Vanhempien rakkaus lapsiin ontuu, kun lapsia on paljon.
Olen kasvanut VL-kodissa, tiukassa kasvatuksessa. Lapsia on n.10 kpl.
Lähes kuopuksena kasvaneena, en koskaan ole saaanut kuulla äidiltäni, että Rakastan sinua, olet minulle tärkeä, jne.
Älkää väittäkö vl vanhemmat muuta.
Ette varmasti jumalauta anna riittävästi rakkautta lapsillenne. Siihen ei ole aikaa.
Olen kasvanut VL-kodissa, tiukassa kasvatuksessa. Lapsia on n.10 kpl.
Lähes kuopuksena kasvaneena, en koskaan ole saaanut kuulla äidiltäni, että Rakastan sinua, olet minulle tärkeä, jne.
Älkää väittäkö vl vanhemmat muuta.
Ette varmasti jumalauta anna riittävästi rakkautta lapsillenne. Siihen ei ole aikaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Uskon...Aivan varmasti. On ollu kovaa lapsuus. Mietippä ite!
http://keskustelu.kaksplus.fi/t881505
ja me vanhimmat olimme pelkkää palkatonta työvoimaa vanhemmillemme. Omakotitalokin rakennettiin 12-14-vuotiaiden poikien selkänahasta. Illalla yhteentoista saakka raksalla ja aamulla kouluun -lauantaina 15 tuntia jne..
"Tämä ei ole mikään lepokoti, ylös nyt ja töihin!" -huuto ei unohdu...
oon itse myös isosta perheestä, ja samaa on meilläki ollu. ihmettelen et jos vanhemmat haluaa ottaa kaikki lapset vastaan, miks lapset joutuu sit ottamaan vastuuta niin monista asioista.ei meilläkää oo hirveesti ollu vanhimmilla lapsilla omaa aikaa,tosi monesti piti olla lastenvahtina jne. ja mun sukulaiset ihmettelee vielä et miks en haluu olla enää ite vl! haluuko joku vapaaehtoisesti alistua siihen et tulee jatkuvasti lapsia eikä jää parisuhteelle aikaa ollenkaa.
on todella raukkamaista! Eivät isommatkaan lapset ole vastuussa siitä, etteivät hänen vanhempansa osaa hallita omaa elämäänsä.
http://www.tsr.fi/uutistori/tiedotteet/2004/juhasiltala260804.html
Nykyäänhän saa oikeastaan päänsilitystä sillä kun on sitä mieltä ettei tietenkään lapset ole vastuussa mistään, vaan aikuiset joka asiasta. Juuri kukaan ei kyseenalaista monen perheen nykynormia, jossa muutaman lapsen isä ja äiti tekee selkävääränä haastaviakin töitä päiväsaikaan, hankkiessaan elantoa itselleen ja perheelleen, ja jatkavat muutaman passiivisen lapsen paapomista työpäivän päätteeksi, vaikka lapset itsekin voisivat tehdä jotakin. Näen harmittavan paljon yli kymmenvuotiaita lapsia lähipiirissäni, jotka eivät petaa vuoteitaan, tee koskaan ruokaa, pese koskaan pyykkejään, siivoa huoneitaan jne jne, koska vanhemmat tekevät kaiken tämän heidän puolestaan. Silti lapsille ollaan velvoitteisia maksamaan vieläpä viikkorahoja.
Minusta vanhempien rakkautta ja huolenpitoa on kasvattaa lapsiaan vähitellen kohti aikuisuutta, itsellisyyttä, myös aikuisuuden tympeyksiä sietämään. Tuskin kukaan meistä pitää luontaisesti lapsena kun ei aikuisenaakaan, pyykkien pesusta, omien jälkien siivouksesta, ylipäätään mistään ns. kotitöistä, jos toinen mahdollisuus on löhötä vaikka sängyllä ja pistää muut tekemään. Minusta vanhemmat eivät itse hallitse elämäänsä, jos 15-vuotias ei vielä tottunut että esimerkiksi ruuanlaitto silloin tällöin kuuluu teininkin hommiin. Kuka pystyy olemaan 18-vuotiaana olemaan itsenäinen, jos kotona ei opeteta itsenäisyyteen ja työn tekoon. Eikö sossunuoria ole kasvatettu jo ihan tarpeeksi?
