olaan oltu avomieheni kanssa yhdessä 5 vuotta, joista 4 asuttu yhdessä. yhteinen asunto on ostettu, lapsia ei vielä ole.avomieheni on sanonut, että hän haluaa kanssani naimisiin sitten joskus. odotan kihlausta kuin kuuta nousevaa, mutta vähitellen tulee paniikinomainen pelko siitä ettei kosintaa tulekkaan. mitä mies odottaa?
avomieheni on sanonut usein, että pitää yhteisen asunnon ostamista jopa isompana askeleena kuin avioliittoa, ja kysyy eikö se todista hänen sitoutuneisuuttaan minuun. siis jos haluaa naimisiin joskus, mikä voi olla se käännekohta joka vihdoin saa rattaat pyörimään?
pitääkö mielestänne huolestua kun kosintaa ei kuulu? lapset ovat molemmille tervetulleita lähivuosien aikana, ja suhteessa muuten kaikki hyvin ja rakkautta riittää. kihlautuminen on unelmani, mutta kuinka pitkään pitää odottaa? epätoivoista....
avomieheni on sanonut usein, että pitää yhteisen asunnon ostamista jopa isompana askeleena kuin avioliittoa, ja kysyy eikö se todista hänen sitoutuneisuuttaan minuun. siis jos haluaa naimisiin joskus, mikä voi olla se käännekohta joka vihdoin saa rattaat pyörimään?
pitääkö mielestänne huolestua kun kosintaa ei kuulu? lapset ovat molemmille tervetulleita lähivuosien aikana, ja suhteessa muuten kaikki hyvin ja rakkautta riittää. kihlautuminen on unelmani, mutta kuinka pitkään pitää odottaa? epätoivoista....
Vastaukset 10
Vanhimmat
ennen kihlausta/avioliittoa, ei niitä ole koskaan tulossakaan. Miehesihän on sanonut että kokee asunnon oston suuremmaksi sitoumukseksi kuin avioliiton. Tottahan se onkin.
Miksi siis haluat naimisiin? Naimisiin meno on oikeustoiminen tila ja aiheuttaa sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Mieti vielä huonontaako se asemaasi, vai parantaako? Jos saatte lapsia, omistat asunnostanne puolet 50%? eiköniin? jos jäät kotiin lapsista huolehtimaan ja mies maksaa velkaa, ja sitten ero sattuu, niin yhä saat asunnosta puolet, jos se kauppakirjassa niin seisoo.
Avioliitto on vanhentunut istanssi. Suurempi paino pitäisikin tänäpäivänä laittaa sille että omaisuus jakautuu tasapuolisesti, jos jotain sattuu. Ja jottei kusetettaisi toista osapuolta puille paljaille jos esim tekee kotona työtä lasten eduksi, eikä omaisuus kerry. (eikä eläke.)
Itse olen vielä aviossa, koskapa olen vanhempaa sukupolvea (42v) mutta meilläkin on avioehto ja kaikki suunnitelmat paperilla, ja rekisteröityinä maistraatissa. (olen se varakkaampi osapuoli)
Kyllä me menimme naimisiin vaikka ostettiin asunto ensiksi. Ja niin on moni muukin tehnyt. Mies voi vaan sanoa, että asunnon osto on suurempi sitoumus. Koska ei uskalla sanoa totuutta, että ei ole vielä valmis naimisiin. Silloin sitä keksii kaikenlaisia verukkeita. Jos on ilmoittanut, että ei koskaan halua naimisiin, uskoisin sitten. Mutta jos kuitenkin joskus haluaa, niin miksi mies odottelee? Ehkä se kuitenkin on isompi juttu, kun se asunnon osto...
minulla on samankaltainen tilanne, 4 vuotta oltu yhdessä ja kovasti tahtoisin jo sitoutua kunnolla.
aika monen naisen unelmana on varmasti saada sormus sormeensa ja avioitua. valitettavasti miehen unelma ei välttämättä ole sama. mies voi hakea elämältään ihan eri asioita. mutta uskon että jossain syvällä sisimmässä myös minunkin mieheni unelmoi perheestä ja avioelämästä. se kosiminen vain saattaa joillain kestää yllättävänkin kauan. mutta jos miehesi on sanonut että haluaa naimisiin tulevaisuudessa, niin eiköhän se kosinta sieltä sitten tule aikanaan. vai haluaako miehesi kosia vasta sitten, kun on lapsia tulossa? kannattaa jutella asiasta, keskustelu ei ole koskaan huono juttu. tai sitten kosit itse, eikös ensi vuonna ole karkauspäivä? ;)
minä ajattelin odottaa myös sinne ensi helmikuulle, ja jos ei mitään tapahdu, niin kysyä "päräytän" ite.
"mutta uskon että jossain syvällä sisimmässä myös minunkin mieheni unelmoi perheestä ja avioelämästä"
Kaikilla ei todellakaan ole näin!!! Kai olet varmistanut, että miehesi haluaa joskus mennä naimisiin, eikä ole päättänyt, että ei koskaan? Muuten kosimisesta voi tulla kovasti kiusallinen tilanne sinun kannaltasi.
