Hyvää maanantaipäivää.

En tietenkään pidä tätä runona, vaan yksilöllisten leegioiden, lauseiden ja yhteishakuisen vappuviitauksen luomaan suoraviivaiseen harhaan Mariasta.

(Ainoa jota et kyennyt anagrammiloimaan)'


Vermaan joku jossain on pettynyt.


Musta tämä oli kuitenkin aivan helvetin hyvä!

Oletko Sinä todellakin uneksinut minusta ?

Tässä olen
ja Sinä painat pääsi olkaani vasten.
Tietäisitpä vain
kuinka olen kaivannut ääntäsi
ja käsiesi kosketusta.

Kuinka monta yötä olen valvonut
ajatukset harhaillen
meissä ?

Nyt olet vieressäni
kätesi liikkuvat uumillani,
huokaat.

Aikomus sanoa jotain
takertuu äänihuulien alle.

Halu kapinoida Sinua vastaan
on äärettömän suuri siksi,
että tulit vasta nyt
ikuisuuksien päästä.

Sydämemme katsovat toisiaan
enkä halua ajatella mitään
yön hyväillessä meitä.

Ja Sinä
saat minut värisemään ...
---

En voi sille mitään, että sait taas mut
rönsyämään. Mutta tuskinpa siitä pahaksesi
pistät, luulen ma.

Pidin joka tapauksessa kaikesta kirjoittamastasi.

Mutta senhän Sinä nyt tiedät sanomattakin.

Tulin puoli tuntia sitten kotiin, kotimatkalla poikkesin ostamaan ABC:ltä fazerin suklaata kokonaisilla hasselpähkinöillä, lapsang souchong hautuu keittiössä. Laitan nyt yhden runon, sitten ryhdynkin puuhailemaan muuta.

Tuosta tekstistä sanon.

Joiltain osin se saattaa olla kuva alkavasta psyykoosista, siinä rajalla missä todellisuus ja päähenkilön sielusta kumpuavat vääristyneet impulssit limittyvät, muodostaen houreesta yksilön toden.

Joiltain osin kuva runoa kirjoittavasta henkilöstä, jolle koko homma on yhdentekevää tajunnanvirtaa, ryöppyävää tekstiä eikä sitten muuta.

Tai kuva runoa kirjoittavasta henkilöstä joka on jäänyt kirjoittamistapahtumaansa kiinni, suoltaa tekstiä vimmaisesti, kuin pyrkisi sana sanalta vapautumaan tekstinsä pauloista, saamaan sen paperille että pääsisi jo vihdoin irti.

Myöskin kuvaus henkilöstä kuvittelemassa kirjoittavaa henkilöä joka kuvittelee syysiltaisen rakkauskohtauksen... kohtauksen, joka johtaa psykoosiin, hajoamiseen?

No niin. :)
Flau.

> suoraviivaiseen harhaan Mariasta. (Ainoa jota et kyennyt anagrammiloimaan) <
Kas, totta. Ajattelin kyllä etten laita enempää naisen nimiä, irma riittää, mutta jos olisin hoksannut että anagrammista saa marian, voi olla että oisin pistäny sen.

Linda.

> Halu kapinoida Sinua vastaan
on äärettömän suuri siksi,
että tulit vasta nyt
ikuisuuksien päästä. <

Runossa on pari kohtaa minkä muotoilusta olin vähän epävarma ja huomasin jälkeenpäin itsekin että ratkaisu ontuu. Minää ja sinää voi olla vaikea hahmottaa missä kohtaa puhuu kumpi. Erityisesti kohta

turpoatko paitasi alla, ah, muistan nähneeni torakan
mutta siitä on jo useita vuosia aikaa
uskotko jos kerron

kauhistuneena

katsot vääntyneitä kasvojani kuutamossa

mikä sinun tuli, rakkaani

mikä minun tuli, niinkö, etkö jo ymmärrä
olit liian kauan poissa
enkä läheisyyttäsi enää kestä, patoluukkujen auetessa
nitkahdan sielussani irti liitoksista

olisi pitänyt kirjoittaa, vaikkapa tällä tapaa, minän ja sinän erottamiseksi:

turpoatko paitasi alla, ah, muistan nähneeni torakan
mutta siitä on jo useita vuosia aikaa

kauhistuneena
katsot vääntyneitä kasvojani kuutamossa
ja kysyt

mikä sinun tuli, rakkaani

mikä minun tuli, niinkö, etkö jo ymmärrä
olit liian kauan poissa
enkä läheisyyttäsi enää kestä, patoluukkujen auetessa
nitkahdan sielussani irti liitoksista

