Mitenköhän...?

Eiköhän koko kuntaliitoksessa ole ideana se, että palveluita tarvitsee karsia vähemmän kuin jos liitoksia ei tapahtuisi...

Toisin sanoen tietyillä kunnilla on nyt TULEVAISUUS osana uutta kuntaa. Edes jonkinlainen tulevaisuus. Mitä nykyiseen Kouvolaan tulee, niin en usko, että liitos näkyy juuri mitenkään. Isommalla kunnalla on tietysti oma imagoetunsa, mutta valitettavasti Kouvolan imago on se mikä on eli aika huono, oli asukasluku sitten mikä hyvänsä. Osittain ihan syystäkin ja osittain syyttäkin.

suur kouvola tuo suur ongelmat.

Tuskin kouvolalaisten tarvii yöuniaan menettää, niiden muiden kuntien asukkaiden kyllä. Tietenkinhän kaikki terveys- ja valtion virastopalvelut keskitetään Kouvolaan, ettei tarvi ylläpitää palveluja "syrjäkylillä".
Mitäpä siitä, jos lääkäri- tai neuvolareissuun uuden kunnan/kaupungin takarajalta saa varata koko päivän, josta valtaosa kuluu matkoihin? Tämä on lopputulos, kun palveluita ajetaan alas, ja priorisoidaan kunnan käytettävissä olevat varat esim. jalkapallokentän valoihin ja katsomon istuimiin.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa on tärkeä muistaa, että iso kuntakoko ei automaattisesti takaa hyviä peruspalveluita. On esimerkkejä siitäkin, kuinka pienessä kunnassa on kyetty peruspalvelut hoitamaan hyvin. Siksi ei ole tarkoituksenmukaista sanella
ylhäältäpäin yhtä ainoaa oikeaa kuntamallia, ainakaan siinä tapauksessa, että pienet ja elinkelpoiset kunnat käytännössä pakkolopetettaisiin. Pienelläkin on OIKEUS olla olemassa.

Kuntakoon kasvattamista on perusteltu milloin peruspalvelujen turvaamisella, milloin demokratialla. Tämän nyt markkinoidun tehostamisen seurauksena todelliset päätökset tehtäisiin kuitenkin jatkossa yhä kauempana pienestä ihmisestä. Perussuomalaisten mielestä asia ei ole niin yksiselitteinen. Perussuomalaisten mielestä kuntiin ja palveluihin liittyviä asioita pitäisi ajatella kuitenkin pitkällä aikavälillä eikä erilaiset valtapelit saisi ratkaisevasti vaikuttaa päätöksentekoon: elävä maaseutu on globalisoituvassa maailmassa jatkossa yhä arvokkaampi pääoma, jota ei pidä tuhota lyhytnäköisillä päätöksillä. Kerran alas ajettua maaseutua ei enää uudestaan ole helppoa rakentaa. Perussuomalaiset eivät siksi hyväksy käytännössä ylhäältä ohjattuja kuntaliitoksia, jotka nykyisten suurten puolueiden nöyrät kuntapoliitikot turhia kyselemättä toteuttavat.

Nykyiset kuntayhtymät eivät ole demokratian malliesimerkkejä, ja niissä tehdään vain murto-osa päätöksistä. Kuntayhtymissä tehtävien päätösten määrä on huomattavasti vähäisempi kuin esimerkiksi EU:ssa
tehtävien päätösten määrä suhteessa eduskunnan tekemiin päätöksiin.

Koskaan aiemmin ei ole kuitenkaan niin laajasti arvosteltu kuntayhtymiä, jotka edustavat siis vapaaehtoista kuntayhteistyötä, kuin kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeen yhteydessä. Yhtäkkiä vapaaehtoisesta kuntien välisestä yhteistyöstä onkin tehty demokratian mörkö, ja demokratiaa on lähdetty etsimään isommasta kuntakoosta hiostamalla ja puoliksi pakottamalla.

