On olemassa kaksi tapaa tehdä journalismia: toinen on väärä ja toinen on oikea. Journalistilta vaaditaan objektiivisuutta ja näyttöä siitä mistä on kirjoittamassa juttua. En voi kirjoittaa jotakin mikä ei ole totta.
Nyt kun puhutaan ufo-ilmiöstä niin minulla on työpöydälläni ongelma joka kerta, kun saan ufojutun materiaalin käsiini. Minulla on ensinnäkin yleensä jonkun yksittäisen ihmisen todistus, joka ei sinänsä ole lainkaan todistusvoimainen ja toisteksi minulla on käsissäni joskus valokuva, jossa yleensä näkyy piste taivaalla. Sellainen kuva ei ole millään lailla relevantti toimittajan työtä ajatellen. En voi laittaa sellaista kuvaa lehteen.
Voin kirjoittaa, että henkilö x näki taivaalla jotakin, mutta sillä ei ole juttuna muuten juurikaan toimituksellista arvoa. Ketä haastattelen juttuun jossa silminnäkijöitä on tasan yksi tai kaksi? Silminnäkijän kertomus ei ole objektiivinen, eikä täytä niitä vaatimuksia jotka lehtijutulle pitää asettaa jotta sen voisi julkaista pelkäämättä joutumista JSN:n hampaisiin.
Julkaisen ufojutun mielelläni heti kun joku toimittaa edes kerran julkaisemisen arvoista materiaalia. Tämän takia ufot jäävät medioissa jalkoihin.
Nyt varmaan saatte hieman perspektiiviä siihen miksi ufojutut jäävät lehdissä jalkoihin. Yksikään toimittaja ei halua liata mainettaan julkaisemalla jotain, mille ei ole minkäänlaista totuuspohjaa saati sitten edes objektiivisuuden vaatimuksen täyttävää pohjaa. Minä tarvitsen vähintään kaksi haastattelua ennen kuin minulla on pienintäkään aihetta edes harkita jutun tekemistä. Mistä minä sen toisen haastattelun kaivan kun jutun alkuperäinen lähtökohta on epämääräinen valohavainto jonka joku on nähnyt?
Nyt kun puhutaan ufo-ilmiöstä niin minulla on työpöydälläni ongelma joka kerta, kun saan ufojutun materiaalin käsiini. Minulla on ensinnäkin yleensä jonkun yksittäisen ihmisen todistus, joka ei sinänsä ole lainkaan todistusvoimainen ja toisteksi minulla on käsissäni joskus valokuva, jossa yleensä näkyy piste taivaalla. Sellainen kuva ei ole millään lailla relevantti toimittajan työtä ajatellen. En voi laittaa sellaista kuvaa lehteen.
Voin kirjoittaa, että henkilö x näki taivaalla jotakin, mutta sillä ei ole juttuna muuten juurikaan toimituksellista arvoa. Ketä haastattelen juttuun jossa silminnäkijöitä on tasan yksi tai kaksi? Silminnäkijän kertomus ei ole objektiivinen, eikä täytä niitä vaatimuksia jotka lehtijutulle pitää asettaa jotta sen voisi julkaista pelkäämättä joutumista JSN:n hampaisiin.
Julkaisen ufojutun mielelläni heti kun joku toimittaa edes kerran julkaisemisen arvoista materiaalia. Tämän takia ufot jäävät medioissa jalkoihin.
Nyt varmaan saatte hieman perspektiiviä siihen miksi ufojutut jäävät lehdissä jalkoihin. Yksikään toimittaja ei halua liata mainettaan julkaisemalla jotain, mille ei ole minkäänlaista totuuspohjaa saati sitten edes objektiivisuuden vaatimuksen täyttävää pohjaa. Minä tarvitsen vähintään kaksi haastattelua ennen kuin minulla on pienintäkään aihetta edes harkita jutun tekemistä. Mistä minä sen toisen haastattelun kaivan kun jutun alkuperäinen lähtökohta on epämääräinen valohavainto jonka joku on nähnyt?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ei millään pahalla, mutta toimittajan objektiivisuuteen en usko. Ainakaan Suomalaisten toimittajien ;) Objektiivisuuden puutteesta löytyvät todisteet ihan jokaisesta suuremmasta päälehdestämme.
