Voi tätä runonurkkaa
taakse aikoi kulman.
Ehdin onneksi kurkkaan
tehnyt ois pulman.
Runoja kaipailemme
kirjoittain ja lukien.
Niitä yhä haikailemme
niistä yhdes iloiten.
Monta, monta runoa
ehtii jouluksi punoa.
Työstä, luonnosta, huvista
vaik vanhoist valokuvista.
Mukavasti kuluu aika
runoissa on taika.
taakse aikoi kulman.
Ehdin onneksi kurkkaan
tehnyt ois pulman.
Runoja kaipailemme
kirjoittain ja lukien.
Niitä yhä haikailemme
niistä yhdes iloiten.
Monta, monta runoa
ehtii jouluksi punoa.
Työstä, luonnosta, huvista
vaik vanhoist valokuvista.
Mukavasti kuluu aika
runoissa on taika.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Muutuitko maailma
vai maailmankuvako muuttui.
Aikaako vastaamaan
vai mielikuvia
joita aika synnyttää.
Voit nähdä kuinka palmut huojuvat
kookospuissa on hedelmät
rypäleiden oksat taittuvat terttujen painosta
eikä kolibri laske jalkojansa kukalle.
Pakkanen hyytää
lumikenttien peittämää jäätikköä
jäävuoret murtuvat
kuivuus ajaa ihmiset pois kodeistansa
sato pilaantuu kaatosateissa
eikä ole lääkettä tappavaan tautiin.
Näethän tähdet
kaukoputki tuo ne pöydällesi
avaruusalus kiitää niiden joukossa
eikä ihminen epäröi astua kuun pinnalle.
Katso,
näet laajemmin
kuin maailma olisi auennut,
tiede antanut silmät jotka näkevät enemmän
korvat jotka kuulevat kauempaa,
mutta tuulia he eivät voi muuttaa.
Miksi lentää kuuhun,
miksi valloittaa avaruus
miksi avata maailma eteemme tarjottimella
kun joukossa on niin paljon pahaa.
Kaikki kukkivat kukat eivät tuoksu hyvälle
kaikki vedet eivät kelpaa juotaviksi.
Kuvilla ei poisteta yksinäisyyttä
kaiun kuuleminen ei anna vastausta,
mutta yhä ihminen kysyy
miksi maailmankuva laajenee
mutta ihmiskunnan silmät ovat suljetut.
Huomiseen ei voi lentää kompassin avulla.
Elämän puu ei kanna hedelmää elottomassa avaruudessa.
Näemmekö pienen ihmisen hädän
vai onko se liian lähellä ?
Kävelyretkeni rantaan vei
suihkulähde ei iloinnut ei
aurinko kuitenkin lämmitti mieltä
sain uusia voimia kävelytieltä
ystävä kaukainen kännyyni soitti
sillä hän pitkän ikävän poisti.
Jouluun miete vie
yksin taas vietän.
Kynttilän sytytän
menneeseen kulkien
ajatus lentää.
Ystävillä menot omat.
Puhallan kynttilän
ystävyyttä aatellen.
Ei katoa milloinkaan
aina vain ei ehdi.
Ale 10-vuotiaat nukkumaan, eikös juu!
Keskellä pimeimmän yön hetken
ystävän luokse tein retken.
Hän soitti puhuen, puhuen vaan
vaikka kehoitin menemään nukkumaan.
Yön tummuus, sehän on tämä syys
jolloin rinnassa tuntuu yksinäisyys.
Toivon unen saapuvan kaikkien luo
uusi päivä valon mieleenkin tuo.
Aamussa kovin hämärässä,
lintunen laudalle lennähti.
Nälkä linnun pienen tässä
ensimmäiseksi ennähti.
Lumihiutaleet hiljalleen
tanssien laskeutuu.
Talvi myhäillen paikalleen
jälleen rantautuu.
Visertäin pien lintunen
toivotti hyvän huomenen.
Oksalla iloisesti hypellen
titityytä laulellen.
Keväiseltä tuntuu heti sää,
kun aurinko hetkenkin pilkistää
lehdet ei varjojaan enää heitä
kirkkaalta valolta suojele meitä
antaapa siis vain auringon paistaa
saammepa kunnolla valoa maistaa.
