lukemaan oppiminen

Toivottavasti oppiikin äkkiä lukemaan ja kirjoittamaan että voi opettaa äitiäkin se sinun tytösi!

Lapsi oppii tehokkaasti niitä asioita jotka kiinnostavat. Sinänsä kirjainten ja numeroiden osaamisessa ei ole kyse mistään mullistavasta taidosta. Sanan isä tunnistaminen on oikeastaan vielä helpompaa kun vaikkapa kissan kuvien tunnistaminen kissaksi. Isässä on aina kolme saman kaltaista kirjainta, toisin on niisä lukemattomissa erilaisissa kissojen kuvissa joita kirjoista löytyy.

Lapsi ei kuitenkaan osaa vielä tunnistaa kirjainta äänteen symbolina. Tämän symbolifunktion oppimiseen menee vielä aikaa.

Lähes tulkoon kaikilla lapsilla on herkkyyskausi lukemisen oppimiseen tuossa 3-4 -vuoden iässä. Jos lukeminen siinä vaiheessa kiinnostaa riittävästi, voi lapsi oppia lukemaan jo silloin.

Mahtavaa! Anna vain lapsesi oppia lukemaan, jos hän kerran on kiinnostunut asiasta. Varmaankin se hänelle on hauskaa leikkiä muiden hauskojen asioiden ohella. Omat, jo aikuiset lapseni oppivat kaikki lukemaan sujuvasti 3 -4 vuoden iässä ja se oli heille todellakin LEIKKIÄ muiden mukavien asioiden joukossa. Emmekä me vanhemmatkaan siitä suurta haloota pidetty, parikymmentä vuotta sitten oli vielä vallalla käsitys, että lukemaan oppiminen kuuluu vasta kouluikäisille. Täytyy kyllä sanoa, että varhaisesta lukemaanoppimisesta on ollut pelkästään hyötyä. Koulu on sujunut kiitettävästi, myöskin myöhemmät opinnot kaikilta neljältä vallan mainiosti. Lukemisesta on muodostunut myös rakas harrastus kaikille.
Vinkkinä sinulle: Kaikki värikkäät mainokset ovat mitä mainiointa materiaalia lukemaanoppimisprosessissa. Meillä niistä leikeltiin kuvia ja sanoja, tehtiin omia vihkoja ym. Ota myös tyttösi mukaan kirjoittamaan esim. kauppalappua ja käyttäkää sitä sitten kaupassa asioidessa! Lapsi oppii siinä samalla lukemisen lisäksi kirjoittamaan ihan samalla. Lukuleikistä on Glen Doman kirjoittanut kirjan: Miten opetan pienen lapseni lukemaan? Helppo luettava ja siinä on lisää vinkkejä leikkeihin. Hauskoja lukuleikkihetkiä teille!

ja nyt olen tavannut toisen joka oppi myös saman ikäisenä lukemaan. Molemmilla meillä on se käsitys että olisi ollut parempi ettei oltais ihan niin hyvin ostattu kaikkea lukea kun mentiin kouluun koska pari ekaa vuotta sai levätä laakereilla ja kun sitten alkoi aineita joita olisi pitänyt lukea niin ei viitsinyt kun ei ollut tarvinnut siihenkään asti opetella mitään. Ja se lukemisen laiskuus jatkuu edelleen, nyt 35 v! Laskemalla olen kouluni selvittänyt ja teknisen alan valinnut jossa pitkälle voi pelkällä laskemisella selvitä.

Ihme juttu, että kaikki tällaiset viestit saavat negatiivista palautetta ja tulkitaan turhaksi kehuskeluksi / liioitteluksi. No, siitähän varoitit jo alkuperäisessä viestissäsi.

Minä olen aikanani oppinut aakkoset 2-vuotiaana ja lukemaan vähän alle 4-vuotiaana.
Uskon, että hyvä muisti on avainasemassa tällaisessa varhaisessa kehityksessä. Hyvästä muistista on jatkossa pelkkää hyötyä, joten sitä kannattaakin treenata, jos vain lapsella innostusta riittää.