Minua ei kiinnosta onko ufojutulla yksi vai miljoona silminnäkijää. Eikä se onko kuvassa yksi piste esittämässä väitettyä ufoa. Minulla on silmät ja aivot päässäni, osaan aivan hyvin itse lukemani haastattelun prusteella päätellä tarvittavat asiat. Vaan toimittajamme, ah täällä Suomessa, niin mieluusti tahtoisivat tehdä tämän minun puolestani etukäteen, se on sitä oikeaa toimittamista kaiketi ;)
Tärkeintä MINUSTA uutisoinnin kannalta uutistenlukijana on saada kuva siitä mitä kaikkea maailmalla tapahtuu ja mihin kaikkeen ihmiset uskovat. Ei sitä mitä mieltä toimittaja on uutisesta tai meneekö toimittajan kasvot siinä kun julkaisee uutisen ;)
Parhaimmat uutisjuttuni olenkin lukenut tiedemiestoimittajien käsistä. Heillä sentään on asiantuntemusta omaan alaansa ja kykyä tuoda esiin tärkeimmät seikat. Tätä ei toimittajilla ole. He ovat VAIN toimittajia, jotka ovat ehkä juuri ja juuri opiskelleet miten uutisia tehdään ja mitä kaikkia uutistyylejä on olemassa.
Kirjoitit myös näin: "En voi kirjoittaa jotakin mikä ei ole totta". Ja silti, jokainen päivä toimittajat kirjoittavat sellaisia asioita, mitkä eivät ole totta. Esimerkkinä Jokelan tapaus, jossa toimittajat mieluusti toimittivat lehteensä myös huhuja. ;)))
Kun usassa oli disclosure project konfrenssi 9.5.2001 ufoista ja paikalla oli yli 20 todistajaa ja muuta materiaalia, tapaus lähetettiin netin kautta ja siitä kerrottiin CNN:llä, Miksi suomessa kukaan ei kertonut kyseisestä tapahtumasta mediassa? Voitko vastata siihen?
Eikö tapaus ylittänyt uutiskynnystä?
USA:n ufokonfrenssi ei täyttänyt uutiskynnyksen ylittämiseen vaadittavia kriteerejä. Uutisen yksi tärkeimpiä kriteerejä Suomen oloissa on niinkutsuttu läheisyysperiaate. Kuinka lähelle moinen konfrenssi tulee tavallisen suomalaisen lukijan elämää?
Se, että jokin tapahtuu USA:ssa ei vielä riitä uutisen tekemiseen Suomessa. Tiedotteita USA:sta riittää ulkomaantoimituksissakin läjäpäin, harva tapahtuma kuitenkaan yltää uutiseksi Suomessa.
Konfrenssi olisi ylittänyt uutiskynnyksen Suomessa vain yhdessä tapauksessa, eli silloin jos konfrenssissa olisi ollut jotakin niin suuria paljastuksia esillä, että niistä olisi ollut pakko kirjoittaa täälläkin. Riittääkö konfrenssin anti sinun mielestäsi täyttämään edes "ai perhanismin" vaatimuksen?
"Riittääkö konfrenssin anti sinun mielestäsi täyttämään edes "ai perhanismin" vaatimuksen?"
450 todistajaa ilmavoimista, armeijasta, suuryrityksistä ja hallituksesta, mukana mm. entisä astronautteja ja korkea arvoisia virkamiehiä.
Riittääkö täyttämään vaatimuksen muissa asioissa.
Kyllä, ehdottomasti.
Riittääkö täyttämään tässä asiassa joka on potentiaalisesti ihmiskunnan suurin löytö?
Ei näköjään ainakaan teidän mielestä?
Eikö kukaan huomaa jotain häiritsevää tässä?
Journalistin velvollisuus on kertoa totuus. Ainakin oli ennen. Aioin kerran hankita urana lehtimiehen työtä kunnes huomasin että totuudenkerrontanne on valikoivaa ja nuoleskelevaa. Olette pohjimmiltanne vain ryhmä pelkureita, oikeita tärkeitä(ellei jopa tärkeimpiä) uutisia jotka koskevat koko maailmaa ette uskalla julkaista, jos ne eivät sovi tiettyyn "muottiin".
Oletteko miettineet miltä tämä näyttää sitten kun(ei en sano jos vaan kun) selviää että tuo konfrenssi kertoi oikeista, tapahtuneista ja etenkin uutisarvoisista asioista ja te ette täyttäneet velvollisuuttanne kansalaisille kertoa totuutta.
