Ystäväni
et tavoita minua tänään
tummien nuottieni riveiltä
joihin minut on kirjoitettu.
Älä kutsu minua nyt
sillä haluan hetkeksi kätkeytyä,
avaruuksien taakse
kaiken hetkeksi unohtaakseni.
Ehkä huomenna tulen luoksesi
mutta tänään on taakkani raskas
eikä minulla ole juhtaa
kuormaani keventämään.
Kaikkien värien kadottua
usvaisten vuorten
ja sateenkaaren taakse.
Vain Sinä rakkaani minut voi pelastaa
ja minulla on lupa tänään
olla heikko edessäsi.
Kaikki Sinusta
on minussa
ja minun kadotetun hymyni takaa
olen nouseva valon laelle varjojen jälkeen.
et tavoita minua tänään
tummien nuottieni riveiltä
joihin minut on kirjoitettu.
Älä kutsu minua nyt
sillä haluan hetkeksi kätkeytyä,
avaruuksien taakse
kaiken hetkeksi unohtaakseni.
Ehkä huomenna tulen luoksesi
mutta tänään on taakkani raskas
eikä minulla ole juhtaa
kuormaani keventämään.
Kaikkien värien kadottua
usvaisten vuorten
ja sateenkaaren taakse.
Vain Sinä rakkaani minut voi pelastaa
ja minulla on lupa tänään
olla heikko edessäsi.
Kaikki Sinusta
on minussa
ja minun kadotetun hymyni takaa
olen nouseva valon laelle varjojen jälkeen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Sinä Lintsi et mene minnekään painamaan päätäsi yhtään mihinkään jos et varmasti tiedä, että saat sen pääsi sieltä ajallaan ylös.
Mua pistää ihan vihaksi sun sanat!
Persuksilleko sua pitää potkia?
(:)
ja Sinusta paljastui puoli, jota en uskonut ikuna
juuri Sinusta löytyvän. Sanasi liikuttaa todella
minua, enkä tiedä miten vastata edes.
Potki nyt sitten vaikka persuksille, ehkä tarvit-
sen sitäkin tänään.
Kiitos Flau, en minä oo kokonaan menossa pois,
tämä nyt kestää minkä kestää. Ja tämä polku on
kuljettu ennenkin, joka kerta se vaan tuntuu yhä
raskaammalta.
Huomenta.
Sä aiheutat mulle jatkuvaa päänvaivaa.
Miten mä tuon nyt sitten otan: Olenko kivi, vai kivellä istuva lokki?
olla päänvaivana jollekkin, Sulle :=)
Päätöshän on Sinun, kuinka sen otat. Mutta kiveä
Sinusta ei saa sitten millään, ei.
Pehmoleluksi Sie sopisit Flau, Flausein.
Kiitos.
Jos passaa niin juhtaan mielelläni osan taakastasi...
Etkä ole kauan pois - ethän!
Hemmetin upea runo (kiellettiin sanomasta mahtava-sanaa...)
Hali Sinulle ja monta ♥♥♥♥♥
ja Sinä olet taakastani ennenkin osasi kantanut,
niin nytkin. Miks helkkarissa tämä elämä voi just
mun kohdalla tehdä kaikki käänteet väärin päin ?
Jotenkin tuntuu siltä, ettei mun varalla ole täs-
sä elämässä valttikortteja ollenkaan, ne on jaet-
tu kaikille muille.
Ei ollu tarkotus valittaa, mutta kun eilinen toi
eteen mitä toi, niin pakkohan se oli paperille
raapustaa ja tirauttaa itkut. Ensin ajattelin,
että en tuo tätä runoa edes tänne, ettei joku
pääse sanomaan, että kyllä se taas jaksaa valit-
taa. Mutta sitten ajattelin, että on tänne muut-
kin tuonu elämänkäänteidensä tapahtumia, kai mi-
näkin voin, ja muutin mieleni.