Turhien odotusten elättely on kurjin homma tässä avo/avioliitto -kysymyksessä. On reilumpaa että se ilmoitetaan heti ennen yhteen muuttoa jos jommalla kummalla on ehdoton näkemys asiasta, niin toisen elämä ei mene odotteluun vaan hän voi päättää lähteekö vai jääkö. Jos jää, niin sitten kaikki painostus ja vihjailu pois, koska on suostunut siihen, että tilanne on mikä on.
en ole mitään varsinaisesti "varmistanut". juteltu ollaan kuitenkin asiasta ja miehen puheista päätellen on halukas menemään naimisiin tulevaisuudessa. mutta eihän sitä koskaan tiedä. täytynee keskustella vielä lisää. kiitos kun kerroit mielipiteesi.
Onko kihlautuminen unelmasi vai avioituminen? Vaikka avioituminen tietysti usein seuraa kihlausta.
Ehkä mies kosii sitten viimeistään, kun lapset ovat ajankohtaisia. Jos et sitten suostu hankkimaan niitä avoliitossa.
Kai hän on ajatellut asiaa ja aikoo joskus kosia, jos on sanonut haluavansa naimisiin kanssasi. Jos ei sitten ole muuttanut sen jälkeen mieltänsä tai sanoi sen vaan sinun mieliksesi. Riippuu tilanteessa missä sanoit sen. Jos et halua ottaa asiaa lainkaan puheeksi tai kosia itse, niin ei auta kuin odotella. Itse odotin aika kauan, mutta onneksi odottaminen kannatti ja mies kosi. Aina ei tietysti käy niin.
Todennäköisesti mies vielä epäröi jotain. Jos hän on kuitenkin joskus ajatellut menevänsä naimisiin. Mutta ei vielä.
jos miehesi tahtoo totisesti yllättää sinut kosinnallaan ja esittää että mennään naimisiin myöhemmin...
täällä? Selkeämpää olisi puhua suoraan miehesi kanssa tulevaisuudestanne. Jos ette kykyne keskustelemaan, eipä yhteinen tulevaisuus ruusuiselta näytä.
Olin itsekin huolestunut siitä, kositaanko minua koskaan. Ajallisesti suhteemme oli teidän tilannettanne vastaava, tosin asuntoa ei ole edelleenkään ostettu.
Itsekin kuuntelin "sitten joskus" ja "sitten tulevaisuudessa" -selityksiä. Kyllästyin kuitenkin jatkuvaan odotteluun, jota kesti suunnilleen vuosi. Keskustelimme mieheni kanssa asiasta useaan otteeseen ja lopulta tulin siihen tulokseen, että mun elämä on tässä ja nyt enkä voi pitkittää unelmien toteuttamista loputtomiin. Mistä voin tietää, aikooko toinen toteuttaa suunnitelmia koskaan? Toisen puolesta ei tietenkään voi asioita päättää, mutta omia haaveita ja rajoja on tutkiskeltava ja niistä on joskus päätettävä. Koin, että mun on tiedettävä, mihin suuntaan elämää rakennetaan, ja rakennetaanko sitä yhdessä vai erikseen. Avioliitto on mulle tärkeä asia, ja sen selittäminen toiselle oli haastavaa puuhaa. Mieheni pyysi viikon miettimisaikaa ja totesi mietintöjensä jälkeen, että ensi kesänä mennään sitten naimisiin.
Jälkikäteen mieheni on todennut olevansa sellaista tyyppiä, että tarvii ns. käskyn pohtia asioita. Hän teki siis oman päätöksensä, kehotuksesta.
Mun mielestä kannattaa varmistua siitä, että toinen oikeasti ymmärtää, kuinka tärkeästä asiasta on kysymys, oli sitten kyseessä avioliitto, lasten saaminen tms. Jos jaksaa keskustella, keskustella ja keskustella niin asiat selviää vähitellen suuntaan tai toiseen.
Lykkyä pyttyyn, ja kärsivällisyyttä!
Meille kävi juuri kuten teille. Otin yli vuoden tuskailun ja vihjailun jälkeen asian tosissaan puheeksi ja kyllä kannatti! Mies on ns. hitaasti syttyvä eikä suunnittele tulevaisuutta yleensä. Tilanne kehkeytyi pikkuhiljaa ensikeskustelun jälkeen. Pidin aihetta tasaiseen tahtiin "listalla", mutta en ikävällä tavalla.
Ensi vuonna ollaan sitten menossa naimsiin (yhteisestä päätöksestä!) ja tulevaisuudesta on ollut puhetta ihan eri tasolla kuin koskaan ennen. Olen tyytyväinen että avasin keskustelun asiasta. Lopulta mies jo oma-aloitteisesti ehdotti keskustelutuokiota tulevaisuudesta, johon oli jopa valmistautunut laittamalla kysymyksiä paperille! :D