Keuhkokuumeesta toipuminen

ihan tavallist sorrtia kun kolmenlaiset antibiootit ja jopa kortisoni. Miks muuten sulle sitä annettiin kortisonia infektion aikana? Eli mitäs sulle tästä sairaudesta kerrottiin?

on ihan normaalia, että noin rajun keuhkokuumeen jälkeen on toipilaana monta viikkoa. Ajattele nyt, tavallisessa rajussa flunssassakin saattaa olla pari, kolmekin viikkoa väsynyt ja ei ihan kunnossa, niin mitens sun tapauksessa sitten. Voi hyvin mennä kuukausi tai ylikin, ennen kuin olet entisessä kunnossasi.

kohta kolme kuukautta menny sitä kun olin 4 pvää keuhkokuumeessa sairaalassa,edelleen tulee välillä keuhkokipua ja jatkuva flunssa ollu sen jälkeen...ja jaksaa fyysisesti paljon huonommin kun ennen,ruoka ei oo sen jälkeen maistunu niinkun ennen...lääkäri sano kun soitti että keuhkokuvat on ok että keuhkokipua voi kestää 2kk eli hidastahan toi paraneminen on...

Mulla alkoi eilen aivan samat oireet!!
Paitsi jo aamulla.
Menin klo.8 töihin (olen töissä varaston keräilijänä), silloin ei vielä ollut mitään.
Mutta kello 10 aikaan palelin luita ja ytimiä myöten! Päänsärky oli kova. Puolen päivän aikaan aloin näkemään "harhoja" eli kaikkialle minne katsoin oli sekavaa ja pyörryttävää. Pahaolo nousi päivän mittaan, kunnes vasta 20 vailla 4 annoin periksi.
(itsekin ihmettelen että miksi vasta silloin.?)
Ajattelin että ehkä verensokerini on poskellaan tai jotain, ja menin suoraan töistä mummolleni.
Hän sairastaa diabetesta, joten sieltä löytyy verensokerin mittaamiseen tarvittavat tarvikkeet.
Sillä hetkellä verensokerini oli täysin normaali.
Mutta vielä tuossakaan vaiheessa kun palelu oli kestänyt koko päivän niin ei osannut mitään epäillä. Nääs meidän työpaikan rakennus on öljylämmitteinen, ja lämmöt sieltä on olleet katkaistuna jo 4 päivää, koska öljy on loppu!
Helvata sentään. Niin takaisin aiheeseen.
Verensokerin mittaamisen jälkeen ajattelin pistää hetkeksi pitkäkseni, että jos se vaikka auttaisi.
Kuume pamahti yli 39 asteen. Siinä sitten makasin mummon sängyllä aivan totaalisen rikkinäisenä, ja
ihmettelin kuinka hölmö olin ollut. :)
Aamu 5 aikaan kuume oli vieläkin 38.6. Otin silloin 1g Panadol:in. Herätessäni yltäpäältä hiestä märkänä oli lämpöni pudonnut 34.3. (Eli noin tunti sitten.)
Nyt kun kello on 12.35 lämpöni on 37.7.
Eli nousee pikku hiljaa!
Kuiva yskä on lisääntynyt koko ajan pikkuisen enemmän. Olen entinen tupakoitsija.
Lopetin viime huhtikuussa. Onneksi.
Nyt vain jään odottelemaan että mitä tapahtuu?
Paikkakuntani vaihtui tässä kuussa Kellokoskelle joten kuulun siis Hyvinkään sairaalaan(kö)?

ihmettelen huonoa kuntoa. Kaksi viikkoa sitten lauantaina iltapäivällä kuume nousi yhtäkkiä 40.een. Sitä jatkui tiistaina iltapäivälle 38-40 välillä. Sitten tohtorille, kun hermo loppui.
Verikokeet ja crp 446.Keuhkokuvissa selvät keuhkokuumen merkit.Tajukin jo sekaisin. Vuodeosastolle. Tiputukseen, neste hukkaa. Ja kahta antibiottia suoraan suoneen.Viisi vrk, sitä ja crp 19. Alussa 2 vrk.ta tuli keuhkoista melkein puhdasta verta.Ei ne mitään happea antaneet, en tiedä miksi.
Koti hoitoon ja kexeksin 750 antibiottia nyt 10vrk. Limaan boretaplettia.Kunto kai palautuu vähitellen, ihmettelen vain hidasta palautumista.
Taudin alkamisesta 2 viikkoa ja sadan metrin kävely jo heikottaa.

