Ennen oli itsestään selvää, että perheeseen kuuluu isä, äiti ja lapset,ne yhteiset.
Nykyisin perhe on pirstottu joka suuntaan.
Ennen oli hävettävää,jos vanhemmat erosivat, se oli kylän suurin puheenaihe.
Nykysin pirskottu perhe on itsestään selvää, ja jos miehellä on useita naisia, niin sitäkään ei katsota enää pahalla, eikä sitä että mies jättää perheensä toisen naisen takia. Yh perhe on nykyisin tavallinen perhe, ja jos perheeseen kuuluu mies, se on suorastaan ihme.
Voihan olla että äitikin voi jättää perheensä, mutta mun käsityksen mukaan se on harvinaisempaa. Yleensä nainen huolehtii jättämisen myös lapsistaan, mutta osa miehistä jättää lapsensakin äidille, tai ei edes enää heitä muista.
Minusta avioliitot pitäisi saada lainvoimalla kestäviksi. Vain äärimmäisessä tapauksessa ja perusteellisella selvityksillä saisi eron. Avioliittoneuvojat pitäsi myös saada pakolliseksi ennen eroa. Ulkopuolinen ihminen voisi näin ollen nähdä paremmin, mikä ero on turha.
No tämä oli minun ajatus, ja mielikuvaa, mutta voihan olla että se ei näin olekkaan. Itselläni on tosi toimiva liitto ja omat yhteiset lapset, mutta kun vain tuntuu et erotaan liian helposti. Meillä on ollut kauheita ongelmia, mutta kumpikaan meistä ei ole lähtenyt vieraan syliin lohdutusta hakemaan, ja näin ollen olemme itse pystyneet ongelmat selvittämään. Vieraat suhteet tuovat vain lisää ongelmia, ja ei olekkaan helppo ratkoa. Se on vain tahdosta kiinni, mitä liitolta haluaa. Onhan niitä naisia yrittänyt miestäni onkia, mutta laihoin tuloksin. Mies on nauraunut vaan, kun vientiä olisi, mutta hänelle on me tärkeimmät. Siitä olen onnellinen.
Nykyisin perhe on pirstottu joka suuntaan.
Ennen oli hävettävää,jos vanhemmat erosivat, se oli kylän suurin puheenaihe.
Nykysin pirskottu perhe on itsestään selvää, ja jos miehellä on useita naisia, niin sitäkään ei katsota enää pahalla, eikä sitä että mies jättää perheensä toisen naisen takia. Yh perhe on nykyisin tavallinen perhe, ja jos perheeseen kuuluu mies, se on suorastaan ihme.
Voihan olla että äitikin voi jättää perheensä, mutta mun käsityksen mukaan se on harvinaisempaa. Yleensä nainen huolehtii jättämisen myös lapsistaan, mutta osa miehistä jättää lapsensakin äidille, tai ei edes enää heitä muista.
Minusta avioliitot pitäisi saada lainvoimalla kestäviksi. Vain äärimmäisessä tapauksessa ja perusteellisella selvityksillä saisi eron. Avioliittoneuvojat pitäsi myös saada pakolliseksi ennen eroa. Ulkopuolinen ihminen voisi näin ollen nähdä paremmin, mikä ero on turha.
No tämä oli minun ajatus, ja mielikuvaa, mutta voihan olla että se ei näin olekkaan. Itselläni on tosi toimiva liitto ja omat yhteiset lapset, mutta kun vain tuntuu et erotaan liian helposti. Meillä on ollut kauheita ongelmia, mutta kumpikaan meistä ei ole lähtenyt vieraan syliin lohdutusta hakemaan, ja näin ollen olemme itse pystyneet ongelmat selvittämään. Vieraat suhteet tuovat vain lisää ongelmia, ja ei olekkaan helppo ratkoa. Se on vain tahdosta kiinni, mitä liitolta haluaa. Onhan niitä naisia yrittänyt miestäni onkia, mutta laihoin tuloksin. Mies on nauraunut vaan, kun vientiä olisi, mutta hänelle on me tärkeimmät. Siitä olen onnellinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
"Se on vain tahdosta kiinni, mitä liitolta haluaa." Ei se aina pidä paikkaansa!