Näkeepä hyvinkin ommella mustaa
siis ompeluhommat nyt multakin luistaa,
kun pimeinä päivinä aikaan en saanut
on käsityöt kaikki nuo hyllyillä maannut.
ulos vein, luo lintujen monien
kurkkimassa käyvät takaa ikkunan,
etkös juupeli jo ruokaa tuo
nokka kaipaa tuikutusta,
talin kovan nakerrusta.
Toiveenne, lintuset, hiljaa täytin
aikaani annoin ja näytin,
välitän toki pikku ystävistäni
saan hyvän mielen myös itselleni.
Lintu lensi ikkunaa
ei laudalla ruokaa ollutkaa
tipuun sattui varmasti
otin käteen ja silitin
katsoi silmiin
kai imetteli
miksi ruoka lopussa
laudaltain
Hetken käsissä lämmitin
lintu lentoon lähti iloiten
vein uutta ruokaa laudalle
tuli mieli hyvä minunkin
kumpa muistaisin iltarukouksessain
rukoilla rauhaa myös linnuille
Sekin ihme nähtiin
maa paistamaan nousi
tuolla meidän kuussa.
Siellä kera tähtiin
maa tää sinisävyinen
eduksensa loisti.
Jollei kansan pollat
puiset taikka luiset
kohta ympäristön huomaa
tarvitsevan suojaa.
Katsellaanko kohta
juustoisesta kuusta
mustaleima maata.
Niin monta pitkää vuotta
oli palsta tää ystäväin
en aikaani tuhlannut suotta
tunsin paikan mä kodiksein
oli ystävää mulla niin monta
heitä vieläkin muistelen
ja kun kulku on toivotonta
tänne hetkeksi palailen.
En löydä mä kuitenkaan
täältä entistä aikaa tuota
joka kantoi mua helmoissaan
kuin äiti lastansa pientä
nyt tunnen vain kaipuuta aikaan
kun täällä viihtyen kuljin
oli ystävät luonani silloin
kun iltaisin silmäni suljin.
Näin kulkee elomme polut
ne kiertää ja mutkittelee
ei ole ne koskaan niin suorat
kuin mielemme kuvittelee
vaik pieni on maailmamme
silti poluissa haaroja on
kai vieläkin kohdata saamme
kun aika on otollinen.
Uusi aika tullut on,
säät meille kertoo sen.
Jälleen hetki lumeton
teki siitä syksyisen.
Vesisade maan pimensi
valonkajon kadotti.
Talven iloa siirsi
pakkaspojan palotti.
Hämärä on talvensiipi
lunta jo kaipaa maa.
Pakkanen kun riipii,
se talven aloittaa.
Ei entiseen vanhaan,
säät palata voi.
Vaan ilmojen, tarhaan,
mis uudet tuulet soi.
hiirenä hiljaa hiipii
tonttuna tohisten touhuaa
peikkona pehmeenä pellehtii
nallukkana naurahtelevi
kissana kiskottelee
koirana kopsuttelee
nukkena nukahtelevi.
Olematon Onkkelis ollut on
nujertanutko puute on auringon
luulen kyllä, syy on toinen
pesinyt lie peto moinen
laiskamato jostain tullut on
sisältään löytänyt asunnon
Tuuletusta kaipaa nyt pirtti tää
ei se kyllä tännre asumaan jää.
Aamu uusi auringon
tullessansa tuonut on
mieli heti virkeämpi
askelkin on keveämpi
ei pirteys kuitenkaan olla saa
koskaan auringosta riippuvaa.
Täytyy ulos mennä
ei auta mikään.
Vettä sataa rankasti
kengät kastuu.
Kumisaappaat vetävät
vaik on kätevät.
Tulispa lunta,
tulispa talvi.
Kiitos - ei jääkeliä,
vain lunta.
Yön hetket hiljaiset
on täynnä tyyntä rauhaa
ei kuulu askelet
ei telkkaritkaan pauhaa.
Vain himmeä valo kuun
ja varjot puun
käy huoneeseen
ja minä käyn kohta vuoteeseen
Runoystäville hyvää yötä toivottain.
