Sataa lunta hiljalleen.
Pakkanen nipistää ihoa.
Katulyhty loistaa.
Voi kuinka luonto kukoistaa.
Yölläkin.
Sateessa.
Lumen leijaillessa.
Katselen.
Ääntäsi muistelen.
Ristin käteni.
Miksi rakkaus satuttaa.
Miksi?
Senhän pitäisi olla helpompaa.
Hukata aikaa.
Niinkö se on.
Turhaan.
Ikävään.
Vai onko sekään niin.
Kun on ikävä ihmisen syliin.
Saada osakseen lämpöä.
Saada tuntea.
Olla sittenkin tärkeä.
Rakastettu.
Pakkanen nipistää ihoa.
Katulyhty loistaa.
Voi kuinka luonto kukoistaa.
Yölläkin.
Sateessa.
Lumen leijaillessa.
Katselen.
Ääntäsi muistelen.
Ristin käteni.
Miksi rakkaus satuttaa.
Miksi?
Senhän pitäisi olla helpompaa.
Hukata aikaa.
Niinkö se on.
Turhaan.
Ikävään.
Vai onko sekään niin.
Kun on ikävä ihmisen syliin.
Saada osakseen lämpöä.
Saada tuntea.
Olla sittenkin tärkeä.
Rakastettu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihanan kaunis ja kaihoisa on taas runosi. Luulenpa, että erossaolo on tarkoitettu kohtaloksi siksi, että kun tapaa rakkaansa uudelleen on silloin onni niin suurta, ettei monellakaan ole siitä kokemusta. Odotellaan vain, odotus palkitaan ylimaallisella ihanuudella.
Eikös vain : )
Terveisin kohtalotoverisi : )
runoon varmasti monet yhtyvät.
Miksi se on niin vaikeaa?
Vaan jokaiselle on tärkeää olla
hyväksytty, rakastettu,
vaan se on niiiiiiiin vaikeaa.
Kiitos Margitta pohdiskelustasi,
runosi oli koskettava :)
Nuoli sydämessä pistää ...
Ihmisen ikävä toisen luo,,sen rakkaan
Halitus Gitta tiistaihin ja vilkutus,, elämä on... :)
Mistä Sinun sanasi tulevat?
Tämän runon voi nähdä - herraisä miten kauniita kirjaimia !