Piirtämisestä!

Mikään sivu maailmassa ei pysty opettamaan ketään piirtämään. Olivat ohjeet kuinka hyvät tahansa, kostut niistä ehkä muutaman tipin verran. Valitettavaa mutta totta.

Piirtäminen vaatii myös lahjoja, ts. täysin lahjaton voi parhaimmillaankin opiskella keskinkertaiseksi. Lahjojenkin kanssa saa harjoitella ja rehkiä oikein olan takaa.

Itse opiskelin (siis opiskelin ihan ilman apuja, ilman koulutusta yms.) siten, että ostin piirrustuslehtiön ja kynän (käytän yleensä 0,5 lyijytäytekynää, mutta itse toki saat valita ihan minkä tahansa) ja piirsin. Piirsin koulussa kaikki tunnit (8h päivinä sain piirrettyä yhden kuvan, en yrittänyt enempää vaan keskityin koko päivän aina vain yhteen). Piirsin kotona, jos siltä tuntui, mutta koulussa kun oli pakko olla, siellä sain eniten aikaan.

En nyt ollut mikään surkimus aloittaessani, mutta sellainen keskinkertainen töhertelijä. Piirsin tosin lähinnä fantasia-aiheisia kuvia ja keskityin aika paljon asentoihin, en niinkään kasvojen piirteisiin. Toki kasvot tuli opeteltua myöhemmin. Parhain tapa oppia piirtämään niitä, on ottaa valokuva (etsi vaikkapa netistä) ja piirrä se. Etsi uusi ja piirrä se. Jossakin vaiheessa kannattaa selata ihan muiden piirrustuksia (netistä tai sitten kirjoista, itse suosin enemmän tunnettuja taitelijoita, mutta kyllä netistäkin löytyy oivalluksia) ja tee parempia. Tee aina parempia, vaikka itku kurkussa, koska vain siten kehittyy. Harvoin sitä tietysti onnistuu, mutta tärkeintä ei olekaan peitota kuvaa vaan itsensä.

Itse en ikinä halunnut piirtämisestä mitään ammattia, halusin pitää sen harrastuksena. Sitten yhtenä synkkänä (tai valoisana, en enää muista :) iltana multa tilattiin logo. Siitä tuli surkea ja ruma ja maksuksi sain suklaalevyn ja pepsi max -pullon. Mutta se nyt ei ollutkaan se pointti vaan se, että myin kuvan! Ja sitä kuvaa painettiin t-paitoihin (ainakin viiteen, jee). Siitä kai lähti sitten ajatus, että tekisin pienimuotoisen kuvakirjan ihan vain itselleni ja omaksi huvikseni. Laitoin nettiin arvioitavaksi pari kuvaa ja yllättäen ne saivatkin suurta suosiota ja kirjaa alettiin tilata, vaikka eihän se nyt valmistu vielä pitkään aikaan!

Mitä yritän sanoa: yrittänyttä ei laiteta ja kovasta työstä saa palkan :) Liian isoa palaa ei kannata alussa haukata, mutta ei kannata missään vaiheessa tyytyä vähäänkään. Muita matkimalla oppii myös ja sitä kannattaa käyttää törkeästi hyväksi, mutta samalla täytyy kehittää oma tyyli. Mitä persoonallisempi tyyli, sitä paremmin erottuu massasta. Ja tyyli kehittyy pikkuhiljaa vuosien saatossa, se ei tule tänään, eikä huomenna, eikä sadan kuvan jälkeenkään. Mutta joka hetki se kehittyy vähäsen.

sun täytyy vain ymmärtää varjon merkitys. kasvoissahan ei ole viivoja. vain valoa ja varjoja. ei edes ääriviivoja. etti ittestäs joku kiva ja selkeä kuva (koulukuva) ja koita piirtää siitä mahdollisimman näköinen. jos mielikuvituksesta piirtää kasvoja, niihin tulee paljon samoja piirteitä kuin mitä peilistä näet, koska olet katsellut omaa naamaas niin kauan ja tunnet parhaiten omat kasvonpiirteesi.

Kysy kirjaston tätiltä asiasta olevaa kirjaa. Niistä voi löytyä tosi hyviä vinkkejä ja apua, miten vaikka kasvojen piirtäminen onnistuu. Kyllä piirtämisestä kirjoja löytyy varmaan ihan pikku kirjastoistakin:)