itse jouduin keuhkokuumeen vuoksi sairaalahoitoon 2.9.2009, crp oli 392 ja kyse oli kai tunneista, itsellä oli päivystyksestä saatu tavanic atb-kuuri jonka lääkäri heitti pois ekaks ja ilmoitti että ainoastaan vanha perinteinen penisilliini kelpaa ko. hoitoon, 4milj.yks neljän tunnin välein suoneen viikon ajan ja kas kummaa, elämä voitti, mutta nyt on harmina kiinnikkeet joita tuli oikeaan keuhkoon...kipuilee rankasti.aiheuttajaksi todettiin oma bakteeri, pneumosellainen....uudesta pneumokokkirokotetta kai mennee hyvin kaupan...terv. kaikille k.o. taudin sairastaneille

Moro vaan

Mulla todettiin eilen keuhkokuume(2 krt vuoden sisään). kuume pyöriin siinä 38-39 paikeilla, crp ei ollut kuin 97, valkosolut kohollaan 11 risat. Nyt en halunnut, että happisaturaatiota mitataan, koska oletin sen olevan hengenahdistusten takia 90 paikkeilla. Viime kerralla jouduin suoraan osastolle viikoksi, tämä sen takia että mä vihaan sairaaloita. Lapsena tullut viettettyä aikaa jokunen kuukausi.
Kaikkein pahinta mulla ainakin on tuo yskiminen, vaakatasoon ei tarvitse yrittääkkään mennä, yskittää nii kovasti, että alkaa silmissä tummua. Joten olen vavalvonut muutamia öitä torkkuen silloin tällöin. Nyt sitten yritetään nukkua istualteen.

Itse olen vuoden aikana sairastanut 3 keuhkokuumetta. Nyt kuukausi edellisestä. (sairaalassa viikon verran) Toipuminen on koko ajan hitaampaa. mitään ei jaksaisi tehdä.. Syytä ei tiedetä miksi sairastelen. Olen 30-v. nainen, ennen perusterve, nyt aina kipeä. Lisäksi tottakai masennus ja paniikkihäiriö. Pelottaa tulevaisuus..jos sellaista edes on.

Minä kotiuduin eilen sairaalasta (tai oikeastaan TK:n vuodeosastolta) keuhkokuumeen vuoksi. Siellä pötköttelin koko vapun, eli lauantaista eiliseen. Minulla homma meni näin:

Pääsiäisen tienoilla (eli reilu viikko sitten) minulle tuli kuiva "kurkunpään" yskä. Ajattelin sen johtuvan vaan katu- ym. pölyn aiheuttamasta ärsytyksestä, pääsiäisenä kun tuli oltua paljon ulkona jne. 2. pääsiäispäivänä (eli viikko sitten maanantaina) olo oli aika ikävä liki pitäen heti aamusta lähtien. Mies korjaili pihassa fillareita ja minä siinä hengailin myös. Ajattelin saaneeni auringonpistoksen, kun joka paikkaa särki ja oli huono olo. Toisaalta mielestäni en auringossa kuitenkaan niin kauan ollut... Yskä oli edelleen. Lähdettiin tekemään pieni pyöräilylenkki, mutta eihän siitä mitään meinannut tulla! Ajattelin, että kuolen sinne lenkille, olo oli niiiiiin voimaton. Kotiin päästyä mittasin kuumeen perinteisesti kainalosta, mutta mittari oli sitä mieltä, että kuvittelen vain olevani kipeä. Lähdetiin ulos grillaamaan ja paska olo ei kun jatkui vain.

