Mitä tehdä kun ei enää jaksa mitään? Lääkitys on ja psykologilla käyn juttelemassa. Mutta siltikkin tuntuu ettei mistään ole mitään apua. Kaikki jää tekemättä, aina on paska olo ja surettaa. Lääkäreiden mielipide asiaan on vain että lisää lääkkeitä niin kyllä se siitä! Ihan kuin kaikki korjaantuisi isolla annoksella lääkkeitä.(tai no, ehkä isolla annoksella lääkkeitä ja viinaa)
Mitä tehdä?
liian uupunut
8573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
entisestään.Yritä löytää ratkaisuja elämääsi asioihin jotka mättävär,niin saat helpotusta.
Viina kumoaa masennuslääkkeen vaikutuksen, joten sitä ei kantsi hörppiä. Lisälääkitys ei aina ole pahasta...tapauskohtainen asia.
Luontaistuoteliikkeessä > asiantuntian kanssa.
Kerro koko totuus itsestäsi. > Rohkeasti vaan
Soita lääkärillesi ja kysy voitko kokeilla lisänä (riippuu lääkkeestä voitko ja mitä) luontaistuotteita kuten E_EPA reilunpana annoksena kuten netissä kerrotaan ja mahdollisesti karnosiinista käykö ? Suositan kysymään . Se mikä surusi takana on emme tiedä. Kirjaa ne ylös joka hetki mitä tunnet ja mikä rassaa ? Sitten mieti niitä realistisesti ja puolueettomasti mitä voit korjata ja miten, tämäkin ehdotus, en tiedä auttaako ne sinua. Mutta jotainhan meidän tulisi itsessämme muuttaa voidaksemme paremmin ja ymmärtääksemme itseämme. Ole suopea itsellesi ja anna itsesi kasvaa :)
Vakavasta masennuksesta muutama kuukausi sitten toipuneena voin kertoa, että masennuksesta voi toipua (parantumisesta en vielä tiedä). Toipuminen vaatii aikaa, mikä ainakin itselläni oli välillä todella tuskaista. Mutta söin lääkärin määräämiä lääkkeitä ja tein vain juuri sen, minkä jaksoin. Masennuksen pahimmassa vaiheessa se ei todellakaan ollut paljon.
Mutta eräänä päivänä jaksoin hieman enemmän ja aloin taas hieman hymyillä. Sitten jaksoin vielä enemmän ja aloin hymyilemisen lisäksi nauraakin. Sitten eräänä päivänä totesin olevani "oma itseni".
Tsemppiä, hymyä ja elämän valoa sinullekin - sitten jonakin päivänä.
Tiedän että tästä voi toipua, mutta kun ei jaksaisi edes yrittää enää mitään. Kaikki tuntuu niin vaikealta. Ja niin paljon on selvittämättömiä tunteita/traumoja/pelkoja joita olen pitkään kestäneen koulukiusaamisen seurauksena saanut. Yritän juuri käydä kirjoittamalla läpi sitä kaikkea mitä koulussa olen joutunut kestämään. En ole saanut unta kolmena yönä ja olo on kuin sumussa. Parempi kirjoittaa nyt yöllä ettei tarvitse sängyssä pyöriä unettomana ja itkeä.
En tiedä tarkalleen kuinka kauan olen sairastanut masennusta mutta kyllä tämä olo on jatkunut jo useita vuosia.. Ylä aste ajoista asti. Eli ehkä noin 9 vuotta olen tuntenut itseni hyvin masentuneeksi yms.
Tuossa edellä kirjoitinkin, että olen vastikään vakavasta masennuksesta toipunut. Minun masennukseeni eniten vaikuttanut yksittäinen tekijä on ollut kiusatuksi tuleminen - mutta ei koulussa vaan töissä. Voin siis jossain määrin samaistua tilanteeseesi, vaikka mielestäni koulukiusaaminen on lähtökohtaisesti työpaikkakiusaamista julmempaa.
On hyvä, että olet voinut kirjoittaa kiusaamisen aiheuttamista tuntemuksista. Mutta jos kiusaaminen on jatkunut pitkään, niin kuin kirjoituksesi perusteella käsitin, niin myös patoutuneiden tunteiden ulospääseminen vie aikaa. Niin mielelläni auttaisin sinua, mutta näin netin välityksellä en paljon enempää voi.
Toivottavasti sinua kuitenkin edes pikkiriikkisen ilahduttaa sellainen tieto, että joku ajattelee sinua ja toivoo ihan vilpittömästi sinun parastasi ja sinun paranemistasi.
Edelleen siis toivon, että päivänpaiste löytää mieleesi - eräänä päivänä. Kaikkea hyvää Sinulle.