2000 euroa puhtaana käteen.
Kerätään vaikkapa työpaikalla porukka tupakoinnin lopettamiseen halukkaista. Sitten hommataan iso säästöpossu, mielummin läpinäkyvä. Sitten päätetään päivä jolloin lakko alkaa. Sinä kyseisenä päivänä jokainen mukaan lähtijä pudottaa possuun 175 euroa (jotta otsikon luku 2000 euroa toteutuisi).
Tämän jälkeen kaikki mukana olijat alkavat kituutella ilman tupakkaa ja pudottavat jokaista päivää kohti noin askin hinnan eli viitosen possuun. Tätä jatketaan vuosi ja sitten kutsutaan kaikki ulkopuoliset katsomaan kateellisena kun possu avataan ja rahat jaetaan tupakkalakkolaisten kesken. 175 euroa plus 365 kertaa 5 euroa on 2000 euroa, per nenä.
Niin että mitäkö tässä on ihmeellistä? No se että jos joku mukanaolija kärähtää vuoden aikana tupakanpoltosta hän lentää porukasta ulos mutta hänen rahansa jäävät possuun jaettavaksi niiden kesken jotka jaksavat loppuun asti. Tämä sääntö on oltava armoton ja se pitää tehdä alusta asti selväksi ja sen takia alkupääomakin pitää olla sen verran iso että se pistää miettimään kannattaako narahtaa.
Tässä tällainen toimintamalli, jokainen porukka voi laatia itse omat sääntönsä mutta pelko suurehkon rahasumman menettämisestä on kuitenkin se kannustin. Muutenhan rahat eivät katoa mihinkään, ne vain lepäävät possussa vuoden verran. Sekin hyvä puoli tässä on että polttamattahan ei tarvitse olla, ei vaan saa jäädä kiinni. Ja on kuitenkin helpompi olla vuosi polttamatta kuin polttaa salaa ja pelätä koko ajan.
Kerätään vaikkapa työpaikalla porukka tupakoinnin lopettamiseen halukkaista. Sitten hommataan iso säästöpossu, mielummin läpinäkyvä. Sitten päätetään päivä jolloin lakko alkaa. Sinä kyseisenä päivänä jokainen mukaan lähtijä pudottaa possuun 175 euroa (jotta otsikon luku 2000 euroa toteutuisi).
Tämän jälkeen kaikki mukana olijat alkavat kituutella ilman tupakkaa ja pudottavat jokaista päivää kohti noin askin hinnan eli viitosen possuun. Tätä jatketaan vuosi ja sitten kutsutaan kaikki ulkopuoliset katsomaan kateellisena kun possu avataan ja rahat jaetaan tupakkalakkolaisten kesken. 175 euroa plus 365 kertaa 5 euroa on 2000 euroa, per nenä.
Niin että mitäkö tässä on ihmeellistä? No se että jos joku mukanaolija kärähtää vuoden aikana tupakanpoltosta hän lentää porukasta ulos mutta hänen rahansa jäävät possuun jaettavaksi niiden kesken jotka jaksavat loppuun asti. Tämä sääntö on oltava armoton ja se pitää tehdä alusta asti selväksi ja sen takia alkupääomakin pitää olla sen verran iso että se pistää miettimään kannattaako narahtaa.
Tässä tällainen toimintamalli, jokainen porukka voi laatia itse omat sääntönsä mutta pelko suurehkon rahasumman menettämisestä on kuitenkin se kannustin. Muutenhan rahat eivät katoa mihinkään, ne vain lepäävät possussa vuoden verran. Sekin hyvä puoli tässä on että polttamattahan ei tarvitse olla, ei vaan saa jäädä kiinni. Ja on kuitenkin helpompi olla vuosi polttamatta kuin polttaa salaa ja pelätä koko ajan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Harmi vaan, että mun työ porukassa olen ainut savuttaja.
hahah aski ei maksa viittä euroa ja toi on typerä idea!!!!
Tuota kannattaisi useampienkin ihmisten koittaa! Porukalla ehkä kuitenkin helpompaa aina, kuin yksin tuo lopettaminen, vaikka on tuo lopettaminen onnistunut ihan oma-aloittaisestikin ja yksin ainakin minulta, eikä ole kyllä tupakkaa ikävä ollut.
Mutta, kun tupakoinnin lopettaminen, ei monellakaan ole rahasta kiinni.
minä maksaisin, mitävain jos saisin peruttua sen päivän, jolloin aloin sauhutteleen ja maksaisin maltaita, jos joku keksis kivuttoman tavan päästä eroon tupakista.
ja sen minä sanon, vaikka se sillon tuntui aivan tyhmältä, että minä en varmana polttais tupakkaa, jo vanhempani eivät polttais ja jos sisarukseni eivät olisi alkaneet poltaa, nii en miekää polttais. Olen nuorimmainen, ja tottakai katoin mallia... Että älkää polttako lasten nähden !
Se on nimeltään Champix. ainakin minulla toimi. Toisekseen, raha ei kyllä ratkaise tupakointiongelmaa. tupakka on niin kallista, että jos raha ratkaisisi, olisin lopettanut jo kauan sitten!