Pelottaa. Hurjasti. Vuosi sitten sav, joka hoidettiin koilaamalla, jälk.tark huomattiin koilin pettäneen. Nyt odotan klipsin laittoa, ja pelkään kuolemaa. Olen lukenut, että kuolleisuutta esiintyy leikkauksen jälkeisinä kuukausina. Tottako? Onko ketään leikattu KYS:ssä? Huolettaa, minulle "jäisi" 5kk tyttövauva taakseni..En tahdo kuolla.
Aneurysman kirurginen leikkaus.
22ee
143428
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
muuta kuin että tuntuu todella pahalta puolestasi..
Tässä olisi yksi nettiosoite, missä voi lukea muitten tarinoita sekä keskustella kaikenlaista. Ehkä löydät sieltä apua ja helpotusta pelkoosi.
En vähimmässäkään määrin tarkoita vähätellä tunteitasi kun sanon "helpotusta pelkoosi", tiedän täysin miltä sinusta tuntuu. Itselläni on klipsi, mutta se laitettiin jo puhjenneen aneurysman takia, mullakin oli siis jo vuosia sitten SAV. Lapsia oli jo silloin kun se puhkesi..
http://avh.palaios.com/index.php
Tuolta löytyy vertaistukea, linkkejä, omia tarinoita, osio omaisille, joiden puolisot tai muut perheenjäsenet ovat kokeneet AVH:n (Aivoverenkiertohäiriön) jonkin "muodon". AVH:hon luetaan aivoinfarkti, TIA-kohtaukset, aivoverenvuoto ja SAV.
Toivon, että löydät joko täältä tai vaikka tuolta AVH-palstalta ihmisiä, joiden kanssa voit keskustella asiasta.
Koita jaksaa!
Siellä on ainakin pätevät kirurgit.
Älä usko kaikkia kauhutarinoita.
Sinä selviät.
ei tehty mitään kummempaa jälkitarkastusta kun aneurysma repesi. kävin vaan töölös juttelemassa eikä kuvattu uudelleen. välillä olen epäuskoinen ja pelottaa että onkohan kaikki ok. aikaa on jo 4 vuotta. Siksi kysynkin onko sinulla mitään oireita nyt ?
heippa.ite sain sav:vuonna 2004 synnytyksen jälkeen se koilattiin kahteen kertaan.nyt kontrolli kuvissa elokuussa nähtiin toinenkin aneurysma joka oli tullut toisessa synnytysessä(maaliskuussa)4.9 oli leikkaus töölössä ja leikkaava lääkäri Hernesniemi.
Leikkaus meni kuulemma teknisesti hyvin,sain kuitenkin aivokalvontulehduksen jälleen niinkuin ekallakin kerralla kun koilattiin.siispä 2viikkoa antibioottihoidossa sairaalassa.oikea silmä karsastaa jonkin verran edelleen mutta muuten elämä alkaa voittamaan.Pelkäsin leikkausta aivan hulluna vaikka toisaalta kokoajan tiesin kuka leikkaa joten hätää ei ollut.Juha Hernesniemi on suomen paras neurokirurgi ja tehnyt aneurysman klipsausleikkauksia jo yli 20vuotta ja kehitellyt itse leikkausmuotoja.mulla mentiin kallon sisään oikeasta ohimosta ja leikkaushaava on hyvin piilossa hiusten alla.ainoa mikä harmitti leikkauksen jälkeen oli että en saanut tarpeeksi tietoa leikkauksen vaikutuksista henkisesti koska kun palasin kotiin en jotenkin tunnistanut omaa kotikaupunkiani enkä kotitaloa ym..ihmiset oli kaikki tuttuja mutta paikat näytti oudoilta..tätä kesti noin 3viikkoa.huomenna olen matkalla jälkitarkastukseen ilmeisesti silloin vaan jutellaan voinnista koska kuvia ei kuulemma oteta.fyysisesti siis olen toipunut hienosti mutta henkinen puoli on toinen juttu.äitiyslomani loppuu ja toivon saavani sairaslomaa vielä sen jatkoksi koska en koe olevani vielä valmis töihin.(hoitotyö)älä anna pelolle liikaa valtaa,vaikka asiaa on silti hyvä miettiä etukäteen.tsemppiä ja voimia.kirjoittelethan välilä.t:carita
Otan osaa pelkoosi. Minuakin pelottaisi, jos tietäisin että klipsaus, joka tehtiin minulle viime elokuun puolessa välissä ei olisi onnistunut. Mä toivon, että sulla on joku jonka kanssa voit jakaa pelkoasi puhumalla ja jälleen puhumalla. Auttaisiko yhtään, että saisit lääkäreiltä etukäteen tietoa mitä komplikaatioita leikkauksessa saattaa sattua? Vai pelottaisiko se sinua entistä enemmän? En halua pelotella sinua enempää, mutta kerron kuitenkin omista kokemuksistani. Mulla oli SAV muutama kuukausi sitten. Nyt elän toipilaana. Silmänliikehermo halvaantui klipsausleikkauksessa, mutta se on alkanut vähitellen hieman korjaantua. Aivoleikkauksessa on aina riskinsä, mutta pääasia eli pullistuman vuoto saatiin korjattua hyvin klipseillä. Olin hoidossa Kyssissä ja hoito oli todella ammattitaitoista, hyvää ja ihmisläheistä. Voit olla sen suhteen turvallisin mielin. Toivottavasti pääset pian leikkaukseen ja piinaviikot olisivat sitten ohi. Kaikkea hyvää. Kirjoitathan mitä kuuluu jatkossa?