Ja jos tämä ei ollut uutisantia, miksi sitten meksikossa ilmavoimien kuvaamat, esiintyneet valot olivat, vaikka vain ihan kevennyksenäkin? Miksi Joulupukki on? Miksi aaveet ja kummituskuvat, tai Paavin jumalanpalvelukset ovat? Miksi ne ovat mutta ei tämä?!
Hyvin sanottu!
Jos journalisti pistää omat tai yhteiskunnan ennakkoluulot ja uransa totuudenkerronnan edelle, ei hän ansaitse olla journalisti.
Julkaiskaa, älkääkä piilotelko, ja antakaa lukijoiden päättää ja tutustua materiaaliin ja tuomita sen arvo!
"Kuinka lähelle moinen konfrenssi tulee tavallisen suomalaisen lukijan elämää? "
Aika helvetin lähelle, jos herra(tai rouva) toimittaja viitsisi ja katsoisi konfrenssin puheaiheet läpi. Koskee koko planeettaa ja lastemme tulevaisuutta.
"Se, että jokin tapahtuu USA:ssa ei vielä riitä uutisen tekemiseen Suomessa. Tiedotteita USA:sta riittää ulkomaantoimituksissakin läjäpäin, harva tapahtuma kuitenkaan yltää uutiseksi Suomessa. "
Kuten sanottu tapahtuma koskettaa kaikkia ihmisiä planeetalla. Tutustu materiaalin ennekuin tuomitset.
"Konfrenssi olisi ylittänyt uutiskynnyksen Suomessa vain yhdessä tapauksessa, eli silloin jos konfrenssissa olisi ollut jotakin niin suuria paljastuksia esillä, että niistä olisi ollut pakko kirjoittaa täälläkin. "
Vieraan älyn olemassaolo ja läsnäolo maapallolla, ja hallitusten salaisten osastojen yritykset tutkia uutta teknologiaa ja yritykset vaientaa olemassaolo laittomalla rikollisella ahneuden verholla. Tämäkö ei sitten ole tarpeeksi suurta, josta ihmisten olisi hyvä tietää?!
Vieraan älyn olemassaolo ja läsnäolo maapallolla, ja hallitusten salaisten osastojen yritykset tutkia uutta teknologiaa ja yritykset vaientaa olemassaolo laittomalla rikollisella ahneuden verholla. Tämäkö ei sitten ole tarpeeksi suurta, josta ihmisten olisi hyvä tietää?!
-Arvelinkin, että joku kirjoittaisi juuri noin. Lukijat varmaan ymmärtävät selittämättäkin miksi konfrenssi ei siis yltänyt uutiseksi. Salaliittoteoria ei ole uutinen, eikä ufo-harrastajan näkemys ole totuus ja on hyvin kaukana objektiivisuuden vaatimuksestakin.
Kyseistä konferenssia tuntematta lausun kuitenkin seuraavaa:
Jos jossakin päin maailmaa löytyy yksikin pitävä todiste siitä, että älyllinen vieras sivilisaatio on jollakin tavalla ollut yhteydessä ihmiskuntaan, paikalle lehahtaa ensiaallossa sanotaan nyt vaikka viisisataa toimittajaa.
Ufoilmiössa kynnys uutisoida "läpilyöntejä" on erittäin korkea, koska "lopullisia todisteita" on tullut julki vuosien saatossa paljon, mutta yksikään ei ole osoittautunut pitäväksi. Pelkän legendan herättely ja ylläpito alkaa olla vesitettyä uutisointia.
Toki tuosta konferenssista olisi voinut julkaista yleisen mielenkiinnon vuoksi lyhyen jutun Suomessakin, jos se oli esimerkiksi vuoden merkkitapaus maailmassa uforintamalla tms. Ilmeisesti mikään kansainvälinen uutistoimisto ei tuolloin lähettänyt tapahtumasta materiaalia Suomeen?
Tännöstä se juuri on kun pelkkä oma ennakkoluulo estää edes katsomasta kyseisen konfrenssin läpi videolta. Luulo ei ole tiedon väärtti, kuten vanha sanonta kuuluu.
www.disclosureproject.com
Tuolta saa kaiken tarvittavan. On ollut yli 6 ja puoli vuotta aikaa nukkua, eiköhän olisi aika jo herätä ja alkaa käyttäytyä kuin kunnon journalisti, ja tehdä työtään. Muuten voit kipitellä kiltisti pomosi luo, ja jättää eroanomuksen niin että säilyy edes osa kunniastasi ja inhimillisyyden rippeistäsi.