Miten varhainen lukemaan oppiminen on sitten vaikuttanut minuun? Enpä tiedä, olen ainakin tällä hetkellä kovin tyytyväinen elämääni, 28-vuotiaana kahden lapsen äitinä ja lääketieteen tohtorina.

Äsken aloin luettelemaan pojalle 1v. 8 kk. aakkosia, a,b,c,d..jne. Kaikki tuli sujuvasti perässä, paitsi r,s,w,x,z. Pitää alkaa useimmin luettelee:) Numeroista 10 tulee. Se johtuu varmaan siitä, että leikkiautossa painotetaan numeroa 10.

Opettamisen intoa ja joulun ihanaa odottelua!

Meillä vanhinta lasta kiinnosti kirjaimet jo ihan pienestä, ja muutoinkin oli oikea papupata. Hän muisti sanoja ilmeisesti näkömuistin avulla ja parivuotiaana poimi niitä autolla ohiajettaessa. Sonera, adidas, Keskisuomalainen yms. sanoja hän tunnisti. Perheen jäsenten nimet kirjoitettuna myös, ja magneettikirjaimilla leikki pitkiä aikoja jo tuolloin jääkaapin ovella. Ei kyseessä ollut kuitenkaan varsinainen lukeminen, hän vain osasi yhdistää tietyt kirjainyhdistelmät oikeiksi sanoiksi. Paljon yhdessä luettiin muutoinkin ja loruiltiin sekä lauleltiin, ja tosiaan lasta kiinnosti asiat hirveästi. ei häntä kuitenkan varsinaisesti opetettu, mutta vastattiin, jos hän kysyi, että mitä tuossa lukee. Samoin numerot kiinnostivat, ja hän oli hyvin taitava laskemaan alle kymmenen lukuja.

Sitten tuli aika, jolloin asiat unohtuivat, lapsi alkoi touhuamaan "normaaleita" poikien juttuja ja kirjaimet unohtuivat. moneksi vuodeksi. Kuusi vuotta täytettyään hän sanoi, että on päättänyt oppia lukemaan, koska kirjat näyttävät mielenkiintoisilta ja kuvat hän jo osaa ulkoa. Hän aloitti niistä suosikkikirjoistaan, jotka osasi jo sana sanalta ulkoa, niin että osasi korjata, jos jokin sana meni väärin. Itsekseen niitä pari viikkoa tutkiskeli ja ilmeisesti tajusi lukemisen logiikan, koska yhtenä päivänä hän vaan tuli luokseni ja sanoi, että äiti nyt osaan lukea. Hän alkoi lukemaan edessäni olevasta sanomalehdestä artikkelia.

Ei meillä ainakaan ole mitään haittaa ollut tuosta lukemisesta opettajienkaan mukaan. Suurempi vahinko olisi kuulemma ollut se, että lapsi ei olisi saanut harjoitella silloin kun itse halusi. Lapsella on hirveän hyvä muisti tänäkin päivänä. Muilla osa-alueilla on ongelmia koulussa, siksi hän opiskelee pienluokassa, mutta ei kirjallisissa eikä matemaattisissa taidoissa. Nyt kirjoittaa itse pitkiä tarinoita ja tekee sarjakuvia, ja mielikuvitus on vilkas. Opettajakin sanoi, että taitaa pojasta kirjailija tai taiteilija...

