Onko kukaan ottanut koiranpentua lapsen ollessa ihan pieni ( vuoden ikäinen) ?
Meidän rakas haukku jouduttiin isäinpäivänä tapaturman vuoksi lopettamaan ja täällä on nyt perheen äiti ihan maassa :(.
Aina on meillä koira ollut ja sillä haluaisin nytkin ottaa. Arveluttaa vaan että onko se miten hurjaa kun on pikkuinen taaperokin.
Lapin porokoiraa ajateltiin, joten aika isohan se on - vaikka ulkokoiraksi tulisikin.
Kertokaa kokemuksianne, jos jollain on.
Asiallisista vastauksista kiitos etukäteen.
Meidän rakas haukku jouduttiin isäinpäivänä tapaturman vuoksi lopettamaan ja täällä on nyt perheen äiti ihan maassa :(.
Aina on meillä koira ollut ja sillä haluaisin nytkin ottaa. Arveluttaa vaan että onko se miten hurjaa kun on pikkuinen taaperokin.
Lapin porokoiraa ajateltiin, joten aika isohan se on - vaikka ulkokoiraksi tulisikin.
Kertokaa kokemuksianne, jos jollain on.
Asiallisista vastauksista kiitos etukäteen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tokihan siinä on oma työnsä koiranpennussa, mutta ei taaperon talossa olo ole mikään este. Ja koska kyseessä olisi pihakoira, oletan, että ette asutte omakotitalossa, jolloin myöskin sisäsiisteys opetus on huomattavasti helpompaa kuin vaikkapa kerrostalossa. Lapsi on ilmeisesti tottunut koiriin jo ennestään, oletan, että osaa jättää koiran myöskin rauhaan ja muutenkin varoa. Koiralta taas pitää joka tapauksessa kitkeä pois ne näykkimiset ja muut jyrsimiset, mitä pentukoirien on tapana harrastaa. Itse olemme ottaneet koiranpennun, kun vanhin oli vuosikas, ja hyvin on mennyt, vaikka koira onkin kooltaan pieni, eli piti olla varovainen. Nykyisin ovat pojan kanssa erottamattomat, koulusta tullessaankin ensimmäisenä poika tervehtii koiraa, sitten vasta miettii, että onkohan täällä muitakin kotona.
se pennun häslääminen yms. pelottaa.
Mutta varovainenhan sitä pitää tietysti olla muutenkin aina koiran kaa.
toinen 4v. ja toinen 15kk silloin kun tuli Labradorinnoutajan pentu. Eli vilkas ja isoksi kasvava pentu. Ei ollut ongelmia lapsella eikä koiralla.
Pennulla oli oma nukkumapaikka jos oli siellä tai nukkui muualla siihen ei saanut koskea. Hyvin meni koirasta kasvoi rauhallinen, lapsirakas ja kaikkien lemmikki josta aika on jo jättänyt, mutta toisia koiria on sen jälkeen tullut.
no, meillä on noi koirat otettu aina pahimpaan mahdolliseen aikaan kun asioita ei oikeasti ollut suunniteltu..
Eli eka koira tuli meille allergian takia reilu kuukausi ennnen esikoisen syntymää. Oikein sopiva aika! Ja sitten seuraava koira kun on ollut ihan pieni vauva. Kolmas taas tuli kun nuorin lapsista oli 10kk..
Se vaatii työtä kyllä että katsoo ettei lapsi käyttäydy eläintä kohtaan väärin ja toisaalta ettei elukka vahingoita lasta edes vahingossa. Meillä oli sääntönä ettei koira ja lapsi ole kahden vaan aina on joku muu paikalla vahdissa. Siinä sitten kasvoivat rinnatusten..
Kun kuitenkin yksin on kotona niin leikkikehä oli hyvä siksi että lapsen sai sinne talteen kun hetkittäin joutui poistumaan esim vessaan jne. Toisaalta meillä oli myös portilla eristetty alue koirallekin.
Eli tarkkana vaan ja kaikki toimii. Lapsi oppii suhtautumaan koiraan siinä samalla kun koira lapseen. Itse tosin ottaisin kesäaikaan mieluummin koiran kuin talvella ihan vana yöpissojen takia, on meinaan lämpöisempi juosta siellä sen pennin kanssa...