jutella?
Meidän perheessä itse olen taloussika,eli syön jätteet,mies herkuttelee uusilla herkuilla ja jättää aina vähän,sinne sun tänne.
Jos laitan ruokaa ja olen muutaman päivän pois,kaikki on koskematta,monta hillopurkkia avataan peräjälkeen ja sitten ne jää syömäti.
Kesälläkin mökillä jääkaappi pursuilee kippoja ja kulhoja,kaikissa jämiä edellisistä jotka "unohtuu"muka kun ei viitsi avata ja katsoa.
Ja tästä saan lihavan riidan aikaiseksi,kun huomauttaa ei saa.
Mielestäni se on ruoan tekijän aliarviointia kun ei kelpaa se mitä tehdään,vaan ostetaan uutta tilalle.
Teen lakon ja laitan jääkaappiin oman hyllyn!
Meidän perheessä itse olen taloussika,eli syön jätteet,mies herkuttelee uusilla herkuilla ja jättää aina vähän,sinne sun tänne.
Jos laitan ruokaa ja olen muutaman päivän pois,kaikki on koskematta,monta hillopurkkia avataan peräjälkeen ja sitten ne jää syömäti.
Kesälläkin mökillä jääkaappi pursuilee kippoja ja kulhoja,kaikissa jämiä edellisistä jotka "unohtuu"muka kun ei viitsi avata ja katsoa.
Ja tästä saan lihavan riidan aikaiseksi,kun huomauttaa ei saa.
Mielestäni se on ruoan tekijän aliarviointia kun ei kelpaa se mitä tehdään,vaan ostetaan uutta tilalle.
Teen lakon ja laitan jääkaappiin oman hyllyn!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mutta ei ihan tuolta syyllistävältä pohjalta. Toki moniilla meillä "sovinistisijoilla" on ruokailutavoissakin vikaa, mutta silti...
Tässä tapauksessa luulisin, että vika on liikaa passaillessa äidissä, silloin aikoinaan. Ei opettanut. Osuinko väärään?
Voitaisiin vaikka viikoksi vaihtaa, saisit olla yksin ja laittaa ruokaa vain oman makusi mukaan!
Minä voisin nauttia viikosta, kun olisi keskustelukumppanikin samassa tilassa :).
mutta eihän siitä nyt riidellä kannata. Paras tapa on laittaa ruokaa sen verran kuin menee. Jos tähteitä jää, niin niistähän saa vaikka pyttipannua. Ja luuletko että "oma hyllysi" jääkaapissa saa olla rauhassa? Tuskin saa. Ellet sitten osta omaa jääkaappia. Lukollista. Takaan, että siitä se kunnon riita sitten syntyy.
Tietenkään tavanomaisuudessa ei ole mitään jutun juurta.
Eikä mistään saisi todeta mitään myönteistä!
Kuitenkin!
Me elämme siattomassa taloudessa.
Minä ostan ja valmistan ruuat.
Vaimolle kelpaa kaikki muu paitsi silakka jota en valmista koska hän on sille allerginen.
Vaimo on valmis syömään kolmekin päivää samaa, lajista riippuen.
Olen joskus tarjonnut neljäntenä samaa mutta silloin menee nenänvarsi kurttuun.
Ei kuitenkaan sano mitään. Ei tarvitse.
Bioroskiin menee ainoastaan perunan- hedelmien- ym. kuoret ja vastaavat. Ei valmista ruokaa eikä raaka-aineita.
Koskaan ei vaimo ole käyttänyt mitään loppuun siitä sanomatta tai kysymättä.
Työelämässä ollessani olin viimeiset 12-vuotta viikot pois kotoa.
Vaimo ja penskat tulivat silloinkin syöneeksi.
Nyt, oltuamme useita vuosia "vapaana" olen minä hoitanut koko ruokatalouden kuten aikaisemminkin lomilla.
Koskaan ruuasta tai syömisestä ei ole perheen kesken tullut sanomista!
Ainoa, keittiöaskareisiin liittyvä näkemysero on syntynyt vaimon herkkyydestä työntää kaikki näkyvillä olevat astiat tiskikoneeseen.
Olen oppinut "suojelemaan" kahvimukiani ja vesilasiani.