En oo kieltäny muuten sanomasta mahtava, oon
vaan sanonu, ettei se mielestäni ole ollut passe-
li runoihini, joista olet niin sanonut - ei ehkä
tässäkään. Ja huomasin juuri, että yks säkeistö-
kin on väärässä paikassa; kaikkien värien kadot-
tua, olis pitäny olla edellisen säkeistön
edellä. Paikka jossa se nyt on, on väärä. Mutta
et Sinäkään sanonut, tai sitten et huomannut mo-
kaani.
Sinun halauksesi lämmittivät, kuten aina. Toivon
että saan sen livenä pian, Ruttukin toivoo.
Kerroin sille eilen, että Mysillä on sua ikävä.
Eipä tainnut ymmärtää.
Kiitos Mys, Mystisein - ihanaa että kohtasimme.
Tummat nuotit, kauniisti sävellettynä
avaruus avautuu, tahdoit tai et.
Raskas taakka keventyy
huominen muuttuu täksi hetkeksi.
Vuorenhuippu häämöttää
ja sateenkaari luo väriloistoaan.
Heikko saa olla, mutta sieltä vahvistuu
rautainen voima ja suuri rakkaus.
Varjot siirtyy, valo tulee tilalle
hymy nousee jälleen pintaan.
Runosi oli kaunis herkkyydessään, kiitos Linda!
tummille nuoteille on paikkansa, aikansa näämmä.
Taakka keventyy vähintään puolella jo täällä,
kun luen palautteitanne. Ja saahan sitä olla
heikko, tietysti.
Kuten sanoin tuossa aiemmin, ei ollut tarkoitus
valittaa. Kaipa runoni taisi silti olla
jonkinlainen itkuvirsi, mutta itkun seassa se
kyllä syntyikin.
Tänään on uusi päivä, jonkin verran eilistä se
on keveämpi - ansiostannekin jo.
Kiitos Diinaliin Sinullekkin, ja olkoon oma päi-
väsi valoisa.
Mahoton
Mahoton
*********
Näppis ja sormet tekevät yhteistyötä,
kun yritin kirjoittaa muuta,
tuli aina mahoton
mahoton .... ja taas mahoton.....
mahoton
pakko lopettaa, en voi kirjoittaa muuta
mahoton.....;) apua
mahoton..........
mahottomista mahottomin Mari :)
Kiitos että poikkesit, palaillaan päivän mittaan.
linda
osa:1
annas mulle se reppus
ja istuta kottikärryyn peppus
lunta on vähän
emme pysähdy tähän
työnnän sinut liikkeelle
oikealle luontoretkelle
käydään metsäpolulla kurvaamassa
istut vaan kottikärryssä huilaamassa
näytät vain menosuunnan
kohta tunnet vauhdin hurman
polku kiemurtelee kuin käärmeenhäntä
puro ylitetään pärskien vettä
elä huoli perille päästää
alan voimia säästää
kuiskaa:huhuhuh
viitsitkö kävellä tuon mäen
sen niin jyrkkänä näen?
Annanhan minä, reppuni raskaan Sinulle ja istutan
peppuni kärryys.
Ei pysähdytä, ei - matka jatkuu. Minä jaksan, kun
Sinäkin olet taakkaani osaltasi kantamassa
tänäänkin.
Kun tiedän Sinunkin rakastavan luontoa, niin sin-
nehän me sukellamme, vaikka ei vielä lumen valta-
kunta sitä kiedokkaan, siltikin.
Ja kävelenhän minä sen mäen.
Kiitos Uni, Unisein - Sinä symppiksistä sympein.
Nämä Sinun runosi saavat minut lähes aina kyyneliin. Jotkut ne vaan osaa.. Kiitos Sinulle tästäkin runostasi:)
Ei kai nyt sentään kyyneliin.
En katso osaavaani yhtään paremmin, kuin Sinä tai
kukaan muukaan täällä. Sieluni syvyydestä ainakin
tämä runoni syntyi, elämän kivisellä polulla.
Toivon, ettei nyt oikeasti runoni ketään täällä
saa kyyneliin - se ei ole tarkoitus.
