Millainen lapinporokoira on

meillä kokemukset kahdesta lapinkoirasta. vaikka ei niin hirveästi tykkäisi, mitä lapsi tekee, on kärsivällinen....

Lapinporokoirat ovat lapsiystävällisiä ja ihania kaikinpuolin :o)

Meillä pennusta asti ollut tosi lapsirakas. oppinut hyvin olemaan iisisti lapsien ja vauvojen lähellä (vaati tietenkin opettelua ensin hiukan). Hassua miten koira voi ymmärtää ihan vain kun kertoo "tämä on lapsi. nyt olet rauhallisesti" ja kieltänyt jos meinaa leikkiä rajusti tms... Annettu pikkihiljaa esim lapsen heittää palloa koirallemme mutta aina niin että olemme lähellä itse. Varpaita pakko päästä nuolemaan mutta ei mitään vaaratilanteita ole ollut. kerran innoissaan ekoilla kerroilla kun lapsen näki ,hyppäsi kohti niin että tuli pieni raapale lapsen poskeen. mutta lapsi ei tajunnut mitään. Innostuu aina lapsien äänistä, varsinkin tuttujen lapsien äänistä. Kun meill kyläilee tuttujen lapset, ensimmäiset puoli tuntia olen tosi varovainen ja tarkkana, että koira tajuaa taas että ei saa riehua, mutta sen jälkeen voi melko huoletta antaa olla lapsen kanssa (jos ei ihan vauva ole kyseessä). Seuraa vaan lapsia ja vie palloa niille lähettyville. Minulle oli positiivinen yllätys heti pennusta asti tämä lapsirakkaus! Ja yleensä ihmisrakas rotu!

Minusta lpk on aina ollut hyvän perhekoiran maineessa ja pitkämielinen hyvähermoinen rauhallinen. Joka rodussa voi olla yksittäisiä erilaisia, se pitää muistaa.

Parasta kun keskustelee asiasta kasvattajan kanssa millainen pentueen emä on ja pyytää apua valinnassa jotta sieltä saataisiin se lapsiperheen arkeen soveltuva pentu.


Kuitenkin rotu kuin rotu,
pennun ja sittemmin aikuisen koiran on saatava perheessä turva ja turvallinen olo aikuisten toimesta, eli sekä lapsilla että koiralla on oltava säännöt ja rajat. Koiraa on opetettava, ja lapsia on opetettava. Mm lapset eikä aikuisetkaan saa häiritä nukkuvaa tai ruokailevaa koiraa, tai kun se tahtoo olla omissa oloissaan ja vetäytyy, eikä koira ole lelu.

Sillä jos niin ei tehdä, voidaan koiran hermot nuoresta pilata minusta.


Jos lapset saa koiraa härkkiä ja härnätä ja käyttää leluna ja retuuttaa, ja naapurin lapset esim vielä lisäksi, se ei tee koiran elämästä mukavaa, eikä turvallisuudentunnetta, ja jos koira joutuu puolustuskannalla jatkuvasti olemaan, riippuu koiran omasta luonteesta mitä tapahtuu, ja tilanteesta. Kukaan kasvattaja missään rodussa ei voi vannoa pentueesta 7-8vk ikäisinä millaisia niistä pomminvarmasti tulee, saati mitä kaikkea kunkin pää kestää.

Normaalin porokoiran pää on hyvin hyvä kyllä, mutta kyllä senkin varmasti voi piloille saada jos oikein huonoon perheeseen joutuu vaikkapa kohdellluksi vaikka miten; esim jonnekin sellaiseen missä ei ole esim lapsilla mitään tolkkua kasvatusta eikä rajoja; aikuiset käväsee kotona yöksi; ja koira ostetaan lähinnä lasten leluksi lasten vonguttua ja kun on tultu ajatelleeksi, että se voisi olla kiva olla koira, lapsethan sen hoitavat ja ulkoiluttavatkin näppärästi ja porokoiran pitäisi olla perusterve, ei tule eläinlääkärinkulujakaan. :(
Kaikkea kuulee.



Mikäli taas koira saa nähdä että oman väen lauman johtajat eli aikuinen väki pitää rajat ja säännöt ja turvaa sekä hänet että muut laumassa, ja saa rakkautta ja aikaa aikuisilta laumassa, ja hoidetaan hyvin ja pidetään hyvin, ja voi tuntea olonsa turvalliseksi koira kuin kaikki muutkin, niin mikäs on koiran ollessa ja leikkiessa lapsien kanssa. Hankitun koiran rotu kuin rotu, lapset pitää opettaa muistamaan, että koirakin on elävä olento, ja siihen sattuu, ja toisaalta sillä on kynnet ja hampaat, eikä ihmisen ymmärrystä, ja sen reagointitavat erilaisia.


Jos tahdot rauhallista koiraa, koska nykyään tuntuu olevan monenmoista koiraa liikenteessä, ja monensortin pennuttajia, riippumatta onko kokeneitä vaiko eikö kasvattajana,

katso tarkkaan paikkaa mistä käyt katselemassa ja mistä kyselet, rauhallisesta tasapainoisesta itsevarmasta emästä saa parhaiten samanlaisen pennun. Pennuthan imevät vaikutteita pentulassa aikuisten koirien käytöksestä kuin pienet sienet. Jos et pidä emästä, emän käytöksestä tms niin älä mene ottamaan, vaan sano vaan, "me katellaan ja mietitään nyt vielä".-


Tuosta luonnepuolesta vielä; meillä on uroksemme työkoirataustaa niin kuin "nyrkillä täyteen tungettuna" perheestänsä; ja se on tasapainoisin, hyvähermoisin, lungein, ultrarauhallisin porokoira mitä meillä on ikinä ollut ;)
Naapurustossa saksanpaimenkoirat ovat aivan eritasoisen vilkkaita otuksia aika hyrriä. Erilaisiakin varmasti on.



Narttu meillä on vilkkaampaa, mutta myös sillä on niin hyvä sopeutumiskyky ja se "päällä/pois" (on/off)-napiksi sanottu juttu luonteessa, että lähinnä uloslähtiessä siitä innostuessa näkyy se vilkkaus. Hirveän hyvähermoinen ja tasapainoinen sekin on. Molemmat hiljaisia otuksia.


Se että joku tarkasteltu koira esim narttu jossain kennelissä ei tunge vieraisiin tutustujien lapsiin tavatessa niitä, ei tarkoita muuten sitten sen olevan vihainen tai muuta. Ne vain eivät ole tuttuja / omaa laumaa. Moni koira on tyystin välinpitämätön vieraita kohtaan 'vanhanaikaisen suomalaisen koiran' ihanteen kuvaamalla tavalla edelleen tänä päivänä; Lapissa sitä on arvostettu, jotta hyvä työkoira ei katoaisi muihin palkisiin "vahingossa" vieraan käden kautta, siksi "oman väen koiria" on paljon suosittu ja se perimä näkyy tänäpäivänäkin rodussa.

Sitten kun koira huomaa että 'Aijaa tämä on tuttua väkeä', tai oma väki antaa luvan, tai joku muuttuu tutummaksi, on aivan eri asia. Häntä heiluu ja syliin ängetään sitten.

Toiset taas ovat pennusta pitäen avoimia vieraillekin ja aina halukkaita tutustumaan.


Joka rodussa on monenlaista yksilöä, se on hyvä muistaa. Eri kenneleissä voi kasvattajilla olla aivan erilaiset ideologiat siitä millainen on oikean luonteinen koira, ja sitämyöden eriluonteisia narttuja (ja uroksia) ja niiden jälkeläisiä. Eli kannattaa katsella.