Ps. Ruokaa suunnitellessani joudun, vaimon terveyteen liittyvistä syistä, ottamaan huomioon sapuskan sisältämät K-vitamiini ja rautapitoisuudet.
Sekään ei ole haitta.
Joskus kun mieleni tekee vaikkapa ruusukaalia, maksamakkaraa jne. niin ostan itselleni sen minkä haluan.
Yhteiset sapuskat olemme aina syöneet samanaikaisesti.
Kuvaamasi tilanne, vaikka kärjistettynäkin, vaikuttaa melko itsekkäältä.
Mutta mikäpä minä olen arvostelemaan.
ettei miehille kannata laittaa mitään piiloon muovirasioihin. Kun tulin seuraavan kerran, kaikki oli jäljellä. Annoin mieheni hoidella ruoka-asiat omalla tavallaan, kun hän oli lasten kanssa kotona ollessani matkoilla. kun on komposti, niin voi paremmalla omatunnolla viedä tähteet sinne pienille ystävilleen, ei tarvitse olla sika. Appeni teki aina ison kattilallisen perunapuuroa ja pisti koko kattilan jääkaappiin. Otti sieltä aina ja paistoi pienissä erissä. Kun oli itse tehnyt, niin tuli syötyä. Minun tekemäni jäivät usein syömättä, kun ei tutkinut rasioiden sisältöä.
Jos olen poissa, ja mies on tehnyt ruuat ja korjannut loput jääkaappiin, käy hyvin helposti niin, että en tule katsoneeksi, mitä rasioissa on. Jotenkin ne sijoittuvat niin hyvin jääkaapin hyllyille.
Sitten päivien päästä kurkkaan johonkin homeiseen mössöön, jonka inhoten paiskaan menemään.
Niin se on. Ei kannata toiselle olla harmissaan, koska se tapahtuu itsellekin.
Viisainta heittää ne loppulusikalliset suosiolla menemään. Moni "talouspossu" on lihonnut likkaa, kun ei ole raskinut heittää menemään niitä loppuja, ja sitten kantaa ruuanloppuja läskinä mukanaan vuosikausia.
Monet meistä on kasvatettu pula-ajan säännöillä, jolloin ei mitään heitetty ikinä pois.
Olisikohan aika luopua liiallisesta tarkkuudesta?
ärsyttää kun toinen ei vaivaudu edes muistamaan mitä on syönyt edellisenä päivänä!
Mutta kyllä jos itse laittaa ruokaa,sitä kehutaan,ja varmasti syödään joka murunen ja jopa tullaan istumaan vastapäätä ja odotetaan,et no-eikö sieltä tule mitään kommenttia tai kiitosta.
Ja sitten kun minä laitan,syödään kohteliaisuudesta ja "unohdetaan"että sitä voisi syödä seuraavana päivänäkin.
Kumpikin kyllä ostaa ja sovitaan isoista ruokalaskuista omat osat,en esim.juo kaljaa,miksi maksaisin?
En syö makkaraa,kinkkua,tai muutenkaan lihaa,miksi maksaisin?
Jos olen joskus yksin pitemmän aikaa,jääkaapissani on melkein vain"valo"-ja kehittelen ruuat itselleni ihan pienistäkin eväistä.
Ei tarvitse siinä mielessä olla sika,tonnikalapurkki on hyvä alku monelle.
Tämän ikäiset on tosiaan kasvatettu siihen että ruokaa ei heitetä pois kuin homeessa oleva.
Ja jenkkakahvat kertoo kyllä herkuttelusta ja ne on sitten nää buffet-pöydät...
Sinä päivänä ei tarvitse jääkaappiin kurkistaa.
Tuolla kustannusten jakoperiaatteella vaimoni olisi kuollut nälkään jo kymmeniä vuosia sitten.
Minä hölmö kun en ole osannut jyvittää syömisten maksatusta käytön mukaisesti vaan, ilmeisesti yleisimmän tavan mukaan kaikki laskut on maksettu talouden yhteisestä kassasta.
Olisikohan tuo sittenkin syynä siihen että vaimoni piti mittansa 164cm/52kg aivan viime vuosiin saakka?
Marketin kassajonossa esiintyvä mielenkiintoinen ilmiö.
