Avaruuksissa

ja Sinusta paljastui puoli, jota en uskonut ikuna
juuri Sinusta löytyvän. Sanasi liikuttaa todella
minua, enkä tiedä miten vastata edes.

Potki nyt sitten vaikka persuksille, ehkä tarvit-
sen sitäkin tänään.

Kiitos Flau, en minä oo kokonaan menossa pois,
tämä nyt kestää minkä kestää. Ja tämä polku on
kuljettu ennenkin, joka kerta se vaan tuntuu yhä
raskaammalta.

Huomenta.

lindalinda1 kirjoitti:

ja Sinusta paljastui puoli, jota en uskonut ikuna
juuri Sinusta löytyvän. Sanasi liikuttaa todella
minua, enkä tiedä miten vastata edes.

Potki nyt sitten vaikka persuksille, ehkä tarvit-
sen sitäkin tänään.

Kiitos Flau, en minä oo kokonaan menossa pois,
tämä nyt kestää minkä kestää. Ja tämä polku on
kuljettu ennenkin, joka kerta se vaan tuntuu yhä
raskaammalta.

Huomenta.

Lue lisää

Sä aiheutat mulle jatkuvaa päänvaivaa.

Miten mä tuon nyt sitten otan: Olenko kivi, vai kivellä istuva lokki?

Flau kirjoitti:

Sä aiheutat mulle jatkuvaa päänvaivaa.

Miten mä tuon nyt sitten otan: Olenko kivi, vai kivellä istuva lokki?

olla päänvaivana jollekkin, Sulle :=)

Päätöshän on Sinun, kuinka sen otat. Mutta kiveä
Sinusta ei saa sitten millään, ei.
Pehmoleluksi Sie sopisit Flau, Flausein.

Kiitos.

ja Sinä olet taakastani ennenkin osasi kantanut,
niin nytkin. Miks helkkarissa tämä elämä voi just
mun kohdalla tehdä kaikki käänteet väärin päin ?
Jotenkin tuntuu siltä, ettei mun varalla ole täs-
sä elämässä valttikortteja ollenkaan, ne on jaet-
tu kaikille muille.

Ei ollu tarkotus valittaa, mutta kun eilinen toi
eteen mitä toi, niin pakkohan se oli paperille
raapustaa ja tirauttaa itkut. Ensin ajattelin,
että en tuo tätä runoa edes tänne, ettei joku
pääse sanomaan, että kyllä se taas jaksaa valit-
taa. Mutta sitten ajattelin, että on tänne muut-
kin tuonu elämänkäänteidensä tapahtumia, kai mi-
näkin voin, ja muutin mieleni.

En oo kieltäny muuten sanomasta mahtava, oon
vaan sanonu, ettei se mielestäni ole ollut passe-
li runoihini, joista olet niin sanonut - ei ehkä
tässäkään. Ja huomasin juuri, että yks säkeistö-
kin on väärässä paikassa; kaikkien värien kadot-
tua, olis pitäny olla edellisen säkeistön
edellä. Paikka jossa se nyt on, on väärä. Mutta
et Sinäkään sanonut, tai sitten et huomannut mo-
kaani.

Sinun halauksesi lämmittivät, kuten aina. Toivon
että saan sen livenä pian, Ruttukin toivoo.
Kerroin sille eilen, että Mysillä on sua ikävä.
Eipä tainnut ymmärtää.

Kiitos Mys, Mystisein - ihanaa että kohtasimme.

tummille nuoteille on paikkansa, aikansa näämmä.

Taakka keventyy vähintään puolella jo täällä,
kun luen palautteitanne. Ja saahan sitä olla
heikko, tietysti.

Kuten sanoin tuossa aiemmin, ei ollut tarkoitus
valittaa. Kaipa runoni taisi silti olla
jonkinlainen itkuvirsi, mutta itkun seassa se
kyllä syntyikin.
Tänään on uusi päivä, jonkin verran eilistä se
on keveämpi - ansiostannekin jo.

Kiitos Diinaliin Sinullekkin, ja olkoon oma päi-
väsi valoisa.

mahottomista mahottomin Mari :)

Kiitos että poikkesit, palaillaan päivän mittaan.

Annanhan minä, reppuni raskaan Sinulle ja istutan
peppuni kärryys.

Ei pysähdytä, ei - matka jatkuu. Minä jaksan, kun
Sinäkin olet taakkaani osaltasi kantamassa
tänäänkin.

Kun tiedän Sinunkin rakastavan luontoa, niin sin-
nehän me sukellamme, vaikka ei vielä lumen valta-
kunta sitä kiedokkaan, siltikin.

Ja kävelenhän minä sen mäen.

Kiitos Uni, Unisein - Sinä symppiksistä sympein.