Onneksi avioeron saa nykyään helpommin kuin ennen. Yritin kaksi vuotta saada miestäni keskustelemaan ammatti-ihmisen kanssa ongelmista, mutta kun ei hänen mielestään ollut mitään ongelmaa! Ihan oikeana ongelmana meillä oli miehen väkivaltaisuus ja se tuli ilmi vasta avioliiton solmisen jälkeen ja lasten synnyttyä.
En tänä päivänäkään olisi onnistunut saamaan riittäviä todisteita väkivaltaisuudesta, sillä väkivalta on paljon laajempi käsite kuin silmä mustana. Joten miten olisin saanut riittävät todisteet, että olisin saanut eron? En mitenkään! Aikoinaan, kun oli tosi tiukat avioeron perusteet, niin väkivaltaisesta liitosta lähteminen oli helpointa siten, että "teki huorin" eli tuli raskaaksi toiselle miehelle ja näin pääsi irti entisestä miehestään. Tähänkö haluat palata?
Hyvä, että sinun avioliittosi voi hyvin, mutta ei pidä elätellä liian ruusunpunaista kuvaa avioeron syistä.
Vaikka olisi miten omasta tahdosta kiinni mitä liitolta haluaa, toisen tahdolle ei aina voi mitään.
Kun lapseni äiti tahtoi elää toisen miehen kanssa, ei siinä minun tahdollani ollut mitään merkitystä.
Jos aloittajalle sattuisikin käymään niin (ja mistäpä sitä koskaan tietää mitä sattuu käymään), että hänen puolisonsa haluaakin vaihtaa puolisoa, ihmettelen mitä aloittaja asialle mahtaa.
Ja tosiaan, aina ei ole lapsenkaan edun mukaista se ettei vanhemmat eroa. Monesti se on lapsen (ja toisen vanhemman) TURVALLISUUDEN takaamiseksi jopa välttämätöntä.
mitä se mainittu väkivalta oli? Sanoiko ehkä pahasti ulkonäöstäsi tai älynlahjoistasi? Ni sehän on "henkistä väkivaltaa". Joopa joo. Puhukaa asioista oikeilla nimillä. Väkivalta on väkivaltaa, ja V***uilu sitten ihan muuta, mutta se ei ole väkivaltaa. Usein henkiseksi väkivallaksi luetaan kaikki epämielyttäväksi koetut puheet.
Itserakkaat ja ponnistelemisen tottumattomat ihmiset ovat lyhytjänniteisiä ja ajattelevat vain itseään, siksi eroja on niin paljon. Lapset jäävät sivuseikaksi. Kyllä systeemi vastuun kantaa, kun ei itse siihen haluta ryhtyä. Kysykääpä asiaa lapsilta miten he suhtautuvat eroonne.
eron jälkeen.
haluat vastauksen kysymykseen, että mikä on väkivaltaa?
kelpaako seuraavat:
raiskaus
kiinni pitäminen, ettei päässyt tilanteesta pois
lastemme lyöminen
uhkaus viedä lapset, jos otan avioeron
Miten osoitan, että se oli raiskaus, jos aivan hillittömiä ruhjeita ei ole?
Miten osoitan, kun ei mustelmia tullut, että minua pidettiin väkisin kiinni?
Miten osoitan, että lapsia kohdeltiin kaltoin, kun mustelia ei jäänyt ja lapsi liian pieni puhumaan?
Lapset rauhoittuivat eromme jälkeen ja uskalsivat taas olla lapsia eivätkä pelänneet olla kotona, kuten isän läsnäollessa aikaisemmin.
Selvästi huomaa, että et ole kokenut väkivaltaa, kun vastaustasi lukee.
Mitä perhe- ja lähisuhdeväkivalta on?
Perhe- ja lähisuhdeväkivallalla tarkoitetaan perheessä ja muissa sukulaisuus- ja tuttavuussuhteissa tapahtuvaa väkivaltaa. Yleisimmin sitä tapahtuu parisuhteessa, mutta väkivaltaa ilmenee myös lasten ja vanhempien välillä.
>>Väkivalta voidaan määritellä toisen ihmisen tahdon, tarpeiden ja toiveiden hallitsemiseksi käyttämällä sanallisia tai sanattomia tekoja tai molempia tapoja, jotka loukkaavat ihmisen fyysistä, psyykkistä ja/tai sosiaalista itsemääräämisoikeutta.
Mitä huominen tuo tullessaan. Et voi tietää, vaikka miehesi kuolisi tänään auto-onnettomuudessa. Olisitko huono äiti jos ottaisit uuden miehen? Kasvavatko lapsesi kieroon kun heillä ei nyt ole sitä ydinperhe-isää?
