Mun miespä jätti eropaperit ja lähti...ei kuulema kestänyt enään tätä meijän elämää hoidoissa.Ollaan hoidoissa oltu kohta 4v ja yksi raskaus saatu alulle joka meni kesken rv15 viime keväänä..nyt hän sit ilmotti että elää mielummin yksin kun kattoo kun mä "tapan" lääkkeillä itteeni ja petyn kuukaudesta toiseen...huhhuh...aika sekavaa aikaa..
mies otti ja lähti
rikkinäinen
91666
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voimia sinulle!
Vaikkei nyt siltä tunnukaan, niin usko vaan; elämä kantaa!
Ukko muutti pois kuun alussa. 1,5v. yritettiin kotioloissa, tutkia ehdittiin eikä vikaa löytyny.
Kyllästy kai mun masennukseen. Hoitoja ei keretty alottaa. Hokee vaan että vaikkei katkeruus loppuis koskaan niin sen kans täytyy oppia elämään... Niin kai. Helpommin sanottu ku tehty.
tai toiveitaan ei huomioida, hän lähtee.
Ei voi jyrätä miehen mieltä biologisen kellon kilkattaessa niin kovaa ettei tuu mieleen että miehelläkin on huono olo.
Kaikille ei ole tarkoitettu lapsia, kaikki eivät halua lapsia. Osa ei halua hoidoilla lapsia, mutteivät uskalla sitä puolisoilleen kertoa.
Osa haluaa niin paljon lapsia että vaihtavat vaikkapa puolisoaan saadakseen niitä.
Itse odotin 14 vuotta ennenkuin luonnollisesti raskauduin 42 vuoden iässä.
Hassua tämä elämä.
MUTTA; parisuhteessa ollaan kahdestaan!! ..viestistä saa kuvan, että lopulta miehen fiilikset päättää kaiken :(
raskaaksi, =kummankaan tahtoa, jep, niinhän se miehen tahto ja fiilikset päättääkin kaiken. :(
Eikä siinä naama nurinpäin mitään auta.
kuulla, että joku onnistuu "raskautumaan" 42v. iässä. Itselläni on pieniä, salaisia haaveita saada vielä iltatähti, ja jos vain mahdollista, niin luonnollisin keinoin. Aiemmasta liitostani minulla on yksi, jo murrosikäinen lapsi. Ja vasta näin vuosien jälkeen olen uskaltautunut haaveilemaan toisesta lapsesta, mutta samalla pelkään, että aika on ajanut ohitseni. Menkat ovat tosin täysin säännölliset (28vrk väli, hyvä, etteivät ala samalla kellonlyömälläkin), mutta silti pelottaa mahdolliset riskit...
todellakin, että VAIN miehen mielipiteellä on väliä. Toivottavasti et aivan sitä tarkoittanut?
Jos parisuhteessa on erimielisyyksiä, mielestäni hyvä keino ei ole lähteä karkuun ongelmia vaan tehdä kompromisseja, keskustella. Toiseksi esim. avioliitossa me lupaamme olla yhdessä niin myötä kuin vastoinkäymisissä ja niin mies kuin nainen voi tulla masentuneeksi asiasta kuin asiasta. JA tällöin toista pitää jaksaa tukea ja ohjata eteenpäin. Toisilla asioiden läpikäyminen vie kauemmin kuin toisilla. Niin se vain on ja mielestäni kukaan muu ei voi tulla sanomaan toiselle, millä tavalla hänen tulee käsitellä asiansa ja missä vaiheessa esim. lapsettomuusongelma tulee jättää taka-alalle, jottei mies lähde lätkimään.
tiedän tunteen.minun mies jätti kanssa kesällä eropaperit koska ei kuulema voinut tehdä minua onnelliseksi..hänen siittiöissä oli ongelma.ei saatu 2v hoitojen aikana mitään tuloksia joten hän ei jaksanut ja päätti näin..Voimia sinulle vaikka nyt tuskin hyvä olla!!!
Voimia sulle! Haluaisin kertoa omia tuntemuksia. Me ollaan 8 vuotta kärsitty lapsettomuudesta. Molemmat toivotaan lasta. Monesti naiselle lapsettomuudesta voi tulla pakkomielle. näin mullekin on meinannut käydä ja osittain onkin. Silti olen aina ymmärtänyt myös miestäni. Yhdessähän tässä ollaan. (on tietysti eri asia jos miehelle lapsen saaminen ei ole tärkeää)
Vaikka itellä välillä tosi vaikeeta asian kanssa, en halua että mieheni joutuu elämään vaimon kanssa joka vaan itkee ja keskittyy pelkästään lapsetomuuteen eikä anna huomiota hänelle.
KAIKILLE LAPSETTOMUUDESTA KÄRSIVILLE: OTTAKAA TOISENNE HUOMIOON, tehkää välillä jotain kivaa joka sais hetkeksi unohtamaan ikävät asiat.