Grillillä vilutti ja joka paikkaan koski. En jaksanut nostaa edes neljää päällekäin pinottua ruokalautasta pöydältä! Tultiin sisälle, mittari kainaloon - 36,7. Olo oli kyllä jotain ihan muuta. Mittari suuhun kielen alle - 38,3. Kappas, tämä vastasikin jo enemmän oloani.

Ja näin jatkui koko viikko. Yöllä kuumetta oli lähes 40, päivisin se tipahti ~38. Kaikkea tätä säesti aivan jumalaton pää- ja niskasärky. Torstaina sain varattua ajan terkkarille, kun ajattelin, että ei tämä voi enää normaalia olla. CRP oli 84 ja kuumettakin oli yli 38. Terkkari laittoi lääkärille. Lääkäri kuunteli keuhkot, mutta myöhäisestä vastaanottoajasta johtuen keuhkokuvia ei otettu. Jotain keuhkoista kuului, määräsi 10 päivän Amorion-kuurin ja sanoi, että mikäli kuuri ei parissa päivässä ala auttaa, sitten päivystykseen.

Ei auttanut Amorion, ei... Kuume pomppi edelleen samalla tavalla, kuin oli tehnyt koko viikon. Lauantaiaamuna sitten päivystykseen. Siellä otettiin keuhkokuvat, saturaatio oli 94, CRP 103 (antibiootista huolimatta!) ja kuumettakin oli reilusti. Näiden perusteella lääkäri laittoi TK:n vuodeosastolle. Antibiootit meni suoraan suoneen 3 krt/vrk ja lisäksi sain Ventolinea höyrynä.

Kuume laski, tulehdusarvot laski enkä tarvinnut koko osastolla oloaikana lisähappea, joten lääkäri päästi kotiin. Mutta on voimaton olo! Äsken käytin koirat tarpeillaan, molemmat erikseen enkä edes kaukana, niin olin aivan hiestä märkä. Että kyllä kai tässä saa varautua pitkään toipumisaikaan.

Itse vietin viimeviikon tyksissä keuhkokuumeen ja sepsiksen takia. Tiistaina heräsin aamulla alaselkä kipuun. Kipu ei ollut paha, vähän häiritsevä. Iltapäivällä vähän väsyttin. Ihan normia väsymystä. Illalla iski ihan kauhea pahoinvointi. Kuuden aikaan mittasin lämmön, ihan normaali.

klo 22 oli pakko soittaa ambulanssi kun tuntui ettei jalat kanna. Syke 160, lämpö yli 40 ja verenpaineita ei saatu mitattua. Kunnon septinenshokki. Lanssilla tyksiin ja siellä alkoi kunnon hengitysvaikeudet. Oli ihan kamala tunne kun tuntuu ettei saa vedettyä happea perille asti. Ja jossain vaiheessa tuntui ettei enää edes jaksa. Ennen puoltayötä olinkin teholla. Teholla olin kaksi vuorokautta, sitten tarkkailussa vuorokauden ja viikonlopun vuodeosastolla. Maanantaina pääsin kotiin. nyt menee kolme eri antibioottia 10vrk.

Maanantaina olo oli vielä aika kurja, nyt olo on oikeastaan jo lähes normaali! Jalat tutisee jos jotain rankempaa tekee, esim kävelee rappusia. Mutta muuten olo on hyvä. Tuntuu hurjalta, että miten äkkiä voi nuoriaikuinen mennä todella heikkoon kuntoon. Toisaalta lääkärit ihmetteli minun nopeaa toipumista. ti illalla näytti hetken kuulemma todella pahalta.