Toisekseen, et voi IKINÄ tietää mitä miehesi oikeasti tekee selkäsi takana. Esimerkkitapauksia on paljon. Vaimo kuvittelee miehen enkeliksi, jauhaa juuri miehesi kaltaista tyypillistä paskaa ja totuus on, että paneskelee selkäsi takana kaikkea mikä liikkuu. Mutta tottahan toki sinä sulkisit silmäsi tältäkin, koska lapsellehan se on "normaali perhe". Minun mielestäni se on normaalia, että perheessä on RAKKAUTTA. Viimeiseksi haluan kasvattaa lapseni sillä tavalla, että ollaan yhdessä vaan siksi, että se on "normaalia"...
ruusunpunaiset kuvitelmat elämästä ja siitä, että meidän perheelle ei ainakaan käy noin ajatus. Mutta kuinkas kävikään, ero tuli, eikä mikään helppo sellainen. En ole katkeroitunut elämälle, mutta sain opetuksen...me ollaan vaan ihmisiä...
on kaikki mitä kodilta voi toivoa, kaksi autoa kesämökki ja valtava suku. Meillä on rahaa ja mammoneaa, vaikka toisille jakaa, rakkautta ja yhteiset lapset. Meillä on kaikki, enempää ei voi toivoa, ja mikä puuttuu se ostetaan. Rahalla saa kaiken. Töitä on ja mitään ei puutu. Mutta... se tarvitsee työtä, ilman työtä ei ole mitään. Rakkauskin tarvitsee työtä. Suhde ei pysy kunnossa, jos et tee sen eteen mitään. Jos suret ja kierit itsesäälissä, odotat valmista mitään et saa. Itsestään on kaikki kiinni.
Jos mekin olisimme odottaneet että meille annetaan kaikki valmiina eteen, meillä ei olisi mitään.
Kaikkea saa, kun yrittää ja tekee sen eteen jotain.
Onni ei kävele vastaan, onni pitää etsiä. Tarttua tilaisuuteen, kun se kolkuttaa. Se ei kolkuta kahdesti.
On se ihkua kun on kulissit noin hyvässä kunnossa! Ja tiedätkö: teille ei eroa tulekkaan koskaan. Tulee liian kalliiksi... Mutta miehesi onneksi ilmeisesti hänkin tietää sinun lauseesi, että rahalla saa kaiken... Hanki itsellesi rattopoika.
Onko harvinainen sallitumpaa?
avioliitot kestäviksi... Ja niin he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti kulissi-avioliitossa, vain koska avioerot laitettaisi syyniin... Eiköhän ne mahdolliset lapsetkin siitä kärsi enemmän, jos vanhemmat elävät yhdessä onnettomina, kuin onnellisena erikseen. Ja onhan se vain tahdosta kiinni mitä liitolta haluaa, mutta siihenkin tarvitaan molempien tahto... Jos rakastaa, niin toki se täytyy yrittää ongelmista huolimatta, mutta jos tunteet on jo kuolleet, tuskin ne sieltä enää pintaan nousee. Ja siinä vaiheessa jos vielä yhdessä jatketaan, se on silkkaa itsensä ja toisen osapuolen huiputtamista. Elämä on siitä jännä juttu, ettei koskaan tiedä mitä eteen tulee. Vaikka joskus on onnensa kukkuloilla, voiko olla varma että on vielä kahden vuoden tai kolmenkymmenen vuoden päästä?
Mutta onneksi olkoon sinulle, että omaat onnellisen suhteen. Joten ei kai tuo sinulle ainakaan uhkana ole, että avioeron saa ilman perusteluita...
Ja tämäkin oli vain minun ajatukseni asiasta...
Lasteni isä muuttui vuosien saatossa alkoholistiksi ja väkivältaiseksi. Ei mitään pikku v***ua, vaan ihan lyömistä, potkimista, uhkailua teräaseilla, uhkailua sanoilla, kiristämistä ja pakottamista.
Aikani yritin saada apua, mutta en siinä onnistunut. Jouduin usein pakenemaan kodistani yksin tai lasten kanssa. Lopulta oli pakko ottaa lapset ja lähteä kodista, joka ei enää ollut turvallinen.
Olisitko sinä jäänyt tuollaiseen p***aan asumaan pienten lasten kanssa, jotta ydinperheen idylli säilyy?