Unenrähmäisin silmin
kahvinkeitoon hiivin
valveilla ei liene kukaan
muita en siis mukaan saa
yksinkin on mukavaa
pieneks hetkeks istahtaa
ikkunasta katsahtaa
heräilevää maisemaa
kissa laiska löntystelee
ympärilleen töllistelee
oravaakin katsahtaa
joka puussa kipuaa.
Ne virtaavat:
rahakkaat japsit tax-freehin,
möykkäävät baijerilaiset lehtikioskille,
suomalaisturistit kaljajonoon,
olut muovimukeihin.
Ne kuohuvat:
jenkkimummot kukkahattuineen,
kesälomaprimadonnat hörhelöineen,
tomera nainen juopuneelle miehelleen,
olut janoisten mukeissa.
Ääniä, ääniä, ääniä:
italiaanojen mekastusta,
amerikkalaisten raastavaa raakunaa,
jossakin saksatar naukuu genau
ja kaiken yllä viimeinen kuulutus Finnarin lennolle...
Portti, bussi portaat,
lentoemännät,
paikka ja turvavyö.
Kone rullaa kiitoradalla.
Nousu!
Irti maasta!
Koneen jyminä kuin ihana kehtolaulu -
ja käytävällä kiemurtaa kaljakansan jono
vessaan ja takaisin,
vessaan ja takaisin...
Aivan uskomaton matalapaine iski tänään
eihän se tietysti ihme ole kun on matalapaine.
En uskalla enää sanoa , että tämän harmaammaksi ei päivä voi tulla, kun tiedän että se voi joskus.
Tiedän kyllä, piristyä pitää. Ai, niin onhan niitä vitamiinipillereitäkin jossain. Kun vain löytäisi.
En yleensä ole edes ollut kovin taipuvainen masennukseen, mutta onhan sekin koettava , että ymmärtäisi paremmin niitä, joilla se on tavallisempaa.
Mutta nytpä tuntuukin heti olo paljon virkeämmältä, kun sain tämän kerrottua.
Ja nyt lähdenkin etsimään ne pillerit kuitenkin.
Kai tää jotain puutostilaa lienee, auringon tai jonkun muun valoisan ja lämmittävän.
Yökkönä Kirveli täällä vain häärää
kun kukaan nukkumaan määrää
nukkuu sitten kun nukuttaa
ei tarvitse huolia hukuttaa
ihan kohta tuikun parvekkeelta sammuttaa
vielä vähän kirjettä kirjoittaa
ja lukee kirjaa mukavaa
kai se Matti sitten nukuttaa
( Niin se Nukkumatti vaan !)
Nautittu : auringosta,kävelystä,joulukadusta,ihmisten tapaamisesta, runojen kirjoittamisesta, puhelimessa puhumisesta.
Nauttimatta:
sauna, yksinäinen pikkujouluglögi, 'kynttiläillallinen' yhdelle
Menu - kirjolohilaatikko (kaupasta)
- hapankaalisalaatti "
- viinirypäleitä
- kahvi pieni lasillinen likööriä.
Odotan viihtyisää iltaa kirjan ja TV: seurassa
Yksinkin illanvietto onnistuu
mukavasti viihdytys luonnistuu
kynttilän pöytään kun sytyttää
pöydän jääkaapin herkuilla täyttää
muistojen myötä pöydässä ystävät monet seurana.
Räntäsateessa tonttu taivaltaa
ja kasvojaan pyyhkii.
Polunpäässä hän oivaltaa
tyttönen siel nyyhkii.
Tonttu kipittää tytön luo
ja nuttunsa hälle antaa.
Se lämmön tunteen tuo,
kotiin pienoisen kantaa.
Tonttu takaisin nutun saa,
iloisena nyt vilkuttaa.
Tyttö ikkunasta katsellen
kuiskaa suuren kiitoksen.
Tuuli oven kiinni sulki
heränneet vanhemmat ei.
Tonttu metelillä kulki
huutain: herätkää, hei.
Ystäväni armas arveli käyvänsä tuulella,
yleensä hän tuulella onkin hyvällä.
Aihe tämäkin on tuulentuoma,
liekö kohta tuulenviemä.
Kolossani katson ulos,
onko vaarassa nyt runoiluni tulos,
säähän onkin leuto tyyni.
Tarvetta ei nippusiteen
esille saan täänkin mielipiteen.