Mulla ei nostanut kuumetta ollenkaan , ainoastaan kuivaa yskää ja hengitystiheys kasvoi. Hengin varmaan jo yli 30 kertaa minuutissa ja sekään ei tuntunut riittävän. Menin sitten sairaalan päivystykseen , otettiin sisään ja jäin odottamaan osastolle siirtoa ja sitten katkes "filmi " Eikun kuulemma teholle ja hengityskoneeseen siinä 8vrk:tta crp oli enimmillään 285 kuume nousi koneessa ollessa 38,5 asteeseen. Sen jälkeen osastolle jossa jatkettiin antibiootteja sekä kortisonia suoneen välillä jotain tabletteja ja hengitettävää lääkettä , välillä happimaskia ja öisin happiviikset. saturaatio siinä 90 ja vähän alle. viis päivää osastolla , ens alkuun jalat ei kantanu laisinkaan ,kerran lähti jalat alta aivan yllättäen. Uskomatonta että keuhkokuumeen takia kunto voi mennä tosi heikoks. Kun minut kotiutettiin 10 päivää sitten oli crp 6 ja muutenkin veriarvot ym ihan kohallaan paisti maksa-arvot lääkärin mukaan ne ovat koholla runsaan antibiootti lääkityksen takia. Koton lääkkeitä sitten tabuina viikon verran ja napapiikki kuukauden.Liikkuminen on tosi työlästä . ekat pari päivää 100- 200 metrin kävely tuntu kun olis käynyt maratonilla. Vähän kerrassaan olen lisännyt kävelymatkää nyt menee jo 5-600 metriä kaks kertaa päivässä sit on pakko päästä istumaan jalat on kuin hyytelöä. Lisäksi olet voimistellut sängyssä maatessa pari kertaa päivässä 10-15 minsaa kerralla. Muuten menee lihakset aivan jumiin. Toipumiseen menee kuulemma viikkoja/kuukausia. Diagnoosi molemmin puolinen vakava keuhkokuume komplikaatio ja vasemmassa jalassa pinnallisia laskimotukoksia.

Edellisestä kirjoituksesta on jo aikaa mutta kysyn silti.. miehelläni on keuhkokuume ja on tällä hetkellä sairaalassa.. Nyt on viisi yötä ollut... Maananataina nousi kuume ja sai työterveyteen ajan seuraavaksi päiväksi, luultiin että on vaan samaa flunssaa mitä on koko perheellä ollut. No vointi heikkeni ja alkoi yskiä verta, työterveyslääkäri epäili heti keuhkokuumetta, mitä mekin ajattelimme.. CPR oli 489 ja se toinen (mitä en muista) ni 32.9. Antibioottia meni kahta eri suonen kautta ja yksi suun kautta.. Eilen oli kuumeton päivä ja tänää noussut 37.6. Kovasti olisi huomenna tulossa kotiin ja lääkäri arveli perjantana et, maanantaina kotiutettaan.. Mutta pitääkö olla kuumeton täysin vai kotiuttaako vaikka tänää ollut lämpöä?? Onko kokemuksia..

Keuhkokuume on kamala tauti. Itse olin aikoinaan kymmenen vuorokautta silloisessa sotilassairaala Tilkassa ja niistä 6 vuorokautta tippaletkuissa kiinni. Vaikka tauti ei minulla varmaan rajuin mahdollinen ollut, niin sekin oli jo aivan tarpeeksi kamalaa. Minulla taisi mennä vähintään kuukausi ennenkuin voimat alkoivat pikkuhiljaa palaamaan ja jälkitautina tuli keuhkoputken tulehdus.
Ihme kun kukaan muu kasarmilla ei tuohon sairastunut. Vain minä sen sain jostain. Olen myös allerginen kaikille penisiliineille, mutta jotain antibioottia nuo lääkärit mulle keksivät laittaa. En muista sen nimeä, mutta oli kyllä hyvää kamaa. Lähdin välittömästi paranemaan saatuani sitä.

Minä siis pysyisin kiltisti sairaalassa riittävän pitkään enkä hosuisi sen kotiuttamisen kanssa.

Minäkin olin keuhkokuumeessa tasan 5viikkoa ja nyt vuoden päästä en ole vieläkään päässyt entiseen kuntoon. Seitsemännellä antibiotilla alkoi crp laskea.
Kunto meni kyllä uskomattoman huonoksi.