Minä päätin pelastaa itseni ja lapseni ja lähdin. Luojan kiitos, ettei ollut mitään lakia, mikä olisi pakottanut minut ja lapset sinne helvettiin jäämään! Ei tosin ollut lakia, joka olisi saanut mieheni häädettyä poiskaan, joten ainoa vaihtoehto oli lähteä. Onneksi lähdin, sillä olen edelleen elossa. Sitä en ehkä olisi, jos en olisi lähtenyt. Myös lapseni saivat eron myötä paremmat lähtökohdat elämään, vaikkakin ongelmia heillekin tuli.
Nykyinen meno on usein naisten oma syy. Valitaan mies, joka ei pysty parisuhteeseen, kuitenkin tehdään tietoisesti lapsia miehen kanssa, jonka kanssa ei ole tarkoitustakaan elää loppuelämää. Sen jälkeen vingutaan rahaa yhteiskunnalta jne.
Olen usein sanonut, peilistä löytyy syyllinen.
Miksi sinä itseäsi kaikesta syytät???
Nainen ei miehestä alkoholistia tee, nainen ei voi pakottaa miestä väkivaltaan, nainen ei myöskään lapsia kykene yksin hankkimaan. Missä se miehen vastuu on?
On aivan turha lässyttää, ettei miehen huonot piirteet näkyneet jo seurusteluaikoina.
Alkoholismi, väkivaltaisuus ja muut huonot piirteet ovat olleet jo näkyvissä seurusteluaikoina. Aivan turha väittää muuta.
Oletko muuten kuullut sellaisesta asiasta kuin pidättäytyminen ?
Mies 30 avioliittovuoden jälkeen päätti sitten pamautella eukkoa oikein kunnolla turpaan. Ilmeisesti sekin olisi pitänyt näkyä jo 35 vuotta sitten seurusteluaikana... Ihmisethän eivät koskaan muutu!
No, sinähän sen pidättäytymisen parhaiten tunnet, eikö vain! Ehkä sun pitäisi vähän hellittää ja vetää kunnon mällit silloin tällöin, voi olla, että tuo pään kiristyskin siitä helpottaa! Oletkos muuten ajatellut, mitä tapahtuisi, jos suuri osa Suomen kansalaisista päättäisi yhtäkkiä ruveta pihtaamaan seksiä? Kukaan ei olisi turvassa kaduilla, turuilla ja toreilla! Kaikki olisivat luvallista riistaa, kaikkien kimppuun saisi käydä, kun tarve kasvaisi liian suureksi. Sitäkö sä haluat? Onko se sun salainen fantasiasi?
Olen kerran ennenkin vastannut sinulle jurpolle, että miehet(kin) osaavat kyllä seurusteluaikana olla mielinkielin ja näyttää vain niitä herttaisia puoliaan, mutta sellainen käyttäytyminenhän kuuluukin olennaisesti persoonallisuushäiriöisille. Kun sitten on papin aamen kuunneltu, niin kaikki muuttuu kuin taikaiskusta, akka pannaan kuriin nyrkillä ja kyrvällä. Että älä sinä selitä!
Mitä sinä täällä oikein naisia syytelet? Haista kuules kukkanen minkä lehmä eilen söi! Kyllä mies voi olla seurustelun aikana aivan ihana, sanoo asiat jotka nainen haluaa kuulla, on huomaavainen ja ihana, saa rakastumaan itseensä ja sitten kun on muutama vuosi mennyt niin onkin jo eri ihminen eikä kunnioita naistaan enään yhtään.Mene itseesi ja varaa vaikka aika psykiatrille, sulla on jotain pahasti hampaankolossa ja se pitää sitten purkaa muihin. Hyi!
On turha väittää muutoksen olevan täysin yksipuolista. Usein naiset kilpailevat narsistityyppisitä miehistä, jotka todellakin vain välittävät itsestään.
liian sitovaksi, ja avoliitot ne vasta hajoavatkin. Tuhansien lasten elämänalku on huono vanhempien sekoilun vuoksi.
toimivan perheen.
heitto vai oletko tosissaan? Tarkoitat vissiin että aina syytetään toista naista, vaikka mies vapaaehtoisesti hyppää toisen naisen sänkyyn...?