Pariskunta ryhtyy hihnalla erittelemään mikä kuuluu kummallekin.
Auta armias niitä yhteisiä tavaroita!
Tosi upeasti menee kun riidan aiheet täytyy keksiä!
Eiköhän tuo ole miesten tapa. Kyllä se ukkokulta aina kiitosta odotti jos satunnaisesti jotain kokkaili, kiitosta ei koskaan saanut liikaa.
Onpa teillä muuten mielenkiintoinen tapa pyörittää sitä yhteistä huushollia. Lähes samanlainen kuin ystävilläni, ja minä kun luulin että se on hyvin poikkeuksellista. Jos on minun ruoat ja sinun ruoat, miten käy muiden menojen. Kuka maksaa telkkariluvan, sähköt yms jos jako menee näin?
Älä hei laita omaa hyllyä! Minulla on ystäväpariskunta jolla tuli aikoinaan riita ruokarahoista,. Nyt heillä on omat hyllyt jääkaapissa ja ruokakomerossa. Vahtivat pinna kireällä oman hyllyn sisältöä päivät pitkät jo viidettä vuotta. Rahaa kuluu entistä enemmän kun kaikki pitää ostaa tuplasti ja auta armias jos epäilys herää, että toinen on käynyt siellä omalla hyllyllä, tappelua riittää. Näinkin saa eläkepäivät kulumaan.
Talouspossuksi, entiseksi tunnustaudun itsekin. Näkyi myös elopainossa. Johtuu varmaan kasvatuksesta, kun on kasvatettu siihen, että mitään ei saa heittää pois ja lapset Afrikassa näkevät nälkää, niin kyllä se jälkensä jättää.
Meilläkin jäi, sen jälkeen kun lapset olivat muuttaneet kotoa, kaikki rasioihin pakatut ruoat pilaantumaan, ellen itse niitä ottanut käyttöön. Mieheni söi kaikki makeat ja leikkeleet, sen jälkeen hänen mukaan jääkaapista ei löytynyt mitään. Silloin joskus harmitti, nyt olisin onnellinen jos hän olisi täällä kanssani sotkemassa jääkaapin sisällön.
Enää, yksin ollessani en ylensyö siksi, että ruokaa ei voi heittää pois. Mieheni kuoleman jälkeen olen tehnyt täydellisen ruokaremontin. Samaa ruokaa syön joskus kolmekin päivää yhteen menoon. Jos tulee tehtyä liikaa, pakastan. Näkyy ja tuntuu myös elimistössä. Tänään painan melkein kolmekymmentä kiloa vähemmän kuin kolme vuotta sitten
En omista mitään säilytys rasioita(pakaste rasioit.kyll.), jos ruokaa jää jätän ne kuppeihin, tai sopivan kokoiselle lautaselle. En harrasta myöskään folioita. Jos joku ruoka on peitettävä, käytän lautasta.Jostain syystä inhoan niitä kaikenmaailman tupperkuppeja ja vastaavia.Hyvin on toiminut!Ymmärrän hyvin miehiä jotka ei viitsi niitä rasioita availla ja tutkia.Kokeilkaa, laittakaa jäänyt ruoka astiaan josta syödään, ukko voi keksiä sen ja pistää mikroon lämpiämään ja popsii naamaansa.
On se vaan niin hyvä, kun on viitseliäs aviovaimo. Aika-ajoin hän valmistaa kippoihin jäänneistä ruokatarvikkeista maittavan aterian, jonka yhdessä syömme. Joskus sen teen minä. Yleensä hän, koska nauttii ruuan laittamisesta. Eipä kulkeudu hyviä ruoka-aineita jätteeksi. Säästyy kaatopaikat rottien ruualta paitsi, jos kompostoi ne.
Eipähän jää tähteitä ei. Kaikki on ajateltava jo kaupassa mitä on vara ostaa jos on ollenkaan. Ruoanlaittotaitoni on laveampaa koskapa täytyy keksiä omasta päästään kuin entinen muija teki sianpääsyltyn. Minusta tuo ei ole edes aihe valittaa. Paistappa lättyjä ja vie hillon kanssa lähimmälle vanhukselle tai yksinelävälle vähempi osaiselle. Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostaankaan