Mitä ootte mieltä siitä, että nykypäivän kuvanmuokkausohjelmien myötä kuvathan ei oo enää niin totuuden mukaisia kuin ennen vanhaan? Hyvä asia vai huono asia? Gallup.
mielipidekysely
kyklooppi
242373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kuvien tunnelma ei ole aito ja muokkaaminen lisää hirveästi kuvaajan työmäärää.
Se on poissa itse kuvauksesta, jos ei ole varaa asistenttiin.
Huonoa kuvaa ei saa hyväksi kuvankäsittelyohjelmalla, ei vaikka vaihtaisi taustan paremmaksi, kun "alkuperäisessä kuvassa näkyi häiritseviä yksityiskohtia, kuten ihmisiä ja puita" (DigiKuva 15/2007 s. 19).
Miksi juuri ihmiset ja puut sinua häiritsevät? Olen nähnyt upeita kuvituksia puukirjoissa enkä aio mielipiteestäsi huolimatta tuhota vanhoja luokkakuviani.
Ei se tausta minua häiritse. Lainasin DigiKuva-lehdestä kuvaajan kertomusta. Hän oli kuvannut korppikotkan, mutta vaihtanut taustan taivaaksi, koska alkuperäisen kuvan taustassa oli "häiritseviä puita ja ihmisiä". Kuvasta näkee selvästi, että sitä on käsitelty. Sama, jos teettäisi alkuperäisestä paperikuvan, leikkaisi linnun irti ja liimaisi sen toiseen kuvaan.
Viestini oli: aito kuva on aito. Retusoitu on retusoitu. Entisessä Neuvostoliitossa harrastettiin kuvien retusointia, kun joku henkilö oli likvidoitu ja hänet piti poistaa myös historiasta eli valokuvista. Näin leikittiin, että kyseistä tyyppiä ei ole koskaan ollutkaan.
... pelkästään entisajan neuvostoliitossa, vaan myös entisajan suomessa ja vielä nykyajankin suomessa ja itseasiassa maailmallakin. Joihinkin valokuvauksen tyylilajeihin kuvan retusointi ym. käsittely kuuluu olennaisena osana. Sitten on valokuvauksen tyylilajeja, joissa kuvaa ei juuri jälkikäsitellä vaan pyritään saamaan valmista suoraan kamerasta. Digikuvaa voi käsitellä siinä kuin negaakin, tai voi jättää käsittelemättä.
Muuan luontokuvaaja pohti kerran, että onko hyväksyttävämpää manipuloida luontoa kuin siitä otettua kuvaa. Manipulointiahan on jo sekin, että kuvaaja valitsee hetken ajasta ja alueen tilasta. Kuvan muokkaus voidaan jakaa kahteen osaan; ennen kuvan ottoa tapahtuvaan sekä jälkikäsittelyyn.
Mielestäni totuudellista valokuvaa ei ole olemassakaan eikä ole ollut. Jopa tieteellinen dokumenttikuvaus tai esim. rikospaikkakuvaus ei ole yksiselitteisen totuudellista.
Valokuvan perusväittämän, "tämä on joskus ollut" , horjuminen aiheuttaa toisissa meissä ahdistusta ja pakottaa määrittelemään uudelleen, mitä me voimme pitää valokuvana. Nykyisin jokaisella on mahdollisuus luoda kuvia, jotka näyttävät ihan valokuvilta silti olematta sitä kappaleen alussa esitetyn väittämän tarkoittamassa mielessä. Silloin tullaan sen kysymyksen eteen, että minkä verran kuvaa voi muokata tuon väittämän vaarantumatta. Kysymys ei mielestäni ole ollenkaan merkityksetön, sillä kuvan katsojan täytyy voida asettaa kuva johonkin luokkaan, joka on lähtökohta sen tulkinnalle. Toisaalta jos kuvan sisältöä kovin radikaalisti muutetaan, rikkoutuu myös sen kuvan kieli. Toki tekijä voi tietää mitä tekee, mutta myös katsojan pitäisi tietää sillä kuvaa, joka ei täytä kappaleen alun väittämää pitäisi tulkita kuin mitä tahansa muuta graafista taidetta.
Tämä oli tämmöistä pohdintaa, mitä olen tykönäni miettinyt enkä yritä väittää olevani oikeassa, sillä tuskin tähän kysymykseen on olemassa yksiselitteisen oikeaa vastausta.