Kuva on siis tämä. Olet ollut liian kauan poissa. Nyt olet tullut, vapisen läheisyytesi tuottamasta mielihyvästä ja padotuista tunteista, jotka viimein saan sinulle ilmaista. Menemme sisältä terassille, kumarrut minua kohti, painat huulesi huulilleni - silloin, kauhu saa minussa vallan: tuntuu kuin takertuisit kasvoihini kiinni, huohotan. Todellisuus vääristyy, on niin kuin tökkäisit sormesi silmääni. Pakenen sanoihin, niin kuin olen aina paennut, alan selittää mitä mieleen juolahtaa ikäänkuin mielikuvat olisivat erinomaisen totta, niiden alle peitän todellisuutemme. Siinä me olemme terassilla kasvokkain. Hetki pysähtyy. Solkotan vimmaisia lauseita päästäkseni suudelmaasi pakoon, kätkeydyn sisältäni ryöppyvävien mielikuvien alle. Hämmästyt, kysyt pelästyneenä, vääristyneitä kasvojani katsoen:

mikä sinun tuli?

Ja runon tekijähenkilö, runoilija vastaa - laittaa sanat suuhuni - selittäen kauhun syyn ja mekanismin:

etkö jo ymmärrä
olit liian kauan poissa

Runon selitys. "Sinähenkilön" läheisyys ja hellyys on runon "minähenkilölle" liikaa. Hän ei kestä tunteidensa ja kaipauksensa voimakkuutta vaan hajoaa, joutuu kauhun valtaan siinä missä pitäisi kokea vain syvintä iloa.

Jokseenkin tuollaista kuvaa päädyin lopulta muotoilemaan...

MUTTA. Jos mennään runon lähtökohtaan ja selitetään sisältö fiksusti realistisesta todellisuudestani käsin!

Asiahan oli niin, että olin keittiössä keittelemässä puolipäivästä teetä, noin 12:30 tai niillä paikkein ja hups, juolahti vain mieleen, millaisia anagrammeja saisin anagrammista? Siinä teetä haudutellessa sommittelin mielessä jokseenkin tällaisen pikku runon:

ANAGRAMMIN ANAGRAMMEJA

inagramma

mg naamari

namia garm

irma g mana

mm arnga ai

ngaramaim

aammgnrai!

Voi kuinka syvällinen runo. Kuva siitä kuinka ihminen kääntelee asiaa, tulkitsee sitä, rakentaa siitä maailmaansa kunnes palikat sekaantuvat, ja viimeisestä sanasta ei enää saa mitään selvää? Inagramman voi vielä ymmärtää ja mg naamarin, mutta aammgnrai on tolkuton äänne, sitä ei voi yhdistää mihinkään. Niin siinä lopulta käy: pieni ihminen sekoaa näppäryyteensä.

Mutta, kuinka tämän voisi palstalle pistää? Tällaisen? Eihän teksti liity rakkausrunoiluun mitenkään, paitsi kaukaa haetulla tulkinnalla. Niinpä lähdin heittelemään runoon, anagrammien väleihin tyhjänpäiväisiä täytesanoja, tuollaisia merkityksettömiä lauseita kuten "kosketan sinua". Näin sain mukaan rakkausrunojen tematiikkaan kuuluvia kielikuvia että anagrammirunon saattoi laittaa palstalle. Samalla tietysti varsinainen runo, todellinen, alkoi muokkaantua ja muotoutua täytesanoina käytettyjen kielikuvien voimasta.

.-)

Vuorokausi vaihtui juuri. Haen kupin hyvää lapsangia. Ai niin se runo.

Eräänlainen uskontunnustus

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=4500000000000409&posting=22000000030558147


- - -


Hyvää yötä.