http://www.youtube.com/watch?v=UispCK7Q--M
Olen 21 vuotias jätkä ja olen kokenut kiusaamis helvetin 9 vuotta ja olen edelleen täynnä vihaa niitä paskiaisia kohtaan .sen tulin teille vanhemmille sanomaan että puuttukaa heti jos huomaatte että jotain on vialla itse en pysty sanoin kuvaamaan sitä helvettiä.toivoisin välillä jo että pääsisin tuonne yläkertaan kotiin ja vapautuisin tästä kärsimyksestä jota kannan
Olen 21 vuotias jätkä ja olen kokenut kiusaamis helvetin 9 vuotta ja olen edelleen täynnä vihaa niitä paskiaisia kohtaan .sen tulin teille vanhemmille sanomaan että puuttukaa heti jos huomaatte että jotain on vialla itse en pysty sanoin kuvaamaan sitä helvettiä.toivoisin välillä jo että pääsisin tuonne yläkertaan kotiin ja vapautuisin tästä kärsimyksestä jota kannan
Vastaukset 3
Vanhimmat
Halaus ja paljon voimia sinulle! Oma poikani on joutunut saman kohtalon uhriksi. Tiedän todella, miten paljon tuskaa asia on aiheuttanut. Onneksi nyt on alettu todella keskustelemaan, että koulukiusaamiseen on puututtava heti ja opettajienkin on otettava todesta kyllä hyvin näkemänsä henkisen väkivallan. Kaikkihan kiusaaminen ei näy fyysisenä.
Olet arvokas kokemastasi pahasta huolimatta. Nuo kiusaajasi ovat ressukoita, jotka saisivat itse elämässään kohdata jotakin, mikä muistuttaisi heitä heidän teoistaan...
Uskoisitko, että nykyinen paras ystäväni on ihminen, joka sellaisella hiljaisella syrjäänjättämisellä ja pilkanteolla kiusasi minua jossain vaiheessa kouluaikanani.
Olet arvokas ihminen, pidä se mielessäsi!
Todellakin,12 vuotta samaa takana. Ensimmäisestä luokasta lukion viimeiseen. Sitä samaa helvettiä päivästä toiseen.
Ekat kunnon muistikuvat on toiselta luokalta, kun se nälviminen alkoi, ihmettelin miksi. Joka päivä sitä kuulin ja joka päivä ihmettelin.
En ollut mitenkään sen ihmeellisemmin joukosta erottuva.Ei ollut mitään epämuodostumia, ei silmälaseja (sillon vielä), ei mitään sellasta "normaalia" kiusaamisaihetta. Olin vaan tavallinen erilainen.
Peruskoulussa se oli lähinnä poikien kontolla se kiusaaminen, mutta lukiossa se muuttui totaalisesti, jostain syystä sain muijien vihan niskoilleni, milloin mistäkin syystä.
Vihaan heistä jokaista edelleen. Vähän aika sitten olisi ollut luokkakokous, voit kuvitella varmaan, ettei meikäläisen pärstävärkkiä siellä näkynyt.
En halunnut aukaista niitä haavoja, jotka vuosien saatossa olen umpeen saanut. USko tai älä, niin siinä tapahtuu.
Saanko kysyä, miksi annat satuttaa heidän sinua edelleen? En sano, että unohda ja anna anteeksi, koska niin se ei todellakaan mene.Minä en ole unohtanut ja vielä vähemmän antanut anteeksi.
Vuosia pelkäsin edes käydä kotipaikkakunnallani, etten vaan törmäisi heistä kehenkään. Mutta eihän niitä loputtomiin vältellä voi. Kyllä niihin törmäsi. Mutta siitä se sitten alkoi...
Huomata, miten se pahin veti tiistai-aamuna pussikaljaa torilla, toisiksi pahin seuranaan. Osa porukasta on tai ainakin on käynyt linnassa, mitä erityisemmistä syistä.
Kaikilla heillä on se oma elämänsä, mutta niin on myös sinullakin. Ja ainoa, joka sinun elämääsi voi vaikuttaa, olet sinä itse.
Mikään ei oikeasti ole vielä myöhäistä. Se sattuu, tiedän ja se sattuu kauan, jossain asioissa ehkä jopa lopun elämää.
Myös minua kiusattiin koulussa, ja muistan sen edelleen, vaikka siitä on jo yli 20 vuotta. En halua edelleenkään nähdä kiusaajiani, olen muuttanut eri paikkakunnalle, jotta saan olla heistä mahdollisimman kaukana. Olen kuitenkin vahva ihminen. En haudo kostoa, eikä minulla ole itsetuhoisia ajatuksiakaan. En kuitenkaan anna anteeksikaan kokemaani vääryyttä ja pahuutta.
Jos mahdollista, muuta pois ja lähde eri paikkakunnalle opiskelemaan tai töihin. Löydät oikeita ystäviä ja pääset eroon kiusatun leimasta.
Ole vahva ja rakasta itseäsi. Älä anna heille voittoa tekemällä itsellesi jotain peruuttamatonta. Opiskele hyvä ammatti, hanki hyvä työ, jatka elämääsi.