Siis onko teidän mielestä se kuva sitten alunperinkään aito, joka tulee jostain kamerasta? Jossa tietty määrä megapikseleitä ja optiikka joka sanelee kuvan ulkonäön.Kamera on tekniikkaa, ja digikameran tekniikasta suuri osa on jälkikäsittelyitä.
Sama kun kysyisitte että onko rillipäisten ihmisten näkemys maailmasta aito kun sitä on paranneltu linsseillä.
eriasia on sitten se jos jonkun henkilön pää on vaikkapa vaihdettu toiseen vartaloon jne. Mutta peruskuvankäsittelyssä ei ole mitään ihmeellistä huijausta.
Vaikka joku puu poistettaisiin kuvasta digitaalisesti, niin entis aikaan tositaiteilija olisi käyttänyt moottorisahaa ja sama lopputulos, sen puun kustannuksella vain.
Digikuvankäsittelyssä bitit liikkuu ja se lienee kaikinpuolin terveempi lähtökohta.
Sehän riippuu siitä millaisiksi ne muokataan. Kun otat kuvan niin harvemmin kamera pystyy käsittelemään sen sellaiseksi kuin kohde kuvaus hetkellä todella oli. Kuvaaja kyllä sen muistaa ja huomaa eron jos vain haluaa.
Lähes jokainen kuva vaatii korjaamista. Muokkaaminen, "kikkailu" on eriasia ja sitä tehtiin ennenkin. Mutta kuvia silti kaikki.
Filmiaikana et kuvanottamisen jälkeen juuri paljoakaan pystynyt parantelemaan tulosta, kuva oli otettu ja siinä se.
Tänään digillä pystytään ottamaan kuvia joista ennen ei osattu kunnolla haaveillakaan.
Turha kuvitella ettei filmiaikana ole käytetty mitään kuvankäsittelykeinoja. Niistä vain ei ole taviksille pikkulinnut näköjään laulelleet niin paljon kuin digikuvan käsittelykeinoista
Mihinkään ihmisen tekemään ei ole koskaan voinut luottaa. Kuka lie ollut Mona Lisa, mitä lienee koittanut kertoa Michael Angelo maalauksissaan jne.
Valokuva on useasti jo otettaessa manipuloitua tietoa, sommitelmat aseteltuja, henkilöt tarkkaan valittuja jne. Ja pimiöissähän niitä sitten on iätajat käsitelty halutun kaltaisiksi.
Digitaalinen valokuvaus on ainoastaan nykyaikaista pimiötyöskentelyä. Nyt kun Gigantin halpiskoneen mukana saa kohtuullisen kuvankäsittely ohjelman niin jokainen Matti Meikäläinen kuvittelee olevansa jokin kuvankäsittelyn asiantuntija. No jäljestähän sen huomaa.
Jokunen linkki aiheesta:
http://www.sksl.fi/sksl/valokuvausohjeet/yhteenveto.html
http://www.tut.fi/units/arc/amltech/books/aml2100/pdfs/darkrm.pdf
streams.evtek.fi/mts05/slides/HellstenAntti.ppt
http://www.jorepuusa.fi/Koulu final/start.htm
http://www.harhakuva.org/view/15420
Silloin kun kuvaa ei tarvitse käsitellä jälkeenpäin ja on onnistunut otos, on mielestäni aidoin kuva. Silloin kuva on suunniteltu etukäteen ja nähty vaivaa hyvä tuloksen saamiseksi. Näin pyrkivät tekemään ainakin filmikuvaajat.
Digin "helppouden" jäljet näkyvät yhä enemmän huitaisten otettuina ja vahvasti jälkikäsiteltyinä kuvina. Ne eivät ainakaan ole minun makuuni.
Jaa että kaikki tekee digillä niin ja kaikki filmille näin... Mielenkiintoinen oivallus. Ehkä voisit ottaa ne tummennetut mustavalko lasit silmiltäsi että näkisit mitä ympärilläsi tapahtuu.
Pelkkää pluffia.
Aito kuva on sellainen, kuin se optisessa etsimessä näkyy. Jos se siitä poikkeaa on se epäaito.
Paras kuva on selainen, jota ei tarvitse muokata.
Digin dynamiikka ei vain yleensä riitä sellaiseen.
Tai siis juuri sellaisen kuin se näkyi optisessa etsimessä jos vain haluaa, filmille kuvatessa tuo ei onnistu.
Eli voi asettaa värilämpötilan juuri siksi kun se on kuvaus hetkellä, värit voi jälkeenpäin säätää juuri oikeiksi ym. ym. Kaiken lisäksi säätää asetuksia niin monta kertaa, että ne tulevat oikeiksi.