Syrjähypyssä on aina kaksi osapuolta, eikä vain yhtä syyllistä...
muu kuin lapseton vapaa nainen. Helppo toisaalta ymmärtää, ei vastuuta lapsista, eikä tarvi ostaa lapsille mitään, kun pääsee halvemmalla, kun kerran kuussa maksaa minimielarit. Ei muuta.
oletus ollut vallalla, että miestä ei raiskata?
Voi miesparkoja, jotka ovat talutettavissa sänkyyn ja vielä raiskattavissa. Miten se mahtaa onnistua, se miehen raiskaaminen?
Kolmas mikä kolmas, aina löytyy ihminen, joka haluaa toisten onnen rikkoa, keinoja kaihtamatta.
Se toinen nainen on VAPAA mies varattu. Tavallaan se toinen nainen ei tee mitään väärää... Enkä ole itse ollut toinen nainen, että siitä syystä puolustelisin, mutta en minä mitään eukkoa syyttäisi jos ukko jonkun toisen muijan perään lähtis...
No voi hyvä luoja!!! Voiko se olla sen naisen vika jos mies jättää lapset rahan takia???? Kyllä siinä mies on sellainen, että vehkeet pois! Siinä uudessa naisessa on sitten vaan se vika, että harvinaisen tyhmä jos tommosen miehen ottaa. Lasten äiti saa olla vaan onnellinen, että tommosesta on eroon päässyt...
mutta jonkin verran asiaa tuntevana listasin osan...
- ihmiset ovat kypsymättömimpiä vastuuseen > pitämään huolta ja vaalimaan suhdettaan
- mennään yhteen liian helpoin perustein > elämä on lyhytjänneistä ja hektistä, äkkiä kaikki jne..
- vastoinkäymisissä luovutetaan liian helposti>
ero pian, kun menee huonommin
- koko yhteiskunna "pahoinvointi" kärjistynyt kaikilla elämän aloilla ja se ei voi olla vaikuttamatta parisuhteiden hyvin vointiin
- lapsia tehdään ilman tarkkaa harkintaa, lyhyessäkin suhteessa > kun kypsymätön nainen haluaa lapsen se on usein jonkin muun pahanolon paikkaamista. Pitäisi ottaa vaikka koira tai kissa. Lapsi joutuu "maksmaaan" myöhemmin koska ei voi valita osaansa
- lapset oppivat kotoaan "mallin" ratkaista, miten toimia kun menee huonosti = ero
Nyt jo nykyinen 20-30 sukupolvi on nähnyt ja kokenut vanhempiensa eron ja perinne jatkuu jan pahenee. Kohta perheet ovat niin pirstoutuneita, ettei kukaan voi pitää lukua, kuka on kenenkin lapsi, mummi tai vaari...
Itse tunnen vanhempaa ikäluokkaa joista vielä löytyy valta-osa ensimmäisessä avioliitossa eläviä. Heilläkin on ollut myötä-ja vastoinkäymiset ja ero esillä lukuisat kerrat. Nyt eläkeiässä hymyilyttää ja tuntevat huojennusta, että sentään järki voitti.
Elämä vie kaikki järjestyy, jos on tahtoa - useimmiten,mutta tuskin heidän elämänsä olisi parempaa jos olisivat eronneet. Tuskin. Todennäköisempää on, että joku ainakin olisi alkoholisoitunut ym seurauksia, ehkä olisi tullut vääriä valintoja uusissa ihmisuhteissa ja ikuinen "oikean etsintä" jatkuisi vieläkin...
Liian suuret odotukset.
radiosta vissiin jossain yhteydessä, että ne perheet joissa noudatetaan perinteisiä ja suositeltavia käytäntöjä, kuten perheen yhteiset ruokailu-ajat, niin ne perheet eivät eroa herkästi. Tuo voi pitää paikkaansa kun muistaa ne eroperheet jotka tunnen. Käytäntö luisui siihen, että jokainen söi omalla ajallaan ja yhteistä ruokailuaikaa ja muitakaan yhteisiä keskusteluhetkiä ei yhtään...
Sellainen ei ole lapsellekaan turvantunnetta tuova koti, josta puuttuu säännölliset ruoka-ajat ja yhteiset hetket vaikka Tv ääressä.Kyllä maailma on mennyt huonoon suuntaan. Jokainen nyhjöttää omissa huoneissaan pahimmillaan omien pc:n ääressä, eikä vanhemilla ole oikeita yhteistunnetta tuovia hetkiä. Erityisesti lasten asema ja kohtalo tuntuu pahalta. He ovat täysin vanhempien ratkaisujen varassa...