En kestä ylä-ja alamäkiä tunne-elämässäni, koska ollessani psykoosissa sitä oli niin absurdin paljon, ja koin olevani välillä kuilulla, välillä poissa kuilulta, ja taas kuilulla.Kuiluun tippuminen merkitsi psykoottisen paniikin oireet. Nyt kun olen lääkkeiden ansiosta tasainen, haluan olla loppuelämäni kuin tikittävä kello, ilman muutoksia tunnetiloissani.En kestä enää jännittämistä, pohdiskelua, pelkäämistä..Vaan haluan vain elää kellon mukana ilman tapahtumia.
En ole surullinen enkä enää ahdistunut, mutta väsynyt onnellisella tavalla, koska lääkkeet auttavat minua, ja en pelkää enää, edes pimeällä.
En ole surullinen enkä enää ahdistunut, mutta väsynyt onnellisella tavalla, koska lääkkeet auttavat minua, ja en pelkää enää, edes pimeällä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minäkin olin psykoosissa, mutta jätin jo lääkkeet. Tunnen ihan normaaleja tunteita ja aion tuntea vastakin. En usko enää joutuvani psykoosiin, koska osaan jo varautua siihen. En pelkää mitään tunteitani enkä ajatuksiani. Enkä muuten pelkää pimeää myöskään.
siis huomaa, jos on psykoosissa?
pitkäkestoinen masennus on taustalla,
mistä sen huomaa, onko se enää masennusta vai...?
En ole asiantuntija, mutta itse ajauduin psykoosiin pohtimalla aika rankkoja juttuja. Lisäksi olin aika stressaantunut niihin aikoihin. Häpeä ja pelko olivat tuttuja tunteita. Siitä huomaa, jos alkaa kuvitella asioita omassa päässään. Jostain niitä epäilyksiä muita ihmisiä kohtaan vieläkin nousee, mutta luulen, että se kuuluu luonteeseeni. Olen kai vähän paranoidinen :)
todellakaan, jos olet masentunut.