Ei kai nyt sentään kyyneliin.

En katso osaavaani yhtään paremmin, kuin Sinä tai
kukaan muukaan täällä. Sieluni syvyydestä ainakin
tämä runoni syntyi, elämän kivisellä polulla.
Toivon, ettei nyt oikeasti runoni ketään täällä
saa kyyneliin - se ei ole tarkoitus.

Valtaosa runoistani kuitenkin on faktan ja
fiktion sekoitusta, tämä tekee poikkeuksen. Elämä
on tässä mukana kovimmillaan, ehkä.
Kyllä minä täältä rämmin taas valoon, lyhyin as-
kelin, mutta rämmin.

Kiitos kuuluu Sinulle.

lindalinda1 kirjoitti:

Ei kai nyt sentään kyyneliin.

En katso osaavaani yhtään paremmin, kuin Sinä tai
kukaan muukaan täällä. Sieluni syvyydestä ainakin
tämä runoni syntyi, elämän kivisellä polulla.
Toivon, ettei nyt oikeasti runoni ketään täällä
saa kyyneliin - se ei ole tarkoitus.

Valtaosa runoistani kuitenkin on faktan ja
fiktion sekoitusta, tämä tekee poikkeuksen. Elämä
on tässä mukana kovimmillaan, ehkä.
Kyllä minä täältä rämmin taas valoon, lyhyin as-
kelin, mutta rämmin.

Kiitos kuuluu Sinulle.

Lue lisää

tämä pieni tyttönen on melkoisen herkkä tapaus. Ei paljoa tarvita kyyneliin, onnen tai surun sellaisiin.. Ja nämä "helmet" annan sinulle, valoon tarpomista helpottamaan:) *ojentaa helmiä lindan kätösiin*

piententeostentekija kirjoitti:

tämä pieni tyttönen on melkoisen herkkä tapaus. Ei paljoa tarvita kyyneliin, onnen tai surun sellaisiin.. Ja nämä "helmet" annan sinulle, valoon tarpomista helpottamaan:) *ojentaa helmiä lindan kätösiin*

Lue lisää

helmiä, Sinulta tyttökulta. Kuinka herkkä Sinä
oletkaan, ja kuinka kauniisti kirjoitat.

Olipa suloista lukea viestiäsi aamusta,
k i i t o s.

Ja oikein hyvää huomenta, olkoon päiväsi onnelli-
nen.

kyllä minä tulen ja yritän olla läsnä.

Nyt oikeasti jo hieman melkein hävettää, että
toin valitusvirteni tänne. Tai että olisin voinut
ehkä kirjoittaa pikkasen lievemmillä ilmaisuilla
nämä elämänkäänteeni runoon.
Tuossahan tuo nyt on, kaikkinensa.

Kyllä ne väritkin palaa, vaikka eilinen olikin
pelkkää harmautta. Ihana lukea teidän kaikkien
sanoja, empatiaanne. Paljon taakka kevenee näitä
lukiessa.

Kiitos Kaaru, ystävä kallis.

älä enää milloinkaan sano

" hävettää ihan kirjoittaa samalle palstalle omia
tuherruksiani " et milloinkaan !

Sinun runosi mielestäni ovat vain parantuneet
päivä päivältä. Ja kaikkihan me soitamme niillä
instrumenteilla, jotka meille on suotu.

Kuten sanoin tuolla aiemmin jo jollekkin, en koe
olevani yhtään kummempi muita, en Sinua enkä ke-
tään muutakaan.

Jos runoni oli nautinto lukea, kiitos siitä.

Todellisuudessa kirjoitin sitä sydänverelläni,
elämän kivikkoisella polulla. Tänään on kuitenkin
hieman helpompi hengittää eilistä, jo teidän
kaikkien suoman empatiankin puolesta.

Hyvää huomenta, olkoon se Sinulle hyvä ja vielä
k i i t o s.

sitähän se on kun elämä kolhii, surumielisyyttä.

Eilinen oli vaan niin raskas päivä, ja se
synnytti tämän runoni kuin itse itsensä. Tänään
olen käsitellyt asiaa, hoitanut virallista puolta
enkä tiedä, mitä seuraavaksi on edessä.
Mutta sen tiedän, että henkisiä voimavarojani se
joka tapauksessa tulee kuluttamaan. Enkä tiedä,
missä raja tulee vastaan, koska ne varat
loppuvat.

Mutta ystävieni tuki täällä ja live-elämässä on
paljon, sen avulla jaksan useimmat päiväni viedä
seuraavaan - Sinunkin.

Toivon Sinulle seesteisiä syyspäiviä ja kynttilän
tuiketta iltoihisi.

Lämmin kiitos kommentoinnista.