän tekemättä. Otatko liian vakavasti opiskelun? Tai toisinpäin: otatko liian vakavasti työn?
Lichtenberg kirjoittaa "Töherryskirjoissaan" jotakuinkin näin (ulkomuistista): heillä, joilla ei ole koskaan aikaa, saavat vähiten aikaan. On syytä olla luovaa vapaa-aikaa, suorastaan joutilaisuuttakin.
Aika kuluu (liian) äkkiä, samoin koen minäkin. Mutta kun lukee Raamatusta saarnan "turhuuksien turhuuksista", niin muistaa, että tämä on turha huoli. Ei ole mitään kriteerejä sille, että käyttikö ajan hyvin vai ei. Mielekkyydet keksitään itse.
Itse käyn kokopäivätöissä (40 h/vko) ja opiskelen siinä sivussa, tarkoituksena suorittaa parit approt talven aikana. Stressiä en osaa näistä ottaa, vaikka välillä tuntuukin siltä että tekemistä riittää. Käytän aloittajan tapaan kalenteria, johon merkitsen mitä pitää tehdä milloinkin ja listaan sinne myös etappeja. Loppujen lopuksi tämä aikataulutus on mennyt jo niin selkärankaan, etten sitä kauheasti tarvitse.
Sekaan mahtuu oikein hyvin kolme tai useampikin liikuntakerta, kavereita, kotihommia ja vapaa-aikaa ja kun asiat ovat omassa järjestyksessään, eivät ne ala kummitella tekemättömyydellään. Suon itselleni viikottain myös vapaapäivän, jolloin en vilkaisekaan kirjoja - ellei siltä tunnu. Tärkein taito, minkä olen koskaan oppinut, on ollu opiskelemaan oppiminen. Tehottomuus on karissut pois ja asiat jaksavat kiinnostaa - tietenkin kyse on myös motivaatiosta, jota ei voi oppia.