täysin luonnollista, että kun on ollut yksin koko ikänsä, niin tuntee olevansa paljon alempiarvoinen ihminen kuin kukaan muu. Eikä se ole täysin aiheetonta, sillä olen tullut huomaamaan, että useissa tapauksissa perheetöntä ihmistä ei arvosteta läheskään samalla tavalla, kuin perheellistä.
Kirjootti YxUkko
Kirjootti YxUkko
Vastaukset 3
Vanhimmat
ole yhtään sen alempiarvoinen kuin perheellinenkään. Sait siis sen kuvan minusta, etten arvosta perheetöntä ihmistä ollenkaan. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, oli perhettä tai ei, samalla lähtöviivalla ollaan. Perheellinenkin kaipaa yksinoloa, mutta se ei kovin usein ole valitettavasti mahdollista. Niin kauan kun asuu samassa taloudessa ex-miehensä kanssa, on toinen ihminen pakko ottaa huomioon. Et tiedäkään kuinka kaipaan sitä yksinoloa, saisin kerrankin olla vain itseni kanssa. No, itseni kanssa saan jatkossa varmaan ollakin aika paljon :(
Tämmöistä joutuu kyllä kokemaan. Yritetään olla välittämättä. Samanarvoisiahan me oikeasti ollaan.
Omaa epävarmuutta se vain osoittaa, jos täytyy mollata erilaisia, vaikkapa perheettömiä.
Yksineläjiä kammoksuva pelkää yksinäisyyttä, hän pelkää olevansa niin huono, että hänet hylätään.