Itselläni on keuhkokuumeesta nyt kulunut aika tasan tarkkaan sen kolme vuotta. Peruskunto on ihan hyvä, mutta siihen meni aikaa. Vieläkin (ja varmaan koko loppuelämän ajan) saa olla tarkkana, ettei talvella pakkasessa hengästy, koska se on varma, että yskä tulee heti ja limakalvojen ärtymisen seurauksena armoton flunssa päälle/kuumetta/keuhkoputkentulehdus. Usein kaikki yhtäaikaisesti. Itselläni ei ollut edes kvin paha keuhkokuume, mutta toteamiseen ja lääkitsemiseen meni aikaa.
Ensimmäisen kerran kun meni päivystykseen yöllä kun oli nelissäkymmenissä kuume niin hoitaja käännytti ovelta jo takaisin: "ei nuo lääkärit tykkää kun tänne tulee flunssapotilaita, mene kotiin ja syö buranaa". Ihan normihommia siis, ainakin täällä Rovaniemellä. Seuraavana päivänä mentiin illasta ja lääkäri katsoi heti ovelta, että verikokeisiin. Tulehdusarvot 90, tunnin päästä kun uudestaan niin 110. Osastolle ottivat kyllä heti ja siellä vietettiinkin sitten viisi vuorokautta. Pusutauviksi ne ensin sen tulkitsi, mutta aika nopeasti saatiin sitte ihan oikeaki diagnoosi. Suolaliuosta, höyryä ja keittoruoalla. Sen verran pahat paiseet oli kurkussa, ettei ollut toivoakaan kiinteän ruoan syömisestä.

Toista kertaa ei ole ollut, keuhokuvat on tosin otettu sen jälkeen jo kolmesti kun on tullut niin pahoja yskiä ja keuhkoputkentulehduksia. Verta on yskitty limakalvojen herkän kuivahtamisen tähden monesti.

Eli täydellistä toipumista ei varmaan ole luvassa. Toissapäivänä kävin koiran kanssa hieman rajumman lenkin potkurilla ja sehän väsähti loppumatkasta. Itse kun sen parisen kilometriä oli potkutellut niin sisälle kun pääsi, oli jo kylmähiki pinnassa ja keuhkot tulessa. Nyt sitten 37-38 kuumeilua jo toista päivää. Nenän limakalvoissa oireilut alkaneet tänään, välillä räkää ja välillä ihan kuivat, että hengitys sattuu. (rasvaan silloin ihan vain rypsiöljyllä)

Ennen kaikki flunssat oli ohi parissa-kolmessa päivässä ja keuhkokuumeen jälkeen on ollut näitä kestoflunssia, että ollaan se kuukausi tai kaksikin kipeänä.

Keuhko kuumeen 2 kertaa sairastanut eka toukokuussa sitte syyskuussa eli muutaman kk välillä.
Ekalla kerralla pitkittynyt yskä lunssaa yms perus oireet astmaatikon no sitten nousi kuume sitte lääkäriin sieltä löyty keuhko kuume CRP 100. 10pvä kuuri noh määrätty antibiotti ei sopinut minulle koska aiheutti lisää rytmihäiriöitä minulla on siis supraventuaarunen tiheälyöntisyys eli oikorata sydämessä uusi lääke auttoi en syönyt loppuun tauti hävisi aloin liikkumaan tekemää töitä yms mutta hengästyin aina helpolla!! Ei ollut vaan keuhkoissa ilmoja tarpeeksi. Toinen tulehdus CRP 206 verta yskiessä aamulla aina pitkä kipeä nyt 1kk menny ei tarvitse itse edes haaveilla työ kunnosta hiljaista kävelyä kivuliaita selkä ja rinta kipuja arvot kaikki hyvät 3kk päästä kontrolli jolloin saa harrastaa hiki urheilua. Odottakaa aina keuhkokuumeen tullessa jälki kontrolli ja lääkäri lupa urheilla!! Kerran kuumeessa sarja pelin pelanneena siitä sydän lihas tulehduksen pitäneenä harmeja tulee helpolla mm.. siitä puhkesi astma kovan rasituksen kestämättömyys.. urheilun vaikeutuminen. Ammatin menetys autoasentaja. Pölyn kestämättömyys. Kemikaalien herkkyys. Joten toisin sanottuna konttori töitä tehtävä.. ikä 21 koko elämän saa äkkiä uusiksi malttamattomuudella. Kaiken kivana adhd lyö mukana tässä näytelmässä