Jääsade piiskasi kasvojain
kun yksin kuljin rantatiellä
sun kuvasi nousi muistoistain
vaikk paljon on kuvia siellä
Tuuli humisi puiston puissa
ja riepotti viittani
oli aatoksein kaukana poissa
kotiin huomasin tulleeni.
Oot ain mielessäin
sinuun jo nuorna jäin.
Sun hymys maailmain,
on aina muiostoissain.
Naurus hersyvä tuo,
putouksen mieleen luo.
Jäit sydämeen mun,
olit rakkaus suurin mun.
Talven sulatit jäisen,
veit sydämen yksinäisen.
Polttava katse tuulen,
hiljensi, niin luulen.
Koti yksinäinen tuo
takassa tuli varjoja luo.
Sinut siinä yhä nään
kietoudun lämpimään.
Nostan maljan rakkaudelle,
muistolle kauneimmalle.
Lumihiutaleiden leijallessa
mieleen nousee yksi kuva
ystävällinen ,lempeä katse
lämmittää,
mieleen jää.
On onni elämässä kun löytää ystävän
vaikk kaukanakin ois
en antais häntä pois
Jos hetki yksinäinen joskus yllättää
voi kiittää elämää
kun muitaa ystävää
pois silloin tyhjyys jää.
Tuli jo talvi
kylmästi tuulee.
Talvipalttoota kävelytän
mukana vähän itseäni.
Tuuli pyyhkii unen
ja silmistä rähmän.
Lenkillä jonkun tapaa
vieraan tai tutun.
On mukava olla siinä iässä
ettei tarvitse minkään muodin mukana kulkea.
Joskus hamassa nuoruudessa oli ihan pakko,
oli pakko kesällä kulkea nailonit jalassa,
oli pakko olla tönkkö alushame,
nuorella neidolla pitsikäsineet - kesälläkin
kun oli ihan pakko.
Ihana kun tänään sai laittaa jalkaansa
neljät housut päällekkäin
alushousut , sukkahousut, välihousut ja verkkarit
eipä tullut tuuli läpi.
Arvatkaa vaan; meinasinko tikahtua nauruun kun tätä kirjoitin .
"Hulluilla hauskat huvit"
Peilini sanoo aamuisin mulle:
- oikea ikä tuo on sulle
älä ollenkaan syyttele mua.
Tosiaan outo tyyppi välillä vessan lasisesta
pinnasta irvistelee, mutristelee, vääntää naamaa
matkii meikäläistä, harvoin hymyilee
hampaita kyllä näyttää
kampaa samalla tavalla
samaan tahtiin käyttää.
Alan tottua äijän naamaan.
Yhä se seisoo juurillaan
vanha haapa paikoillaan
mäen rinnettä vartioi
tuulessa lehtensä soi.
Vuosikymmenet kasvaneena
osa rungosta haljenneena
pukunsa yhä keväällä saa
kun luontokin orastaa.
Tyttö sen runkoon nojaten
joskus tunnusti rakkauden
Harva rakastuneita näki
lehdossa kukkui käki.
Neito tänään, jo harmaapää
haapansa luokse kiirehtää
viiltää runkoonsa sydämen
tunnustaa ikuisen rakkauden.
Harmaapää itkee ikävää
haapa vanha sen ymmärtää.
Kerran kaadunhan minäkin
me molemmat, viilletyin sydämin.
Nuorna kirjoittelin runoa
koivun runkoon valkeaan
rakkaudesta tyttöön vaaleaan
vuosien kuluttua
tytön jo unohdettua
etsin runoain
pois pyyhkiäkseni sen vain
- Eipä löytynyt koko koivua enää.
Näin kuusten aikaan muistan taas
miten lapsonen koulutiellä
piti puita ystävinään
niitä tervehti aamuin illoin
pieniä kuusilapsosia erikoisesti helli
ja kertoi niille satujaan.
Kovin yksinäinen oli tuo lapsi
sai yksin metsätietä kouluun tallustaa
mutta laulellen matkaa hän kulki
ja hymyillen muistelee koulutietään.
Oli tähtien tuiketta, tuulien tuisketta
syksyjen lentävät lehdet
ja kuusilapsoset kasvoi.