Hyvä vinkki tuo eräs purkaus tässä ketjussa. Jos minulla lipsuu ote omien lasten kasvattamisesta, taidan tietää mistä etsiä heille sopivaa kasvatuspaikkaa.:) Sanon huostaanottajille että etsikää riittävän suuri lestadiolaisperhe, jossa on mahdolisesti vielä joki rakennusprojekti tms. menossa ja viekää lapseni joksikin aikaa sinne. :):) Voitte sitten palauttaa, kun lopettavat ruikuttamasta.
ja heidän työpanoksestaan hyötyminen taloudellisesti ovat eräs vl-perheiden kantavia voimia. Ihailkaa sitä jos tahdotte, mutta rukoilemme, ettei teille anneta lapsia siitä kärsimään.
Nimimerkki: Kahdestatoista vanhin
Ehkä vanhemmilla ei ole aikaa/lapsi suurperheessä niin paljon kuin yhden tai kahden lapsen perheessä, mutta mitätöit aika olleellisen asian. Entäpä sisarusten antama rakkaus ja huolenpito? En ole itse supersuurperheestä, eikä itselläkään ole montaa lasta. Sisaruksia minulla kuitenkin onneksi on. En koe olleeni/olevani rakkaudessa pelkästään vanhempien rakkauden varassa. Toinen heistä on sitä paitsi jo kuollutkin. Silti saan melkoisesti rakkautta toisen vanhemman ohella myös sisaruksiltani. Itse myös isomman sisaruksen roolissa pidin pikkusisariani usein sylissä, suukottelin, luin satuja, leikin jne. Enkä mistään pakosta, vaan siitä että olin niin mielissään että minulla oli heidät. Olen vieläkin, vaikka ovat jo aikuiseksi kasvaneita.
Toisekseen tuletko miettineeksi että ne 11 muuta lasta perheessäsi edustivat eri luonnetta ja temparamenttiä kuin sinä. Kokivatko he samoin, kasvoivatko hekin rakkaudettomuudessa?
Jos itse tulet (tai olet jo) joskus vanhemmaksi, vaikka yhden tai kahdenkaan, kuinka usein sinulla on tunne että riität lapsellesi. Jos olet tavallinen, siis normaali kokopäivätyössä käyvä lapsen äiti tai isä, harvemmin ehtii tulla tunne että onpa tullut rakastettua ja huolehdittua tarpeeksi noista yhdestä tai kahdestakaan. Ei siis määrässä välttämättä se ongelma piile.
Paremmin niiden asiat, kun asianomaiset itse.
Joillakin menee paremmin ja joillakin huonommin asiat ja tilanteet, mutta yleistää ei voi kun ei tiedä todellista tilannetta.
KYllä sitä perhehelvettiä on niin pienemmisssä kuin suuremmissakin perheissä.
Jos itsellä ei ole ollut ei voi sanoa niin ettei toisella olisi ollut.
ja voin kertoa, että itselläkin on joskus tunne, että aikaa ei ole tullut riittävästi annettua jokaiselle lapselle yksilönä. Rakkautta ja hellyyttä he saavat runsain mitoin, siitä pidämme huolen vaikka kuinka hektinen arki olisikin.
Vanhemmilla pitäisi olla aikaa ja voimia kohdata jokainen lapsi yksilönä sekä olla kiinnostunut ja osallistua hänen harrastukseensa. 10-12-lapsisessa perheessä (jos jompikumpi vanhempi käy töissä), lasten kohteleminen yksilöinä ei ole edes mahdollista ajan rajallisuuden vuoksi (24h/vrk).