Olen ottanut nimenomaan ne lasit pois ja ruvennut näkemään hyvän kuvan merkityksen.
Mietipä nyt vähän, mikä on aito kuva.
Onko se kahden optiikan läpi kulkenut, kovalla työllä monivaiheisen kemiallisen prosessin läpi valmistettu yksi kuva, joka on alkuperäisen näköinen puolipilvisenä kesäkuun 13 päivänä klo 11 kalkitulla pihalla katsottuja. Vai oliko tässä liikaa muuttujia?
Turha syyttää digikameran dynamiikkaa aitouden pilaajaksi. Kuva on koko kuva, eikä se, että haetaan luupilla ja densitometrillä detaljien äärisävyjä.
Kyllä filmipuolellakin pumpataan sävyjä esiin vedostusvaiheessa, ihan samoin kuin digipuolellakin. Ei ole olemassa ideaalista koko väriavaruuden toistavaa filmiä tai paperia.
Jos kuva vielä painetaan, niin tilanne muuttuu varmaan mielestäsi katastrofiksi. Siinä vasta kuva kärsiikin.
Et liene nähnytkään filmikameraa saati sitten, että olisit moisella kuvannut. Värilämpötilat ja muut vastaavat jutut ratkaistiin oikean filmin valinnalla ja suodattimen käytöllä.
noin 20 v. kuvattua, mutta henkilö joka väittää ratkaisevansa värilämpötilat filmeillä niin ei taida tietää, että on olemassa kahta filmityyppiä; keinovalo ja päivänvalo. Luonnossa taas värilämpötila vaihtelee melko suurella skaalalla, eikä aina ollut mukan repullista suotimia ja suotimilla taas menetettiin aina aukko tahi enemmän.
Hukkaan näyttävät menneet nuo 20 vuotta. Luulisi siinä ajassa edes jotain oppivan.
mutta voisitko ystävällisesti neuvoa minua tiedoiltani vailinaista seuraavassa ongelmassa.
Olen kuvannut päivänvalofilmille ja nyt minun pitäisi poiketa keinovaloon kuvaamaan, tietystikään en voi vaihtaa filmiä kesken kaiken eikä myöskään ole salamaa sen paremmin kuin suotimiakaan. Nyt kysyisin miten saan värit toistumaan oikein keinovalossa päivänvalofilmille, korostan vielä kerran etten omista salamaa enkä suodinta ja filmejäkin on vain yksi. Digille em. tilanne ei ole minkäänlainen ongelma.
..ottaa useilla kameramalleilla asetuksineen juuri sama maisema- tai tilannekuva, vieläpä samalla hetkellä, nämä käsiteltäisiin eri kuvankäsittelyohjelmilla kuvaajien mielestä ihanneotokseksi asti.
Siinä olisi vertailumateriaalia kylliksi.
Tää video ehkä sanoo sen hyvin.
http://www.youtube.com/watch?v=7rSjh52fGTg
Jos jätetään huomioimatta nuo historiaa vääristelevät poliittiset kuvat, niin kyllä sitä osattiin ennekin. Itsekin harrasttin 60-luvulla kameralla ja pimiössä leikimistä kieli poskella hullutellen. Tuloksena löytyy vieläkin laatikosta kuvia, jotka ovat aidon näköisiä, mutta eivät taatusti todenmukaisia.
Kyllä silloinkin tunnettiin sanonta "Kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa".
Miten kuva voi olla koskaan totuudenmukainen, kun siinä näkyy vain yksi kuvakulma, josta kuvaaja on rajannut ympäristön pois. Parhaimmillaankin se on vain osatotuus.
Kirjoitit:
"Miten kuva voi olla koskaan totuudenmukainen, kun siinä näkyy vain yksi kuvakulma, josta kuvaaja on rajannut ympäristön pois. Parhaimmillaankin se on vain osatotuus."
Tässä se on se olennainen asia kiteytettynä. Muokkaamatonkin kuva on kaikkein vaarallisin - jos katsoja luulee sen kertovan koko totuuden, objektiivisen totuuden.
..kysyisin kuvan aitoudesta, kun en oikein ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan.
Eikö pitäisi olla vaatimus, että kuva otetaan normaaliobjektiivilla jotta kuvasta tulisi sellainen kuin todellisuus. Tuollainen tuli vain mieleeni kun eilen katselin erään liikkeen mainosta, jos asiaa tuntematon sitä kuvaa katselee niin hän luulee liikkeen olevan melko suuren kooltaan, tosiasiassa huone on melko pieni mutta kuva oli otettu laajakulmalla.