Muilla lapsillamme ei ole tällaista vaihetta pienenä ollut, vaikka samalla tavoin olemme kasvattaneetkin. Eli kyseessä on lasten luonteenpiirteiden erot, ja olemmehan me aikuisetkin kovin erilaisia oppijoita. Toiset tutkii ja toiset koheltaa. Itse myöskin opiskelen paljon näkömuistin avulla, eli yhdistä mielessäni asioita tiettyihin kuviin tai muihin näköärsykkeisiin. Esimerkiksi oppikirjoista saatan muistaa sivunumeron, jolta tietty asia löytyy, vaikka en sitä mitenkään aktiivisesti mieleeni painakaan. Tämä on hiukan vaikea selittää, mutta esimerkiksi puhelinnumerot näen muistellessani ikään kuin numerosarjana edessäni. Kun haluan painaa jonkin asian mieleeni (esim. juuri pyhelinnumero), niin kirjoitan sen paperille, ja tallenna kuvan muistiini. pelkästään kuultu asia tahtoo häipyä suoraan toisesta korvasta ulos. Siksi myöskin perinteinen opiskelu on minulle vaikeaa, ja teen muistiinpanotkin usein sellaisen Maind mapin avulla, vai mikä se oikein olikaan viralliselta nimeltään. Tälla tavoin on helppo tallettaa yhden kuvan avulla paljon tietoa muistiin. Luulen, että poikani on samanlainen, ja koulussa ovatkin saaneet hyviä tuloksia aikaan niin, että lapsi itse piirtää oppimiaan asioita.

Kyllä ne lapset oppii jos kiinnostusta on ja aikuinen on aktiivinen! Meidän neiti tiesi 2v neuvolassa päävärit sekä ruskea, harmaa, musta, valkoinen, lila, oranssi ja osasi laskea viiteen, tunnistaa aika paljon kirjaimia sekä joitain sanoja (enimmäkseen nimiä) sanoo ensin kirjaimet ja sitten mitä siinä lukee! Nyt 2v3kk tunnistaa kaikki värit (myös vaaleanpunainen, vaaleansininen yms.) ja laskee helposti kymmeneen. Tekee vaikeimpiakin palapelejä hienosti, osaa leikata saksilla..yms.. Neiti on erittäin näppärä käsistään sekä fiksu ikäisekseen.. Mut kaikki äidit ei edes ymmärrä luetella tämän ikäisille lapsille numeroita tai kirjaimia! Aika moni kummastelee ja sanoo et ei oo tullu mieleenkään et meijän "vauva" vois vielä laskemaan oppia yms.. jokaisella on omat erityisosaamiset eikä lapsia oikein voi vertailla, toinen osaa toista ja toinen toista! En usko että teilläkään on kyse vielä lukemaan oppimisesta, mutta voipi olla että nämä meidän lapsukaiset osaavat 4-vuotiaina lukea mikäli kiinnostus pysyy yllä!:)

Eli eräästä kirjastaan 2v osaa kyllä "lukea" itse... Kirjassa on ensimmäisellä sivulla yksi koira, toisella kaksi hevosta jne. Ja poika siis "lukee" sivuja: "ykki koija, kakki heppa", mutta en todellakaan usko että hän tietää numeroista mitään, toistaa vaan sen mitä on kuullut muiden lukevan.

Täällä tyttö 3v innokkaana opettelee kirjaimia. Mikäs siinä, opetellaan sitten seuraavaksi miten niitä yhdistellään.

Hankaluutena on esimerkiksi kirjain "o". Minäkun sanon että se on "oo" ja äitinsä luonna (sekä hoitopaikassa) se onkin "uu". Mutta onhan kaksikielisellä muutenkin enemmän opittavaa, kuten sanasto tuplana.

Olenkin ajatellut (joidenkin suositusten vastaisesti) että opetan tyttöä lukemisen opettelussa kun se häntä kuitenkin kiinnostaa. Opettakoon koulussa sitten lukemaan toisella kotimaisella.

Tyttö osasi kaikki kirjaimet ja tunnisti tuttuja sanoja 1 v 8 kk vanhana, mutta oppi "oikeasti" lukemaan vasta 6-vuotiaana. Häntä ei sen kummemmin opetettu, mutta tietenkin kerrottiin aina jos kysyi, että mitä tuossa lukee jne. Nuorempi poika oli myös kiinnostunut lukemisesta ja kun häntä vähän aktiivisemmin opetettiin, niin oppi lukemaan 4-vuotissynttärien paikkeilla. Tosiaan kirjaimet ja sanat ovat melkein kuin mitä tahansa kuvia, jotka voi tunnistaa. Tosin, jos ohjaa lapsen kiinnostuksen lukemisen edellyttämiin taitoihin, niin hyvät edellytyksethän tuosta on lukemisen alkuunkin parin vuoden sisällä.