"I have noted four major reasons why the big names in science and journalism haven't jumped on the pro-UFO bandwagon:
1. Ignorance of the data. Scratch a debunker and one usually finds somebody who is putting down what he is not up on.
2. Fear of ridicule in sponsoring a thesis (only about ten have been submitted relating to UFOs) if a professor, or sponsoring a detailed reportorial investigation if an editor. I check all my audiences and find that, while in agreement with polls, 10% have had a sighting but only 5-10% of these witnesses have been willing to report what they saw. Biggest reason? Fear of ridicule.
3. Ego. If aliens were visiting Earth, they would call a press conference or ask to talk to the National Academy of Sciences. They haven't, so aliens must not be visiting. Flying saucers finish the job Copernicus started in taking man out of the middle of the universe. Priests fought Copernicus's ideas. Today guys in lab coats, rather than priestly robes, fight alien visitations.
4. Failure to use our knowledge of technology to understand UFO behavior. They say "It is impossible," rather than "I don't know how." Despite the absurd claims of certain ancient academics and fossilized physicists, it is clear on the basis of solid engineering studies that trips to nearby stars are feasible with round trip times shorter than the average person's lifetime -- using, for example, staged fission and fusion propulsion systems. I have worked on both. It's clear that technological progress comes from doing things differently in an unpredictable way. The history of science is littered with challenges, leveled by people who know nothing about the job at hand, against traditionally "impossible" claims."
- Stanton Friedman
Konfrenssi vuonna 2001 ei ylittänyt uutiskynnystä, mutta nyt konfrenssi vuonna 2007 yhtäkkiä ylittääkin? Siitä mainittiin Ilta-sanomissa.
Kuulkaa mitä tämä nyt oikein on? Voisiko joku yrittää edes selittää sen järjellisesti?
Jonkun Matin & Mervin etc jonnin joutavien julkkisten toilailuista ja kännissä olemista sekä tärkeistä poliitikkojen tosi vanhoista sasi jutuista. Ketä tollaiset asiat kiinnostavat todellakin. Pelkkää paperin ja metsien älytöntä tuhoamista. Hyvin harvassa on ne toimittajat joita voi ottaa vakavasti. Vanhan sanonnan mukaan sen lauluja laulat jonka leipää syöt.
Media ei kirjoita kaikista maailman toistuvista tapahtumista ja konferensseista säännöllisesti. Valintoja tehdään eri portaissa. Tärkein perussyy, miksi jostakin ei joskus tiedoteta on, että samalla hetkellä on muita tärkeämmäksi koettuja juttuja. Varmimmin asiansa saa läpi Suomessa, kun haluaa julkisuutta keskellä heinäkuuta pidettävälle tapahtumalle.
Sillekkin on oma sanansa jos joku ei oikeasti pidä ihmiskunnan suurinta löytöä tärkeämpänä kun jonkun turhan julkkiksen joulusuunnitelmia:
JÄRJETTÖMYYS
Herrat Toimittajat eivät uskalla tehdä poikkeavia juttuja koska ne eivät myy lehteä. Siitähän on pohjimmiltaan kyse ! Mitään sanomattomista henkilöistä kyllä juttua piisaa joka päivälle.
Minkälaisia ovat mielestäsi "poikkeavat jutut"?
Tuossa lehden myyvyydessä taidat tarkoittaa vain irtonumeromyynnin varassa olevia juorulehtiä, joita kaikista lehdistä on vain pienenpieni osa. Tuoko osa mediaa on se, jossa ufoväki todella haluaa viestinsä julki?
Tervetuloa ihmisrotuun!
Luulisi, että tapaus kyllä tuli toimituksiin kaiken muun sähkemateriaalin joukossa, mutta materiaali oli varmaan sen verran mitäänsanomatonta, että konfrenssi raakattiin pois kaikissa medioissa. Eli uutiskynnys ei ylittynyt.
Toimitukseen tulvii päivittäin tiedotteita ja uutistoimistojen materiaalia. Valtaosa kaikesta uutisvirrasta joka tapauksessa jää jalkoihin ja vain harva juttu otetaan lehteen. Itse asiassa tiedotemateriaali on esimerkiksi paikallislehdessä mahdollisimman turhaa, koska tiedotteet on joka tapauksessa uutisoitu jo päiviä aikaisemmin muissa medioissa.