Valtaosa runoistani kuitenkin on faktan ja
fiktion sekoitusta, tämä tekee poikkeuksen. Elämä
on tässä mukana kovimmillaan, ehkä.
Kyllä minä täältä rämmin taas valoon, lyhyin as-
kelin, mutta rämmin.
Kiitos kuuluu Sinulle.
tämä pieni tyttönen on melkoisen herkkä tapaus. Ei paljoa tarvita kyyneliin, onnen tai surun sellaisiin.. Ja nämä "helmet" annan sinulle, valoon tarpomista helpottamaan:) *ojentaa helmiä lindan kätösiin*
helmiä, Sinulta tyttökulta. Kuinka herkkä Sinä
oletkaan, ja kuinka kauniisti kirjoitat.
Olipa suloista lukea viestiäsi aamusta,
k i i t o s.
Ja oikein hyvää huomenta, olkoon päiväsi onnelli-
nen.
Muutama kuukausi
pimeää
se tunkee itsensä ihon alle
Jaksa ystävä
tule pois avaruudesta
ole läsnä
Värit palaa
kun kevätaurinko
kohta taas ilmestyy
vain muutama kuukausi
jaksetaan...:)))
kyllä minä tulen ja yritän olla läsnä.
Nyt oikeasti jo hieman melkein hävettää, että
toin valitusvirteni tänne. Tai että olisin voinut
ehkä kirjoittaa pikkasen lievemmillä ilmaisuilla
nämä elämänkäänteeni runoon.
Tuossahan tuo nyt on, kaikkinensa.
Kyllä ne väritkin palaa, vaikka eilinen olikin
pelkkää harmautta. Ihana lukea teidän kaikkien
sanoja, empatiaanne. Paljon taakka kevenee näitä
lukiessa.
Kiitos Kaaru, ystävä kallis.
hävettää ihan kirjoittaa samalle palstalle noita omia tuherruksiani. Sinä olet todellinen sanataituri, surullisesta sisällöstä huolimattta nautittavaa luettavaa. Kiitos.
älä enää milloinkaan sano
" hävettää ihan kirjoittaa samalle palstalle omia
tuherruksiani " et milloinkaan !
Sinun runosi mielestäni ovat vain parantuneet
päivä päivältä. Ja kaikkihan me soitamme niillä
instrumenteilla, jotka meille on suotu.
Kuten sanoin tuolla aiemmin jo jollekkin, en koe
olevani yhtään kummempi muita, en Sinua enkä ke-
tään muutakaan.
Jos runoni oli nautinto lukea, kiitos siitä.
Todellisuudessa kirjoitin sitä sydänverelläni,
elämän kivikkoisella polulla. Tänään on kuitenkin
hieman helpompi hengittää eilistä, jo teidän
kaikkien suoman empatiankin puolesta.
Hyvää huomenta, olkoon se Sinulle hyvä ja vielä
k i i t o s.
ja kauniisti soljuvaa tekstiä, niin kuin
aina sinun runoissasi, pidin.
"Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa."
(Room. 13:10)
Herkkiä ja kauniita tuokioita myös sinun
elämääsi toivoo -mer-
sitähän se on kun elämä kolhii, surumielisyyttä.
Eilinen oli vaan niin raskas päivä, ja se
synnytti tämän runoni kuin itse itsensä. Tänään
olen käsitellyt asiaa, hoitanut virallista puolta
enkä tiedä, mitä seuraavaksi on edessä.
Mutta sen tiedän, että henkisiä voimavarojani se
joka tapauksessa tulee kuluttamaan. Enkä tiedä,
missä raja tulee vastaan, koska ne varat
loppuvat.
Mutta ystävieni tuki täällä ja live-elämässä on
paljon, sen avulla jaksan useimmat päiväni viedä
seuraavaan - Sinunkin.
Toivon Sinulle seesteisiä syyspäiviä ja kynttilän
tuiketta iltoihisi.
Lämmin kiitos kommentoinnista.