Minulla tuli juuri vuosipäivä omasta klipsaus-operaatiosta Töölössä. Se meni hyvin. Otappa yhteys "aneurysmahoitajaan", ainakin Töölössä sellainen oli ja hirveän hyvää teki keskustella häenn kanssaan puhelimitse ja kysellä "tyhmiä". Sitä kun ei silloin "tuomion" kuultuaan ollut ihan valppaimmilaan lääkärin luona. Onnea sinulle, ja pienelle kullanmurullesi !
täydellisesti ymmärrän pelkosi... Olen itse menossa samaan leikkaukseen ilmeisesti helmikuussa. Minulla myös koilattu epätyydyttävllä tuloksella. Vaikka tiedän mahdollisuuden olevan pieni, en sliti täysin pääse eroon kuoleman pelosta. Itse mietin ajoittain, pitäisikö minun valmistautua jotenkin mahdollisen kuoleman varalta vai mennä luottavaisena ajatuksella että palaan varmasti takaisin.
Minullakin jäisi jälkeeni lapsi,jonka toinen vanhempi on jo menehtynyt vuosia sitten aivoverisuonen repeytymiseen. Vaikka sanotaan ettei salama kahta kertaa samaan puuhun iske,en itse luota siihen laisinkaan...
En voi muuta sanoa kuin että yritetään kestää tämä odotus! Mehän emme voi mitenkään vaikuttaa asiaan,joten on vain luotettava lääkärien taitoihin. Paremmat mahdollisuudet meillä silti on kuin heillä,joiden aneurysmia ei havaita ennen kohtalokasta repeytymistä!
Tsemppiä ja nauti ihanasta vauvastasi täysillä!! Asioilla on tapana järjestyä =)
Minä odotan myös kutsua KYS:iin, ensin varjoainekuvaukseen ja sitten ilmeisesti klipsaukseen, aneurysma on vielä puhkeamaton. Vaikka olen melko hyvin onnistunut olemaan optimisti ja uskomaan että kaikki sujuu hyvin, käy pelko välillä kimppuun. Riski on kuitenkin jokaisessa leikkauksessa, ja kaikkea voi sattua vaikka maantiellä tai missä vaan. Kys:in neurokirugit osaa hommansa, uskotaan siihen ja kun pelottaa, etsitään joku jonka kanssa siitä voi puhua. Kyllä me tästä selvitään hyvin !!
pelottaa sitä turha kenenkään kieltää.Henkisesti tosi rankka kokemus siitä puolesta ei kukaan puhu avoimesti.Kyllä sinut osaavat kirurgit kuntoon saa heille jokapäiväistä työtä.Leikkauksen jälkeen ei raskaita nosteluja niin hyvin menee.Jaksamista ja tsemppiä .
Vaimoni kuoli pari vko sitten 50v ,eikä ollut mitään riskitekijöitä? Minulla romahti kaikki asiat.Hänelle tapahtui suuri vuoto ja tajuttomaksi muutamassa minuutissa(hyvä että pystyn kirjoittamaan),asumme Hki 2h ja leikkaus Töölössä,hän kuin ihmeen kaupalla selvisi leikkauksesta ja sain häneen puristuskontakin 1vko leikkauksen jälkeen,hän kuitenkin menehtyi.SAV on vakava asia ,mutta jos???? oasaisi etukäteen hakeutua kuvauksiin ,leikkauksen riski minimaalinen siihen mitä tapahtuu jos pääsee puhkeamaan.Haluaisin auttaa jotakuta mutta en tiedä miten,hän oli terveen ja ikäisekseen nuoremman näköinen,joskus päänsärkyä,mutta siihenkin on sata eri syytä? Ei tavallinen maallikko paljon muuta voi kun tapahtumahetkellä 112.
En osaa muuta sanoa kuin, että otan osaa suruusi... ja olen järkyttynyt, sillä minunkin mieheni voisi olla nyt leski. Etsithän tukea itsellesi. Kuten varmaan tiedätkin tarvitset sitä nyt.
Nyt on leikkauksesta kulunut viisi päivää ja kaikki meni oikein mallikkaasti, ainakin tähän asti. Haava on iso, mutta se ei elämänlaatua vähennä. Pääkipua on kyllä paljonkin, mutta tässäpä minä koneella istun kuitenkin. Täytyypä mennä lepäileen. Onnea kaikille leikkausta odottavile!
Hyvä juttu, että kaikki meni hyvin. Hyvää toipilasaikaa. Muista ottaa rennosti.
kiva, että leikkaus on ohi ja onnistui. Minä odottelen itse leikkausta. Kaikkea hyvää sinulle ja myös pikku tytöllesi. Minä toivon, että tämä leikkauksen odotus loppuisi. Minut leikataan kaksi kertaa. Ota kuitenkin rauhallisesti, älä rehki liikaa