Toimittajan valinnatkin vaikuttavat aika paljon siihen mitä lehteen menee. Tämä merkitsee sitä, että esimerkiksi esityslistoja lukiessaan toimittaja poimii sellaisen esityksen, joka sattuu olemaan jollakin lailla riittävän oleellinen tai riittävän ajaton julkaistavaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että muut esitykset eivät päädy lehteen ainakaan sillä kertaa. Sama juttu näiden ufoasioiden kanssa.
ei ylittänyt uutiskynnystä myöskään CNN:ssä. Eikä päässyt "Alternative News" -sivuille, joilta sentään löytyy monenlaista erikoista, kuten uutinen enkelistä bensiiniasemalla.
realistisesta vastauksestasi. Valaisi ammattilaisen suhtautumista asiaan.
Voisihan silti ammattitoimittajakin joskus vähän revittää, vaikka naamioimalla asiaa huumoriksi.
Keski-Suomalaisessa oli aihetta sivuavia artikkeleita parikin tänä syksynä.
Myös Sumiaisten turvepalo tuotiin alkuun esiin niin, että kaikkia tosiasioita ei oltu tarkastettu ja se aiheutti tälläkin palstalla pitkään kirjoittelua ja spekulointia.
Tietysti yksi tai vaikka kaksi silminnäkijää ja epämääräinen läiskä valokuvassa ei voi ylittää uutiskynnystä.
Aloitusviesti antaa toimittajan työstä hieman rajoittuneen kuvan. Muotoilen versioni lyhyesti:
1) Journalisti tekee monentyylisiä juttuja, henkilöhaastatteluista tutkivaan journalismiin. Henkilöhaastattelussa haastateltava x voi puhua lähes mitä tahansa, ja se julkaistaan sellaisenaan x:n vastuulla. Mikään toimittajien elin ei puutu juttuun, ellei se ole jollakin tavalla loukkaava. Toimittajan maine ei millään tavalla mene, jos hän haastattelee erikoisia kokenutta henkilöä. Jos x väittää nähneensä ufon pellolla, ja vaikuttaa haastatteluhetkellä suht normaalilta, asia ei loukkaa ketään.
2) Kaikki ufoihin viittaava vähänkin järjellinen aineisto on julkaistu niissä kaikissa lehdissä, joissa olen työskennellyt (viime vuosina tai jopa vuosikymmeninä tarjokkaita tosin on ollut hyvin vähän toimituksien käytävillä). Toki henkisesti sairaat lähettävät säännöllisesti Jeesus-, alien-, Piru- yms. materiaalia, jota ei julkaista. Outoja taivaan ilmiöitä käsittelevät perusufojutut eivät kuuluu tähän hyllytettyjen ryhmään. Ufojuttu voidaan tilanteen mukaan katsoa lehden kevennykseksi, "hörhöosaston" perusjutuksi, selittämättömän tapahtuman mielenkiintoiseksi uutisoinniksi tai vakavaksi jutuksi, jossa arvioidaan mahdollisen vieraan sivilisaation vierailua maapallolla.
3) Toimittaja kirjoittaa paljon muutakin kuin "totta". Maailman ihmisillä on mielipiteitä ja omia totuuksiaan, joiden tulee saada tilaa lehdissä (ja sähköisissä tiedotusvälineissä). Toimittaja ei ole totuuden jumala tai edes tiedemies, joka etsisi jutun faktoille todisteita monelta taholta; tähän ei ole aikaa päivittäisessä uutisoinnissa/haastatteluissa.
4) Tutkiva journalismi on yksi journalismin alalaji. Hyvin pieni osa toimittajista on tutkivia journalisteja, jotka ahkeroivat päivä- viikko- tai kuukausikaupalla yhden jutun kimpussa pitäviä faktoja etsien. Aloittajan viesti liittynee tällaisen tutkivan toimittajan ufonäkemyksiin.
Onko toimittaja objektiivinen, jos hänen uutismateriaalinsa tulee toiselta toimittajalta, kuten Suomessa usein käy?
Kävin muuten BBC:n sivuilla tekemässä haun ufo-uutisista:
http://search.bbc.co.uk/cgi-bin/search/results.pl?scope=all&edition=i&q=ufo&go.x=0&go.y=0&go=go
Olihan niitä :) Saa itse kukin käyttää harkintaansa ja seulomiskykyään.
"Onko toimittaja objektiivinen, jos hänen uutismateriaalinsa tulee toiselta toimittajalta, kuten Suomessa usein käy?"
Kysyit tuota, enkä ymmärrä mitä tarkoitat. Ainahan haastattelussa ja tiedonkeruussa tieto tulee joltakin toiselta.
Jos taas tarkoitat ulkomaisen uutistoimiston toimittajan tekemän jutun kääntämistä ja editoimista suomalaiseen tiedotusvälineeseen, niin se on normaali käytäntö. Toinen vaihtoehto on, että suomalainen toimittaja lähtee sinne Amerikkaan haastattelemaan samat tyypit, joita tämä uutistoimiston toimittaja on haastatellut. Objektiivisuus saattaa näin parantua, mutta millään tiedotusvälineellä ei ole varaa tehdä jokaista juttua omin voimin ympäri maailmaa. Sitä varten on uutistoimistot.
"Onko toimittaja objektiivinen, jos hänen uutismateriaalinsa tulee toiselta toimittajalta, kuten Suomessa usein käy?"
Kysyit tuota, enkä ymmärrä mitä tarkoitat. Ainahan haastattelussa ja tiedonkeruussa tieto tulee joltakin toiselta.
-----
Osaan vastasitkin jo (kiitos siitä). Tarkoitin tosiaan ulkomaisen uutistoimiston juttuja, joita suomessa mielestäni suurelta osin julkaistaan (tämä tosin on vain mutu-tuntemukseni, ei pohjaa mihinkään omaan tiedonkeruuseen ja tutkimukseen).
Kykymykseni perustana oli oma kokemukseni siitä miten pahasti suomalaiset toimittajat ovat kääntäneet saamansa jutun. Hirvittäviä virheitä tulee joskus, jotka johtuvat juuri siitä että suomalainen toimittaja ei tunne tarpeeksi joko sitä alaa mistä uutisesnsa kirjoittaa tai sitten sitä kulttuuria, josta uutinen alunperin tuli/toimitettiin. Tulee joko noita tahattomia käännöskukkasia tai sitten vähän pahempia virheitä. Puhumattakaan toimittajan omata kyvyttömyydestä laittaa omat ennakkoluulonsa syrjään.
Mutta tämä on laaja asia, tämä objektiivisuus, ja yllä kertomani vain osa koko lammikkoa.
Uutistoimistot ovat siinä tosiaan hyvällä ja oikealla paikallaan, että uutisiin saadaan globaaleja asioita enemmän. Mutta kun saataisiin myös globaaleja näkökulmia! Eikä vain suomalaisen toimittajakoulussa oppimaa toimittamistapaa (se kun on pitkälti "yleisen suomalaisen toimittamistavan" mukaan heihin sisäistetty. Ei yksillöllistä, joka mahdollistaisi suomalaiseen toimittajakuntaan enemmän väriä, näkökulmia ja ennenkaikkea debbattia.
Voin tunnustaa ajattelevani suomalaisesta lehdistöä pystyyn kuolleina puina juuri em. seikkojen vuoksi. Mutta tämä on minun näkökulmani, sellaisen ihmisen joka vaatii toimittajalta ehdotonta ammattitaitoa, äärimmäisen laajaa yleissivistystä ja taitoa luottaa siihen, että lukija osaa itse lukea mediaa (=selvittää mikä uutinen on merkittävä ja mikä vähemmän merkittävä).
"Mutta tämä on minun näkökulmani, sellaisen ihmisen joka vaatii toimittajalta ehdotonta ammattitaitoa, äärimmäisen laajaa yleissivistystä ja taitoa luottaa siihen, että lukija osaa itse lukea mediaa..."
Etpä vähää vaadikaan.
Median lukemisesta:
Elin nuoruuttani (opiskeluaikaani) poliittisesti hyvin aktiivisella -70 luvulla. Olin itse kai oikeistolaisesti suuntautunut, mutta luin silti myös Tiedonantajaa: "salama tappanut köyhän lesken ainoan lehmän. Eivätkö porvarien hirmuteot milloinkaan lopu" :) :)
No ei nyt ehkä ihan näin, mutta sen kaltainen lehdistö on jo hävinnyt. Iltalehdistö on kai lähempänä sitä linjaa, joskaan ei poliittisessa paatoksessa. Ultra saattaa edustaa yhtä vahvasti valtasuuntauksesta poikkeavaa kantaa. Ja onhan sitten ne "Nykypostit ja luontaistuotehörhölehdet".
"Vakavammat" lehtemme ovat samaa harmaata massaa. Tiedotus on keskittynyt.
Nykyään haen toisenlaista näkökulmaa netistä ja joskus käsiin osuvista "yhden asian julkaisuista" julkaisuista.