Perussuomalaisten mielestä takana on puhdas pelinpolitiikka, jossa ensin luodaan päätös ja sitten päätökselle etsitään sopivat ja ylevät perustelut. Tähän viittaa myös se, että valtio ei ole hyvästä taloudellisesta tilanteestaan huolimatta toistaiseksi maksanut rästiin jääneitä valtionosuuksia
kunnille. Tuntuukin, että kunnat yritetään valtion taholta kuivattaa
erilaisilla uusilla palveluvelvoitteilla. Uusiin velvoitteisiin ei kuitenkaan myönnetä lisärahoitusta, ja jos myönnetäänkin, sitä ei ohjata oikeaan paikkaan korvamerkitsemällä valtionosuuksia, jolloin käy usein niin, että rahat ohjautuvat muualle kuin esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Tällainen meno palvelee kuitenkin valtapuolueiden tavoitetta ajaa päätöksenteko isompiin yksikköihin. Isot kunnat eivät ole välttämättä sen tehokkaampia tai avoimempia päätöksenteon osalta kuin pienet
kunnat. Ainakin kun naapuria Kotkaa katsoo niin huonoja esimerkkejä historiasta löytyy.

Pinta-alaltaan isoissa kunnissa olisi suhteessa nykyistä vähemmän päättäjiä edustamassa kuntalaisia ja kuntien eri alueita kuin nykyisten kuntien ollessa itsenäisiä, mutta keskenään yhteistyössä. Suurkuntien reuna-alueilta olisi vaikea tulla valituksi luottamustoimeen, sillä äänestäjäpohja jäisi suhteellisesti nykyistä pienemmäksi. Ei olisi ihmistä kertomassa, minkälaisia palveluja siellä tarvitaan ja miten paljon. Ja jos onkin, niin eipä ole ainakaan päättämässä, korkeintaan kertomassa. Jos joitakin vaatimuksia aiotaankin esittää, pitää siinä tapauksessa varautua kyläpoliitikon tai änkyrän leimaan, vaikka yrittäisi vain katsoa niitten paremmista palveluista annettujen lupausten perään.

Suurkunnissa mentäisiinkin tehokkuuden ja enemmistön ehdoilla, ja vähemmistöt sekä inhimillisyys jäisivät jalkoihin. Tehokkuus onnistuu isossa yksikössä inhimillisyyden kustannuksella. Ihmetteln muutenkin isojen yksiköiden toimintaa ja laatua, koska niissä työskennellään kaiken aikaa vajaalla henkilöstöllä.

Perussuomalaisten mielestä silloin ei voida puhua enää tehokkuudesta. Tehokkuutta on se, että sama palvelu tuotetaan vähemmillä voimavaroilla. Jos palvelu siirtyy kauemmaksi tai muuten muuttuu luonteeltaan, ei voida enää puhua entisenlaisesta palvelusta. Silloin kyseessä ei ole tehokkuuden
lisääntyminen, vaan palvelujen karsiminen, hyvinvoinnin laskeminen ja tietoinen eriarvoistaminen sekä pakottaminen tietynlaiseen asumiseen ja jopa elämäntapaan.

Merkkejä kansakunnan loppuunpalamisesta on valitettavasti jo ilmassa. Uutisista olemme voineet seurata ikäviä tapahtuma sarjoja.

On selvää, että byrokratia ei vähene samassa suhteessa kuntaliitosten määrän kanssa. Päätöksenteko vain etääntyisi tavallisesta kuntalaisesta nykyistäkin kauemmaksi, kun tavalliselle ihmiselle tärkeät asiat leimattaisiinkin mitättömiksi. Luottamushenkilötkään eivät enää kykenisi yhtä hyvin ohjaamaan byrokratiaa sellaisten asioiden osalta, joista tähän asti on päätetty oman kunnan lautakunnissa, hallituksissa ja valtuustoissa. On surkuhupaisaa, että hallitus ja pääpuolueet yleensä ovat kaatamassa epäonnistuneen politiikkansa tuloksen nyt kuntapäättäjien niskaan. Kuntapäättäjät joutuvat puolipakolla toimimaan kunnallisen demokratian ja siinä samalla todellisten peruspalveluiden saattohoitajina.

Täytyy myös muistaa, että kun jokin uudistus kerran saatetaan voimaan, sitä on vaikea sen jälkeen enää peruuttaa. Suomen EU-jäsenyydenkin kanssa on käynyt kansalaisten kannalta nolosti. Nyt pitää katsoa, ettei tässäkin käy samoin. Silloinkin olivat vanhojen puolueitten luottomiehet ”yhteisellä asialla”.

R.Lehto
Perussuomalaiset