Totuus on vaan se, että mitä kauemmas mennään "valtalehdistöstä" sitä enemmin vaaditaan mainitsemaasi medianlukutaitoa ja kriittisyyttä.
Yhden asian julkaisuilta tuskin voi edes vaatia "äärimäisen laajaa yleissivistystä" tai edes objektiivisuutta.
Kaikkihan me katsomme maailmaa värillisten lasien läpi. Ei toimittaja olisi enää ihminen, jos hänen näkemyksensä ei mitenkään heijastuisi kirjoittamiinsa artikkeleihin. Jopa tieteen teossa objektiivisuus on vain jalo tavoite ja päämäärä, mutta kukahan siihen oikeasti pystyy.
Täällä on usein esitetty väitteitä, että kaikki valtamedia (koko maailman?) olisi kytkeytynyt salaliittoon UFO-asian salaamiseksi.
Väitehän on täysin absurdi. Joillekin UFO-uskiksille se saattaa kuitenkin olla viimeinen suojakeino reaalimaailmaa vastaan hänen taistellessaan uskonsa puolesta.
Jatkanpa tähän hieman asian vierestä. Keskustelu yllä on ollut hyvää, ei siinä mitään.
Sellainen asia tuli tuossa mieleen, että syytän ufoväkeä tiedonsalailusta! Nimittäin pari kertaa olen laittanut lehteen pyynnön, että otan auliisti vastaan ufokokemuksia ja niitä "vakuuttavia todisteita", jotka odottavat julkituloaan. Ei ole tullut yhtään.
Tietenkin syynä voi olla se, että hikiset läpyskät eivät sovellu universaalin totuuden ensijulkaisuun. Toinen syy voi olla, että "tuolle huijarille en kyllä kerro mitään, ei se kuitenkaan usko". Kolmas syy hiljaisuuteen voi olla, että mitään ihan "oikeaan" lehteen asti kerrottavaa ei ole - kunhan jupistaan omissa kuppikunnissa.
Oli miten oli, yllättävän pientä tunkua on ufotarjonnassa ollut niissä lehdissä, joissa olen vuosikymmenien varrella laiskotellut.
eivät kestä tarkkaa syyniä. Siinä ehkä yksi syy.
Toinen voi olla leimautumisen pelko.
Kolmas on varmasti se, että kertomisen arvoisia kokemuksia on niin hyvin harvoilla.
Osalle kirjoittajista UFO-maailma on todeksi uskottua satua; pakoa arkipäivästä. Ihmiset, jotka elävät "Illuminaatin" valvonnassa ja näkevät salaliittoja VJ Sukselaisesta Katajistoon, ovat totaalisesti ulkona arkielämän realiteeteista, mutta täysin varmoja median salailusta.
Eihän sulle kannata mitään ilmoittaa. Olet pelkkä hallituksen ja illuminaatin sätkynukke. Sinulle aidosta UFO-havainnosta ilmoittaminen johtaisi vain siihen, että MIB:t olisivat aamuyöstä oven takana.
Näitä löytyy onnkesi palstalta vähän, mutta löytyy kuitenkin.
Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, kun viitsit tulla lehdistön edustajana valottamaan ammattialaasi. Teitä on jonkin verran mollittu palstalla.
Harvemmin sitä toimittajaa kehutaan missään.
Mutta mistä sitä tietää, jos alienit käyvätkin viikoittain päätoimittajan puheilla. Tämä sitten torppaa juttuidean ja vilauttaa kansainvälistä toimittajien välistä salaliittopumaskaa. Kohauttaa hartioita ja taluttaa vieraan takaovesta ufokkiinsa.
Siinä vaiheessa saattaa sitten kaduttaa rankasti, jos tulee ilmi että kaikki tämä 70 vuoden "hörhöily" onkin pohjimmiltaan ollut täyttä totta.
Oletteko toimittajakullat valmistautuneet sellaiseen nöyryytykseen? Maailman suurin tarina on ollut vuosikymmeniä ulkona ja sitä on vaan istuttu pöydän ääressä ja naurettu kuin typerät aasit asialle vaivautumatta sen enempää, edes sillon kun kaikki palapelin palat tulisi loksahtaa paikoilleen.
Tapahtuma tulee nöyryyttämään koko mediaa.
Varmasti on toimittajia, jotka uskovat ufoihin. Eikös af Grannkin ole liikkunut myös journalistin tittelillä?
Itse kuulun toimittajiin, joiden mukaan muualta kuin maapallolta ponnistava älyllisyys voi olla täysin mahdollista.
Sen oikean palapelin palasta en ole havainnut vielä yhtäkään, valitettavasti. Toimittajia tuntien, olen varma, että aika moni heistä kirjoittaisi erittäin mielellään sen elämänsä jutun, jos yksikin palanen tuotaisiin lähettyville.
Totta. Tiedostan sen, että "vaatimukseni" on hiukan hurja. Ja absurdia kun suurin (?) osa ihmisistä ei osaa lukea mediaa tai itse selvittää edes sitä onko jokin lehti tietyn puolueen kannattaja (siis puolueellinen).
Juorulehtia ei meille saanut tuoda edes kotiin. Äiti oli kieltanyt ja kehotti lukemaan kirjastossa, jos huonot jutut kiinnostivat. Eikä niitä nyt aikuisenakaan osaa lukea kun "tietää" liikaa heidän tavastaan tehdä juttuja. (Oli muuten hyvä veto äidiltä, olen huomannut)
Tuo salaliittoheittosi oli hyvä. Salaliitot ovat toinen asia joita kavahdan. En usko niihin sellaisina kuin valtaväestö niihin uskovista uskoo. (kamala lause muuten, mutta en jaksa nyt perehtyä selkeään kirjoittamiseen). Uskon kuitenkin ja tiedän, että valtiot salailevat kaikenlaista ja suorastan valehtelevat kansalaisilleen. Tästähän on todisteita Usa:ta ja Suomea myöten. Siitäkin huolimatta, että nämä valheet eivät ole liittyneet ufojen salaliittoteorioihin, vaan johonkin vähempiarvoiseen (kuten jotkut seksi- tai tiedostustilaisuuksien lavastamisskandaalit), täytyy miettiä, että jos noin vähistä asioista valehdellaan, miten on suurempien laita?
Lainaus: "Uskon kuitenkin ja tiedän, että valtiot salailevat kaikenlaista ja suorastan valehtelevat kansalaisilleen."
o-o
Jos kansalainen vie alienin lehden toimitukseen ja lehti julkaisee siitä mojovan jutun, voiko valtion johtama salailu kumota enää alkanutta uutisvyöryä?
Valto ei nimittäin johda tiedotusvälineitä, ainakaan demokratioissa. Jos Suomessa ei 70-luvulla juurikaan kirjoitettu neuvostokriittistä journalismia itsesensuurin tai valtiovallan hyssyttelyn vuoksi, niin muissa maissa kyllä kirjoitettiin ja paljon. Ja nythän nuo kulissit ovat meilläkin kaatuneet.
Ufokulissien kaatumista odotellen...
Mutta huomio (varmuuden vuoksi): en väittänyt valtion salailevan ufoja tai niiden olemassaoloa. Olen pohdiskellut, että niin voi olla, mutta en väitä vielä pohdintojeni tuloksia todeksi. Sitä kulissien romahtamista odotellaan täälläkin.
Niin: monesti väitetään että valtio ei johda lehdistöä, mutta valtion lauluja lehdistö silti mielellään syö. Helsingin sanomat on erään puolueen selvvä kannattaja, Aamulehdessä ja Keskisuomalaisessa on myös selkeästi poliittisvärittyneet uutiset.
Vaikkei Suomessa valtio voikaan säädellä saako lehdistö puhua tästä tai tuosta, valtiollinen debatti kyllä vaikuttaa lehdistöön, sitä ei voi kukaan kieltää. Lehdistö tahtoo pitää hyvät välit valtiolliseen edustustoon ja sen voi pitää niin, että aina silloin tällöin jättää jotain kirjoittamatta kun joku taho pyytää palvelusta. Tämän kautta voi saada joskus tosi mojovan vastapalveluksen ;) (Venäjällä tosin laulellaan tätäkin kovempaa yhdessä Ison kaverin kanssa)
Hienoa on, että tiedostuvälineiden edutajat eivät suuremmassa määrin kävele valtion talutushihnassa, mutta minulle pienikin määrä on liikaa.
(Suomi ei muuten nykyisellään ole enää demokratia. (IMO!) En tiedä mikä se sitten on, mutta demokratian ideasta olemme menneet kovasti johonkin toiseen suuntaan. Emme elä enää kansanvaltaa vaikka kansa valitseekin edustajansa.Mutta nyt tämä menee pahasti OT:ksi, siispä vaikenen ja jään seurailemaan hiukan harvemmalla välillä tätä keskustelua)